-Tämän tarkoitus ei ole syyllistää ja haukkua.Vaan esittää muutama tosiasia ja kysymys.
-Käytän esimerkkinä tuttava perhettä elikkä kolme lasta ja äiti on perheessä,vuokraa äiti maksaa sen omavastuu osuuden joka on jotain 100 euron tietämillä.
Ruaka pöytään tietenkin.
hän on työtön koska ei rahallisesti kannata olla töissä"hoitopaikka on ilmainen lapsella.Asumistuki se ylin,isommilla lapsilla tietenkin sosiaaliviraston myöntämät bussiliput,isommat harrastavat kalliita harrastuksia jotka maksaa sosiaalivirasto.
-jos on lääke tms kuluja tulee maksajaksi sosvirasto.
Tarvittiin muutama huonekalu niin maksajana sosvirasto.
Äiti saa tietenkin työttömyyskorvausta joka on korotettu kolmella lapsella,lisäksi tietenkin elatusmaksut sekä lapsilisät korotetusti.Äidin maksettavaksi jää lähinnä vuokran omavastuu,koska kaikki muu ylimääräinen laitetaan sosiaaliviraston maksuun.
Lasten harrastukset ovat esim:sitä luokkaa ettei jokaisella normaali tuloisella olisikaan varaa kustantaa näitä.
-niin mihin katosi äidin työhalut?Ja se siitä minun säälistä että yh voi huonosti rahallisesti?Koska kun ottaa normaali "duunari lapsiperheen jotka tekevät töitä ja maksavat kaiken itse niin mikähän on lopputulos?
-Tosin myönnän että tämä äiti osaakin pummauksen taidon,ja vetää jokaisen mahdollisen euron kotiansa,mutta totuudenmukasesti minusta vähän liikoja hyysätään eikä kohtuutta pidetä,tietenkin se normaali toimeentulo tulee turvata ja ruoka pöytään,mutta tämä perhe on lisäksi yhden viikon vähintään vesipuuro kuurilla,koska äiskä on laittanut rahat muuhun kuin ruokaan.Kannanottoja?
-Käytän esimerkkinä tuttava perhettä elikkä kolme lasta ja äiti on perheessä,vuokraa äiti maksaa sen omavastuu osuuden joka on jotain 100 euron tietämillä.
Ruaka pöytään tietenkin.
hän on työtön koska ei rahallisesti kannata olla töissä"hoitopaikka on ilmainen lapsella.Asumistuki se ylin,isommilla lapsilla tietenkin sosiaaliviraston myöntämät bussiliput,isommat harrastavat kalliita harrastuksia jotka maksaa sosiaalivirasto.
-jos on lääke tms kuluja tulee maksajaksi sosvirasto.
Tarvittiin muutama huonekalu niin maksajana sosvirasto.
Äiti saa tietenkin työttömyyskorvausta joka on korotettu kolmella lapsella,lisäksi tietenkin elatusmaksut sekä lapsilisät korotetusti.Äidin maksettavaksi jää lähinnä vuokran omavastuu,koska kaikki muu ylimääräinen laitetaan sosiaaliviraston maksuun.
Lasten harrastukset ovat esim:sitä luokkaa ettei jokaisella normaali tuloisella olisikaan varaa kustantaa näitä.
-niin mihin katosi äidin työhalut?Ja se siitä minun säälistä että yh voi huonosti rahallisesti?Koska kun ottaa normaali "duunari lapsiperheen jotka tekevät töitä ja maksavat kaiken itse niin mikähän on lopputulos?
-Tosin myönnän että tämä äiti osaakin pummauksen taidon,ja vetää jokaisen mahdollisen euron kotiansa,mutta totuudenmukasesti minusta vähän liikoja hyysätään eikä kohtuutta pidetä,tietenkin se normaali toimeentulo tulee turvata ja ruoka pöytään,mutta tämä perhe on lisäksi yhden viikon vähintään vesipuuro kuurilla,koska äiskä on laittanut rahat muuhun kuin ruokaan.Kannanottoja?
Vastaukset 37
Vanhimmat
touhua tunnen tollaisia tapauksia,yksikin nainen hommasi yhden lapsen lisää 2lisäksi ja saa yhteiskummalta rahaa enemmän eli nyt lapsilisät 3 lapsesta kahdesta elatusmaksut ja tietenkin asumistuet ym.Ei kai siinä tarvii mihinkään duuniin mennä kun rahaa tulee himassa olemisella en sano sitä että lastenhoito on helppoa mutta kyllä sitä pitäisi jotain rajaa noihin hommiin pitäisi olla.
Ovat kuitenkin suhteellisen suuret kun on monta lasta ja niissä yh korotus.lapsilisiä ei lasketa kuitenkaan esimerkiksi asumistuessa tuloiksi.No onko niin että yh-lapset painotan sellaisen joka osaa ruinaamisen taidon täytyy lasten saada kalliit harrastukset niihin tarvikkeet ja matkakortit jotta (kuulemma eivät jäisi vähemmälle?Mutta entä jos työssä käyvä perhe hakee rahoja lasten kalliisiin harrastuksiin niin tuskimpa maksajia löytyisi.Joten tuloshan kuitenkin näyttää siltä että rahallisesti paras olisi ryhtyä yh ja siis työttömäksi,viedä lapset päiväkotiin ja maksattaa sekin.Se miten työssä käyvien yksinhuoltajien laita on sitä en tiedä,kuvittelisin kuitenkin surkammaksi?
Tarkoitin siis että luulisin työssäkäyvän yhn tilanteen surkeammaksi kuin työttömän?
Jotensakin tuosta kirjoittelusta käy ilmi että te perheelliset (siis kahden huoltajan perheet) kadehditte meidän "varakkaiden" yksinhuoltajien oloja.
Tositarinana voisin kertoa että.... mulla on kolme lasta ja toimeentulotukea sain työttömänä ollessani vain niinä kuukausina kun oli maksussa sähkölasku. ja silloinkin tuki oli vain 180 mk (silloin oli markka aika vielä kun olenv iimeksi saanut) Laskujen jälkeen perheelleni ei jäänyt lainkaa rahaa... joten se siitä varakkuudesta.
Sosiaalivirasto ei maksa lasten harrastuksia eikä bussilippuja eikä kyllä huonekalujakaan.
Terveydenhoitomenot maksetaan jos menot menee yli normien. minulla se tarkoitti että silloin kun se sähkölasku oli maksussa sain myös käyttämäni astmalääkkeet toimeetulotuesta.
Voisin vaihtaa paikkaa kanssasi ihan koska vaan
koska oloni ei tosiaan ole kahdehtittavaa.
Vaihtaisin kyllä lapsilisien yh korotuksetkin läsnäolevaan isään samoin elatusmaksut.
Ja tuohon työttömyyteen.... en tahtois olla työtön enää koskaan mutta pian se on taas edessä koska kukaan ei palkkaa yksinhuoltajaa vakituiseen työsuhteeseen. (pelkää varmaan että olen aina pois koska olen yh ja lapset sairastaa)
Nyt olen yhdistelmätukitöissä ja nautin suunattomasti työssäkäymisestä. tuohan se vaihtelua näihin yksinhuoltajan ongelmiin.
Mitähän olet yrittänyt sanoa näillä kolmella kirjoituksellasi? Tekstisi vilisi kaikenlaisia virheitä ja käsittämättömiä lauseita (esim: "No onko niin että yh-lapset painotan sellaisen joka osaa ruinaamisen taidon täytyy lasten saada kalliit harrastukset niihin tarvikkeet ja matkakortit jotta (kuulemma eivät jäisi vähemmälle?") niin paljon, että ydinajatus hävisi. Paitsi jos ydinajatuksesi oli se, että työttömänä yh-äitinä on mukava olla?
On ihan jännä, miten lapsilisät aina vedetään korostetusti esiin yh-äideistä puhuttaessa. Vaikuttaa ihan siltä kuin muut (=parisuhteessa elävät lapsiperheelliset) eivät niitä saisikaan, vaikka Suomen lapsilisälaki koskee kaikkia perheitä, joissa on alle 17 v. lapsia. Yh-korotus ei tietääkseni ole kuin vanhassa rahassa parin sadan markan luokkaa.
Selvyyden vuoksi: en ole yh-äiti ja omat lapseni ovat jo aikuisia eivätkä he äitejä lainkaan.
taito on varmasti monella muullakin kuin pelkästään yh-äidillä, joka on työtön. Heistäkään tuskin kaikki osaa "hyödyntää" soskua ed. mainituilla tavoilla. Täällä Suomessa on paljon myös muitakin yksinäisiä ja ne jotka sitä apua soskusta ovat oppineet vuodesta toiseen hakemaan säännöllisesti, varmasti osaavat myös parhaat niksit rahan lypsämiseen. Mutta eikö nykyisin vaadita jo hyvinkin tarkat tiedot, kun noita ns.etuuksia ruvetaan laskemaan? En ihan täysin usko tuota että sosiaalihuolto maksaisi myös kalliit harrastukset lapsille. Oletko ihan varma että niin on tehty. Onko tämä työtön yh-äiti sinulle niin kertonut? Vai päätteletkö asian jotenkin muulla tavoin.
En ymmärrä myöskään tuota ikuista kateutta lapsilisistä. Nehän ovat todella tärkeä tuki monellekin yh- perheelle siinä missä duunariperheellekin. Enemmän ihmettelen käytäntöä maksaa lapsilisää suurituloisille perheille, jotka käyttää lapsilisät vain talletukseen lasten tileille. Olisin itsekin onnellinen jos niin voisin tehdä, mutta ei ole mahdollisuutta siihen. Näillä "suurilla" lisillä hankin lapsille vaatteita ja käytämme niitä ihan perusasioihin kuten ruokaan ym. jokapäiväiseen tarpeeseen. Joten toivon että kateutta kenenkään ei tarvitse näistä rahoista tuntea.
Meikä on työtön yh-äiti.Sosiaalitoimistosta ei TODELLAKAAN pysty, eikä voi, ruinata sellaisiin asioihin rahaa joita alkuperäinen kirjoittaja esitti, tai sitten asiassa on jotakin muuta sellaista, joka vaikuttaa asiaan ja varmasti jonkin verran liioittelua.
Soskusta saan sen, mitä menee yli normin, kuten sanottua, erään kirjoittajan suusta täällä; viimeksi se oli sähkölasku kolmen kuukauden ajalta, seuraavan sähkölaskun jouduinkin jo maksamaan itse ja lainaamaan rahaa sitä varten.Tuo toinen sähkölasku oli n.kuudesosa "tuloistani", jotka koostuvat asumistuesta,lapsilisistä,YH-KOROTUKSISTA(vanhan rahan 200 mk), elatustuista ja siitä mitä silloin tällöin sosiaalitoimistosta hyvällä tsagällä - pahaan tilanteeseen - sattuu saamaan ihan vähäsen(päätöksensä viipyvät,lähetettyäni hakemuksen, tässä kaupungissa noin puolitoista kuukautta,monasti kaksi).
Hampaani ovat risat, samoin selkä, ei tule kuuloonkaan käydä vakituisella hierojalla, sosiaalitoimistosta saa hammaslääkärilappuja yhdelle kaupungissa sijaitsevalle lääkärille, jonne ajan saa n.kuukauden kuluttua sen varaamisesta.Päivystykseen en uskalla mennä, koska sosiaalitoimiston sääntöjen mukaan he eivät voi maksaa tällaisia ei-etukäteen-allekirjoittamiaan laskuja.Saati sitten nämä asiat, niin itselleni en harrastusta uskaltaisi ottaa, ainakaan kallista.Täytyy aina harkita jos meinaa ostaa lapsen vaatteita, omia vaatteita(ostamme kaiken kirpparilta), esim.pyörän,lahjan tai pienen asian kotiin; puhumattakaan matkustamisesta kauas äitini luo, joten nyt tapaankin rakkaimpiani muutaman kuukauden sisään kerran ja silloinkin vain muutaman päivän ajan.Se on minusta liian vähän.
Painotan vielä; että sosiaalitoimistolla ei ole lupa maksaa muutakuin normin yli menevä osa.Kertomasi tarinat tuntuvat uskomattomilta.
Ja jos henkilö tällaista koettaisi harjoittaakin, niin kaitpa asiaan puututtaisi.
Älkää viitsikö olla kateellisia.Tää ei aina todellakaan ole mitään herkkua.
ja just näin.Tarkoitin tosin vain ja ainoastaan työtöntä jolla lapsia enemmän kuin yksi,koostuu lapsilisistä mukavahko summa kuitenkin.Kyllä ehdottomastipa tunnen hyvinkin läheltä esimerkki perheen,tiedän jopa lasten oppineen mitä voi kysellä korvatuksi sosiaalivirastosta.Ei kirjoitukseni ei ollut kateutta mutta ei hyväksyntääkään.Enkä usko työssäkäyvän huoltajan nauttivankaan tämmöisistä eduista ja lisäksi kyllä ne harrasteet ja kalusteet ovat ihan täysin totta.Mutta tarkoitin sitäkin että taito se on pummauskin?
Kirjoituksessani en liioitellut enemmän jätin pois juttuja.Totta se on mutta tosiaan yhä sinullekin taitoa liene vaatii jotta saa?Luulisin sen olevan helpomaa jos lapsia on monta?Esimerkki tapaukseni on ehkä se ikävimmistä päästä kuitenkin ja yksinhuoltaja kyllä omasta tahdosta=lue kolme eri isää.Ikäväkyllä en voi enempää suaraan valaista koska en tahdo perhettä tunnistettavaksi,mutta sanottakoot että 16 vuotias ratsastaa mm ja saa säännölliset kurssit sekä jopa välineet tähän.Onko se normaalia perheen tukemista?Ei ole minusta.
Kateudelta kuitenkin. Ehkä lapsi ratsastaa terapianvuoksi????
monella yksihuoltajan lapsella on psyykkisiä vaikeuksia ja ratsastus on todettu olevan hyväksi niihin. omani käyvät myös ,tosin maksan ne itse (ei kalliilla tallilla vaan yksityisellä tuttavan hepalla ratsastamassa)
Joskus vain toimeentulo tuki on tarpeen monen asian vuoksi ja ehkei meidän kannattais kadehtia niitä jotka sitä saavat jos ne menee lapsen hyvinvointiin eikä viinaan ja tupakkaan.
Enemän minä niitä ihmettelen että sossusta suoraan viinakauppaan mennään.
Raha ei voi korvata toista vanhempaa missään tilanteessa
tietysti monet osaa sen taidon siis pummaamisen mutta ei nykyään sossusta ihan mihin vaan saa rahaa siinä on tarkat tutkimukset ja tiedot oltava minkä vuoksi kyseinen kulu on tarpeen.
Mitään ei saa jos syy ei ole todella hyvä.
Kateudesta ole todellakaan kyse.Tunnen todella hyvin perheen ja tiedän kuinka jopa taktiikalla toimien otetaan tyyliin kaikki mitä vain voi saada.Raja ymmärrykseeni meneekin siinä miksi ajatus on se että työttömän yksinhuoltajan lapsilla tulee olla kalliit harrasteet?tai muita etuja enemmän kuin tavallisella työssä käyvällä perheellä?Kuinka moni kuten tuntemani ajattelee ja opettaa lapsillensakin sen ettei työnteko kannata?Tässä tapauksessa ja perheessä kun näin ajatellaan ja sen on oppinut jo ainakin yksi lapsistakin.
Äitix4 kirjoitti:"Totta se on mutta tosiaan yhä sinullekin taitoa liene vaatii jotta saa?"
Mitä tämä tarkoitti? Mietin sitä kauan, mutta en tajunnut ;). Mikäli tarkoitit, ettei vaadi minulta paljon taitoja saada sosiaalitoimistosta kerran kuussa muutamia euroja, niin ei kyllä kai sitten.Mutta kärsivällisyyttä se kuitenkin vaatii. Jokaikinen paperi, jotka ovat omia, yksityisiä papereitani, pitää kaivaa todistukseksi, etten takuulla huijaa.Sitten, kun ne on lähettänyt, niitä ei saa edes takaisin: pitää vinkua niitä tiliotteita, verolippuja, kelan päätöksiä, omia laskujaan, joista jo eräpäivä on saattanut mennä ohitse niiden maatessa soskun hyllyllä - puhelimitse, omaan laskuun - mikäli kyseiselle virkailijalle yhdistetään parin vaihteen kautta, jos hän sattuu olemaan paikalla.Sitten päätöstä saa odotella sen minkä sanoinkin, kuukaudesta toiseen. Jos minulla taas on aika sinne, minun täytyy kertoa omista asioistani yksintyiskohtaisesti, riippuen tietysti virkailijasta.Edellisen kerran virkailija pyysi minua olemaan ottamasta haluamaani kissanpentua, koska "ethän sä jaksaisi sitä välttämättä kato hoitaakaan." Ei tämä vaadi paljon taitoa, ei, mutta nämä hetket tuntuvat nöyryyttäviltä.
Mennessäni sosiaalitoimistoon toista kertaa synnytyksen jälkeen, sanoi virkailija minulle, että pitäisi alkaa katsastella töitä, kun lapsi on kolmen kuukauden iässä.Heidän tukensa ei näes kestäisi ikuisuuksiin.Aloin pelätä hullun lailla; äitiystukeni oli kuukausittain vuokraakin pienempi; 1500 mk, miten pärjäisin? Jälkivuotokin tuli vielä ja imetin.Miten minä olisin hakenut töitä? Myöhemmin toinen virkailija sanoi taas tämän edellisen virkailijan tarkoittavan toista asiaa.
Lapsen ollessa paljon vanhempi, minulta penättiin, asuuko entinen avomieheni luonani. "Kun ei teistä nuorista niin tiedä." Ero oli ollut minulle äärimmäisen kipeä.Olin saanut tehdä töitä, että irtautuisin miehestä ja jaksaisin olla lapsen kanssa.Sosiaalityöntekijä tenttasi minulta:"Nukkuuko ***** luonanne? Onko luonasi hänen tavaroitaan? Onko paljon? Ettekö voi siirtää niitä pois luotanne? Onko hän nähnyt lasta? Aiotteko te palata yhteen? Tuleeko ***** koskaan kylään nukkumaan sinun VIEREESI? Enhän minä voi myöntää sinulle rahaa, jos asiat ovat tällä tavalla."
Kun mies joskus kävi ovella, silmäni saattoivat kyyneltyä kokonaan ja ryntäsin nurkkaan nieleskelemään itkua ja pidättelemään tulevaa kohtausta. Kaipasin häntä ja samaan aikaan koetin repiä itseni väkisin irti, ylpeyskin sanoi vastaan, minähän olin saanut rukkaset. Minun piti kertoa tämä kaikki tuolle sosiaalivirkailijalle ja paljon muutakin. Juuri kun olin päässyt selostamaan eron kipeydestä ja siitä, miten vaikea suhde meillä oli/on, sosiaalivirkailija lausahtihe:"No eikö tämä sinun ex-miehesi voisi kuitenkin maksaa tätä sähkölaskua, ettei meidän tarvitsisi? Tämä ***** kun käy kerran edes töissä." Juuri kun olin päässyt kertomasta, miten vaikeaa minun on edes jutella hänen kanssaan.
Tässä vain pari tapausta, täyttä totta kaikki. Tämän perusteella sanoisin, että ainakin mun tapauksessani sosiaalitoimistossa asioiminen on vaatinut henkistä vahvuutta olla omalla puolellaan ja koettaa niellä alemmuudentunteensa, kun toinen kyselee kaikenlaisia asioita elämästäni, ja sitten kun kerron, ei edes usko.
Äiti x4:n kertomaa tapausta on vaikea uskoa, koska kolmen lapsen yksinhuoltajana äitinikään ei takuulla saanut rahaa sosiaalitoimistosta pikkusiskon ja pikkuveljen silmälaseihin, heidän viulunsoittoonsa, konservatorioonsa tai levyihinsä, muodinmukaisiin vaatteisiinsa tahi vaikka bussikortteihin! Kuulostaa ihan ihme jutulta tuo, mutta lieneepä sitten totta.
Niin! En minä tiedä, ehkä tällä äidillä on sairasloman tapainen, siinä tapauksessa tuo ehkä tulisi kuuloon.En minä näe silti mitään syytä olla hänelle kamalan kade, toivottavasti hänellä on kaikki hyvin kuitenkin.Kaikki ei ole aina sitä, miltä päältäpäin näyttää.
EN VÄITÄ, etteikö huijareita ja hyväksikäyttäjiä olisi olemassa! Olen kuullut monta sellaistakin tarinaa, nekin aivan uskomattomia.Eikä se edes ole oikein.Varptoimenpiteekin ovat ok, mutta kohtuudessa määrin.Jos sosiaalityöntelijä ei piittaa kyyneleistä silmissäni, hänen ei ehkä pitäisi olla sosiaalityöntekijä. Tämän vuoksi on vaikea uskoa, että joku saisi noin helpolla tällaisia etuuksia.Mutta jos tapauksen henkilö saa normin mukaan tällaisia tukia, kai sille on jokin syykin eikä hän niitä ole "huijannut", jos sosku kerta niitä hänelle antaa?!??
Tässä olen kanssasi ihan samaa mieltä: tottakai pummaus on taito. Samalla pyydän anteeksi turhan kärjistettyä reagoimistani: mulla on ollut vaikeaa jonkun sosiaalitoimiston kanssa, vaikea on myös hakea töitä.Lisäksi taidan olla niin kiltti ihminen, että mun on vaikea uskoa, että joku niin häikäilemättömästi huijaisi rahaa.Mutta totta kai se sitten on.
Kirjoitin niin ettet ymmärtänyt,tarkoitin tosiaan taidolla huijaamista ja sitä kun ihminen jonka olen tuntenut 18 vuotta on niin pitkään laskelmoinut elämäänsä oppii taidon saada rahaa.ja jos rahaa annetaan niin että työnteko ei kannata niin eihän siinä ole järkeä?
Jos jopa teiniikäiselle lapselle opetaan ettei menisi töihin koska muuten sos tuki pienenee,oikeinko?Äiti ei ole kyllä sairaslomalla tai muuta sellaista ongelmaa.
Se että hän on hakenut sänky rahat tuplana tai pyytää sukulaisia valehtelemaan sohvahintoja eikö ole väärin?
Tarinaasi lukiessa muistin kyllä omatkin nöyryytykseni joskus,silloin kun oli pakko yrittää saada ja silloin sama juttu kaikki paperit/kopiot ynm.sairaalloisesta vauvasta ja omasta vakavasta sairaudestani jopa kommentoitiin että olisi pitänyt varautua?????Miten voit varautua?kyllä tiedän todellakin mitä helvettiä se voi olla,mutta tiedän senkin että kun hätä tulee ei apu ole lähelläsi ja kun suunnittelet tarkoin ja tosiaan osaat (pummata saat paljonkin.Tämähän ei koske kaikkia enkä halunnut mitenkään aiheuttaa tuskaa,halusinkin lähinnä luoda keskustelua siihen onko huijaaminen oikein?Onko oikein opettaa lapsilleen elämää näin?Eikö tolla sitten viedä jo niitä vähäsiä euroja pois niiltä jotka hädässä tarvitsisi?
hänet,jos ihmettelet tukien väärinkäyttöä. Nimetön soitto sossuun, niin eiköhän asioihin puututa.
-Ole minusta ilmiantajaksi kuitenkaan.sekin vaatii tietyn luonteen.
Eillen just tää äiti itki"valitti ettei ole lapsella talvikenkiä ja voisiko joku lahjoittaa mutta hänellä oli varaa istua ravintolassa perjantaina ja lauantainakin.
yksinhuoltajaksi ja ota lopputili. Saa siinäkin joku työtä haluava yksinhuoltaja työpaikan ja edelleen lapsillasi on varaa kalliisiin harrastuksiin. Siinäpä sivussa sulle jää runsaasti aikaa kytätä tuttavaperheitten rahankäyttöä. Psyykkisen sairauden tai alkoholismin takia voisi saada vielä lisää etuja, joten kannattaa varmaan sitäkin vaihtoehtoa harkita.
odotin jotain vastaavaa kirjoitusta.Kyllä hänellä töitä olisi ilman minunkin lopputilejä,se nyt ei asiaan kuulu mitenkään.Ja en muuten millään kyttää enkä kaivele asioita,olet vähän väärillä jäljillä ja se itse aihehan poikkesikin taas kuten näyttää kovin yleistä olevan.
opetan lapsilleni mielummin rahan saannin työnteolla.ja kysehän oli nimenomaan halusta tehdä töitä!!!!!!!
-Sinustako on oikein olla kotona työttömänä ja hoidattaa muksui tarhassa ja hakea avustuksia perusteella saa enemmän kun on työtön!
minäkin opetan omilleni... mutta nyky-yhteiskunnassa sitä työtä ei vain noin vaan saa.
Yksinhuoltajana on todella vaikeaa saada työtä jota perhetilanteesta johtuen voi tehdä.
Minä olin työttömänä yli neljä vuotta ennen kuin sain tämän yhdistelmätukityön. Opiskelin siinä työttömyyden ohessa lisäkoulutustakin mutta lähes kaikki haastattelut päättyivät siihen kun haastattelija kuuli että minulla on 3 lasta. ikävää mutta todellisuutta.
Tottahan sitä työssä mieluummin olis kuin kotona vain omissa pienissä ympyröissä.
En tunne kyseistä perhettä ja vaikea mennä sanomaan suuntaan tai toiseen asista mutta olen varma että sossu kyllä tutkii tosi tarkkaan sen mihin rahaa antaa.
Ja mikä on sitten syy niihin lopputileihin?
ai työn lopputileihin?vai soskun laskemiin?Jos tarkoitit työtä!
-painotan tässä tapauksessa oli työpaikka=irtisanoutuminen=ei huvittanut!
Työtä on tarjottu tälle äidille sen tiedän ihan varmaksi.Työ kelpaa jos sen saa tehdä pimeesti.Äiti sai mm:rahaa kahteen kertaan omaan sänkyyn koska aikasemmin hän ei ostanut vaan käytti rahat ihan toisiin juttuihin,vuosi sitten kokeili hän uudestaan ja myönnettiin sänkyyn rahaa tosin hän manasi kun vain (200 euroo.Sanoen itsekin etteivät ne kaivele vanhoja tietoja että kolme vuotta sitten myönsivät saman rahan.hän osti sukulaiseltamme sohvan hintaan 45 euroa,pyysi kyllä kuittia 100 eurolle koska saisi sen isompana takasin.Eikö tämä näistä muutamasta esimerkistä jo kerro että kyllä voit pummata jos osaat?saat jos osaat!
ja mitä juopon pullon maksamiseen tulee,niin en tietenkään hyväksy.en hyväksy kyllä sitäkään että esimerkiksi (sairailta lapsilta vähennetään ja otetaan hoitotuet pois,alennetaan ainakin.Sitä että kelan tukemaa lääkekorvausta joudut taistelemaan vielä kovemmin.Että kouluissa säästetään rutkasti ja muutenkin arkea tehdään hankalammaksi,ei on paljon mitä en hyväksy mutta on paljon mitä hyväksyn ja esim:sairaalle lapselle tuettava kuntoutus kuten uinti,ratsastus tai muu sellainen.se on suotavaa ja hyvä asia,mutta nyt ei ollut kyse sairaista lapsista tai semmoisesta vaan kyse olikin katoaako äidin työhalut?
Mikä mahtaa olla teidän työssäkäyvien yh tilanne?olen kuullut että se olisi huonompi?Riippuen tietenkin nauttiiko korkeampaa palkkaa.
Riippuu miltä kantilta katsoo.
Minä olen yhdistelmätukityössä(verrattavissa työttömyyteen) ja saan palkkaa 920 euroo kuussa... siitä verot ja muut maksut pois jää 700 tai jotain sinne päin.
työmatkat joudun kulkemaan autolla (koska tarvitsen sitä työssäni) joten bensakulut on melkoiset ja niitä kaikkia ei yritys korvaa.
ehkä minun kannattas rahallisesti olla kotona peruspäivärahalla... tiedä häntä.
Jäisi ainakin ylimääräiset autokulut pois.
mutta vielä sosiaalietuuksiin palatakseni.
en työttömänä ollessanikaan saanut toimeentulotukea kuin kolmena kuukautena vuodessa.
muina kuukausina peruspäiväraha lapsilisät ja elatusmaksut(vajaa 320euroo/3 lasta) riittivät sosiaaliviraston mukaan meidän elämiseemme. Vain sähkölaskunmaksu kuukausi toi toimeentulotukea 180mk.... samoin sinä kuukautena käyttämäni astmalääkkeet.
en edes viitsinyt moisen summan takia sitä liiterumbaa kaikkina kuukausina läpikäydä joten sekin jäi saamati monen monta kertaa.
Kyllä olen sosiaaliviraston toiminnan kokenut tosi epäreiluksi viimevuosina. ja mieluummin kyllä olen ilman niitä tukia jos vain suinkin voin.
Ja vaihtaisin kuten olen monta kertaa sanonut kaikki yksinhuoltajana saavani tuet... siis elatusmaksun lapsilisän yh lisän ja asumistuen
läsnäolevaan isään ja mieheen.
Tämä yksinhuoltajana olo on sen verta rankkaa.
Lapsille ja minullekin ainoana huoltajana.
siinähän sitä eroa tulikin koska et viitsinyt pummata,saati jokaista hankintaa hakea sosiaalivirastosta.Se on taito että osaa ja viitsii.
yksinhuoltajiksi joko joudutaan tai sitten sitä tahdotaan,tahtoa minusta on sekin jos lapsilla kolmet eri isät.mutta kaikenkaikkiiaan tämä (ehkä ääripäästä)vedetty esimerkki perhe pärjää rahallisesti yksinhuoltajana ja työttömänä kuin samankokoinen työssä käyvä perhe.Koska jo pelkkä vuokra ynm on iso maksu.
Mutta en itsekään valitsisi osakseni joka kuukausittaista pummausta ja vain kotona köllöttämistä jos lapsetkin olisivat hoidossa.
ole tarkoitettu onni tää työttömien yksinhuoltajien. Pidäpä huoli liitostasi, jottei tarvitse liittyä meihin. Kenellepä sitten ois kateellinen? Ehkäpä perheille, missä molemmat vanhemmat sossun rahojen tilalla.
Tiesitkö sinä että kateus ja ei hyväksyminen vähän poikkeavat toisistaan.Ja en todellakaan olisi kateellinen työttömän perheelle,tämä on kyllä koettu meidänkin perheessä.
Mutta vaikka on siinä köyhyydessä eletty ja koettu niin laittaisin silti rajat saamisille.Kuten esim:tämä sänky rahat tuplana jne.
Siis hemmetti.Työtön EI saa enemmän kuin työssäkäyvä.Tämä on kyllä fakta ja puhun kokemuksesta.
Riippuu tietenkin työstä ja palkasta ja lapsimäärästä ja asumiskustannus ynm.
Mutta jos asumistuki ja työttömyyskorvaus ja kaupunginmaksama hoitopaikka lasketaan yhteen niin ei ole kyllä tulo eroja jos puhutaan ns:normaali duunarista.
Tämä selviää kun tekee esim:laskelmia mm:kelan sivustoilla.Mutta siinä on monta tekijää tietenkin.Tällä esimerkki perheellä se on ainakin näin.
..eikö minimipalkka esim. kunnan työntekijällä ole 3000-4000 mk, kun työttömyyskorvaus on noin 1800 mk? Samoin kuin kodinhoidontuki, joka on suurimmillaan 2500 mk (puhun markoista, kun päätöksiä ei tehty euroaikaan).
Asumistuesta ainakin minulla menee suurin osa vuokraan. Lisäksi en edes tiennyt, että kunnalta saa hoitotukea.. lisätietoja,psstpsst... :)
Ensinnäkin. Tuolla kuvaamallasi tavalla voi kuka vaan tarpeeksi taitava ja törkeä henkilö huijata sossua/muita.
Itse olen 2 lapsen työssäkäyvä yksinhuoltaja. En ole koskaan saanut esim. asumistukea. Työttömänä saisin , olipa lapsia mulla tai sitten ei. Että silleen . Asumistukeahan saa jokainen, jonka tulot eivät riitä asumiseen ilman tukea.
LAPSILISISTÄ: et taida tietää , että YKSINHUOLTAJAKOROTUS LAPSILISÄSSÄ ON KOKONAISET 200 MK/lapsi. Voi sinua, jos olet kateellinen moisesta lottovoitosta... Vertaapas tilannetta, jossa on 2 huoltajaa perheessä maksamassa kaiken puoliksi. Asumisen, ruuan, vaatteet ja vieläpä harrastukset jne...
Me yksinhuoltajat joudumme kaiken kustantamaan yhden tulonsaajan lompakosta. MIETI SITÄ!!
Ei voi kuin säälitellä sinua ja sinunlaisiasi.
Vaihtaisin osani koska tahansa jonkun kahden huoltajan taloudessa asuvan kanssa... Sen verran on raskasta yksin vastata kaikesta. Henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti.
kateudesta kyse!
Minäpäs annan esimerkin mitä tapahtuu kun on yh ja käy työssä.
Palkka 1100 e nettona
Asumistuki 150 e
Lapsilisä 269 e
Elatustuki 225 e
Tulot yht.1744 e/kk
Vuokra 503 e
Pv-hoito 190 e
Tv-lupa 16 e
bussilippu 46 e
sähkö 16 e
vakuutukset 5 e
lehti 16 e
muut 20 e
Menot yht. 812 e/kk
Ruokaan, harrastuksiin, vaatteisiin, parturiin, kosmetiikkaan ja puhtaanapitovälineisiin ym. mitä lapsiperheessä tarvitaankaan jää 932 euroa/kk. Kuulostaa hyvältä joistakin, mutta todellisuudessa se on aika vähän rahaa. Esim. asunnonostosta ei tarvitse koskaan edes haaveilla.
Jos minulla olisi vielä elämässä lapsieni isä ja hän saisi saman verran palkkaa kuin minä (netto 1100 e) menettäisimme asumistuen 150 e ja elatustuen 225 ja yh-korotuksen 67 e (2 lasta). Pv-hoitomaksu ei nousisi. Nettotulo kasvaisi siis perhettä kohti 658 euroa. Ja totuushan on se, että ruokalasku ei paljoa kasva, oliko pöydässä 3 tai 4 ihmistä.
Tuloni ovat kuitenkin tällä hetkellä hieman paremmat kuin työttömillä yksinhuoltajilla. Ei sosku maksa kuin perusosan, joka on todella pieni. Ei sosku tietääkseni maksa kenellekään huonekaluja tai vaatteita puhumattakaan mistään harrastuksista. Heille jää vuokran omavastuuosuuteen, ruokaan, vaatteisiin jne. vain (jos 2 lasta)n. 820 euroa.
Ja koska työttömien lapset ovat kotona päivisin, he myös kuluttavat enemmän vrt. ruokalasku. Minun lapseni syövät tarhassa aamupalan, lounaan ja välipalan, kotona siis vain päivällisen ja iltapalan. Rahaa säästyy siinä melko paljon.
En ikinä jäisi töistä pois vain sen takia, että saan miltei saman kotona. Työelämä on minulle ainoa henkireikä muiden aikuisten maailmaan ja minä tarvitsen sitä. Lasten kanssa on ihana olla, mutta ihminen tarvitsee elääkseen myös muita ihmisiä.
Ei minulla ole mitään valittamista, sillä minulla menee yhtä hyvin/huonosti kuin sellaisillakin perheillä joissa on 2 aikuista. On vain hauska lukea, kuinka ihmiset kuvittelevat yksinhuoltajien elävän yhtä leveästi kuin 80-luvun lopulla, jolloin kaikilla muillakin oli kivaa. Ajat vain (valitettavasti) ovat muuttuneet niiltä ajoilta ja tilastojen valossa yksinhuoltajat ovat kärsineet etuuksien leikkaamisista eniten.
Lasten isä ei osallistu lasten harrastuksiin tai lomakuluihin mitenkään, enkä sitä häneltä ole pyytänytkään. Hän maksaa 225 e/kk elatusmaksua ja se riittää meille.
Hyvä kirjoitus! Elävä esimerkki tehoaa oikein hyvin. Eilen koetin katsoa netistä Kelan sivuilta näitä samoja lukuja ystävän kanssa.
Minä olen työtön yhden lapsen yksinhuoltaja-äiti.Taidan minäkin antaa elävän esimerkin:
"Tulot":
-Asumistuki menee suoraan vuokranantajalle, en edes muista, paljonko se loppujen lopuksi on.
-Kodinhoidontuli 353 euroa.
-Lapsilisä yh-lisineen 123 euroa.
-Kunnan maksama elatusmaksu 118 euroa.
-Soskusta tulee 94 euroa.Joskus maksavat sähkölaskun.
Menot:
-Vuokran omavastuuosuus 140 euroa.
-Sähkölasku tasaisesti jokaiselle kuulle jaettuna 25 euroa.
Kaikkiin menoihin jää siis 533 euroa. Olen lyhentänyt opintolainaani ennen, nyt olen tehnyt lykkäysanomuksen, kun jokaisesta pennistä täytyy pitää kiinni. Meillä on kaksi kissaa. Lapsen vaipat kuussa tekevät jo pelkästään 50 euroa. Ruokaan menee ainakin 100-150 euroa (tuhlaankohan ihan liikaa, mutta kuitenkin). Jos joudun terveyskeskukseen tai hammaslääkäriin pikaista apua saamaan (hampaani ovat hapertuneet raskauden jälkeen), minun täytyy maksaa tällaiset laskut itse, koska jos sosiaalitoimistosta anoo apua tällaiseen, he lähettävät maksusitoumuksen, jonka kanssa pitää paikan päälle mennä. Tällaisen maksusitoumuksen saapuminen postissa voi kestää jopa puolitoista kuukautta ja siinä ajassa hammas voi olla jo hajalla.
Olen ostanut lapselle vain muutamia tärkeitä vaatekappaleita kaupasta, kuten toppapuvun, sukkia, talvivaatteita. Itselleni en ole ostanut kaupasta vaatteita koko lapsen aikana. Ei ole ollut varaa. Puhumattakaan parturilla käymisestä tai kosmetiikasta, onneksi en tällaista pahemmin harrastakaan, vaan laitan itse tukkani ja hiukan halpispuuteria silloin tällöin kun naama punottaa.
Kaikki huonekalut olen saanut käytettynä kavereilta (sohvani hajosi juuri ja yritimme rakentaa siitä lapselle sängyn, kun hän tähän saakka on nukkunut lattialla patjalla), verhot sun muut petivaatteet olen ostanut kirpputorilta, kangaskauppojen tarjousmyynneistä ja saanut toisilta (kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka viitsivät auttaa toisia). Uusia talvikenkiä mulla ei ole ollut ainakaan neljään vuoteen. Nuo saapikkaani ovat ihan hyvät.
Kokkaan säästösoppia, pakastan ja teen kaikennäköisiä systeemejä. Jos osaisin, paikkailisin vanhoista vaatteista palkeenkieliä, mutta ompelutaitoni riittävät vain toivomiseen (olin puukäsitöissä koko kouluaikani). Jos haluan matkustaa lähisukulaisiani katsomaan harvoin(ovat mulle aika tärkeitä), olen vararikossa koko seuraavan kuun kalliista junalipuista sun muista järjestelyistä johtuen.
Liityin vastikään Lasten kirjakerhoon, jossa oli liittymistarjous. Ilostuimme suuresti paketista, joka oli halpa ja hyvä ja josta saimme paitsi yllätyksen pienelle, myös kaksi joululahjaa pakettiin (käärin niitä myhäillen piilossa makuuhuoneessa :). Pienistä asioista voi siis ilahtuakin. Rahattomuudella on puolensa, ehkä sen on tarkoitus opettaa meitä johonkin.
Mutta, lista jatkuu:
Sosiaalitoimistosta voi saada vähän rahaa joihinkin ylimääräisiin juttuihin, kuten huonekaluihin ja harrastuksiin, kuten olen kuullut, itselleni en ole kyllä saanut mitään mihinkään huonekaluihin. (Eräälle lapsettomalle henkilölle on kuulumma sanottu "Kyllä sinulle patja riittää, ja sen saat varmaan vanhemmilta.")
Starrtirahaa olen saanut erillisellä anomuksella 800 mk, ostettuani sitä ennen omalla työmarkkinatuellani lapsen vaunut, lukuisat vaatteet, käytetyt hoitopöydät, pinnasängyn jne.
Työpaikkaa kaipaan hullun lailla, se nimenomaan olisi henkireikä, vaikkei siitä paljon enempää rahaa saisikaan. Edelleen haaveilen toisesta lapsesta tuon poikaystävän kanssa, mutta onneksi tämän haaveen toteutumiseen lienee pitkä matka, kiitos näiden erityisen vaikeiden talouspoliittisten järjestelyjen minä en edes uskalla hankkia lasta, vaikka kuinka tekisi mieleni, ennenkuin asiat ovat edes pikkuisen paremmin.
Kannattaa keskittyä omiin asioihin, useimmilla meistä ei asiat niin hyvin ole kuin voisi kuvitella. Ja kuitenkin suurimmasta osasta aikaa on; kun rakkaus tämän vähävaraisenkin huushollin keskellä vaan kukoistaa :).
Olen työssäkäyvä yh-äiti, erosin aikanaan kun olin 1v pojan kodinhoitotuella kotona, ei ollut työpaikkaa, kun ennen poikaa olin työskennellyt eilakaislalaisena keikkatöissä. olimme ostaneet asunnon v.90 ja kun ero tuli vuonna 93 niin oli lama ja myytyämme asunnon jaoimme velkaa jota jäi asunnosta jota ei enää ollut. Minun osuuteni oli 110000mk ja oli vielä opintolainaa noin8500mk. Eli siten aloitin yh elämäni. Sain kaupungin asunnon ja asumistukea, mutta lainaan menevä kuukausittainen lyhennys 1700mk ei ollut meno kellekkään. sitten pääsin kaupungille töihin työllistettynä, kun itse olin töitä hakenut sieltä ja neuvotellut itselleni työllistämispaikan suoraan työpaikalla.
aloituspalkka oli 6058mk poika meni tarhaan ja maksoin hänestä 380mk hoitomaksuja ja asumistukea tuli silloin täsmälleen sama summa 380mk, lainalyhennykset juoksivat koko aika 1700mk edelleen. Juoksin tuttujen vanhusten ikkunoita pesemässä, siivoamassa ja kauppaapulaisena jotta sain hieman lisärahaa(eli kun lapsi oli isovanhemmilla hoidossa joka toinen vkonloppu, isä ei ehtinyt ottaa kun tekee töitä niin paljon)
Pikkuhiljaa opettelin töissä koko aika lisää tietotaitoa omalla alalla ja aina kuin opin uutta ruinasin pomolta lisää liksaa kun osasin uusia asioita ja ammattitaitoni kasvoi, reilussa neljässä vuodessa palkkani nousi noin 4tuhatta markkaa ja nostin lainalyhennyssummaa 2000markkaan jotta se loppuisi nopeammin. Asumistuet loppui kun työllistäminen loppui ja työsuhteeni tehtiin määräaikaiseksi (palkka 7400mk ei enää siis asumistukea)
Edelleen koulutin itseäni työn ohessa ja hain itselleni töitä kilpailevasta yrityksestä ja kuinka ollakkaan palkkani nousi kerralla noin 4tuhatta markkaa. (tämä tapahtui viime syksynä) Se suuri laina loppui kesäkuussa 2002 jolloin olin maksanut 9vuotta asunnosta jota ei ollut, mutta eipä tarvitse kuulla kuinka maksatan yhteiskunnalla laskuni.
Aina olen maksanut laskuni heti kun palkka tulee ja sitten katsonut mitä jää ja sillä on ollut pakko toimeen tulla. Sisko on joskus kantanut ruokakassin kun tuli kylään. Vaatteita ei osta kukaan kuin minä kun sitävartenhan minä saan lapsilisiä (isän ym.kommentit)
tällä hetkellä tilanne onkin se että käteen jää palkasta noin 1500euroa, lapsilisä 123euroa ja elatusmaksu 135euroa =1758euroa
josta menee kuluina 553euroa vuokraan, 34euroa matkalippuun ja 22euroa sähkölaskuun. ensimmäisen kerran minulla on rahaa ostaa itselleni jotain. Aikanaan ajattelin 9v lyhyt aika mutta voin kertoa että pitkältä se tuntui. Itselleni olen koittanut tsempata heikkoina hetkinä että kun on ollut tiukkaa ei ole ollut rahaa huonoihin elämäntapoihin. En polta enkä juo eli voin hyvin ;)) ja olen ollut kiitollinen että olemme olleet tosi terveitä sekä poika että minä. olen oppinut venyttämään penniä tosi tarkkaan ja osaan nyt arvostaa suunnattomasti kun menen esim kauppaan että saan ostaa juuri sitä leikkelettä leivälle mitä haluan eikä aina katsoa vaan hintoja ja miettiä mikä edullisinta.
toivon jaksamista kaikille yh-äideille ja isille, vaikeudet tulevat ja menevät pääasia on että niistä selviytyy:))
Hatun noston arvoinen suoritus kertakaikkiaan!
Ihanaa kun on selviytyjiäkin tässä maassa vielä.
Miten entiselle miehellesi kävi? Hänellekin taisi jäädä velkaa asunnosta.
Pojan isälle jäi aikanaan lainaa saman verran, mutta kun hän on aina ollut työnarkomaani eli töissä melkein yötä päivää niin on maksanut myös lainansa pois. Itse olisin tehnyt myös kahta työtä ja maksanut nopeammin pois jos ei olisi ollut poikaa. Ennen poikaa tein kahta työtä, eli ei olisi ollut vaikeaa.
Isä uusissa naimisissa ja kolmen tytön isä ja edelleen yötäpäivää töissä. en kadehdi uuden vaimon osaa. Mies aina poissa. Itsekin olin jo pojan syntymästä tavallaan yh kun sai kaikki asiat hoitaa yksin:))
Jotenkin vaan joskus huvittaa kun kaikki valittaa ja tosi pienistä asioista. Valoisemmalla asenteella jaksaa paljon paremmin.
Rauhallista Joulun odotusta sinulle:))
Tarinasi muistutti jokseenkin oman äitini tarinaa, paitsi erosi joiltain kohdin numeerisesti, tärkeimmät kohdat olivat kuitenkin samat.
Minustakaan pikkuasioista ei jaksaisi valittaa(vaikka joskus itse valitankin), ainakaan toisten tekemisistä, kun omissakin asioissa pitäisi olla kylliksi tekemistä.
Hyvää talvea kaikille!