Nostin tuonne alemmas laittamani vastauksen uuden pohdinnan siemeneksi. Kerron siinä omasta viha/rakkaus suhteestani viinaan.
Käsitykseni mukaan alkoholismia voi hallita. Saatan olla väärässä. Ja ehkä alkoholismissa on erilaisia asteita.
Minun on vaikea ymmärtää, että vuosia raittiina ollut yhden oluen juotuaan on 'mennyttä kalua'.
Mutta varmaan näin toisille on käynyt. Niin monet raitistuneet alkoholistit ovat tälläkin palstalla siitä kertoneet.
Minulle alkoholi on 'renki'. Ainakin näin yritän itselleni uskotella.
Huono renki tosin, jolle olen meinannut jo monta kertaa antaa lopullisesti potkut. En ole kuitenkaan onnistunut. Aina se palaa luokseni ja juon muutaman oluen, tai jopa viskipullon, pienen tosin. Putki ei tuosta kuitenkaan ole jäänyt päälle. Johtuuko se sitten 'alkoholismini' laadusta, vai perhesuhteistani. Morkkispäissäni funtsaan aina näitä asioita ja valitsen mieluummin viinan tai oluen sijaan perheeni.
Puoli vuosisataa olen näin elää kitkutellut. En kirjoita tätä siksi, että yllyttäisin ihmisiä, jotka kokevat alkoholin ongelmaksi opettelemaan kohtuukäyttöä. Ehkä siksi, että haluan tuoda esiin senkin seikan, että meissä 'juopoissa' on monenlaisia. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Ei ole olemassa vain yhtä totuutta Missään asiassa. Tässäkään.
Toivottavasti asiasta voitaisiin keskustella rauhallisesti, jookos?
Ja ei sikailla vappuna, ainakaan meillä.
Käsitykseni mukaan alkoholismia voi hallita. Saatan olla väärässä. Ja ehkä alkoholismissa on erilaisia asteita.
Minun on vaikea ymmärtää, että vuosia raittiina ollut yhden oluen juotuaan on 'mennyttä kalua'.
Mutta varmaan näin toisille on käynyt. Niin monet raitistuneet alkoholistit ovat tälläkin palstalla siitä kertoneet.
Minulle alkoholi on 'renki'. Ainakin näin yritän itselleni uskotella.
Huono renki tosin, jolle olen meinannut jo monta kertaa antaa lopullisesti potkut. En ole kuitenkaan onnistunut. Aina se palaa luokseni ja juon muutaman oluen, tai jopa viskipullon, pienen tosin. Putki ei tuosta kuitenkaan ole jäänyt päälle. Johtuuko se sitten 'alkoholismini' laadusta, vai perhesuhteistani. Morkkispäissäni funtsaan aina näitä asioita ja valitsen mieluummin viinan tai oluen sijaan perheeni.
Puoli vuosisataa olen näin elää kitkutellut. En kirjoita tätä siksi, että yllyttäisin ihmisiä, jotka kokevat alkoholin ongelmaksi opettelemaan kohtuukäyttöä. Ehkä siksi, että haluan tuoda esiin senkin seikan, että meissä 'juopoissa' on monenlaisia. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Ei ole olemassa vain yhtä totuutta Missään asiassa. Tässäkään.
Toivottavasti asiasta voitaisiin keskustella rauhallisesti, jookos?
Ja ei sikailla vappuna, ainakaan meillä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen tullut pitkälti samoihin kerettiläisiin johtopäätöksiin, Ilmari. Alkoholismi on riippuvuus, jota voi hallita, ei sairaus, joka täytyy koteloida. Kiinnitin huomion kuitenkin yhteen sanaan, joka tulee aivan turhan usein esiin: "morkkispäissäni". Mikä morkkis pitää tulla yhden pienen viskipullon tai muutaman bissen jälkeen? Jospa kaiken takana onkin häpeä ja syyllisyys, jotka panevat onnettoman juopon juomaan enemmän, kun kerran "turmion tielle" tuli astuttua. Jo pitkään olen miettinyt, että länsimaisella perisynti- ja -syyllisyysopilla on jotain tekemistä sen kanssa, miten suhtaudumme alkoholiin.
Jospa se tulee siitä, että kasvoin 'rattiissa' kodissa. Juominen tuomittiin ankarasti. Isä oli tosin kaappijuoppo, mutta en humalassa häntä muista koskaan nähneeni.
Itse kun aloittelin murroiässä juomistani isä piti aika saarnat asiasta. Sittemmin naimisiin mentyäni on vaimostani kehittynyt lähes absolutisti, joten hän ei hyväksy edes sitä yhtä kaljaa. Olen omista syistäni alistunut tähän tohvelisankarin elämään, siitä ehkä nämä morkkikset.
Ei kyllä loppupeleissä tee varmaan nupille hyvää kun aikuisena äijänä joutuu elämään ikään kuin toisen tahdon mukaan. Mutta kuuluu kai tuonne parisuhdepuolelle nämä jutut.
Kuinka ihmeessä veljeni ja sisareni säästyivät alkoholismilta, vaikka heidänkin isänsä oli kaappijuoppo, "raittiissa" kodissa.
Eli ei alkoholistiksi voi ketään "kasvattaa".
Eikä alkoholistia voi kouluttaa tai eheyttää terveeksi.
Juoppo alkoholisti voi raitistua ja voi jopa toipua sairaudestaan, mutta alkoholisti hän on silti. Sairaus (F 10) asustaa hänessä piilevänä eli latenttina.
Yksikin paukku saattaa riittää laukaisemaan juomisen uudestaan.
Siinä olet oikeassa, että alkoholismista pitäisi puhua sen oikeilla nimillä. Häpeileminen, salaileminen ja peitteleminen vain aiheuttavat näitä itsesyytöksiä ja pahentavat tilannetta.
Alkoholistille pitää sanoa, ettå hän EI ole vastuussa sairastumisestaan, mutta hän ON vastuussa toipumisestaan.
http://www.taitolaji.fi/modules.php?name=News&file=article&sid=24
THIQ ja perinnöllisyys
Lääketieteellisten tutkimusten mukaan alkoholismi on periytyvä sairaus. Potilaiden perhetaustoista käy ilmi, että 95% tapauksista, isällä tai äidillä oli alkoholiongelma. Myös sedillä ja veljillä esiintyi alkoholismia. Yleensä kun perheessä on alkoholisti, taustalla on heitä vielä paljon lisää. Ympäri maailman tehdyt perinnöllisyystutkimukset osoittavat, että genetiikka on tärkein yksittäinen tekijä koskien kysymystä, tuleeko yksilöstä alkoholisti.
Lääketiede on löytänyt poikkeavuuden alkoholismiin taipuvaisten yksilöiden elimistön kemiallisesta toiminnasta. Kroonisten alkoholistien aivoista on löytynyt ainetta, joka on läheistä sukua heroiinille. Tätä ainetta on tieteessä kauan sanottu tetrahydroisoquinoliiniksi, THIQ:ksi lyhennettynä. Pistettäessä heroiinia elimistöön se hajoaa ja muuttuu THIQ:ksi. Kun "normaali" aikuinen juo alkoholia, yksi annos hajoaa elimistössä tunnissa. Alkoholi muuttuu ensin hyvin myrkylliseksi asetaldehydiksi. Jos asetaldehydia kerääntyisi elimistöön enemmälti, yksilö tulisi hyvin pahoinvoivaksi ja saattaisi kuolla. Elimistö hankkiutuu eroon asetaldehydista muuttamalla sen ensin etikkahapoksi ja sen jälkeen parilla muuntoprosessilla hiilidioksidiksi ja vedeksi, jotka poistuvat elimistöstä munuaisten ja keuhkojen kautta.
Kun alkoholisti juo alkoholia, tapahtuu edellä mainitun lisäksi jotain muuta. Pieni määrä myrkyllistä asetaldehydia ei poistukaan elimistöstä, vaan menee aivoihin, jossa siitä hyvin monimutkaisen biokemiallisen prosessin seurauksena tulee THIQ:ta. Alkoholistin aivot tuottavat THIQ:ta, ja tätä prosessia ei tapahdu "normaaleilla" alkoholia käyttävillä ihmisillä. THIQ on hyvin voimakkaan riippuvuuden aiheuttava aine. Toisen maailmansodan aikana THIQ:ta aiottiin käyttää kipulääkkeenä, mutta sen huomattiin olevan addiktoivampaa kuin morfiini, joten tiedemiesten piti luopua suunnitelmasta.
THIQ:n kerran muodostuttua aivoihin se pysyy siellä. Alkoholisti saattaa olla juomatta 10 tai 25 vuotta ja aloittaa sitten uudestaan. Esimerkkinä tästä on 65-vuotias yksilö joka on ollut juomatta 15 vuotta, kunnes hänelle määrätään esim. Geritol-lääkettä raudan vajaukseen. Raitis alkoholisti ostaa viattomana lääkkeen apteekin tiskiltä ja saa lääkkeen sisältämää alkoholia elimistöönsä. THIQ-tekijä aktivoituu ja alkoholistilla on samat oireet kuin vuosia aiemmin. Alkoholisti sanoo: "En tiedä miksi aloin juoda uudestaan. Juominen ei ollut mielessäni." Tämä kuvastaa alkoholismin etenemistä.
Perheissä, joissa on taipumusta alkoholismiin, eli poikkeavuus elimistön kemiallisessa toiminnassa, joka näkyy selvimmin THIQ:n tuottamisessa, ei voida mitenkään tietää, että kemiallinen prosessi, joka tuottaa THIQ:ta, periytyy. Useimmat "normaalit" yhdysvaltalaiset juovat drinkin silloin tällöin, ja nuoret, tulevat alkoholistit haluavat myös olla normaaleja. Joten myös he juovat ajoittain drinkin tai kaksi. Ajan kuluessa "normaali" alkoholia käyttävä yksilö pysyy kohtuudessa – tulevan alkoholistin aivot keräävät THIQ-varastoa ja tuleva alkoholisti juo enemmän ja enemmän kunnes "näkymätön viiva" alkoholismiin ylittyy.
Yksilöllä, joilla on taipumus alkoholismiin, saattaa puhjeta alkoholismi teini-iässä tai aiemmin. Joillain se tapahtuu 30-40 vuoden iässä ja joillain jopa vasta eläkkeelle jäämisen jälkeen. Mutta kun tämä tapahtuu, alkoholisti tulee riippuvaiseksi alkoholista samoin kuin hän olisi tullut riippuvaiseksi heroiinista, jos olisi käyttänyt sitä – ja tismalleen samoista kemiallisista syistä.
Sairauden krooninen, etenevä ja parantumaton luonne on ilmeinen käytännössä jokaiselle alkoholistin tuntevalle. Kyseessä on selvästi sairaus. "Alkoholistia ei pidä syyttää hänen perintötekijöistään."
Monet tutkimukset tukevat käsitystä, että herkkyys addikteille, kuten alkoholismismille on perinnöllinen.
Mielestäni tulkintasi tästä herkkyydestä on aika lailla virtaviivaistettu.
Kätilön käsistä päästyämme meillä ihmisillä kai kaikilla on ns. nielemisrefleksi käyttövalmiina. Sitä täydentäen, vaikkapa ranneliike voisi olla alkoholismin etenemisen kannalta merkittävämpi yksittäinen tekijä kuin mahdollinen synnynnäinen yliherkkyys.
Kaukoidässä, esimerkiksi japanilaisilla on rotuperintönä ns. antabus-geeni, joka tuo mukanaan heikon alkoholinsietokyvyn. Juovatko japanilaiset sitten alkoholia? Enemmistö japanilaisista tyytyy sitä välttelemään, mutta ehkä vain pakosta.
Japanilainen juomakulttuuri on suuresti humalahakuisuutta ihannoiva. Japanilaisuuteen liittyen se lienee yhdistettävissä sikäläiseen "kova jätkä" -kulttiin, joka juontaa samurai-perintönä nykyaikaan asti.
Uskon tuohon THIQ-juttuun, olen siitä lukenut ennenkin netistä, ja omat kokemukseni aikoinaan tukevat sitä.
Mutta tuo sinun Japani-juttu. Se on mainio.
Entäs irlantilaiset, heilläkin on heikko viinapää niin ja eskimoilla. Muistat kai kuinka villi länsi valloitettiin tekemällä intiaaneista juoppoja.
Me suomalaiset olemme kuuluja heikosta viinapäästämme eli antaabi olla antabus-geeniteknologia jollei sitä hallitse...
Niin, en millään lailla minäkään kiistänyt THIQ-tyyppisen herkkyyden olemassaoloa.
THIQ on yksi kuvaus alkoholismin kemiasta. Ei enempää.
"Kyllä kansa tietää", totesi Veikko Vennamo aikoinaan. Ja onhan kansa ymmärtänyt monentyyppisten herkkyyksien olemassaolon ilman ja ennen mitään tutkimuksia. Esim:
"juoppoja koko suku" - THIQ,
"pieretystauti" - laktoosi-intoleranssi
Esittämäsi ajatus suomalais-japanilaisesta geenivaihdosta hyvinkin houkuttaisi. Ainakin sukurasituksen puolesta voisin olla pätevä ehdokas. Toisaalta en osaa arvioida haittaisiko nykyinen, pitkä raittiuteni jollain tapaa asiaani.
Silmissäni siintävä visio kuvankauniin geishan kohtaamisesta geenivaihdon merkeissä idän auringon alla saattaa olla ylimitoitettu. Täytyy harkita tarkemmin. Arveluttaa, entä jos vastapelurini onkin Fujitsu-Siemens jossain kylmän koleassa, steriilissä laboratoriassa?
Mulla on tälläinen kolmiportainen tekniikka:
1) Jätän pullot alkoon tai kaupan hyllylle
2) Jos en jätä niin sitten ainakin jätän korkin kiinni
3) Jos avaankin korkin niin sitten lorotan pullon sisällön viemäriin tai ruusupuskan juurelle.
En ole kertaakaan vielä päätynyt käyttämään tekniikan aloitettuani. Aluksi tuli mentyä jopa kolmosvaiheeseen mutta siitä sitä sitten oppi hiljalleen. Kakkoseen ja nyt sitten ykköseen.
Ongelmaa ei ole jos sellaiselle ei anna tilaa laisinkaan. En tiedä olenko enää alkoholisti. En aio ottaa selvää.
se varmaan on yksilökohtainen, minulle ei sovi kohtuukäyttö. Käytin viinaa n.20-vuotta, sen jälkeen oli pakko tehdä elämän muutos. Jätin kaikki alkoholia sisältävätuotteen, elin toistakymmentä vuotta täysraittiina. Yhtenä lauantai-aamuna kävin lenkillä, tuli mieleen että käypä 2-pulloa olutta tuosta lähikaupasta. Kun janotti join yhdenpullon, silloin tuli niin kiire viinakuppaan etten ehtinyt toista juoda. Siinä menikin sitten tasan viikko, ja se oli yhtä helvettiä, siitä juomisesta ei nauttinut. Nyt olen tässä 4-vuotta yrittänyt saata pitempää raittiutta, se on yleensä katkennut 3-9 kuukauteen.