Olen ollut ihastunut noin vuoden verran erääseen varattuun ihmiseen. Yritän jatkaa elämääni ja unohtaa hänet, mutta en pysty. Kaikki järkisyyt puoltavat yhteydenpidon lopettamista ja tunteiden tukahduttamista, mutta se ei ole helppoa. Meillä on syntynyt jonkinlainen side välillemme ja asioita vaikeuttaa sekin, että hän on ystäväni ja eräänlainen tukihenkilöni, joka tuntee minut erittäin hyvin. Olen mukava ja ulkoisestikin viehättävä nainen, joten seuran saannista ei ole ongelmia. Tälläkin hetkellä ympärilläni pyörii useita vastakkaisen sukupuolen edustajia, mutta sydämeni on jäänyt hänelle...Miten jatkaa elämää eteenpäin? Onko teillä kokemuksia, vinkkejä tai löytyisikö jopa kohtalotovereita?
kun ei voi unohtaa
liikaa (n)
91483
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitä ja keneltä se olisi pois? Voi se helpottaa ainakin akuuttiin huoleen lajin säilymisestä.
ei tasan tarkkaan voida...
jos et saa sitä ota niitä ympärillä pyörivii ja asetu äläkä tuhlaa elämääsi haikailuun...
tehdä. Toivottavasti kohtaisin sellaisen miehen, joka sytyttäisi rakkauden liekin sydämeeni vielä suuremmalla palolla ja unohtaisin onnettoman "rakkaustarinamme". Vielä ei ole tullut sellaista kohdalle...ehkä olen turhan vaativa :)En vain halua tyytyä toiseksi parhaaseeen vaihtoehtoon tai laastarisuhteeseen vaan haluan jotain enemmän. Mutta mitä teen ystävyyden suhteen... Onko minulla mitään mahdollisuutta ylläpitää ystävyyttä vai petänkö vain itseäni?
Mies haluaisi, että säilyisimme ystävinä. Hän ei ilmeisesti ymmärrä, miten raskasta tämä kaikki on minulle. Toisaalta menettäisin yhden parhaista ystävistäni, jos lopettaisin yhteydenpidon häneen. Aika parantaa tässäkin tapauksessa, mutta tuskallisen hidasta toipuminen on...
Kyllä tyyppi sen tuntemisen taakkasi varmasti on todelliseksi tunnistanut, eikä kevein elkein siihen suhtaudu. Tukevia tuntemuksia on sydämen pohjallaan painikkeenaan myös. Lienee niitä näyttänytkin, mutta mutkien takaa et ole kyennyt niihin suoraan suhtautumaan. Yllättävämmät käänteet ovat väännelleet. Kaikenlaista kertyneenä välille, mutta lähemmän käymisen myötä kirkastuu kuvio jälleen, kun mieli avoinna hylkäämme hiljaisuuden.
Tämä tunteiden hiillos on polttanut minua niin pitkään ja kovalla kuumuudella, että en tiedä uskallanko enää pistää itseäni likoon kanssasi. Ehkä olisi turvallisinta ja viisainta paeta, kun vielä voi.
Mikä ongelma teillä on? Miksi ette voi olla yhdessä täältä ikuisuuteen? Tärkein kysymys on se, tuntevatko molemmat samoin ja ovatko molemmat vakavissaan. Jos näin on, ratkaisu on selvä.
Joskus on tehtävä kipeitäkin päätöksiä jotta voi löytää elämässään onnen.
Kiitos kauniista ajatuksista. En vain usko, että hän tuntee samoin minua kohtaan...