en jaksa enää..

Mä sain hermoromahduksen 19-vuotiaana lukion jälkeen. Oli ollut koulukiusaamista koko ikäni lukion loppuun asti vaikka se vähenikin oleellisesti siellä. Olin koko ikäni pitänyt kaikki asiat sisälläni ja vuodenvaihteessa 1999-2000 romahdin henkisesti kokonaan. Laihduin 15 puolessa vuodessa ja tuntui kuin olisin ollut kuolemaisillani. Töissä kävin koko ajan mutta lopulta lopetin työt kun en enää jaksanut. En pystynyt syömään ruokaa enää kunnolla sillä oli kamala polte ruokatorvessa enkä ollut varma oliko tullut mahahaava. Sitten vähän ajan päästä pääsin opiskelemaan korkeakouluun ja koko opiskeluaika oli mulle aika tuskaista. Opiskeluaikana kävin usein juttelemassa eri paikassa ongelmistani joita olin kerännyt vuosien aikana ja nyt olen päässyt kaikesta yli varsin hyvin. Nyt olen 26 vuotias ja asun edelleen toisen vanhempani kanssa, vanhempani erosivat muutama vuosi sitten. Olen kerännyt parin viime vuoden aikana vain rahaa omaa asuntoa varten kun en aikaisemmin pystynyt kunnolla siihen kun perhehelvettikin kesti koko lapsuusikäni. Kokonaisen kirjan voisin kirjoittaa kokemuksistani mutta en tiedä viitsinkö semmoista kirjoittaa. Saisihan siitä kirjoitettua vaikka tv-sarjan jos joku kiinnostuisi... hermoromahdus oli kyllä ihan tervetullut asia jälkeenpäin ajatellen vaikka olinkin sen jälkeen hyvin vainoharhainen noin vuoden ajan. En luottanut itseeni mutta vaaleanpunaisia lentäviä norsuja en sentään nähnyt. Mielialalääkitystä en ole koskaan käyttänyt koska en luota niihin enkä halua tulla riippuvaiseksi niistä. Ainoa ongelma mikä vielä on selvittämättä on yleistynyt ahdistus, mutta se johtuu siitä että istun hyvin paljon sisällä ja tapaan liian vähän kavereitani.

Soitat terveyskeskukseen ja kerrot tilanteesi. Varaat ajan psykologille. Hänelle kerrot kaiken. Psykologi arvioi terapian tarpeesi, sovitte seuraavan ajan. Sinun täytyy saada apua, joku joka kuuntelee ja auttaa. Kun pitkään pitää sisällään asioita, niin se ei tee hyvää. Tiedän kokemuksesta. Psykologin kautta jatkoon. Hän myös katsoo tilanteen että tarvitsetko käydä samalla psykiatrilla, ja varaa ajan (tai antaa sinulle ohjeet ajan varaamista varten). Yksityiseltä voit myös hakea apua, se vaan maksaa jonkin verran. Soita nyt ainakin sinne terveyskeskukseen ja kerro tilanteesi. Äläkä vähättele huoliasi, ota ne vakavissasi. Sillä vakavalta ajatuksesi ja tunteesi kuulostavat, liian pitkään olet asioita joutunut yksin murehtimaan. Ihmisen psyyke ei kestä loputtomiin, muista se. Arvosta itseäsi! Muita ohjeita en osaa antaa muuta kuin että käytännössä ajan varaamisesta se kaikki lähtee, ja että psykologi on yleensä se joka antaa terapiaa (tietyissä tapauksissa myös psykiatri). Tilanteeni on nuorempana ollut samankaltainen kuin sinulla, eli paljon käsittelemättömiä tapahtumia yms. menneisyydessä. Sellaisia mistä ei ole voinut puhua kenellekään, on vain pitänyt esittää vahvaa. Luulen että on paljonkin sellaisia nuoria aikuisia, et todellakaan ole ainoa, jos se vähäsen edes lohduttaa. Saat apua, kun vain otat sen ensi askeleen ja kerrot ongelmistasi. Sinä tarvitset apua! Hanki sitä nyt hyvissä ajoin kun itse vielä hallitset - ja tiedostat - tilanteesi. Tsemppiä ja aurinkoista kevättä! Muista: ÄLÄ LUOVUTA. Avun olen saanut minäkin, ja ihan yhtä vaikeita asioita oli menneisyydessäni joita en ollut saanut käsiteltyä. Kun liikaa tulee kuormaa, niin romahtaa, tavalla tai toisella, voin sanoa. Se ei siis ole kuviteltu pelko vaan täyttä totta. Kerron kokemuksesta. En kuitenkaan luovuttanut, ja sain apua, tässä siis olen ja elän. Toivon sinulle tosi paljon hyvää, voimia, elämä on elämisen arvoista! Vaikeuksista pääsee aina yli, vaikkakin se varmasti vie paljon aikaa, etenkin jos niitä käsittelemättömiä juttuja on lukuisia takana. Soita ja varaa aika ja puhu, puhuminen auttaa, ja se että saa vihdoin ne kauan sisällä olleet tunteet ja muut purettua. On kuuntelija joka tukee ja ymmärtää, se on tärkeää. Jos ei läheisiä ole lähellä, niin siinä tapauksessa ammattiauttaja on oikea paikka. Aurinkoa!!!

vois olla ensimmäinen kontakti soita tai mene käymään. Jos paikkakunnallasi ei sellaista ole. niin sit terveyskeskukseen Lääkärit on sitä varten ettei ne pelkästään kirjoita reseptejä. vaan niil on myös tietääkseni velvollisuus opastaa Sua mielenterveyshoitajalle. Pääasia et kerröt ongelmistasi avoimesti ja kokonaisvaltaisesti Tarviset kuuntelijaa ja pitkäkestoista terapiaa, kun Sulla on noita ongelmia kertynyt noin mahdottoman paljon! Onnea ja energiaa avunhakuun terv. yökkö