Istuin tänään iltapäivää terassilla. Hörpin cappucinoa ja nautin kevään auringosta. Ja siitä että kaikki asiat ovat kunnossa. Uuden asunnon (1.6. alkaen) vuokra jo ennakkoon maksettu, samoin välityspalkkiot. Muuttokuormat tilattu. Elämä hymyilee, aurinko paistaa.
Tuli siinä mieleeni, että lähtisinkö joku päivä kaljoille tai siiderille? Olen nyt ollut yli yhdeksän kuukautta kokonaan ilman alkoholia.
Toisaalta en haluaisi rikkoa tuota yhtenäistä raittiuskautta. Sillä jos vaikka nyt tästä lähtisin oluelle ja sitten taas olisin esim 3 kuukautta ilman, se ei olisi tuo yhtenäinen 12 kuukauden raittiusjakso, koska tuo yksi kerta rikkosi sen. Onko tämä mielestänne saivartelua?
En ole koskaan ennen viime kesää kokenut alkoholia itselleni varsinaiseksi ongelmaksi, vaikka alkoholia on ajoittain mennyt runsaasti. Mutta viime kesänä tilanne alkoholin suhteen kohdallani muuttui. Join joka ilta keskimäärin mäyräkoirallisen illassa. Useimmiten terasseilla, mutta sadepäivillä myös yksin kotosalla. Periaatteeni oli kuitenkin se, että en koskaan aloittanut ennen klo. 18:ta. Sitten siitä tulikin sellainen maamerkki, jota jo päivällä odottelin. Eli hallitsiko alkoholi tuolloin jo elämääni?
Lopetin kaljoittelun heinäkuun lopulla, koska se alkoi käymään minulla psyykkeen päälle. Tuli univaikeuksia, heräsin keskellä yötä ilman syytä, ilmeni paniikkihäriökohtauksia mm. kaupassa ja jouduin jopa perumaan muutaman tilaisuuden, koska olin niin ahdistunut. Yleimielialani alkoi olla masentunut. Sitten lopetin kuin seinään alkoholin käytön 27.7.2006.
Alku ei ollut helpoa, mutta lähti käyntiin hyvin. Raittiuden aikanani psyykkeeni on vahvistunut. Olen saanut paljon hyviä asioita aikaiseksi, mm. tämän uuden asunnon. Ja ennenkaikkea rahaa on säästynyt aivan valtavasti. Olen hankkinut kaikenlaista uutta jännää itselleni ikäänkuin palkinnoksi, mutta myös tarpeeseen esim. kirjoja ja CD:eitä.
Nyt tänään mietin, että jos joku kevät-kesä ilta ottaisin muutaman siiderin. Johtaako se siihen, että alan ottamaan taas aina useammin ja sitten lopulta joka ilta? Olenko sittenkin alkoholisti? Jonkin sortin alkoholiongelmainen olen, sen myönnän.
Mitään viinahimoa minulla ei ole. Tämä asia vain tuli mieleeni siinä cappucinoa lipitellessä erään tuttavani kanssa. Kysyin tätä samaa asiaa häneltä. Hän vastasi: "Miksi pitäisi?"
En tiedä onko minusta raittuiden myötä tulltu umpipihi, mutta suurin kivi kengässä mahdolliselle kaljoilla/siiderille lähdössä vaikuttaa olevan raha. Tuntuu että se on niin helevetin kallista! Mitä kaikkea esim. yhden tuopin hinnalla saa? Minä vaikka päivän ruuat! Minkälaista se on olla humalassa? En muista sitä enää. Alanko käyttäytymään jotenkin typerästi? Tulenko helposti päihin? Onko mielialani tuolloin ailahteleva? Kun taannoin kävin selvästä päästä Helsingissä, vanha ystäväni sanoi, että minulle ei tunnu mielialat enää ailahtelevan niin kuin silloin, kun olin humalassa.
Haluaisin kysyä teiltä mielipidettä tältä palstalta, koska täällä on paljon samoja asioita läpikäyneitä. Ja etenkin haluaisin kysyä mieipidettä Tipattomien ketjulaisilta, koska olen kuukausien mittaan kokenut Tipattomat antoisiksi ja empaattisiksi ihmisiksi. Ja vielä haluaisn kuulla Pörri1:n mielipiteen, ennen kun hän aikoo palstalta minnekään mennä. Itse asiassa tuo Pörrin ukaasi sai minut kirjoittamaan tämän pohdintani tänne julkisesti.
Et tällainen tappaus tällä kertaa.
Puheenvuoro on teidän!
Lähteäkö kaljoille?
10
1103
Vastaukset
- tuomitsematta
sellainen jos et jo tiedä, että 9 kuukauden raittiuden jälkeen sinä tulet yhdestäkin kaljasta ympärikänniin. Sattaa olla mukava ryypiskellä sitten se eka ilta (en mene kyllä takuuseen), mutta seuraavana aamuna viimeistään on helvetillinen olo (jos oot nimittäin vielä hengissä). Jos on ollut aikaisemmin krapularyyppyihin taipumusta niin sitten ainakin on syytä sellaiseen. Ihminen menettää alkoholin sietokyvyn pitkän raittiuden aikana ja alkoholi voi tehdä pahaakin jälkeä.
On tullut koettua tuo kaikki, joten pidä mielessä mitä saattaa seurata jos vielä haaveilet kohtuukäyttöön siirtyväsi. - jos siihen
pystyt lopettamaan. Miksi täällä pitäisi kilvoitella jotakin mahdollisimman pitkiä kausia täysin irti esim. oluesta. Ei kai tässä mihinkään Guinnesin kirjaan kukaan kuitenkaan pääse?
Itse huomasin saman asian. Luulin, että kun yhtenä iltana vähän juon, on peli pelattu. Mutta paskat. Siihen jäi. Joillekin, olen kuullut, voi siitä yhdestäkin jäädä ränni päälle.
Mutta jos sinusta tuntuu, että et kuulu siihen joukkoon, niin kaljalle vaan.
Nyt olen paljon helpottuneempi, kun tiedän että voin saunan päälle ottaa huurteisen ilman pelkoa helvettiin joutumisesta.- PerttiPersoona
Samaa mieltä, peli on pelattu vasta sitten kun ottaa maailmanloppuna yhden känni-illan ja siitä seuraavan krapulan.
Tietenkin on aina putken mahdollisuus, mutta eipä sekään ole maailmanloppu. Aina voi yrittää uudelleen raitista elämää.
Toki, jos on jo olemassa sairaus, jota juominen selvästi pahentaa tai läheisiä, jotka kärsivät juomisesta niin asiaa kannattaa harkita useamman kerran.
- aahoohoo
muistelee viimeistä kunnon krapulaa niin se selkeyttää ajatusta ja auttaa valitsemaan.
- muistissa
Kertomasi perusteella luulen, että jo kuulut meihin, joille alkoholistinen vietti on pysyvästi polttotatuoitu muistiin. Vähän samaan tyyliin, kuin musiikki on poltettu niihin sinun cd-levyihisi. Fyysinen vietti ei yhdeksän kuukauden jälkeen enää ole se olennainen tekijä. Kysymys on asian henkisestä puolesta.
Olet asettanut itsellesi 12 kuukauden maagisen rajan. Mielestäni sinun olisi hyvä yrittää päästä sellaisesta ajatuksesta eroon. Päivä kerrallaan, viikko kerrallaan, kuukausi kerrallaan. Miten vain. Aikarajoista viis!
Ajatuskuviosi on omakohtaisesti tuttu minulle, monille vertaisilleni myös. Omalta kannaltani tämä ei siis ole sama juttu, jonka naapurin Kaapo kerran kertoi jossain kuulleensa.
Itselläni kuvio kulki aikanaan suunnilleen näin: Olin ollut pitkään juomatta, sanotaan 9 kuukautta. Fyysiset juomahimot olivat aikoja sitten poistuneet, mutta päätin kokeilla kuitenkin. Mielestäni onnistuin, koska putkeni ei jatkunut seuraavasta aamusta. Rohkaistuin, kokeilin kuukauden päästä uudestaan. Onnistuin jälleen, putki ei todellakaan jäänyt päälle! Olin mielestäni todistanut asian itselleni. Jo seuraavana viikonloppuna palasin asiaan. Ikävin seurauksin. Sen tarkemmin erittelemättä, retkahduksesta tuli rankka ja pi..itkä. Pii..iitkään myös kesti ennen kuin onnistuin löytämään tasaista jalkojeni alle. Mutta ei siitäkään tässä sen tarkemmin.
Nyt on kyse asiasta, jota ei voi toisen toisen ihmisen puolesta ratkaista. Asiasta, jota jokaisen on omalla kohdallaan ja tavallaan saatava koetella. Ainakin minun oli saatava hakata päätääni tarpeeksi kauan peruskallioon. Murtuuku kallio, antaako se periksi?- papio
Kiitos vastauksestasi! Ja tietenkin muillekin vastanneille.
Jotain tuon tyyppistä kuviota mielessäni kiertää. Ehkä siihyn liittyy tietynlainen "Entä jos sittenkin?" -kokeilunhalu.
Luin eilen pitämääni matkapäiväkirjaa Englannin reissultani, kun täytin 50 vuotta. Sinne kirjatut tunnelmat ja muistot saivat aikaan sellaisen pähkäilyn, että "Entäs jos nyt, kun kaikki on hyvin? Jos nyt kokeilisin Strongbow-siideriä? Olisiko tunnelma yhtä hilpeä kuin tuolloin kaksi vuotta sitten Englannissa?"
En ole asettanut itselleni mitään raittiuden aikarajaa. Itse asiassa olen mielessäni lopettanut alkoholin käytön kokonaan. Tein sen itselleni selväksi, kun rämmin elävien kirjoihin viime kesän kaljoittelusta. Olen tavallaan sulkenut koko asian pois elämästäni. Alkoholi ei kuulu elämääni, olen päättänyt sen ja hyvin on mennyt.
Mutta nyt aloin kuin Epäilevä Tuomas miettiä, että "Entäs jos sittenkin? Miltä se tuntuisi?"
Juuri tällä kellon lyömällä olen sillä kannalla, etten rupea siihen samaan kalja- & siiderisirkukseen. Miksi rupeaisin, jos ei tee mieli?
Otan korvakuulokkeet ja pakenen todellisuutta musiikin maailman tästä pikkuhiljaa iltayöstä. Siihen kun nukahtaa, niin ei ole ainakaan aamulla kankkunen.
Kaikki nämä kirjotukseeni saamani vastaukset ovat olleet hyviä ja olen tallentanut ne nettipäiväkirjaani. Kiitos vastauksista. Lisääkin on tervetulluta! - jasu
papio kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi! Ja tietenkin muillekin vastanneille.
Jotain tuon tyyppistä kuviota mielessäni kiertää. Ehkä siihyn liittyy tietynlainen "Entä jos sittenkin?" -kokeilunhalu.
Luin eilen pitämääni matkapäiväkirjaa Englannin reissultani, kun täytin 50 vuotta. Sinne kirjatut tunnelmat ja muistot saivat aikaan sellaisen pähkäilyn, että "Entäs jos nyt, kun kaikki on hyvin? Jos nyt kokeilisin Strongbow-siideriä? Olisiko tunnelma yhtä hilpeä kuin tuolloin kaksi vuotta sitten Englannissa?"
En ole asettanut itselleni mitään raittiuden aikarajaa. Itse asiassa olen mielessäni lopettanut alkoholin käytön kokonaan. Tein sen itselleni selväksi, kun rämmin elävien kirjoihin viime kesän kaljoittelusta. Olen tavallaan sulkenut koko asian pois elämästäni. Alkoholi ei kuulu elämääni, olen päättänyt sen ja hyvin on mennyt.
Mutta nyt aloin kuin Epäilevä Tuomas miettiä, että "Entäs jos sittenkin? Miltä se tuntuisi?"
Juuri tällä kellon lyömällä olen sillä kannalla, etten rupea siihen samaan kalja- & siiderisirkukseen. Miksi rupeaisin, jos ei tee mieli?
Otan korvakuulokkeet ja pakenen todellisuutta musiikin maailman tästä pikkuhiljaa iltayöstä. Siihen kun nukahtaa, niin ei ole ainakaan aamulla kankkunen.
Kaikki nämä kirjotukseeni saamani vastaukset ovat olleet hyviä ja olen tallentanut ne nettipäiväkirjaani. Kiitos vastauksista. Lisääkin on tervetulluta!Alakansakoulun lukukirjassa oli 45 vuotta takaperin tarina pienestä, vanhasta mummosta.
Mummo eleli yksikseen pienessä mökissään ja alkoi varautua talven tuloon.
Mummo otti säkin ja päästi pihamaalla säkkiin niin paljon auringonvaloa kuin siihen ikinä vaan mahtui, sulki säkin suun huolellisesti ja kantoi säkin perunakellarin takimmaiseen nurkkaan säästöön.
Hänellä oli tarkoituksena ottaa säkki esille tulevan pitkän talven kaikkein synkimpänä ja kylmimpänä päivänä, avata säkki ja päästää kaikki auringonpaiste sisälle mökkiin.
Talvea kului ja synkkiä kylmiä päiviä meni , mutta mummo ei avannut vielä säkkiä. Onnellisena hän ajatteli että jospa huomenna tulee vielä kylmempi ja synkempi päivä, säästänpä aurinkoni huomiseen.
Tällätavoin säästellen vielä pahemman päivän varalle, mummo vietti koko talven, ja ennenkuin hän huomasikaan, pitkä ja kylmä talvi oli mennyt menojaan. Ulkona paistoi taas aurinko, joka antoi lämpöä mummon pieneen mökkiinkin.
Vihdoinkin mummo haki säkin kellaristaan ja uskalsi avata säkin suun ja kas kummaa, eihän sieltä mitään auringon paistetta tulvinutkaan, tyhjästä säkistä.
Tässä tarinassa on mielestäni hieno opetus siitä, kuinka voi luvallisesti hieman petkuttaa itseään.
Miksi aloittaa juominen nyt ja hankkia krapula, kun sen voi säästää vielä pahemman päivän varalle. - papio
jasu kirjoitti:
Alakansakoulun lukukirjassa oli 45 vuotta takaperin tarina pienestä, vanhasta mummosta.
Mummo eleli yksikseen pienessä mökissään ja alkoi varautua talven tuloon.
Mummo otti säkin ja päästi pihamaalla säkkiin niin paljon auringonvaloa kuin siihen ikinä vaan mahtui, sulki säkin suun huolellisesti ja kantoi säkin perunakellarin takimmaiseen nurkkaan säästöön.
Hänellä oli tarkoituksena ottaa säkki esille tulevan pitkän talven kaikkein synkimpänä ja kylmimpänä päivänä, avata säkki ja päästää kaikki auringonpaiste sisälle mökkiin.
Talvea kului ja synkkiä kylmiä päiviä meni , mutta mummo ei avannut vielä säkkiä. Onnellisena hän ajatteli että jospa huomenna tulee vielä kylmempi ja synkempi päivä, säästänpä aurinkoni huomiseen.
Tällätavoin säästellen vielä pahemman päivän varalle, mummo vietti koko talven, ja ennenkuin hän huomasikaan, pitkä ja kylmä talvi oli mennyt menojaan. Ulkona paistoi taas aurinko, joka antoi lämpöä mummon pieneen mökkiinkin.
Vihdoinkin mummo haki säkin kellaristaan ja uskalsi avata säkin suun ja kas kummaa, eihän sieltä mitään auringon paistetta tulvinutkaan, tyhjästä säkistä.
Tässä tarinassa on mielestäni hieno opetus siitä, kuinka voi luvallisesti hieman petkuttaa itseään.
Miksi aloittaa juominen nyt ja hankkia krapula, kun sen voi säästää vielä pahemman päivän varalle.Hieno opetus todellakin!
Kyllä tämä pähkäily "ottaako vai eikö ottaa?" alkaa pikkuhiljaa hahmottua päässäni. Oli hyvä kysyä neuvoa ja mielipiteitä ulkopuolisilta -vaikkakin näin netissä. Itse ei aina huomaa noita helppoja ansoja ja asiayhteyksiä.
Kirjoituksesi selvensi entisestään tilannetta mielessäni, kiitos!
niin alkoholismissa kuin raittiudessakin, voin puhua vain omista kokemuksistani, ja muutaman kirjan taustoituksella.
Helposti ja mukavasti se juopon ura alkaa itsekullakin ja kestää vuosia ennenkuin viinan huonot puolet alkavat painaa enemmän kuin hyviltä tuntuvat. Alkoholi on järjestelmä itsessään: se kietoo vähitellen ympärilleen alkoholistin koko elämän, viinasta tulee elämän tarkoitus.
Kaikista ei kuitenkaan tule alkoholisteja. Nyrkkisääntönä sanoisin, että kun alkaa tehdä muutoksia normaaliin elämänrytmiin päästäkseen juomaan, on suuressa vaarassa.- papio
Meinaan, viime kesänä illoittainen siiderin ja kaljan tissuttelu alkoi tulla enemmän kuin tavaksi. Siitä alkoi tulla sisältö iltojen kulumiseen, ajankulu yleiseen turhautumiseen ja mainio tapa ahdistuksen poistolääkkeenä.
Kun kuuden jälkeen illalla oli ns. lupa ottaa ensimmäinen olut tai siideri, niin sitä aikaa ikäänkun jo odotti. Silloin elämä vasta alkoi. Muuten päiväsaika meni vain odotellessa sitä iltaa ja pikkukännissä oloa. Oliko se sitten enää kännissä oloa vai krapulan hoitoa, on enemmänkn veteen piirretty viiva.
Onneksi alkoi käymään loppukesästä niin psyykeen päälle ne aamut, että lopetin koko kaljoittelun. Olen hyvin laiska ja huono kestämään tuollaisia olotiloja, jos niille itse voi jotain tehdä. Niinkuin nyt näyttää voivan.
Ai niin, ei ole tullutkaan sitten tämän ketjun avattuani mieli lähteä kaljoille. Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille :) Se saakoon jatkua.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kaksi vuotta
Sitten mä ihastuin suhun päätä pahkaa, kun meillä klikkasi heti ekasta päivästä lähtien. Et varmasti tunne samoin ja tek194983Raamatun kiroukset ja uhkaukset osoittavat sen ihmisperäisyyden
"Se sanotaan galatalaiskirjeessä, että jos joku levittää väärää evankeliumia: "...jos joku julistaa teille evankeliumia5292563Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.192172Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1502155- 231813
- 821634
- 1461525
- 1131141
- 127907
Olisitko maailmani?
Ajattelen sinua ja pelkään välillä, että olenko antanut sinulle liikaa kannettavaksi. Olenko vaatinut sinulta aivan liik40869