Olen tullut siihen tulokseen, että yleensä ujot ja/tai sulkeutuneet ovat sisimmiltään erittäin herkkiä. Sulkeutuneet ja syrjäänvetäytyvät kehittävät suojakuoren päällensä, joka on minusta tietyllä lailla nerokasta. Näin he suojaavat itseään. Jos he eivät näin tekisi, kaikki maailman pahuus iskee kuin puukko pehmeään sisimpään ja tästä seuraa syvä masennus ja stressi.
Kaikkihan ei ole sitä miltä näyttää. Itselläni on aina ollut vaikeuksia näyttää ihastumisen merkkejä. Vaikka kuinka olisin ihastunut, näytän päällepäin kylmältä ja epäsosiaaliselta. Ulkoapäin näytän kuin minua ei voisi vähempää kiinnostaa vaikka sisin janoaa huomiota. Vedän vain sellaisia ihmisiä itseeni, jotka pitävät vaikeastitavoiteltavista tyypeistä.
Toisaalta en ihmettele, miksi jotkut yrittävät väkisin rikkoa suojakuoreni. He ovat silloin kiinnostuneita minusta, haluavat tutustua, olla ystäviä. Olen huomannut ihmisten monia keinoja saada huomion minusta heihin. He luulevat, etten välitä vaikka oikeasti välitän pirusti. Sitten he sanovat aika suorasukaisesti kaikkea. Näin väärinkäsitys syntyy, kun sitten loukkaannun sanoista. Heidän tarkoituksensa on vapauttaa tunnelma, vaikka minun kohdallani se on päinvastaista.
Ei herkän ihmisen kannata olla liian avoin jos hän ei kestä maailman menoa. Itsekkyyttä, kateutta, vihaa, kostoa, kiusaamista yms. listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Kaikkihan ei ole sitä miltä näyttää. Itselläni on aina ollut vaikeuksia näyttää ihastumisen merkkejä. Vaikka kuinka olisin ihastunut, näytän päällepäin kylmältä ja epäsosiaaliselta. Ulkoapäin näytän kuin minua ei voisi vähempää kiinnostaa vaikka sisin janoaa huomiota. Vedän vain sellaisia ihmisiä itseeni, jotka pitävät vaikeastitavoiteltavista tyypeistä.
Toisaalta en ihmettele, miksi jotkut yrittävät väkisin rikkoa suojakuoreni. He ovat silloin kiinnostuneita minusta, haluavat tutustua, olla ystäviä. Olen huomannut ihmisten monia keinoja saada huomion minusta heihin. He luulevat, etten välitä vaikka oikeasti välitän pirusti. Sitten he sanovat aika suorasukaisesti kaikkea. Näin väärinkäsitys syntyy, kun sitten loukkaannun sanoista. Heidän tarkoituksensa on vapauttaa tunnelma, vaikka minun kohdallani se on päinvastaista.
Ei herkän ihmisen kannata olla liian avoin jos hän ei kestä maailman menoa. Itsekkyyttä, kateutta, vihaa, kostoa, kiusaamista yms. listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Erittäin hyvin sanottu. Enpä osaa tähän mitään sanoa. :)
saada jonkun herkän ihmisen suojamuuri rikkoutumaan tuttavallisella käytökselläni ja läsnäolollani. Se olisi haaveeni... auttaa jotakuta toista luottamaan itseensä. Itsekään en ole mikään maailman itsevarmin, joten pystyn hyvin asettumaan ujon ja aran ihmisen asemaan.
Ainoa on ongelma on siinä, että en voi kuitenkaan oikeasti tietää, miksi joku sillä tavoin käyttäytyy (vetäytyen, pitäen toisen henkisesti kaukana). Vaihtoehtoja on mielestäni tasan kaksi: ujous tai aito inho toista ihmistä kohtaan. Jos joku käyttäytyy minua kohtaan välinpitämättömästi ja etäisesti, minulle ei tule heti ensimmäisenä mieleen että "hei! hän onkin ujo". Yleensä tulkitsen sen niin, että tuo ihminen ei taida ollenkaan pitää minusta. Mutta jos saisin jollain ihmeen tavalla varmuuden siitä, että tuo henkilö onkin vain ujo ja että hän HALUAA että ihmiset maanittelisivat häntä, niin silloin lähestyisin häntä mielelläni. Pystyisin kestämään tiuskimisen ja ilmana kohtelun, jos minulla vain olisi täysi varmuus siitä, miksi hän niin tekee. En viitsi ottaa oikeassa elämässä riskiä, sillä se olisi aivan hirveätä, jos tulisin 'ahdistelleeksi' ihmistä, joka pitäisi minua todellisuudessa iljettävän epämiellyttävänä!! Voi kamala sitä pahaa oloa, jonka saisinkaan silloin hänelle aikaiseksi! Siksi en itse viitsi lähestyä vastahakoisia ihmisiä. Ajattelen, että minä en muuta kuin iljetä heitä. Jos saisin jotenkin kutenkin varmuuden asiasta, lähestyisin heitä ilman muuta, koska haluan auttaa ihmisiä.
Voi, miten kauniita ajatuksia sinulla! :)
Kyllä, itsekin olen melkoinen herkkis, vaikkei se varmaan kovin näy ulospäin. Niin, ja suojamuurikin löytyy.
Toisinaan löydän kuitenkin hieman puheliaammankin puolen itsestäni (yleensä kahdenkeskisissä tapaamisissa tutun kanssa). Tämä tuntuu aika helpottavalta, siis juuri se, että saa suustansa sanoja suht kivuttomasti. Tuohan toimii terapiana, kun yleensä patoaa kaikki asiat sisäänsä, mutta helpottaa kun voi puhua jollekin, oli se sitten keskustelua mistä tahansa.
Ihastuminen on kompastuskivi. Olen herkkä ihminen, jolta löytyisi tunteita koko maailmalle - miten saan ne näkyviin? Päässä takoo samaan aikaan, että on pakko yrittää näyttää "lempeältä", toisaalta pelko antavansa kylmän vaikutelman ja vielä painii senkin kanssa näyttääkö tunteita suuntaan tahi toiseen...
Toivon vain, että 'se yksi' saisi muurini murenemaan ja voisin näyttää edes hänelle kaikki tunteeni kirjot ja kertoa hänelle, mitä koen harva se päivä. Tuntemus on usein oudon nurinkurinen: toisaalta haluaisi päästä siitä muurista irti, toisaalta ei kykene siihen.
se on niin rasittavaa! itse pyrin näyttämään ihmiseltä jonka luokse voi tulla juttelemaan. itse ein pysty aloittamaan keskustelua. sanoja ei vain tule, tai sitten tulee jotain niin typerää ettei mitään rajaa. yleensä olen koulussa hiljaa.
kerran oli hauskaa katsoa ryhmäläisiä, oltuani lukiossa yli vuoden, kuinka he ikäänkuin totesivat, etten olekkaan mykkä :) olin kyllä pitänyt esitelmiä, mutta silloinkaan ei ääntä tahdo tulla ulos tarpeeksi kovaa. tilane oli se, että puhuin hyvälle ystävälleni puhelimessa, ja ainakin 8 ihmistä katsoivat hämmästyneinä, kuinka puhuin ystäväni kanssa koko välitunnin ajan.
no jaa... mutta, keskityn hymyilemään ihmisille, vaikka en mitään sanoisikaan. hymy8ilen niin paljon kuin mahdollista. en mitään leveää hymyä, mutta pienikin hymy saa ihmisen näyttämään ystävällisemmältä, joten olen sitä yrittänyt. kokeilkaa tekin! :)
Mä oon herkkä, mutta en sulkeutunut enkä ujo. Olen avoin ja näytän tunteeni ja herkkyyteni helposti monesti, tämä taas saattaa hämmentää ihmisiä. Poikaystävänikin on sisimmältään aika herkkä, mutta hän taas peittää sen, varsinkin vieraammilta ihmisiltä.