Olen tässä pohtinut sitä asiaa, kun täällä kirjoitetaan, että lihavat tytöt, naiset, ovat helppoa seksiseuraa. Jos näin on, mitä mahtaa sen asian toisella puolella olla? Onko se ehkä läheisyyden kaipuuta edes hetkeksi? Sitä, että joku on vierellä edes vähän aikaa, pitää sylissä, hellii?
Mitä sitten, kun huomaa, että on kelvannut vain yhden yön seuraksi? Syyllisyyttä? Lisää kaipausta toisen syliin edes yhdeksi yöksi? Ja kierre jatkuu. Pettymyksiä pettymyksien jälkeen. Laskee itsetuntoa entisestään ja yhden yön suhteet vain jatkuvat?
Entä nämä "hyväksikäyttäjät"? Saavatko he sulan hattuun taas uudesta valloituksesta, vai eikö asiasta puhuta edes kaveripiirissä, koska joutuisi naurunalaiseksi, kun on lihavaa paneskellut? Miltä näistä miehistä tuntuu, kun he aamulla toivottavat hyvät jatkot, eivät pyydä puhelinnumeroa, vaan jättävät kuin nallin kalliolle? Sanovatko kenties vielä "kiitos"? Tuntevatko he syyllisyyttä tapahtuneesta? Vai onko se kenties "ihan normaalia" käytöstä miesten maailmassa?
Milloin ihmissuhteista on tullut kertakäyttötavaraa? Käytetään ja heitetään pois kuin tyhjä muovimuki? Ehkä olen naiivi joittenkin mielestä, ei haittaa, mutta onko kukaan ajatellut asiaa yhtään pitemmälle, että mitä em. kaltaisesta käytöksestä voi seurata pitemmän päälle? Käyttävätkö naiset myös miehiä samanlailla kertakäyttöhyödykkeinä?
Mitä sitten, kun huomaa, että on kelvannut vain yhden yön seuraksi? Syyllisyyttä? Lisää kaipausta toisen syliin edes yhdeksi yöksi? Ja kierre jatkuu. Pettymyksiä pettymyksien jälkeen. Laskee itsetuntoa entisestään ja yhden yön suhteet vain jatkuvat?
Entä nämä "hyväksikäyttäjät"? Saavatko he sulan hattuun taas uudesta valloituksesta, vai eikö asiasta puhuta edes kaveripiirissä, koska joutuisi naurunalaiseksi, kun on lihavaa paneskellut? Miltä näistä miehistä tuntuu, kun he aamulla toivottavat hyvät jatkot, eivät pyydä puhelinnumeroa, vaan jättävät kuin nallin kalliolle? Sanovatko kenties vielä "kiitos"? Tuntevatko he syyllisyyttä tapahtuneesta? Vai onko se kenties "ihan normaalia" käytöstä miesten maailmassa?
Milloin ihmissuhteista on tullut kertakäyttötavaraa? Käytetään ja heitetään pois kuin tyhjä muovimuki? Ehkä olen naiivi joittenkin mielestä, ei haittaa, mutta onko kukaan ajatellut asiaa yhtään pitemmälle, että mitä em. kaltaisesta käytöksestä voi seurata pitemmän päälle? Käyttävätkö naiset myös miehiä samanlailla kertakäyttöhyödykkeinä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
tästä aiheesta saisi hyvän keskustelun, kun siitä on täällä kirjoiteltu aiemminkin. Onko kirjoitukseni liian "henkilökohtainen", vai miksi ei keskustelua syntynytkään? Ei tietenkään kenenkään ole pakko vastata, kunhan ajattelin vain kysäistä. Ehkä tapa, jolla kirjoitin on "liian suoraa"?
Vaikea kommentoida, jos ei ole kokemusta aiheesta. Yksinkertaista, mutta totta. Edelleen sanoisin, että tuskin täällä netissä pyörii nämä identiteettiään tuskailevat nuoret naiset jotka päätyvät hyväksikäytetyiksi saati ne ihmiset jotka tekevät heille sitä.
Yleisesti ottaen olen kyllä sitä mieltä, että nyky-yhteiskunta on ajautumassa aika arveluttavaan suuntaan. Kumppanistakin on tullut status symboli jota esitellään kuin palkinto pokaalia kavereille jotta saadaan näiden ihailu itselle. Kuinkahan moni oikeasti valitsee puolison sen perusteella mitä arvelee muiden tästä ajattelevan? Aivan kuin elämä olisi sitä, että haalitaan omaisuutta ympärille ja trimmataan itseänsä, sitten esitellään omaa arvoa muille ja haetaan ihailua vierailta, viis siitä mitä pään sisällä liikkuu ja pitääkö kukaan oikeasti sinusta itsestäsi.
Kyllähän se on niin, että helposti tuosta "käytettynä olemisesta" tulee kierre. Uskotaan, että joku siitä joukosta on sitten se, joka näkee sisäisen kauneuden ja sydämeen. Näinhän itsekin ajattelin.
Hyväksikäyttäjät taas.. Niin, tuskinpa nuo kovin suurta ylpeyttä tai kerskailunhalua tuntevat. "Saalis" kun ei oikein ole leuhkimisen arvoinen. Mutta jotain kivaa tyydytystä siitä kai saa, kun edes joku haluaa ja haluaisi oikein vakavan suhteenkin. Monet tällaiset miehet eivät ole mitään naisten suursuosikkeja, joten onhan se imartelevaa olla edes kerran etulyöntiasemassa naiseen nähden.
Hyväksikäyttämisellä, rumalla jättämistavalla yms. pyritään kai kostamaan jotakin omia menneitä nöyryytyksiä naisten parissa. Ja sitten ovat nämä aidosti ilkeät ihmiset, joiden mielestä lihavaa saakin loukata.
Kieltämättä tässä on hiukan raadollisia näkemyksiä omaksunut, niin paljon kaikenlaista on tultu nähtyä. Kuulin kerran erään miehen selittävän ystävälleen, kuinka oli antanut "varmasti 150-kiloisen läskin" antaa itselleen oraaliseksiä, koska se varsinainen juttu ei yksinkertaisesti olisi onnistunut, nainen oli niin vastenmielisen näköinen. Olihan "hauska" juttu, hah hah.
Itse kuuluin siihen lihavien joukkoon, jolla oli sievät kasvot ja kiva tukka. Silmiä on aina kehuttu ja ihoa. Kuvittelin oikeasti sen merkitsevän jotakin, mutta sitten tosiaan sain tietää monen miehen ottavan mieluummin tavallisen näköisen, normaalipainoisen naisen vaikka verkkareissa ja meikeittä, kuin kaikkein kauneimpaan mekkoon pukeutuneen, meikanneen ylipainoisen naisen.
Pitäisikö minusta kaikkien ylipainoisten siis laihduttaa? -Ei. Mutta ei sekään auta, että päätä pidetään pensaassa ja kielletään tosiasiat. Itse voi omasta mielestään olla vaikka miten säteilevä persoonallisuus ja ilopilleri, mutta valitettavasti maailmassa nykyisin lihavuus koetaan esteettisenä haittana (sen lisäksi, että se on terveydellinen haitta).
Joku täällä mainitsi, että kumppanista on nykyisin tullut statussymboli. On siinä perää, mutta toisaalta en voi ihmisiä aivan täysin tuomitakaan. Rehellisesti sanottuna, en usko syttyväni jostakin 160-kiloisesta miehestä, vaikka en itseäni pinnallisena pidäkään. Kyllä kyse on myös siitä, että rakastumiseen vaaditaan kai tietty määrä visuaalista viehtymystä.
Ihmettelen erityisesti eräiden amerikkalaisten lihavien järjestöjen touhua. Puhutaan BBW-naisista, Big Beautiful Women. Miksi sitten, jos nämä naiset ovat niin kauniita, niin heidän tapaamisissaan on juhlimassa muutama mies ja kymmenittäin kumppania etsiviä naisia? Sivustoilla hoetaan koko ajan, että suuri on kaunista. Minusta tällainen on juuri sitä pään pistämistä pensaaseen. Voihan sitä tietysti vaikka väittää maata pannukakuksi, tai väittää, että suurin osa miehistä pitää siilitukkaisista naisista. Kumpikaan väite ei pidä kutiaan todellisuudessa, mutta jos joku haluaa näin ajatella, niin siitä vaan.
Minusta lihavalla ja laihalla on yhtä suuri "oikeus" hyvään itsetuntoon. Mutta jos se lähtee valheelliselta pohjalta, niin ei hyvä. Kannattaa tiedostaa se tosiasia, että suurimman osan mielestä lihavuus ei ole viehättävää. Siltä pohjalta voi ihmissuhteen hakeminenkin olla realistisempaa, ja voi välttää monia karikoita.
Minusta aikuinen ihminen saa uskoa vaikka joulupukkiin, mutta on arveluttavaa kuvitella lapsen kohdalla, ettei ylipainolla olisi vaikutusta hänen elämäänsä. Koska sillä ON.
Kirjoitit mielenkiintoisia ajatuksia! Sain taas uutta pohdittavaa, kun olen tälläinen asioitten "puhki analysoija". Minua kiinnostaa ihmisen mieli ja käyttäytyminen eritilanteissa. Tuo on myös mieltä askarruttava asia, kun kirjoitit, että "joidenkin mielestä lihavaa saakin loukata". Taas minulla herää kysymys MIKSI? Miksi lihavaa saa loukata? Juontaako se jostain kouluajoista, kun suurella joukolla kiusattiin, nimiteltiin, vietiin sen luokan lihavimman tytön itsekunnioitus maanrakoon (on kokemuksia ihan omakohtaisia). Sitten, kun kasvetaan aikuisiksi, osa näistä kiusaajista ei oikeasti aikuistu, vaan jatkaa samalla tyylillä vielä vuosia "aikuistumisen" jälkeen. Ehkä lopputulos on, että silloin jää loppuelämäksi yksin, kun yksinkertaisesti niin upeaa ilmestystä ei löydy, jonka kanssa voisi ajatella viettävänsä loppuelämän.
Kumppanin valinnassa ei varmaankaan ole ainoa vaatimus, että sen kanssa voi olla petipuuhissa, vaan myös elää tyydyttävää elämää muuallakin kuin sängyssä. Miten käy silloin, kun tulee lapsia, nainen alkaa pikku hiljaa rupsahtaa, mies yrittää peittää epätoivoisesti kaljun alkuaan, mitä sitten? Onko se eron paikka? Lähdetäänkö etsimään taas uutta timmissä kunnossa olevaa miestä/naista ja toteutetaan samat kuviot uudelleen?
Tuosta seksuaalisuudesta olen ajatellut, että naisilla tärkein erogeeninen alue on korvien väli, miehillä ilmeisesti juuri visuaalisuus ja halu naiseen alkaa jalkojen välistä. Minusta tuo mitä kirjoitit 150 kiloisen naisen antamasta oraaliseksistä, aika paljon todistaa että, jos jalkoväli miehellä huutaa tyydytystä, kaikki käy. Jokainenhan saa käyttäytyä niin kuin haluaa ja mikä minä olen tuomitsemaan ketään em. käytöksestä. Onhan siinä nainen yhtä paljon mukana kuin mies. Mies ottaa minkä saa siihen hätään keneltä vain, mutta ovatko naisen ajatukset toisenlaisia? Ehkäpä nainen tuollaisella käytöksellä kuitenkin toivoo, että siitä seuraisi jotain vakavampaa. En tiedä, kunhan mietiskelen näitä asioita.
On ikävää, että ihmissuhteet nykymaailmassa ovat kertakäyttötavaraa, ihan kuin pikaruokaa, josta roskat heitään pois. Minusta älykäs mies on aina seksikäs. Sellaisessa on haastetta! Itse olen kyllä naimisissa, ollut jo kauan, mutta en ole vielä niin "seniili :)", ettenkö seuraisi maailman tapahtumia. Tiedän kyllä omasta tuttavapiiristäni, että naiset käyttäytyvät aika lailla samalla tavalla kuin miehet, eli ei muuta haluta kuin yhden yön seuraa, ihan hoikat hyvännäköiset naiset, joilla luulisi miesrintamalla olevan kaikki mahdollisuudet pitempiaikaisiin suhteisiin.
Älkää vain kuvitelko, että tuomitsen tai olen jotenkin ahdasmielinen. Sitä en todellakaan ole! Haluaisin vain, että tässä hullussa maailmassa jotkut arvot säilyisivät, kuten ihmisarvo.
Huhhuh. Mä olen nyt kyllä jotenkin järkyttynyt- oikeesti! Tapahtuuko tämmöstä useinkin, siis että miehet kohtelee juuri lihavia naisia noin alentavasti ja käyttävät hyväkseen miten sattuu? Itsellä on aina ollut ihan sama onko ihminen lihava vai laiha, nuori- vanha, homo tai hetero- se painaa mitä siellä pään sisässä on. Tuollasille toisen itsetuntoa hyväksikäyttäville toivon kyllä kaikkea pahaa- miten voi ihminen elää itsensä kanssa jos tekee tuollasta?! Mutta todella, tämä juttu oli minulle uutta- toivottavasti tällästä ei ihan älyttömästi kuitenkaan tapahdu :
Ihan sen takia olen näitä asioita mietiskellyt, koska minustakin se on järkyttävää! Tätä palstaa lukiessa olen pannut merkille, että tällaista tapahtuu ihan oikeasti ja tuskin se on edes kovin harvinaista, oletan.
Olen samaa mieltä kanssasi, että "ihan sama onko ihminen lihava vai laiha, nuori- vanha, homo tai hetero- se painaa mitä siellä pään sisässä on".
Olisi mielenkiintoista lukea myös miesten kirjoituksia ko. aiheesta, mutta eivätpä taida vastata kovin ahkerasti tällaisiin mietteisiin. Omalle pojalleni olen yrittänyt opettaa, että ihmisuhteet eivät ole kertakäyttötavaraa, oli sitten kyseessä mies- tai naispuolinen ihminen. Toivon ja haluan uskoa, että asia on mennyt perille! Kenenkään sydäntä ei saa särkeä tieten tahtoen!
Kuulemma tämä 150 kg nainen oli soitellut miehen perään. Tuntui kovasti huvittavan toisen "epätoivo". Raivostuttavaa.
Niin, minäkin mietin sitä, että mikä saa ihmiset joskus suhtautumaan lihaviin niin armottoman aggressiivisesti, tyyliin "lihavaa saa loukata". Olisiko siinä jotain kateutta tai paheksuntaa siitä, että toisen ruumiin muoto julistaa hänen nauttivan herkuista "häpeämättä"? Nykyisin ihmisen seksuaalimoraali saa kai olla ihan mitä vaan, nykyisin ainoa olemassa oleva moraali tuntuu olevan syömismoraali. Se ON kieroutunutta, mutta iso raha siinäkin sanelee. Naisten laihdutustarpeella tehdään rahaa. Miljoonia dollareita vuodessa. Huuhaalaihdutusvalmisteet (laihduttavat lähinnä kukkaroa), lääketehtaitten laihdutuslääkkeet, kuntosalit yms.. Kaikki lupaavat laihtumista, kaikki vaatii rahaa. Jos naiset yhtäkkiä päättäisivät, että dieetti ei kiinnosta, niin jo menisi moni bisnes nurin. :) Joskus suorastaan toivon sitä. Mutta tuskin niin tulee käymään.
Ainahan on pidetty kauniina sitä, mikä on HARVINAISTA. Ennen se oli lihavuus. Se kertoi terveydestä, hedelmällisyydestä, varakkuudesta. Lihavia oli harvassa. Nykyisin hoikkuuden ylläpito vaatii kovasti itsekuria tässä houkutusten täyttämässä maailmassa. Suomenkin kaltaisessa maassa, jossa jo yli puolet alkaa olla jossain määrin ylipainoisia, on hoikalla ja kauniilla "harvinaisuusarvoa".
Hoikka tai normaalipainoinen kai viestittää olemuksellaan, että hyväksyy yhteisön tärkeinä pitämät arvot. Ylipainoinen voi viestittää päinvastaista, ja jotkut kokevat sen uhkaksi.
Toivoisin maailman olevan erilainen ja parempi paikka. Tietysti siihen voi itsekin vaikuttaa, vaikkapa opettamalla jälkikasvulle sen, että KETÄÄN erilaisempaa ei saa kiusata. Kaikillahan on tunteet. En silti usko, että tämäkään muuttaa maailman arvostuksia mitä ulkonäköön tulee. Lihavuus voi muuttua kauneusihanteeksi vain, jos se on harvinaista ja vaikeasti saavutettavaa. Ja nykyinen trendi ei viittaa siihen.
En usko lihavien ulkonäöllään viestittävän, ainakaan tieten tahtoen, ettei hyväksy yhteisön tärkeinä pitämiä arvoja. Se on varmaan asia, jonka hoikemmat kanssaeläjät liittävät lihavuuteen. Lihavuuteen on varmaankin yhtä monta syytä kuin lihavia ihmisiä esim. ruoka on yksinkertaisesti hyvää, liikunnan vähyys suhteessa saatuun energiaan, syömishäiriöt, jotkut lääkkeet ja mikä kenelläkin.
Jos olisi niin, että lihavuudella todella viestittäisiin, ettei hyväksytä yhteisön arvoja, lihavuuteen täytyisi kuulua käyttäytyminen, joka on yhteiskunnan normien vastaista. Itse en ainakaan omassa tuttavapiirissäni ole sellaista huomannut. Ihmiset ovat ihan samanlaisia kuin muutkin, poikkeuksena, etteivät ole ihannepainossaan. Se riittää tässä yhteiskunnassa, että ainakin pahoittaa mielensä, kun ei sovi siihen muottiin, mihin pitäisi.
"Kuulemma tämä 150 kg nainen oli soitellut miehen perään. Tuntui kovasti huvittavan toisen "epätoivo"." Lainasin pätkän tekstiäsi, kun tuli tuosta mieleen, että kumpikohan siinä oli "epätoivoinen", mies vai nainen, vai molemmat?
Minä uskon, että jokainen ihminen omalla käytöksellään voi muuttaa maailmaa parempaan suuntaan. Usein vain ajatellaan, että en minä yksin mitään voi asioille tehdä. Mutta kun tarpeeksi moni kääntää ajatuksensa, että suuretkin muutokset alkavat jokaisesta ihmisestä, voisi maailma muuttua parempaan suuntaan!
minusta tämä koko yhteiskunta on nykyisin jotenkin vääristynyt. suorastaan palvotaan langanlaihuutta,ja annetaan nuorille sellaista kuvaa että täytyy olla laiha ollakseen hyväksytty,ihmekös tuo sitten jos on anoreksiaa sun muuta,entisaikaan rubensmuotoiset naiset olivat oikein hyväksyttyjä ja nyt asiat ovat päinvastoin. minä veikkaan että monikin mies pitää pyöreämmästä naisesta, mutta se mitä muut ja yhteiskunta asiasta sanoo niin menee omien mieltymysten edelle.olen saanut kuvan että se on jotenkin häpeä jos myöntää pitävänsä rehevämmästä ! mutta tässäkin asiassa ikä tekee tehtävänsä veikkaan, kun olet vanhempi niin huomaat että ihmisen sisin on tärkeintä.ja eihän se miltä ihminen näyttää pitäisi merkitä jos rakastaa ! voisin kertoa esimerkin työpaikaltani, siellä on sellaisia 20v. kavereita, joiden jutut menee suurinpiirtein näin : "P*****O Hennaa viikonloppuna ?" toinen vastaa : "No en helvetissä ku se on niin läski!!" elikkä jyrkästi kielletään ettei vaan joutuisi naurunalaiseksi kavereiden silmissä. mutta tässäkin asiassa tiedän 100% varmaksi että kyseinen kaveri pitää rehevämmästä muttei myönnä sitä kun pelkää muiden puheita. Hullua, eikö? eli minä olen asiasta sitä mieltä että kyllä monikin haluaisi varmasti rehevästä naisesta muutakin kuin sänkyseuraa,mutta itsetunto ei anna myöten. Hyvää kesää kaikille upeille reheville naisille, päätä vain pystyyn !
ps. kyllä, minä pidän pyöreästä :)