Lestadiolaisuus ja ortodoksinen usko?

Olisin kysynyt, että kuinka vanhoillislestadiolaiset ja esikois/uus-lestadiolaiset suhtautuvat ortodokseihin? Onko suhtautumistavassa eroa verrattuna tavallisiin riviluterilaisiin? Sanotaanhan, että lestadiolaisuus on luterilaisen kirkon "sisällä" vaikuttava herätysliike, eli koetaanko ortodoksit jotenkin "vieraammaksi" porukaksi kuin luteriset?

Olen itse ortodoksi, siksi tämä tavallaan kiinnostaa.
523122
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 52

Vanhimmat

En puhu nyt VL:ien nimissä, vaikka VL olenkin. Ajatukset ovat vain omiani, luulen että VL-herätysliikeen suhdetta idänkirkon perintöön ei ole missään vaiheessa käsitelty laajemmin.
Juuret meillä on yhteiset, mutta seitsemännen (tai kahdeksannen laskutavasta riippuen) katolisen (tai ekumeenisen tai yhteisen) kirkolliskokouksen jälkeen tiemme ovat eronneet.
VL on evankelis-luterilaisen kirkon herätysliike ja se on opillisesti sitoutunut Lutherin uskonpuhdistukseen ja tunnustuskirjoihin. Se siis suhtautuu kaikkiin muihin eri uskontoihin ja vapaisiin suuntiin kysyen tunnustavatko ne luterialisen opetuksen vanhurskauttamisesta, seurakunnasta ja sakramenteistä. Mikäli näin ei ole, ei ole myöskään uskon- eikä ehtoollisyhteyttä.
Itse kunnioitan ortodokseja ja heidän vakaumustaan ja niin varmasti tekevät kaikki muutkin VL-ihmiset, mutta uskon, että tie taivaaseen ei kulje Pyhän Äidin, patrististen isien tai vainajien kunnioittamisen ja muistamisen tai paaston tai tekojen kautta, vaan vain ja ainoastaan syntien anteeksiantamisen ja saamisen kautta. Niinkuin se luterilaisessa opissa opetetaan.
Luulen että suurin osa VL:stä suhtautuu ortodokseihin samoin kuin room.-katolisiin, kalvinisteihin, Evankelikaaleihin, Metodisteihin, jne...

Äänestä
  • Kaunista että kirjoitit suvaitsevaisen sävyyn. Hyvä! Tottakai ortodoksikirkon jäsenet ovat yhtä lailla Jumalan lapsia. Täällä meilläpäin seuraamme vuosittain praasniekkaa ja veden siunaamista hartaina jokirannassa.

    Haluaisin vielä tarkentaa että Karjalassa ja itäisessä Suomessa on ollut erityisesti vielä ennen sotia vankka ortodoksiseen kirkkoon kuuluneista lestadiolaisista koostunut yhteisö. Minkäänlaista opillista estettä ei nykyisinkään ole nykyisinkään tällaiselle ratkaisulle.
    Ks. esim. Matti Kinnusen (vl) väitöskirja.

    Äänestä

  • Vulgata kirjoitti:

    Kaunista että kirjoitit suvaitsevaisen sävyyn. Hyvä! Tottakai ortodoksikirkon jäsenet ovat yhtä lailla Jumalan lapsia. Täällä meilläpäin seuraamme vuosittain praasniekkaa ja veden siunaamista hartaina jokirannassa.

    Haluaisin vielä tarkentaa että Karjalassa ja itäisessä Suomessa on ollut erityisesti vielä ennen sotia vankka ortodoksiseen kirkkoon kuuluneista lestadiolaisista koostunut yhteisö. Minkäänlaista opillista estettä ei nykyisinkään ole nykyisinkään tällaiselle ratkaisulle.
    Ks. esim. Matti Kinnusen (vl) väitöskirja.

    Ennen jatkosotaa Karjalassa oli tosiaan ortodoksiseen kirkkoon kuuluvia meikäläisiä (muistaakseni myös puhujia?). Tietääkseni myös nykyään jotkut Venäjän vl-uskovaiset kuuluvat ortodoksiseen kirkkoon.

    Äänestä

  • Vulgata kirjoitti:

    Kaunista että kirjoitit suvaitsevaisen sävyyn. Hyvä! Tottakai ortodoksikirkon jäsenet ovat yhtä lailla Jumalan lapsia. Täällä meilläpäin seuraamme vuosittain praasniekkaa ja veden siunaamista hartaina jokirannassa.

    Haluaisin vielä tarkentaa että Karjalassa ja itäisessä Suomessa on ollut erityisesti vielä ennen sotia vankka ortodoksiseen kirkkoon kuuluneista lestadiolaisista koostunut yhteisö. Minkäänlaista opillista estettä ei nykyisinkään ole nykyisinkään tällaiselle ratkaisulle.
    Ks. esim. Matti Kinnusen (vl) väitöskirja.

    Alaotsikolla: lestadiolaisuus Karjalassa 1870-1939. Väitöskirja vuodelta 2004, Jyväskylän yliopisto. (Tätä ilmeisesti Vulgata tarkoitti? Matti Kinnunen on oulunseutulainen pappi jateologian maisteri, Mauri Kinnunen pohjoiskarjalainen opettaja ja historiasta väitellyt tohtori.)

    Sisätää paljon kuvia ja mielenkiintoisen koosteen tunnetuista lestadiolaisista. Tietysti ajallinen ja paikallinen rajaus rajoittaa mielenkiintoisen materiaalin määrää, mutta tässä väitöskirjassa on - yleisön onneksi - tieteellisen puhtaaksiviljelyn ohittanut tavoite julkistaa vaikeastitavoitettavaa aineistoa. Siksipä aineistosta löytyy mielenkiintoista materiaalia nykypäivän pohjoissuomalaisestakin näkökulmasta.

    Lestadiolaisuuteen on kuulunut jonkin verran ortodoksikirkon jäseniä. Itse tosin tunnen erään ortodoksinuoren, joka vaihtoi 1990-luvulla luterilaiseen seurakuntaan saadessaan parannuksen, mutta hän itse selitti asiaa käytännöllisillä eikä opillisilla perusteilla.

    Minulle on lapsesta asti opetettu (vl-perheessä), että on myös ortodoksiseen kirkkoon kuuluvia "uskovaisia". Että pointti on uskolla tarttumisessa Jeesuksen sovitustyöhön, eikä se ulkonainen muoto tai järjestys, jolla uskontoa harjoitetaan.

    Vl-piireissä "opilliset" näkemykset ovat käytännössä tosi kirjavia, omien havaintojeni mukaan. On paljon väkeä, joka kokee toimitalojen rakentamisen "Jumalanvaltakunnan työksi" keskeisimmillään, välttävät kaikin mahdollisin tavoin hankkiutumista liikkeen ulkopuolisten seuraan ja korostavat ulkonaista erottautumista kaikista myuista ihmisistä. Tälle "opille" ei anneta raamatullisia perusteita, lähinnä käytännössä joissakin seurapuheissa korostettu 1)kuuliaisuus seurakunnan neuvoille ja korostus 2)seurakunnalle jäävästä todistuksesta ihmisen kuollessa, että "hänen sielunsa kelpasi Jumalalle" ovat nähdäkseni tämän "opin" "raamatulliset" perusteet.

    Uskonvanhurskauttta korostavaa puhetta ei ole määrällisesti nykyisin paljoa, mutta itselleni on ollut merkityksellistä, että sillä on kuitenkin vakiintunut asema. Tämän julistuksen koen itse opillisesti keskeiseksi vl-saarnaksi.

    Kuten pakkula totesi, Raamattu ja luterilaiset tunnustuskirjat ovat perinteisesti olleet retoriikan tasolla vl-opetukselle keskeisiä. Kuitenkin nykyisessä vl-elämänmenossa niistä ei juuri käytännössä piitata. Ihmiset ovat vieraantuneet Raamatusta ja keskittyvät lasten synnyttämiseen ja talojen rakentamiseen. Ja toistensa kyttäämiseen. Valitettavasti. Tämän käytännöllisen maailmallistumisen seurauksena "synti" huomataan oman yhteisön ulkopuolella helpommin kuin omassa tai uskonkumppaneiden toiminnanssa - yhteenkuuluvuuden tunne nousee paljolti raamatullisuuden rinnalle ja ohi.

    Äänestä

  • kulttuurin rajalla kirjoitti:

    Alaotsikolla: lestadiolaisuus Karjalassa 1870-1939. Väitöskirja vuodelta 2004, Jyväskylän yliopisto. (Tätä ilmeisesti Vulgata tarkoitti? Matti Kinnunen on oulunseutulainen pappi jateologian maisteri, Mauri Kinnunen pohjoiskarjalainen opettaja ja historiasta väitellyt tohtori.)

    Sisätää paljon kuvia ja mielenkiintoisen koosteen tunnetuista lestadiolaisista. Tietysti ajallinen ja paikallinen rajaus rajoittaa mielenkiintoisen materiaalin määrää, mutta tässä väitöskirjassa on - yleisön onneksi - tieteellisen puhtaaksiviljelyn ohittanut tavoite julkistaa vaikeastitavoitettavaa aineistoa. Siksipä aineistosta löytyy mielenkiintoista materiaalia nykypäivän pohjoissuomalaisestakin näkökulmasta.

    Lestadiolaisuuteen on kuulunut jonkin verran ortodoksikirkon jäseniä. Itse tosin tunnen erään ortodoksinuoren, joka vaihtoi 1990-luvulla luterilaiseen seurakuntaan saadessaan parannuksen, mutta hän itse selitti asiaa käytännöllisillä eikä opillisilla perusteilla.

    Minulle on lapsesta asti opetettu (vl-perheessä), että on myös ortodoksiseen kirkkoon kuuluvia "uskovaisia". Että pointti on uskolla tarttumisessa Jeesuksen sovitustyöhön, eikä se ulkonainen muoto tai järjestys, jolla uskontoa harjoitetaan.

    Vl-piireissä "opilliset" näkemykset ovat käytännössä tosi kirjavia, omien havaintojeni mukaan. On paljon väkeä, joka kokee toimitalojen rakentamisen "Jumalanvaltakunnan työksi" keskeisimmillään, välttävät kaikin mahdollisin tavoin hankkiutumista liikkeen ulkopuolisten seuraan ja korostavat ulkonaista erottautumista kaikista myuista ihmisistä. Tälle "opille" ei anneta raamatullisia perusteita, lähinnä käytännössä joissakin seurapuheissa korostettu 1)kuuliaisuus seurakunnan neuvoille ja korostus 2)seurakunnalle jäävästä todistuksesta ihmisen kuollessa, että "hänen sielunsa kelpasi Jumalalle" ovat nähdäkseni tämän "opin" "raamatulliset" perusteet.

    Uskonvanhurskauttta korostavaa puhetta ei ole määrällisesti nykyisin paljoa, mutta itselleni on ollut merkityksellistä, että sillä on kuitenkin vakiintunut asema. Tämän julistuksen koen itse opillisesti keskeiseksi vl-saarnaksi.

    Kuten pakkula totesi, Raamattu ja luterilaiset tunnustuskirjat ovat perinteisesti olleet retoriikan tasolla vl-opetukselle keskeisiä. Kuitenkin nykyisessä vl-elämänmenossa niistä ei juuri käytännössä piitata. Ihmiset ovat vieraantuneet Raamatusta ja keskittyvät lasten synnyttämiseen ja talojen rakentamiseen. Ja toistensa kyttäämiseen. Valitettavasti. Tämän käytännöllisen maailmallistumisen seurauksena "synti" huomataan oman yhteisön ulkopuolella helpommin kuin omassa tai uskonkumppaneiden toiminnanssa - yhteenkuuluvuuden tunne nousee paljolti raamatullisuuden rinnalle ja ohi.

    "Ihmiset ovat vieraantuneet Raamatusta ja keskittyvät lasten synnyttämiseen ja talojen rakentamiseen. Ja toistensa kyttäämiseen. Valitettavasti. Tämän käytännöllisen maailmallistumisen seurauksena "synti" huomataan oman yhteisön ulkopuolella helpommin kuin omassa tai uskonkumppaneiden toiminnanssa - yhteenkuuluvuuden tunne nousee paljolti raamatullisuuden rinnalle ja ohi."

    Älä valehtele!! Raamattua ja uskonvanhurskautta korostetaan joka saarnassa.

    Äänestä

  • kulttuurin rajalla kirjoitti:

    Alaotsikolla: lestadiolaisuus Karjalassa 1870-1939. Väitöskirja vuodelta 2004, Jyväskylän yliopisto. (Tätä ilmeisesti Vulgata tarkoitti? Matti Kinnunen on oulunseutulainen pappi jateologian maisteri, Mauri Kinnunen pohjoiskarjalainen opettaja ja historiasta väitellyt tohtori.)

    Sisätää paljon kuvia ja mielenkiintoisen koosteen tunnetuista lestadiolaisista. Tietysti ajallinen ja paikallinen rajaus rajoittaa mielenkiintoisen materiaalin määrää, mutta tässä väitöskirjassa on - yleisön onneksi - tieteellisen puhtaaksiviljelyn ohittanut tavoite julkistaa vaikeastitavoitettavaa aineistoa. Siksipä aineistosta löytyy mielenkiintoista materiaalia nykypäivän pohjoissuomalaisestakin näkökulmasta.

    Lestadiolaisuuteen on kuulunut jonkin verran ortodoksikirkon jäseniä. Itse tosin tunnen erään ortodoksinuoren, joka vaihtoi 1990-luvulla luterilaiseen seurakuntaan saadessaan parannuksen, mutta hän itse selitti asiaa käytännöllisillä eikä opillisilla perusteilla.

    Minulle on lapsesta asti opetettu (vl-perheessä), että on myös ortodoksiseen kirkkoon kuuluvia "uskovaisia". Että pointti on uskolla tarttumisessa Jeesuksen sovitustyöhön, eikä se ulkonainen muoto tai järjestys, jolla uskontoa harjoitetaan.

    Vl-piireissä "opilliset" näkemykset ovat käytännössä tosi kirjavia, omien havaintojeni mukaan. On paljon väkeä, joka kokee toimitalojen rakentamisen "Jumalanvaltakunnan työksi" keskeisimmillään, välttävät kaikin mahdollisin tavoin hankkiutumista liikkeen ulkopuolisten seuraan ja korostavat ulkonaista erottautumista kaikista myuista ihmisistä. Tälle "opille" ei anneta raamatullisia perusteita, lähinnä käytännössä joissakin seurapuheissa korostettu 1)kuuliaisuus seurakunnan neuvoille ja korostus 2)seurakunnalle jäävästä todistuksesta ihmisen kuollessa, että "hänen sielunsa kelpasi Jumalalle" ovat nähdäkseni tämän "opin" "raamatulliset" perusteet.

    Uskonvanhurskauttta korostavaa puhetta ei ole määrällisesti nykyisin paljoa, mutta itselleni on ollut merkityksellistä, että sillä on kuitenkin vakiintunut asema. Tämän julistuksen koen itse opillisesti keskeiseksi vl-saarnaksi.

    Kuten pakkula totesi, Raamattu ja luterilaiset tunnustuskirjat ovat perinteisesti olleet retoriikan tasolla vl-opetukselle keskeisiä. Kuitenkin nykyisessä vl-elämänmenossa niistä ei juuri käytännössä piitata. Ihmiset ovat vieraantuneet Raamatusta ja keskittyvät lasten synnyttämiseen ja talojen rakentamiseen. Ja toistensa kyttäämiseen. Valitettavasti. Tämän käytännöllisen maailmallistumisen seurauksena "synti" huomataan oman yhteisön ulkopuolella helpommin kuin omassa tai uskonkumppaneiden toiminnanssa - yhteenkuuluvuuden tunne nousee paljolti raamatullisuuden rinnalle ja ohi.

    Upea kirjoitus. Yhdyn täysin mielipiteisiisi. Erityisen osuva on tämä siteeraus:

    ""Ihmiset ovat vieraantuneet Raamatusta ja keskittyvät lasten synnyttämiseen ja talojen rakentamiseen. Ja toistensa kyttäämiseen. Valitettavasti. Tämän käytännöllisen maailmallistumisen seurauksena "synti" huomataan oman yhteisön ulkopuolella helpommin kuin omassa tai uskonkumppaneiden toiminnanssa - yhteenkuuluvuuden tunne nousee paljolti raamatullisuuden rinnalle ja ohi."


    Asia on valitettavasti just näin. Aamen.

    Äänestä

  • eräs vl kirjoitti:

    Upea kirjoitus. Yhdyn täysin mielipiteisiisi. Erityisen osuva on tämä siteeraus:

    ""Ihmiset ovat vieraantuneet Raamatusta ja keskittyvät lasten synnyttämiseen ja talojen rakentamiseen. Ja toistensa kyttäämiseen. Valitettavasti. Tämän käytännöllisen maailmallistumisen seurauksena "synti" huomataan oman yhteisön ulkopuolella helpommin kuin omassa tai uskonkumppaneiden toiminnanssa - yhteenkuuluvuuden tunne nousee paljolti raamatullisuuden rinnalle ja ohi."


    Asia on valitettavasti just näin. Aamen.

    Jos todella olet sitä mieltä, että uskonvanhurskautta ei opeteta kristillisyydessä, niin luepa vaikka "SRK:n vuosikirja 2006".

    Äänestä

  • eräs vl kirjoitti:

    Upea kirjoitus. Yhdyn täysin mielipiteisiisi. Erityisen osuva on tämä siteeraus:

    ""Ihmiset ovat vieraantuneet Raamatusta ja keskittyvät lasten synnyttämiseen ja talojen rakentamiseen. Ja toistensa kyttäämiseen. Valitettavasti. Tämän käytännöllisen maailmallistumisen seurauksena "synti" huomataan oman yhteisön ulkopuolella helpommin kuin omassa tai uskonkumppaneiden toiminnanssa - yhteenkuuluvuuden tunne nousee paljolti raamatullisuuden rinnalle ja ohi."


    Asia on valitettavasti just näin. Aamen.

    korvia

    Äänestä

  • ei ole enää kirjoitti:

    korvia

    Alat siis lukea vasta, kun olet kuuro. Aika omituista.

    Ainakin minun korviini tulee joka seuroissa ihania evankeliumin lupauksi, mutta ehkä sinä et ole seuroissamme koskaan ollutkaan.

    Äänestä

  • kulttuurin rajalla kirjoitti:

    Alaotsikolla: lestadiolaisuus Karjalassa 1870-1939. Väitöskirja vuodelta 2004, Jyväskylän yliopisto. (Tätä ilmeisesti Vulgata tarkoitti? Matti Kinnunen on oulunseutulainen pappi jateologian maisteri, Mauri Kinnunen pohjoiskarjalainen opettaja ja historiasta väitellyt tohtori.)

    Sisätää paljon kuvia ja mielenkiintoisen koosteen tunnetuista lestadiolaisista. Tietysti ajallinen ja paikallinen rajaus rajoittaa mielenkiintoisen materiaalin määrää, mutta tässä väitöskirjassa on - yleisön onneksi - tieteellisen puhtaaksiviljelyn ohittanut tavoite julkistaa vaikeastitavoitettavaa aineistoa. Siksipä aineistosta löytyy mielenkiintoista materiaalia nykypäivän pohjoissuomalaisestakin näkökulmasta.

    Lestadiolaisuuteen on kuulunut jonkin verran ortodoksikirkon jäseniä. Itse tosin tunnen erään ortodoksinuoren, joka vaihtoi 1990-luvulla luterilaiseen seurakuntaan saadessaan parannuksen, mutta hän itse selitti asiaa käytännöllisillä eikä opillisilla perusteilla.

    Minulle on lapsesta asti opetettu (vl-perheessä), että on myös ortodoksiseen kirkkoon kuuluvia "uskovaisia". Että pointti on uskolla tarttumisessa Jeesuksen sovitustyöhön, eikä se ulkonainen muoto tai järjestys, jolla uskontoa harjoitetaan.

    Vl-piireissä "opilliset" näkemykset ovat käytännössä tosi kirjavia, omien havaintojeni mukaan. On paljon väkeä, joka kokee toimitalojen rakentamisen "Jumalanvaltakunnan työksi" keskeisimmillään, välttävät kaikin mahdollisin tavoin hankkiutumista liikkeen ulkopuolisten seuraan ja korostavat ulkonaista erottautumista kaikista myuista ihmisistä. Tälle "opille" ei anneta raamatullisia perusteita, lähinnä käytännössä joissakin seurapuheissa korostettu 1)kuuliaisuus seurakunnan neuvoille ja korostus 2)seurakunnalle jäävästä todistuksesta ihmisen kuollessa, että "hänen sielunsa kelpasi Jumalalle" ovat nähdäkseni tämän "opin" "raamatulliset" perusteet.

    Uskonvanhurskauttta korostavaa puhetta ei ole määrällisesti nykyisin paljoa, mutta itselleni on ollut merkityksellistä, että sillä on kuitenkin vakiintunut asema. Tämän julistuksen koen itse opillisesti keskeiseksi vl-saarnaksi.

    Kuten pakkula totesi, Raamattu ja luterilaiset tunnustuskirjat ovat perinteisesti olleet retoriikan tasolla vl-opetukselle keskeisiä. Kuitenkin nykyisessä vl-elämänmenossa niistä ei juuri käytännössä piitata. Ihmiset ovat vieraantuneet Raamatusta ja keskittyvät lasten synnyttämiseen ja talojen rakentamiseen. Ja toistensa kyttäämiseen. Valitettavasti. Tämän käytännöllisen maailmallistumisen seurauksena "synti" huomataan oman yhteisön ulkopuolella helpommin kuin omassa tai uskonkumppaneiden toiminnanssa - yhteenkuuluvuuden tunne nousee paljolti raamatullisuuden rinnalle ja ohi.

    ei kai pakkula edes ole ollut koko tässä ketjussa?

    Äänestä

  • kulttuurin rajalla kirjoitti:

    Alaotsikolla: lestadiolaisuus Karjalassa 1870-1939. Väitöskirja vuodelta 2004, Jyväskylän yliopisto. (Tätä ilmeisesti Vulgata tarkoitti? Matti Kinnunen on oulunseutulainen pappi jateologian maisteri, Mauri Kinnunen pohjoiskarjalainen opettaja ja historiasta väitellyt tohtori.)

    Sisätää paljon kuvia ja mielenkiintoisen koosteen tunnetuista lestadiolaisista. Tietysti ajallinen ja paikallinen rajaus rajoittaa mielenkiintoisen materiaalin määrää, mutta tässä väitöskirjassa on - yleisön onneksi - tieteellisen puhtaaksiviljelyn ohittanut tavoite julkistaa vaikeastitavoitettavaa aineistoa. Siksipä aineistosta löytyy mielenkiintoista materiaalia nykypäivän pohjoissuomalaisestakin näkökulmasta.

    Lestadiolaisuuteen on kuulunut jonkin verran ortodoksikirkon jäseniä. Itse tosin tunnen erään ortodoksinuoren, joka vaihtoi 1990-luvulla luterilaiseen seurakuntaan saadessaan parannuksen, mutta hän itse selitti asiaa käytännöllisillä eikä opillisilla perusteilla.

    Minulle on lapsesta asti opetettu (vl-perheessä), että on myös ortodoksiseen kirkkoon kuuluvia "uskovaisia". Että pointti on uskolla tarttumisessa Jeesuksen sovitustyöhön, eikä se ulkonainen muoto tai järjestys, jolla uskontoa harjoitetaan.

    Vl-piireissä "opilliset" näkemykset ovat käytännössä tosi kirjavia, omien havaintojeni mukaan. On paljon väkeä, joka kokee toimitalojen rakentamisen "Jumalanvaltakunnan työksi" keskeisimmillään, välttävät kaikin mahdollisin tavoin hankkiutumista liikkeen ulkopuolisten seuraan ja korostavat ulkonaista erottautumista kaikista myuista ihmisistä. Tälle "opille" ei anneta raamatullisia perusteita, lähinnä käytännössä joissakin seurapuheissa korostettu 1)kuuliaisuus seurakunnan neuvoille ja korostus 2)seurakunnalle jäävästä todistuksesta ihmisen kuollessa, että "hänen sielunsa kelpasi Jumalalle" ovat nähdäkseni tämän "opin" "raamatulliset" perusteet.

    Uskonvanhurskauttta korostavaa puhetta ei ole määrällisesti nykyisin paljoa, mutta itselleni on ollut merkityksellistä, että sillä on kuitenkin vakiintunut asema. Tämän julistuksen koen itse opillisesti keskeiseksi vl-saarnaksi.

    Kuten pakkula totesi, Raamattu ja luterilaiset tunnustuskirjat ovat perinteisesti olleet retoriikan tasolla vl-opetukselle keskeisiä. Kuitenkin nykyisessä vl-elämänmenossa niistä ei juuri käytännössä piitata. Ihmiset ovat vieraantuneet Raamatusta ja keskittyvät lasten synnyttämiseen ja talojen rakentamiseen. Ja toistensa kyttäämiseen. Valitettavasti. Tämän käytännöllisen maailmallistumisen seurauksena "synti" huomataan oman yhteisön ulkopuolella helpommin kuin omassa tai uskonkumppaneiden toiminnanssa - yhteenkuuluvuuden tunne nousee paljolti raamatullisuuden rinnalle ja ohi.

    .... löytyy netistäkin. Os:

    http://selene.lib.jyu.fi:8080/vaitos/studies/studhum/9513918351.pdf

    Äänestä

  • Vulgata kirjoitti:

    Kaunista että kirjoitit suvaitsevaisen sävyyn. Hyvä! Tottakai ortodoksikirkon jäsenet ovat yhtä lailla Jumalan lapsia. Täällä meilläpäin seuraamme vuosittain praasniekkaa ja veden siunaamista hartaina jokirannassa.

    Haluaisin vielä tarkentaa että Karjalassa ja itäisessä Suomessa on ollut erityisesti vielä ennen sotia vankka ortodoksiseen kirkkoon kuuluneista lestadiolaisista koostunut yhteisö. Minkäänlaista opillista estettä ei nykyisinkään ole nykyisinkään tällaiselle ratkaisulle.
    Ks. esim. Matti Kinnusen (vl) väitöskirja.

    Asialla on kaksi puolta, joista toinen " unohtuu" vanhoillislestadiolaisilta: ortodoksinen kirkko pitää lestadiolaisia jäseniään harhautuneina kristittyinä, eikä näe asiaa mitenkään positiivisena.

    Äänestä

Tiedän tänä vuonna ainakin kolmen vanhoillislestadiolaisen siunatun ortodoksisessa kirkossa
vanhoja immeisiä olivat

Äänestä
  • On ollut ortodoksi risti kuolinilmoituksessa.

    Pakkula taisi kerran kirjoitella, että lähistölla
    oli ortodoksi uskovainen.

    Äänestä

Mauri Kinnunen Lestadiolaisuus ja ortodoksinen kirkko:
#Vahvin osuus ortodoksitaustaisella jäsenistöllä näyttää olleen
Viinijärven ja Outokummun rauhanyhdistyksissä. Outokummun
ja sen ympäristön Rauhanyhdistyksen jäsenistä huomattava osa
kuului tai oli kuulunut ortodoksiseen kirkkoon. Perustamiskokouksen
osanottajista sekä vuosien 1948–50 ja 1957 jäsenistä
on 195 henkilön syntymäseurakunta pystytty selvittämään, ja
heistä 47 oli syntyperältään ortodokseja. Lisäksi huomattavalla
osalla luterilaisista lestadiolaisyhteisön jäsenistä aviopuoliso tai
toinen vanhemmista oli ortodoksisen kirkon jäsen."

Lapissa ja Karjalassa on vieläkin ortodokseja.
Kerran olin ehtoollisella lapissa jossa eräs vieras
teki ristinmerkin HPE.n Jälkeen.

Äänestä
  • Muutkin kuin ortodoksit tekevät ristinmerkkejä. Ortodoksikirkon mukaan ortodoksi ei voi mennä luterilaisen kirkon ehtoolliselle. Jotku rikkoo sitä mutta paha virhe.

    Äänestä

  • olikosittenkään kirjoitti:

    Muutkin kuin ortodoksit tekevät ristinmerkkejä. Ortodoksikirkon mukaan ortodoksi ei voi mennä luterilaisen kirkon ehtoolliselle. Jotku rikkoo sitä mutta paha virhe.

    Ortodoksi tekee ristinmerkin eri tavalla kuin luterilainen.

    Äänestä

  • Ja ortodoksi. Erilailla kuin vanhauskoinen ortodoksi.

    Äänestä

Jeesus opetti juutalaisessa synagogassa.

Äänestä
  • Jeesus oli juutalainen.

    Äänestä

  • UPDATE_11459638 kirjoitti:

    Jeesus oli juutalainen.

    Siinäpä meille opettelemista.

    Äänestä

on kyllä Jumalan lasten joukossa ortodokseja. He nauttivat luterilaisen papin jakamaa ehtoollista.

Äänestä
  • Jos ortodoksi ottaa vastaan luterilaisen ehtoollisen, hän eroaa tällä teollaan ortodoksisen kirkon ehtoollisyhteydestä ja siirtyy sakramentillisessä mielessä luterilaiseksi, vaikka pysyisikin ortodoksisen kirkon jäsenrekisterissä. Ortodoksisen kirkon yhteyteen hän voi palata tunnustamalla syntinsä, mukaan lukien luterilaiseen ehtoolliseen osallistumisen, ortodoksiselle papille ja saamalla ortodoksisen papin lukeman synninpäästön.

    Äänestä

  • "Meillä_täälläpäin", missä päin on ortodoksi-lestadiolaisia?

    Äänestä

  • tiedonhalua kirjoitti:

    "Meillä_täälläpäin", missä päin on ortodoksi-lestadiolaisia?

    Suomessa. Ovat Karjalan evakkojen jälkeläisiä.

    Äänestä

  • Ilmeisesti vanhoja ihmisiä? Ennen sotia syntyneitä?

    Äänestä

  • Mitä sillä on merkitystä, mitä Raamattu sanoo HPE;n antajasta, kuka se on, ei mitään.

    Kristillisissä seurakunnissa ehtoolisleipälautanen etenee, kuten viinikin penkissä toisen kristityn toiselle jakamalla.

    Äänestä

  • winelake kirjoitti:

    Jos ortodoksi ottaa vastaan luterilaisen ehtoollisen, hän eroaa tällä teollaan ortodoksisen kirkon ehtoollisyhteydestä ja siirtyy sakramentillisessä mielessä luterilaiseksi, vaikka pysyisikin ortodoksisen kirkon jäsenrekisterissä. Ortodoksisen kirkon yhteyteen hän voi palata tunnustamalla syntinsä, mukaan lukien luterilaiseen ehtoolliseen osallistumisen, ortodoksiselle papille ja saamalla ortodoksisen papin lukeman synninpäästön.

    Nyt huomasinkin Winelake-nimimerkin merkityksen. Vieläkö siellä on lestadiolaiseen herätykseen kuuluvia, jotka pitäisi muistaa kirkkonsa opetus ehtoollisesta.

    Äänestä

Nythän on sillä tavalla, että ortodoksinen kirkko kaikkine pakanallisine menoineen on pelkkää pelleilyä, teatteria ja Jumalan pilkkaamista.

Ortodoksiseen kirkkoon voi uskovainen kyllä kuulua, mutta sen kirkon oppia tai jumalanpilkkaamiselämää ja pakanallisia rituaaleja ei uskovaisen pidä omaksua.

Mätä on myös evlut-kirkko, mutta evlut-kirkon virallinen oppi on vielä kuitenkin lähempänä oikeaa oppia kuin ortodoksisella muslimikirkolla. Ortodoksinen kirkko kannattajineen on ottanut erittäin paljon vaikutteita muslimeilta oppiinsa, ajatuksiinsa ja asenteisiinsa, ja he ovatkin eräänlaisia puolimuslimeita: Googin ja Magoogin pakanallista pellejoukkoa.

Äänestä
  • Mihin väitteesi perustuu?

    Paavi on katolisen kirkon Paavi, joka hallistee katolisuutta, sekä pahan valtakuntaa samalla. Pahan osoite on jo Paavain istyuin, jossa risti on väärinpäin, kuten saatan palvojilla. Sinä myös kuulut tähän Rooman kirkkoon, Lut kirkon ja lestadiolaisuuden kauttaa. Joten itsestäsi puhut-
    Mariologia yhdistää molempien pakanallisuutta. Mikä Sinulla on sude siihen.

    Arvostan enemmän ordodoksisuutta, mitä katolisuutta, muotomenot ovat molemmissä täysin pakanallisia.

    Eli, Mihin väitteesi perustuu?

    Äänestä

  • Mikä tentaattori se sinä olet, Kesitas? Sinulla ei ole mitään kompetenssia eikä hermeneutiikkaa arvioida eri kristinuskon haarautumia.

    Ortodoksisuus on eksklusiivinen liike, joka ei tunnusta muiden kirkkojen sakramentteja. Toki siihen kuuluu runsaasti oppineita ja valistuneita ihmisiä, joita piispojen höyryäminen ei juuri hetkauta. Lapsikaste on ort. kirkon kaste, mutta upottavat lapsen kastealtaaseen, useimmiten myös nostavat kuiville.

    En voi suositella kirkkoon liittymistä, menee ojasta allikkoon.

    Äänestä

  • Haluan korjata täällä esitettyjä virheitä: Ortodoksinen kirkko on syntynyt 600 vuotta, ennen kuin islamilaisuus. Islamiin otettiin tapoja Arabian niemimaalla asuneilta juutalaisilta ja kristityiltä. Esimerkiksi muslimien rukousasento otettiin syyrialais-ortodoksisilta munkeilta. Idän ortodoksit ovat eläneet suurimman osan historiastaan muslimiyhteiskunnassa, sen puristuksessa, ja ovat uskollisesti pitäneet kiinni alkukirkon apostolisesta uskosta ja jumalanpalveluksesta. Päin vastoin kuin edellä esitettiin!

    Lisäksi, ortodoksinen kirkko ei opeta, että pelastuminen tapahtuisi pyhän Jumalanäidin Marian kautta, pyhien kautta, tai pyhien reliikkien kautta. Pelastus tulee ainostaan Kristukselta. Ortodoksinen kirkko kunnioittaa Mariaa, pyhiä, ja heistä tehtyjä ikoneita, mutta: palvoo ainoastaan kolmiyhteistä Jumalaa! Näin kristityt ovat tehneet aivan alusta saakka.

    Lestsdiolaistuneita ortodoksisen kirkon jäseniä on, mutta on turha kuvitella, että se olisi ortodoksisesta näkökulmasta ongelmatonta: he ovat hairahtuneita kristittyjä. Tämä ei kuitenkasn tarkoita, että he olisivat kadotettuja.

    Äänestä

Tietääkseni ketään ei ole "pakkokäännytetty" luterilaiseksi. Käytännön syyt voivat sitten ohjata enemmänkin kirkon valintaa esim. suurten seurojen yhteydessä järjestettävät ehtoolliset ovat luterilaisen opin mukaisia.


Suoraan Kinnusen väitöskirjasta "Lestadiolaisuuden ja ortodoksisen kirkon kohtaaminen oli yllättävän kivuton. Koska herätysliikkeessä katsottiin ortodoksisen kirkonkin edustavan kristillistä esivaltaa, ei liikkeeseen liittyneitä velvoitettu eroamaan kirkostaan. Ortodoksiseen kansankirkkoon kuuluvia liittyi lestadiolaisuuteen lähinnä Pohjois-Karjalassa, jossa osa herätysliikkeen saarnaajista oli ortodokseja. Raja-Karjalaan lestadiolaisuus levisi ortodoksien keskuuteen 1920-luvun puolivälissä."

https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2004/06/tiedote-2009-10-01-20-42-50-993934

Äänestä
  • Eikö?
    Kirjoitat; Tietääkseni ketään ei ole "pakkokäännytetty" luterilaiseksi.

    Muistatko mitä ripottelia sanoo nimenantotilanteessa? - Kasta Sinut NN nyt TÄMÄN KIRKON YHTEYTEEN?

    Eikö se ole pakkoliitos veromaksajaksi, jos mikä, sidos jos mikä vauvalle, joka hallistee vasta syönnin ja ulostuksen.

    Äänestä

  • kesitas kirjoitti:

    Eikö?
    Kirjoitat; Tietääkseni ketään ei ole "pakkokäännytetty" luterilaiseksi.

    Muistatko mitä ripottelia sanoo nimenantotilanteessa? - Kasta Sinut NN nyt TÄMÄN KIRKON YHTEYTEEN?

    Eikö se ole pakkoliitos veromaksajaksi, jos mikä, sidos jos mikä vauvalle, joka hallistee vasta syönnin ja ulostuksen.

    Iltapäivän huuruissako tuon ulostit kirjoitusvirheineen?

    Äänestä

  • kolmostavainelosta kirjoitti:

    Iltapäivän huuruissako tuon ulostit kirjoitusvirheineen?

    Mikä meni pieleen?

    Äänestä

  • kesitas kirjoitti:

    Mikä meni pieleen?

    Ei mikään, mutta nämä lutterinsa huuruissa kirjoittelevat eivät siedä mitään joka isontaisi sitä naulanreikää jonka läpi heidät on lutterin oppiin imeytetty heti vaipoista asti.

    jokianen vauva kasteessa pakkoliitetään kirkon verolistaan, se nyt on päivänselvää!

    Äänestä

10. sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
11. Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään".

Äänestä

Mieluimmin ort. kirkkoon kuin vapareihin. Joutuisit vapareissa edelleen kuulemaan Kessun pilkkaamista ja pölijyyksiä. Ortodoksit eivät juuri puhu, mutta rukoilevat Jumalan äitiä, kun pitäisi rukoilla Jumalaa. Kessu taas repii raivoa tuosta, mutta hän ei osaakkaan Isä meidän rukousta.

Äänestä
  • Kerrotko mihin ykstyiskohtaan pilkka Sinussa osuu?

    Äänestä

Srk-vl-kultti ei ole luterilainen. Sitä siedetään ns. rakkaassa kansankirkossamme lähinnä vain rahan, vallankäytön ja kepupolitikoinnin takia.

Äänestä

Tässä ortodoksikysmyksessä pitää tuntia ensimmäisenä suomen uskonnovapauden historia:
"Uskonnonvapaus maahamme on saatu hitaasti. Ensimmäisenä valtiovalta armollisesti myönsi ulkomaalaisille oikeuden harjoittaa omaa uskontoaan. Vasta 1889 omatkin kansalaiset saivat kääntyä toiseen uskonsuuntaan - mutta nytkin vain protestanttisen kristinuskon haaroihin. Varsinainen uskonnonvapaus tuli 1923, jonka jälkeen erityisesti vakaumusten tasa-arvo on hitaasti edennyt."

Toinen asia mikä pitää tietää on milloin lestadiolainen herätysliike alkoi. Vanhoillislestadiolaisuuden katsotaan syntyneen 1897-1898, mutta lestadiolainen herätysliike ennen tätä jakaantumista alkoi jo 1870-luvulla eli aikan jolloin uskonnonvapautta ei ollut. ortodoksikirkkoon kuuluneet lestadiolaisiksi kääntyneet joutuivat jäämään muodollisesti ortodoksiseen kirkkoon.

Tänä päivänä ei ortodoksilestadiolaisia suomalaisten joukossa pidä olla. Käsitys vanhurskauttamisesta eroaa niin paljon ortodoksisesta että ehtoollisyhteyttä ei ole. Ei voi käydä sekä ortodoksisen kirkon sakramenteilla että vanhoillislestadiolaisten seurojen yhteydessä esim Suviseuroissa ehtoollisella. Jokaisen vanhoillislestadiolaisen suomalaisen pitäsi erota ortodoksieseta kirkosta ja liittyä suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon. Nyt on täysi uskonnonvapaus.

Äänestä
  • tuntuu, että ortodoksilestadiolaisten pitäisi erota ortodoksisesta kirkosta ja liittyä peräti maallistuneeseen ev. lut. kirkkoon. Jos eroavat niin parempi kai olla liittymättä mihinkään.

    Äänestä

  • >>Ei voi käydä sekä ortodoksisen kirkon sakramenteilla että vanhoillislestadiolaisten seurojen yhteydessä esim Suviseuroissa ehtoollisella. Jokaisen vanhoillislestadiolaisen suomalaisen pitäsi erota ortodoksieseta kirkosta ja liittyä suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon. Nyt on täysi uskonnonvapaus. >>

    Miksei voi jos menee vaan? Ajetaanko näissä pois ehtoolispöydästä? Mitä uskonnon vapautta se sellainen on?

    Äänestä

  • lomalehmä kirjoitti:

    >>Ei voi käydä sekä ortodoksisen kirkon sakramenteilla että vanhoillislestadiolaisten seurojen yhteydessä esim Suviseuroissa ehtoollisella. Jokaisen vanhoillislestadiolaisen suomalaisen pitäsi erota ortodoksieseta kirkosta ja liittyä suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon. Nyt on täysi uskonnonvapaus. >>

    Miksei voi jos menee vaan? Ajetaanko näissä pois ehtoolispöydästä? Mitä uskonnon vapautta se sellainen on?

    Miksi Vl käy ehtoollisella?
    Montako kertaa vuodessa on sopiva käynti?

    Äänestä

>>Jokaisen vanhoillislestadiolaisen suomalaisen pitäsi erota ortodoksieseta kirkosta ja liittyä suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon. Nyt on täysi uskonnonvapaus.>>

On uskonnonvapaus. Eikä sinulla ole mitään oikeutta määräillä mihin kirkkokuntaan kukin saa kuulua.

Äänestä

Lyhyt katsaus ortodoksisuuteen. Ortodoksinen kirkko on omaksunut seisemän sakramentin opin, joita ovat:mirhavoitelu, kaste, ehtoollinen, katumus (rippi?), sairaan voitelu, pappeus, avioliitto. Katumus ja avioliitto ovat maallistuneet käytännöstä. Paikkakunnasta riippuen katumus on pakollinen osana ehtoollista. Ellet käy ripilla, et saa ehtoollista. Tämä on oma arveluni. Suuren paaston aikaan on yleinen synnintunnustus ja synninpäästö, joka on nykyään yksilön mahdollisuus osallistua katumuksen sakramenttiin.

Avioliitto on menettänyt merkityksensä vastaavasti. Huorataan ja käydään vieraissa ja esiaviollinen seksi on ok ort. kirkossa. Monet seremoniat ovat ort. kirkossa viehättäviä, mutta tuntuvat kadottaneen kirkkovieraalle sisältönsä merkityksen.

Lapsikysymys on ort. kirkon vanhassa kristinopissa (siveysoppi) aikalailla vastaava kuin vl-liikkeessä. Ehkäisyä sai harjoittaa vain papin luvan jälkeen poikkeustapauksissa. Avioliitto ei ollut annettu sukupuolinautintoa varten . Nykykäytäntö on maallistunut ja noudattanee lut. kirkon tapoja.

Ikonien kunnioitus on outo luterilaiselle ja etenkin Marian palvonta (kunnioitus) vierasta. Ikoneita suudellaan ja rukoillan niiden edessä ikonin esittämää. Kirkko uskoo ihmeitä tekviin ikoneihin ja kerää pyhäinjäännöksiä.

Ruumiit, jotka eivät ole maatuneita, pilkotaan sopiviin kappaleisiin ja kappaleet jaetaan pyhäinjäännöksinä. Innolla odotetaan arkkipiispa Paavalin haudan avaamista ja selvitystä maatumisesta. Monia muita esineitä ja vaatteita on niiden osia on pyhäinjäännöksinä. Tässäpä vähän kokemuksista.

Äänestä
  • >>Ruumiit, jotka eivät ole maatuneita, pilkotaan sopiviin kappaleisiin ja kappaleet jaetaan pyhäinjäännöksinä. Innolla odotetaan arkkipiispa Paavalin haudan avaamista ja selvitystä maatumisesta. Monia muita esineitä ja vaatteita on niiden osia on pyhäinjäännöksinä. Tässäpä vähän kokemuksista. >>

    Oh-hoh! Tuopa oli meikäläiselle aivan uutta. - Onkohan totta kanssa - siis vielä nykyaikana. Muistelen alkukirkon ensimmäisinä vuosisatoina ja myös lähinnä Keski-ajalla tuollaista tapahtuneen mutta, että vielä tänään...?

    Äänestä

"Ruumiit, jotka eivät ole maatuneita, pilkotaan sopiviin kappaleisiin ja kappaleet jaetaan pyhäinjäännöksinä. Innolla odotetaan arkkipiispa Paavalin haudan avaamista ja selvitystä maatumisesta. Monia muita esineitä ja vaatteita on niiden osia on pyhäinjäännöksinä. Tässäpä vähän kokemuksista."

Höpöhöpö. Haudattuja ruumiita ei hajoiteta. Arkkipiispa Paavalin jotkut haluaisiavat julistaa pyhäksi. Aika näyttää. Hän oli esimerkillinen kirkon palvelija. Muinaisina aikoina pyhien ihmisten luita, tai vaateita saatettiin siirtää eri paikkoihin haudasta. Se on ortodoksinen tapa. Raamatussa jo apostolien vaatteilla, jopa heidän varjollaan koettiin olevan Pyhän Hengen voimaa.

Alkukirkko jo menetteli näin. Varsinkin Välimeren maissa voi kirkoissa löytää pyhien ihmisten luun kappaleita ja muita reliikkejä, sekä katolisista ja ortodoksisista kirkoista. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Tuhannet ja tuhannet kristityt ovat kokeneet ihmeitä rukoillessaan ikonien ääressä tai reliikkien välityksellä.

Äänestä

Onko siellä Pohjois-Krajalassa vielä nykysinkin lest. ortodokseja? Tietääkö kukaan ketään henk koht. ?

Äänestä
  • Heitä on myös muualla Suomessa, Karjalan evakkoja ja heidän jälkeläisiään. Ei kukaan sano, että heidän tulisiluopua ortodoksiudestaan ja liittyä peräti maallistuneeseen luterilaiseen kirkkoon.

    Äänestä

  • Mä en olekaan vaatimassa ketään vaihtaa. Ajatteelin vaan että niitä ei enää ole. Tiedän monia lest ort mutta kuolleita jo. Tiedän yhden lest naisen, jonka kuoollut mies oli ort ja lest mutta se ei ollut pohj karjalassa. Evakko sekin tosin. Se ei ole mikään harvinaisuus että jollakin nykyisellä lest. on lest ort tai ei-lest ort vanhempi tai isovanhempia. Tuota pitää vain hoksata kysyä kun tietää sukutaustan. Olen sellaisenkin tiennyt Suomesta että eräs lest vanhus oli room katol. Se kyllä siunattiin lut kirkossa että vaihtoiko sitten vai voiko siunata lut. kirkossa?
    Puhun vl tausttaisista lest.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


U. Telias kirjoitti:

Olisin kysynyt, että kuinka vanhoillislestadiolaiset ja esikois/uus-lestadiolaiset suhtautuvat ortodokseihin? Onko suhtautumistavassa eroa verrattuna tavallisiin riviluterilaisiin? Sanotaanhan, että lestadiolaisuus on luterilaisen kirkon "sisällä" vaikuttava herätysliike, eli koetaanko ortodoksit jotenkin "vieraammaksi" porukaksi kuin luteriset?

Olen itse ortodoksi, siksi tämä tavallaan kiinnostaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu