jotka kirjoittelevat provosoidakseen meitä oikeita masentuneita ehdota että: jätetään totaalisesti vastamatta tuollaisile viestin laittajille jotka lässyttävät että masennus on itsestä kiinni tai ajtelkaa afrikkaa ja parantukaa.. SIIS jätetään nuo kommentit kokonaan huomiotta niin ettei yksikään meistä ala väuttelemään aiheesta ,ehkäpä nuo pöljät menevät omille palstoilleen ja ehkäpä jopa perustavat yhteisen huoneen jonnekin jossa saa pilkata ja ivata masentuneita ja mieleltään sairastuneita ihmisiä...;)
nyt kun täällä on
sellaisia typeryksiä..
2173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jotta masennus on sairaus ja pahimillaan aiheuttaa itsetuhoisaa käyttäytymistä. Ei ole paljon pyydetty, jotta ei lisää toisten kärsimystä lapsellisilla/loukkaavilla kirjoituksilla. Tuskin siitä muiden maiden sodista,nälänhädästä,ihmiskaupasta tms. on mitään hyötyä, jos ei näe lähiomaisten hätää ja auta Heitä ensin? Tietty annan minäkin vähistä tuloista osan ulkomaan apuun ym. keräyksiin. Jokainen antakoon rahallista/vaatteita jne. omantunnon ja sen mukaan mitä ei itse tarvitse. Mutta aina ei tarvitse mennä ns. merta edemmäs kalaan. Asillisia viestejä siis. Kiitos.
Hei vaan... uskaltauduin tänne nyt kommentoimaan hiukan, kun pisti silmään pari asiaa... "meitä oikeita masentuneita" ja "lässyttävät että masennus on itsestä kiinni". Uskoisimpa että tuskinpa kovin moni masennusta teeskentelee ihan vaan masentuneena olon "ilosta", joten jokainen masentunut on varmastikin ns oikeasti masentunut.
Sitten tuo kommentti, joka viittaa ettei masennus olisi itsestä kiinni... kyllä se niin vaan on, että paranemisprosessi itseasiassa lähtee juuri itsestä, muut ihmiset voivat olla tukemassa, mutta ei kukaan muu voi toista ihmistä "pakottaa" jaksamaan ja olemaan masentumatta.
Itse olen läpikäynyt pari syvää masennuskautta, mutta pikkuhiljaa sitten ruvennut ammentamaan itseeni positiivista energiaa ja kehittämään ajatusmaailmaani, niin että nyt kun tunnen olevani jälleen itseni hallinnassa, niin haluan kannustaa ja rohkaista niitä jotka nyt ovat siinä tilanteessa ja toivottomuuden ja masentuneisuuden syövereissä jossa mikään ei tunnu miltään ja kun kerran mikään ei merkitse mitään, niin miksi edes yrittää.. Siitä hetkestä alkaen kun edes pieni ajatus sisälläsi sanoo, että tästä selvitään, siitä hetkestä alkaa tie parempaan ja siitä kannattaa pitää kiinni ja ammentaa itseensä mahdollisimman paljon positiivista kuin vaan kunakin hetkenä on valmis vastaanottamaan.
Tällä hetkellä "lennän niillä siivillä joita en koskaan edes ymmärtänyt omistavani".
TSEMPPIÄ ja VOIMIA kaikille niille jotka ovat vasta matkalla siihen tunteeseen.
halauksin, "Sylvi"