eikä puskasta ampunut kuten demaritutkijat. Kapi Korhonenkin omaa suurta rohkeutta tuoda julki Kekkosta halventavia kirjoituksia, mutta vuonna 1918 silloiset demarit alkoivat punakapinan. Kekkonen oli sitäkin taltuttamassa. Yli 80 % kansasta halusi Kekkosesta päämiehen. Eli silloinkin Kekkosen toimia katsottiin hyväksyttävällä asenteella. Nyt pieni "tutkijoiden" joukko kirjoittelee vinosuuntauksella Kekkosesta. Kapikorhonen on taas humalassa kirjoittanut, ja yrittää saada luonnevikaiset toverinsa innostumaan vappuviinoissaan. Uskon kuitenkin, että hullut on vähissä nykyisin.
Urho Kekkonen uskalsi olla oma itsensä
monessa mukana
3243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016092980
VEIKKO HUOVINEN:
”Viime vuosina on ollut muotia haukkua Kekkosta ja tehdä hänestä aivan pahahenki, kieroilijoiden kuningas. Moni lisensiaatti ja aloitteleva tutkija on ollut Kekkosen kimpussa ja löytänyt hänen vaelluksestaan jymyjuttuja. KGB:n agentti, oi-joi-joi.
Tosiasia oli, että Kekkonen piti suomalaiset kurissa ja nuhteessa, luotsasi taitavasti valtiolaivaa ja liennytti Neuvostoliiton valtapyrkimyksiä. Ei silloin ollut varsinaisesti huono aika, työtä oli, kauppa kävi, hankkeita viriteltiin. Äijällä oli nyörit käsissään raskaina, vaarallisina aikoina. Taloudellinen nousukausi oli ihmeteltävä. Mutta kyllä monia pisti vihaksi Kekkosen komento.”
VLADIMIR STEPANOV (ent. Suomen suurlähettiläs ja KGB:n paikallispäällikkö):
”Kekkonen oppi käyttämään hänelle annettua asemaa, kanssaihmistensä pyrkyryyttä ja Neuvostoliiton suomenpolitiikkaa tavalla, joka bysanttilaisine käänteineen ja harhautuksineen hämmästytti meitä neuvostoliittolaisiakin. Välillä tuntui, että Kekkonen veti meitä oikein kunnolla nenästä.”
KAUKO KARE:
” Julkisuus mukautui nöyrästi ja alamaisesti korkeaan päämiehen niin hyvin, miltei nerokkaasti hoidettuun sanalliseen ja ’ulkopoliittiseen’ mainoskampanjaan, jossa ei informaatioetiikalla ollut sanansijaa.
Mukautui niin kauan kun UKK oli vallassa. Mutta tämän vallan loputtua ilmestyi kuin ”taikurin hatusta” tusina ”rohkeita” miehiä, jotka kiirehtivät kertomaan salat, kulissien takaiset konnuudet, hutikat ja lahjonnat. Ja kansa osti: Virolaisenkin ”skandaalikirjaa” kymmenin tuhansin. Ja rotat hyppivät edelleenkin koloistaan ja suhisevat, että miksi Kekkonen ei uskonut mitä minä meinasin sanoa jo 1961. No, tämähän on aina ollut lakeijoiden ja luikureiden tapa.”
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016094920