...listalla olleet mielipiteenvaihdot läpi.
Sieltä löytyi paljon mielenkiintoisia asioita.
Jaguaarin hinnoittelu- ja mallipolitiikkaa olen myös ihmetellyt, tai miettinyt, että miten sitä mennään pienempiin autoihin jne. Saako sitä kohta joka tarpeeseen Jaguaarin (uuden) ja vielä ihan sen mukaan, paljonko kulloinkin on rahaa Jaguaariin laittaa?
Näyttää kyllä siltäkin, että nykyisin on vallalla suuntaus tehdä myös tosi pieniä autoja.
Esim. tämä iso saksalainen myy tosi pientä Smarttia muualla, kuin Suomessa. Hyvä, ettei ainakaan Suomeen ole kehdattu tuoda. Vielä nämä Minit ja monet Japsit tarjoavat tosi pieniä autoja.
Yritän sanoa, että Jaguaarin X-typekin on säilynyt suhteellisesti ottaen autotarjonnan kokoluokissa
”paikallaan”. Elikkä, jos haitaria on venytetty roimasti sinne pienempien suuntaan, niin Jaguaarin paletissa se on tietänyt yhden pienemmän X-typen paikkaa. Toki sinne isojen päähän on myös tullut muutama lisää, tai oikeastaan vanhoja merkkejä palannut kisaan mukaan.
Se näkökulma, miksi Jaguaarin myynti sitten välillä on päässyt lopahtamaan jne.
Autonostajien määrä on kasvanut Jaguaarin edellisestä kulta-ajasta monin, moninkertaiseksi.
Joku varmaan tietää, kuinka moninkertaiseksi? Nykypäivän varakkaallakin Jaguaarin ostajalla on suhteellisesti ottaen paljon, paljon vähemmän rahaa käytettävissä. (”Business on Business ja Mooses on Mooses”). Ostajaksi sopivia taas on huimasti enemmän. Elikkä dinosaurukset hävisivät, kun niiden elinolosuhteet kävivät heikoiksi tai poistuivat kokonaan. Jaguaarin liikkeenjohdollinen dynaamisten seikkojen havaitsemisen puute on aiheuttanut tämän välillä vallinneen taantumakauden ja omistajienvaihdokset.
Ne otukset elävät, joiden sopeutumiskyky on pystynyt mukautumaan vallitsevaan tilanteeseen (mm.
jaguaari). (Joku historioitsija mainitsi jossakin yhteydessä, että olemme kuin matkalla, emme voi ottaa kaikkea mukaan , koska kaikki ei mahdu laukkuihimme ja emme myös kaikkea tarvitse.)
Todella hieno asia, että tällainen sukupuuttoon kuolemassa oleva laji on saatu pelastettua. Tietenkään jäljelle jäänyt kanta ei voi edustaa täysin sitä laajaa menneisyydessä valtaosin tuhoutunutta. Mielenkiinnolla ja ilokseni katselen ja seuraan kehityksen kulkua.
Tämä S-type on suosikkini. Siinä on silmälle sitä jotakin varsinaisesti Jaguaarin lisäksi tai ansiosta.
Varsinainen katseenvangitsija. Ainakin vielä sitä katsotaan keskimääräistä pitempään ja useimmin.
Useat ihmiset ovat tulleet juttelemaan ja ”kehumaan” sen muotoja. Se on sellaista, jollaista ei ole tapahtunut aiemmin saman luokan autojen kanssa. Ostin keväällä sen jo vähän vanhan mallin. Vähän yli 20 tonnia olen ajanut ja kaikki nautinnollisia kilometrejä.
Mitä tulee varsinaisiin pulmiin, niin niitäkään en ole päässyt täysin ohittamaan. Ensimmäinen tekninen ongelma pompsahti viime kesänä Saksassa. Vähän reippaammalla nopeudella ”tasanopeussäädin” ei pysynyt päällä. Onneksi oikeassa jalassa oli voimat tallella ja sain painettua kaasupolkimen alas. Näin matka pääsi jatkumaan. Reissusta tultuani vein auton ekaan huoltoon. Valittelin sitä säätimen toimimattomuutta. Tekniikan kaveri selitteli, että tehoa pitää olla enemmän, mitä nopeus edellyttää, jotta säädin pysyy päällä. Siksi säätimen toiminta on rajattu 200 km/h.
Onneksi siihen tuli myyntimies, joka teki asian minulle selväkieliseksi. Hän mainitsi tarvittavan kahdeksan sylinteriä, jotta tasanopeussäädin pysyy päällä 250 km/h saakka. Niin sekin pulma ratkesi ja pistin tilaukseen kahdeksansylinterisen. Tässä kuussa se on tulossa ja vesi kielellä (into mielellä) sitä odottelen.
Ei kun parasta talven tuloa itse kullekin Jaguaarista kiinnostuneelle ja sen jo omistavalle toivottelee Mattias
Sieltä löytyi paljon mielenkiintoisia asioita.
Jaguaarin hinnoittelu- ja mallipolitiikkaa olen myös ihmetellyt, tai miettinyt, että miten sitä mennään pienempiin autoihin jne. Saako sitä kohta joka tarpeeseen Jaguaarin (uuden) ja vielä ihan sen mukaan, paljonko kulloinkin on rahaa Jaguaariin laittaa?
Näyttää kyllä siltäkin, että nykyisin on vallalla suuntaus tehdä myös tosi pieniä autoja.
Esim. tämä iso saksalainen myy tosi pientä Smarttia muualla, kuin Suomessa. Hyvä, ettei ainakaan Suomeen ole kehdattu tuoda. Vielä nämä Minit ja monet Japsit tarjoavat tosi pieniä autoja.
Yritän sanoa, että Jaguaarin X-typekin on säilynyt suhteellisesti ottaen autotarjonnan kokoluokissa
”paikallaan”. Elikkä, jos haitaria on venytetty roimasti sinne pienempien suuntaan, niin Jaguaarin paletissa se on tietänyt yhden pienemmän X-typen paikkaa. Toki sinne isojen päähän on myös tullut muutama lisää, tai oikeastaan vanhoja merkkejä palannut kisaan mukaan.
Se näkökulma, miksi Jaguaarin myynti sitten välillä on päässyt lopahtamaan jne.
Autonostajien määrä on kasvanut Jaguaarin edellisestä kulta-ajasta monin, moninkertaiseksi.
Joku varmaan tietää, kuinka moninkertaiseksi? Nykypäivän varakkaallakin Jaguaarin ostajalla on suhteellisesti ottaen paljon, paljon vähemmän rahaa käytettävissä. (”Business on Business ja Mooses on Mooses”). Ostajaksi sopivia taas on huimasti enemmän. Elikkä dinosaurukset hävisivät, kun niiden elinolosuhteet kävivät heikoiksi tai poistuivat kokonaan. Jaguaarin liikkeenjohdollinen dynaamisten seikkojen havaitsemisen puute on aiheuttanut tämän välillä vallinneen taantumakauden ja omistajienvaihdokset.
Ne otukset elävät, joiden sopeutumiskyky on pystynyt mukautumaan vallitsevaan tilanteeseen (mm.
jaguaari). (Joku historioitsija mainitsi jossakin yhteydessä, että olemme kuin matkalla, emme voi ottaa kaikkea mukaan , koska kaikki ei mahdu laukkuihimme ja emme myös kaikkea tarvitse.)
Todella hieno asia, että tällainen sukupuuttoon kuolemassa oleva laji on saatu pelastettua. Tietenkään jäljelle jäänyt kanta ei voi edustaa täysin sitä laajaa menneisyydessä valtaosin tuhoutunutta. Mielenkiinnolla ja ilokseni katselen ja seuraan kehityksen kulkua.
Tämä S-type on suosikkini. Siinä on silmälle sitä jotakin varsinaisesti Jaguaarin lisäksi tai ansiosta.
Varsinainen katseenvangitsija. Ainakin vielä sitä katsotaan keskimääräistä pitempään ja useimmin.
Useat ihmiset ovat tulleet juttelemaan ja ”kehumaan” sen muotoja. Se on sellaista, jollaista ei ole tapahtunut aiemmin saman luokan autojen kanssa. Ostin keväällä sen jo vähän vanhan mallin. Vähän yli 20 tonnia olen ajanut ja kaikki nautinnollisia kilometrejä.
Mitä tulee varsinaisiin pulmiin, niin niitäkään en ole päässyt täysin ohittamaan. Ensimmäinen tekninen ongelma pompsahti viime kesänä Saksassa. Vähän reippaammalla nopeudella ”tasanopeussäädin” ei pysynyt päällä. Onneksi oikeassa jalassa oli voimat tallella ja sain painettua kaasupolkimen alas. Näin matka pääsi jatkumaan. Reissusta tultuani vein auton ekaan huoltoon. Valittelin sitä säätimen toimimattomuutta. Tekniikan kaveri selitteli, että tehoa pitää olla enemmän, mitä nopeus edellyttää, jotta säädin pysyy päällä. Siksi säätimen toiminta on rajattu 200 km/h.
Onneksi siihen tuli myyntimies, joka teki asian minulle selväkieliseksi. Hän mainitsi tarvittavan kahdeksan sylinteriä, jotta tasanopeussäädin pysyy päällä 250 km/h saakka. Niin sekin pulma ratkesi ja pistin tilaukseen kahdeksansylinterisen. Tässä kuussa se on tulossa ja vesi kielellä (into mielellä) sitä odottelen.
Ei kun parasta talven tuloa itse kullekin Jaguaarista kiinnostuneelle ja sen jo omistavalle toivottelee Mattias
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.