On jäänyt tunnolle monia asioita menneitä ajoilta. Sellaisia jotka johtivat minut syrjään uskovien joukosta. Tein uskovaisena sellaisia tekoja jotka saarnoissa sanottiin suoraan ja selvästi synniksi vaikka en itse kokenutkaan niin.
En kokenut väärää siinä että katsoin lapsena koulutelevisota, kävin puhallinsoitinkonsertissa sunnuntaina, aikuistumisen myötä jätin välillä partani ajamatta. Kerran kilistelin pommacia syntymäpäiväkekkereillä. Siis jumalton olin ja syntiä tein - sen saarnamies vahvisti kun häneltä itseltään tein.
Nuo teot tuntui pahalta nimenomaan siksi että saarnamies oli sanonut ne synniksi jotka piti panna pois. Itse en todellakaan kokenut niin vaan ajattelin rukoillen toisin.
Olen nyt pohtinut paluuta lestadiolaisuuteen. Olen ollut koko ajan nöyrä heikko kristitty mutta en ole hylännyt Jumalaa. Olen hämmästyksekseni kuullut että se mikä tänä päivänä kristillisyydessä syntinä pidetään onkin muuttunut paljon siitä kun jätin rauhanyhdistyksen. Näyttää että on monessa asiassa tapahtunut "vallankumous" vaikka uskovat hämmästelevät ja kiistävät havaintoni.
Kysyn nyt rakkaat sisaret ja veljet: Kun teen parannusta, pitääkö pyytää parannusta sellaisesta asiasta joka saarnattiin synniksi 1980 ja 1990-luvulla mutta joka on tänään uskovalle sallittua. Siis teosta jota en edes tehdessäni kokenut väärin ja joka on nyt tullut siionissa sallituksi.
Tarkoitan sitä että kuittaantuuko omat "syntini" koska siionssakaan ei enää niitä katsota syntinä. Onko pyydettävä muitakin sellaisia tekoja anteeksi jotka saarnamies aikanaan saarnasi synniksi mutta jotka ovat nykyään useallakin tapana siionissa.
Ja vielä yksi neuvon tarve? Olenko uskossa kelpaamaton kun olen sanonut himokkaasti tupakoivalle saarnamiehelle että on väärin Jumalaa kohtaan olla tupakalle himokas ja saastuttaa teveyttään nikotiinilla ja muilla tupakan myrkyillä. Saarnamies vain naurahti ja sanoi että Jumalan huolena ei ole lastensa tupakka, huolet ovat muualla moninkertaiset.
En kokenut väärää siinä että katsoin lapsena koulutelevisota, kävin puhallinsoitinkonsertissa sunnuntaina, aikuistumisen myötä jätin välillä partani ajamatta. Kerran kilistelin pommacia syntymäpäiväkekkereillä. Siis jumalton olin ja syntiä tein - sen saarnamies vahvisti kun häneltä itseltään tein.
Nuo teot tuntui pahalta nimenomaan siksi että saarnamies oli sanonut ne synniksi jotka piti panna pois. Itse en todellakaan kokenut niin vaan ajattelin rukoillen toisin.
Olen nyt pohtinut paluuta lestadiolaisuuteen. Olen ollut koko ajan nöyrä heikko kristitty mutta en ole hylännyt Jumalaa. Olen hämmästyksekseni kuullut että se mikä tänä päivänä kristillisyydessä syntinä pidetään onkin muuttunut paljon siitä kun jätin rauhanyhdistyksen. Näyttää että on monessa asiassa tapahtunut "vallankumous" vaikka uskovat hämmästelevät ja kiistävät havaintoni.
Kysyn nyt rakkaat sisaret ja veljet: Kun teen parannusta, pitääkö pyytää parannusta sellaisesta asiasta joka saarnattiin synniksi 1980 ja 1990-luvulla mutta joka on tänään uskovalle sallittua. Siis teosta jota en edes tehdessäni kokenut väärin ja joka on nyt tullut siionissa sallituksi.
Tarkoitan sitä että kuittaantuuko omat "syntini" koska siionssakaan ei enää niitä katsota syntinä. Onko pyydettävä muitakin sellaisia tekoja anteeksi jotka saarnamies aikanaan saarnasi synniksi mutta jotka ovat nykyään useallakin tapana siionissa.
Ja vielä yksi neuvon tarve? Olenko uskossa kelpaamaton kun olen sanonut himokkaasti tupakoivalle saarnamiehelle että on väärin Jumalaa kohtaan olla tupakalle himokas ja saastuttaa teveyttään nikotiinilla ja muilla tupakan myrkyillä. Saarnamies vain naurahti ja sanoi että Jumalan huolena ei ole lastensa tupakka, huolet ovat muualla moninkertaiset.
Vastaukset 35
Vanhimmat
poistavansa jonkun synnin syntilistalta, ei siitä enää tarvitse parannusta tehdä. Mutta parannus sinun pitää tehdä tottelemattomuudesta seurakunnalle (Ry:lle, SRK:lle ja Päivämiehelle). Itse teko ei siis enää ole syntiä, mutta tottelemattomuus SRK:lle on paha synti.
Kyllä sinä itse tiedät ja juuri sinä itse eikä kukaan muu, mistä asioista pitää parannusta tehdä. Ei sitä kukaan toinen voi sanoa, mitkä asiat sinun tuntoasi kolkuttavat.
Ja jos tällä hetkellä et tiedä sitä asiaa, selviää se sitten kun saat sen parannuksen armon otetuksi vastaan. Siinä tilanteessa joutuu niin vastakkain itsensä kanssa, että ei tule edes mieleenkään toiselta omia syntejään kysellä. Aivan taatusti ne tuntee itse itsessään.
80-luvun jälkeen SRK:n syntiluokitukset ovat ehtinyt vaihdella jo niin paljon, ettei siitä ota seppäkään selvää, mihin kaikkeen olet syyllistynyt tai jättänyt syyllistymättä.
Lue kirjastossa Päivämies-lehdet kahdenkymmenen vuoden ajalta ja listaa sieltä mihin olet syyllistynyt ja missä vaiheessa niin pääset kärryille taakkasi suuruudesta.
"Ja jos tällä hetkellä et tiedä sitä asiaa, selviää se sitten kun saat sen parannuksen armon otetuksi vastaan"...
Apua! Sanoit että minä itse tiedän mistä tulee tehdä parannusta. Ja sitten totesit että "sitten kun saat sen parannuksen armon otetuksi vastaan".
Tässä on se ydin. Itse en koe että tarvitsisin parannuksena armoa synnistä joka ei ole enää nykyään edes kristillisyydessä mitenkään syntinä pidettävä asia.
Miten ihmeessä meidän tulee suhtautua siihen että käsitys synnistä muuttuu siionissa niin nopealla tavalla.
Onko saarnamiehet olleet eksytyksissä kun he kielsivät uskovia lapsia menemästä partioon? Onko heillä sittenkin se parannuksen paikka? Vai onko meillä lapsilla jotka sydän surullisena mutta viattomalla mielellä menimme partioon?
Kurja juttu että tässäkin neuvotaan omantunnon ääneen. Ja kun joku kuuntelee omaa tuntoaan niin on veljet ja sisaret neuvomassa että eksytykseen olet jotunut ja on tehtävä parannusta. Ihmeellistä että oma tunnon vapautta on vain silloin kun tekee niinkuin saanamiehet sanoo.Mistä ne kessunhimoiset puhujatkaan ovat saaneet tietonsa oikeasta ja väärästä himosta
Mutta voi olla että jalassa on koukkukärkiset kengät jotka tarttuvat joka risuun ja mättääseen eikä tahdo päästä mihinkään.
Eipä tietenkään sinun tule parannusta tehdä asioista joita et synniksesi tunne. Kuten noita mitä mainitsit. ei edes tarvi yrittää haalia lisää syntejä, sillä kun saat sen parannuksen armon otetuksi vastaan,huomaat kyllä mikä vaivaa.
Toistan: kukaan toinen ei voi tietää mitä sinun tunnollasi on. Itse sinä tiedät syntisi. Niistä ja vain niistä sinun tulee huolta kantaa.
mainio keino synnin määrittelyssä: asioiden "hengellistämien".
Esimerkiksi tupakointi luetaan asioihin, jota ei hengellistetä, joten se ei voi olla syntiä.
Samoin yritystoiminta, johon aina silloin tällöin liittyy epämääräistä toimintaa, ei ole hengellistettyjen asioiden joukossa. Vl voi siis yrittäjänä harrastaa pikku vilppiä, lain puitteissa tietenkin, syyllistymättä syntiin.
Taisit löytää lestadiolaisuuden ytimeen. Se on usko jossa syntiluetteloa ei ole olemassa. Mutta silti siellä on ihan ilmiselvä jako synnillisiin tekoihin ja sellaisiin asioihin jotka "sopivat hyvälle omalle tunnolle".
Nuo sallitut/ ei-sallitut teot ovat muuttuneet valtavasti vaikkapa 25 vuodessa. Se mikä oli jumalatonta 1980-luvulla voi olla monelle lestadiolaiselle tätä päivää. Liikkeen syntikäsitys on muuttunut kovasti ja koko ajan.
Liike on mukautunut "tämän maailman aikaan" todella joustavasti ja taidokkaasti. Liikkeen kannattajat eivät ole sisältä muutosta nähneet tai oivaltaneet.
Miksi näin? Siksi että synti ei ole lestadiolaisuudessa kuin osittain oman tunnon asia. Isolta osaltaan synnin määrittelee puhujainkokous tai asioita linjaava Päivämies
korvien päälle myös? Jos tulee, ole kiitollinen että elät 2000-luvulla, sillä sinut olisi heitetty tuleen kuin kuiva oksa ja julistettu saatanan lapseksi vielä 80-ja ehkä 90-luvullakin, sinä syntinen maailmallisuuspartamies -ja partiolainen vielä. Hyi sinua!
Oli ennen selvää että Jumalan lapsi ei kilistele juhlilla edes simaa uskottomien kanssa. Mutta nyt lestadiolaiset nokkamiehet kilistelevät kekkereillä liike-elämässä päivittäin.
Onpa eräs lestadiolainen nokkamies puuhaamassa viinejä maitokauppoihinkin.
Eikä tässä muuttuvassa syntimallissa ole tragediaa, hirtehishuumoria ja traumaattisuutta samalla kertaa
Ei kannata ehkäisijöiden pyytää syntejään anteeksi. Nyt on muutos tulossa siihenkin. Lääketeieteelliselläkään perusteella ei ennen saanut ehkäistä. Nyt se on ihan sopivaa.
Ja pidättäytyminen tulee hyväksyttävämmäksi päivä päivältä. Luulen että vuoden tai parin sisään ensimmäisiä varovaisia irtiottoja ehkäisykiellosta luopumiseen otetaan saarnoissakiin. Kuunnelkaa tarkasti ja siihen asti pantatkaa anteeksipyyntöänne synnistä - se kun ei kohta enää ole mikään synti enää
Taannoin 28.4. oli jossain ketjussa oivallisesti pohdittu muuttuvaa syntikäsitystä:
"Näitä vl-muutosmyllyn läpikäyneitä syntejä ovat mm:
- Partasynti
- Sunnuntaisaunomisen synti
- permanenttisynti
- tivolisynti
- muotivaatteen synti
- sirkussynti
- pitkän tukan synti
- videosynti jne... "
Kirjoittaja pohti miten prosessi tapahtuu: " ... syntilistalle nostettujen asioiden hivuttaminen sallituiksi noudattaa aina samaa kaavaa:
1. asia julistetaan synniksi
2. käytäntö lieventää vähitellen käsitystä
3. syntiluokitus poistetaan
4. asiaa paheksutaan vielä vähän aikaa
5. asia hyväksytään yleisesti
6. väitetään kivenkovaa, ettei sellainen asia ole koskaan ollutkaan syntiä, "epäuskoiset" vaan aina "Jumalan lapsia" panettelee... "
Onpa vaan osuvasti arvioitu syntimaailman muutosta lestadiolaisuudessa. Eikö totta.
joo, olit pohtinut sitä! =)
saa myydä viinaa epäuskoisille, juoda sitä ei saa.
Myyminen on työtä tai yritystoimintaa, joten sitä ei lasketa hengellistettyihin asioihin, eikä niin ollen synteihin.
Ihmettelen, kuinka Jaksatte ilmiselviin feikkien kanssa "leikkimään?
Siksikö, että samalla avautuu hyvä tilaisuus
tökkiä taas VL-ä kaikesta mahdollisesta ?
Oli aloittajan esim. tunnon vaivoista sellaisia, ettei todellakaan
tullut kuvaa, että olisi Jumala herättänyt tunnon.
Todella vakavilla asioilla leikitään, kun näin "leikisti" halutaan tehdä parannusta, entä sitten kun tulee aivan oikeasti synnin hätä, jos Jumala ei annakaan tuntoa asiasta ?
Saattaa joutua samaan tilanteeseen kuin Eesau.
Voi rakkaat sisaret ja veljet. Synnin kuorma on raskas. Älkäätten enää kuormaani lisätkö minun mieltäni epäilemällä.
Sydämeni kysyy kuinka suhtutua vakaviin ja tostuvasti seuroissa tuomittuihin synteihin jotka eivät olekaan enää syntiä. En haluaisi niistä teoista tehdä parannusta kun ne eivät ole edes synniltä omassa tunnossa tuntuneet.
Kun partiosta opetettiin ennen että siellä sielunvihollinen tekee työtään ja ein ole hyvä uskovan sellaiseen mitenkään osallistua. Sekku sai selkäänsä ja joutui nöyrästi huutamaan apua synnin hätään partiosynnistä.
Miten minun käy. En osaa pyytää partiota anteeksi eikäse siionissa enää olekaan syntiä. Olenkohan minä kadotukseen menossa kun pohdin että puhujat olivat sielunvihollisen vallassa väittäessään partiota sielunvihollisen ansaksi.
...
Voi sitä joka pienimmänkin eksyttää siionista. Voi sitä joka autuuteen kaipaavaa ohjaa kepeällä keskustelulla.
On hätä. Mikä on syntiä - luotanko omaan tuntoon vai Päivämieheen? Mitä minä sanon sille saarnamiehelle joka kertoi korvan yli menevien hiusteni olevan maailman lasten mallia. Nyt hänen poikansa sanoo että ei isän mielestä hiuksilla taivasosuutta mitata.
Onko m inulla omantunnon vapaus. Ei se ole kepeä kysymys. Vaimoni haluaisi että pidättäytyisimme läheisyydestä kun hänellä "ne ajat". Ja jso olemme miehen ja naisen yhteydessä hän haluaa kääntyä pois että en loppuun astin olisi miehenä hänelle. Muistan tarkasti että rippikoulussa tämä sanottiin olevan SYNTIÄ. Vaimoni sanoo että kristillisyydessäkin saa käyttää Jumalan antamaa ymmärrystä.
Kuka määrää synnin. En juo mutta tiedän sen olevan ehdottomuudella syntiä meidän kristillisyydessä. Entäpä jos maaherran vastaanotolla ruuan kanssa "nautin" (pahaa!) viiniä, sitä samaa jota ehtoollisessa. Onko se syntiä kun minusta siinä ei ole sinänsä paa mitään.
kyttäämässä, niinkuin fariseukset ennen.
rienaajan henki.
Tuntuu olevan rienaajan henki. Minullako? Vai sinullako? Entäpä jos ei olekaan.
Minusta tuntuu että minua "vaivaa" Totuuden henki. Sellainen henki joka ei tyydy siihen että eksyneet uskovat piilottelevat siionissa maton alle ikäviä asioita.
Muistatko hoitokokoukset joissa tunnetut saarnamiehemme ja seurakunnan vanhimmat pakottivat uskovan nöyrtymään ja pyytämään anteeksi tekemätöntä syntiä. Ei poloista puhutettavaa aseella uhattu - uhkaus oli se että "eksynyt" okseneetaan pois uskovien yhteydestä. Ihan kuin ne oksennetut joita ei enää edes tunnettu kun tuli kauppareissulla vastaan. Nuo "julmuriuskovat" ovat yhä siionissa etupenkissä levollisena vaikka heidän tekonsa oli joissakin tapauksissa hirmuinen.
Minua vaivaa totuuden henki näissä syntikäsityksissä. Miksi niin monet asiat muuttuvat lestadiolaisuudessa. Puhutaan omantunnon vapaudesta mutta samaan aikaan saarnataan siitä mikä on tai mikä ei ole uskovalle sopivaa
minullakin tuli joskus istuttua pesäpallokatsomossa istuttua syntisten joukossa kannustamassa oman kylän poikia yhdessä pilkkaajien kanssa (he pilkkasivat vastustajan pelaajaa)
mutta nyt olen kuullut semmoista että se ei ehkä nykyään olisikaan syntiä niin että minulla on pää pyörällä että jos rupeisin tekemään parannusta pitäiskö tämä urheilukatsomossa istuminenkin pyytää anteeksi?
On se soma oppi. Muuttumaton, kuitenkin alati muuttuva. Jyrkkä ja silti lempeä.
Herää sinä lestadiolainen nuori. Rohkaise kotisiionia totuudessa. Kerro että muuttuva syntikäsitys on ulkoapäin naurettavaa keikuilua. Ja kerro se tärkein: On Jumalan pilkkaa että pienen fundamentalistiuskovien joukon annetaan määritellä se mikä on uskovalle sopivaa ja mikä hänet erottaa Kristuksesta.
Vanhoillislestadiolaisuudessa käsitys synnistä muuttuu hurjaa vauhtia. Ulkopuolisetkin ovat ihmeissään.
on todellakin vaikuttaminen liikkeen sisältä päin. Vanhat miespuhujat eivät taatusti muuta omia käsityksiään vapaaehtoisesti. On aika kaataa vanhat kulissit ja siirtää vl-liike nykyaikaan 2000-luvulle.
Ennen uskovaiset joutuivat "sidotuksi" tehdessään jotain mistä Päivämiehessä varoitettiin. Jos joku kävi vaikkapa kirkossa, kun "uskoton" pappi oli saarnaamassa, seurauksen oli sitominen.
Tämäkin synti on nyttemmin kumottu. Niin käsittämättömältä kuin se kuulostaakin saat nykyään käydä kirkossa tavallisten pappienkin sanan kuulossa (näin olen ymmärtänyt). Ja mikä villeintä - lestadiolainen ainakin omien havaintojeni mukaan voi nauttia jopa ehtoollista uskottomalta papilta. Siltikään ei tule sidotuksi.
Jos tuntoasi painaa väärä uskominen ts. että olet vaikkapa laulanut virsiä körttien seuroissa et iilmeisestikään ole tehnyt syntiä. Et ole enää sidottu.
Tarkasta asia kotisiionissasi varovasti ja vihjaillen sillä tämä on vain minun tulkintani.
eI SUN TARTTE NIISTÄ VANHOISTA TEHDÄ , ON SINULLA VARMAAN TULLUT UUTTAKIN SYNTIÄ, KUNHAN TEET NYKYISESTÄ EPÄUSKONTILASTA PANNUKSEN JA OLISI EDES SIITÄ TUNNONTUSKIA
Olen pohtinut paluuta lestadiolaisuuteen. Kerroinkin että olen ollut koko ajan nöyrä heikko kristitty mutta en ole hylännyt Jumalaa.
Ei kai sitä minulle lueta syyksi kun hämmästyksekseni nyt huomaan että tänä päivänä kristillisyydessä ei pidetä enää monia sellaisia asioita syntinä joista Päivämies kirjoitti yhtenään ja joista saarnamiehet varoitti tiukasti.
En osaa katua sitä että synnin kuva on muuttunut paljon siitä kun olin viimeksi rauhanyhdistyksellä.
Muut synnit olen pannut sitä mukaa pois koko ajan ollesani erossa rauhanyhdistyksestä. Syntini on muutoin sovitettu Jeeskuksen nimessä ja veressä - vain nuo teot ns. synnit jotka eivät enää ole kristillisyydessä syntejä, painavat mieltäni.
Onko niitä pyydettävä syntinä anteeksi kun ne eivät enää ole syntejä? Sitä kysyn yhä
nöyrtymästä niistäkin parannukseen, jos ne kerran mieltäsi painavat.
>>>vain nuo teot ns. synnit jotka eivät enää ole kristillisyydessä syntejä, painavat mieltäni.>>>
Oletkohan oikein kunnossa. Tai missä on uskosi. Ei kai kenenkään tule pyytää sellaista anteeksi jota ei vääräksi tunne sen enmpää itse kuin uskovein yhteisö. Hulluja puhelet. Hulluksi tlen itsekin jos oppejasi noudatan
Riittää, kun tunnet synnihätää ja katumusta sekä uskot Jeesuksen sovitustyöhön. Evankeliumi ja sen päälle uskominen vapauttaa sinut synneistäsi. Ei sinun tarvitse tehdä syntilistaa, ethän voi edes tietää mitä kaikkia syntejä olet matkasi varrella tehnyt. Evankeliumin vastaanotettuasi ja synnit anteeksi uskottuasi voit olla vapaa menneisyydestäsi!
Perun sanani, täysin.
saa synnit anteeksi? silläkö, että tekee parannusta? Mitäs sitten jo jotain unohtuu...
Ei ole muuta kainoa kuin uskoa KAIKKI SYNNIT ANTEEKSI JEESUKSEN NIMESSÄ JA VERESSÄ siis KAIKKI
kyllä Henki sitten kirkastaa ja valaisee eteenpäin. Parannus tarkoittaa mielen muutosta, katuu koko pahaa, Jumalalle kielteistä elämäänsä ja pyytää armoa koko roskan takia ..ja sen KAIKEN saa kerralla anteeksi
Kyllä omavanhurskaus sitten tarjoo ansioksi/ vaatimukseksi sitä omaa parannusta ja rippiä ja juoksuttaa yötä myöten kuten Luther kertoo omista kokeuksistaan...monta kertaa vuorokaudessa piti sitä rippiä tehdä.Lue Lutheria ja Raamattua
... Mutta totuus on rakkautta.