1. Miksi abortti on teille niin henkilökohtainen asia, että jaksatte notkua täällä?
2. Mihin uskontokuntaan kuulutte ja miten uskovaisia olette? Uskonko tähden te vastustatte?
3. Vai onko kenties syynä oma lapsettomuus tai muu katkeroituminen heille, jotka lapsia saisivat, mutteivät halua ottaa vastaan?
Haluaisin todella selvyyden tähän asiaan. Arvostan kaikkia mielipiteitä, mutta niitä "abortti on murha"-mielipiteitä en millään jaksa hyväksyä varsinkaan osoitettuna heille, jotka asiaa vasta harkitsevat.
2. Mihin uskontokuntaan kuulutte ja miten uskovaisia olette? Uskonko tähden te vastustatte?
3. Vai onko kenties syynä oma lapsettomuus tai muu katkeroituminen heille, jotka lapsia saisivat, mutteivät halua ottaa vastaan?
Haluaisin todella selvyyden tähän asiaan. Arvostan kaikkia mielipiteitä, mutta niitä "abortti on murha"-mielipiteitä en millään jaksa hyväksyä varsinkaan osoitettuna heille, jotka asiaa vasta harkitsevat.
Vastaukset 33
Vanhimmat
liian hyviä kysymyksiä. Itse olen samoja juttuja miettinyt ja useammalta "vastustajalta" kysellyt, vastausta kuitenkaan saamatta...
1) Koska minulla on lapsia ja haluaisin muidenkin kokevan saman onnen ja toisaalta antaa kaikille lapsille mahdollisuuden elää
2) En mihinkään, olen eronnut kirkosta (ev.lut). Uskolla ei ole siis mitään tekemistä mielipiteitteni kanssa.
3) Minulla on kaksi tervettä suloista lasta ja ihana aviomies. En ole katkera, vaan hyvin onnellinen.
En ole kyllä kertaakaan väittänyt abortin olevan "murha", vaan yrittänyt asiallisesti tuoda omaa näkemystäni esille. Mielestäni abortille on myös paikkansa, mutta se liittyy tilanteisiin, joissa äiti ei ole kykenevä hoitamaan lastansa, ei tilanteisiin joissa lapsi syntyisi vain "huonoon rakoon".
Kaikesta huomaa, että olet ajatellut asiaa kunnolla ja että mielipiteesi on oikeutettu. Sinunlaistesi vastustajien kanssa voisi oikeasti saada hedelmällistä keskustelua aikaiseksi. Valitettavasti vain kuulut pieneen vähemmistöön näiden "raivoisalla vimmalla aborttia vastustavien" rinnalla. Oli mukavaa kuitenkin huomata, ettei kaikki täällä ole niin aggressiivisia.
Ja mielestäni maalaisjärki tässäkin asiassa on hyväksi. En itsekään hyväksy myöhäisiä abortteja ilman lääk.tiet.syytä. Jo rvko 12 alkaa olla kyseenalainen. Enkä oikein ymmärrä myöskään naisia, jotka hyvässä ja pysyvässä parisuhteessa päätyvät silti aborttiin. Toisaalta niissäkin tilanteissa taustalla saattaa olla myös voimakas miehen mielipide. Itse olen abortin kokenut, mutta (lähes, koska itsepähän menin miehen luo) raiskauksen uhrina. Kuitenkin reagoin nopeasti, jo viikon 5 alussa.
ajatellut että kaikki eivät koe lapsia onnena? Itse työskentelen lasten parissa mutta työpäivän jälkeen olen NIIN onnellinen kun pääsen mokomista eroon! Ovathan ne suloisia, ihaniakin, oivaltavia mutta...
Eivät minua varten. Ja vaikka miehen kanssa yhdessä olenkin ollut jo 6 vuotta ja 30 rajapyykki ohitettu niin mielipide pysyy.
"Enkä oikein ymmärrä myöskään naisia, jotka hyvässä ja pysyvässä parisuhteessa päätyvät silti aborttiin."
Hyvä ja pysyvä parisuhde ei tarkoita automaattisesti sitä, että pariskunta haluaisi lapsia. Noissa tapauksissa tietty ehkäisy on hoidettu mahdollisimman hyvin. Mutta niin kauan kun kohtu on paikallaan ehkäisy voi pettää kaikesta huolimatta.
Me olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja alusta lähtien on ollut selvää ettei kumpikaan meistä halua lapsia. Mies on sanonut, että jos vahinko kävisi hän ei painostaisi minua aborttiin. Menisin kuitenkin itse tukka putkella aborttia teettämään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Yllättävän moni kun ei tunnu tajuavan ettei lapsi ole kaikille ilon ja riemun aihe jota odotetaan ja toivotaan. Silloin on jo sen alkionkin parempi jäädä syntymättä sellaiseen perheeseen. Joten omalla kohdallani kyse on ihan siitä etten lapsia halua missään vaiheessa. Toivon kyllä syvästi ettei ehkäisymme koskaan pettäisi, sitä ei kuitenkaan kukaan voi taata ettenkö joutuisi abortti tilanteeseen elämäni aikana.
kohta 1) - hyvänen aika, eihän se, mikä on sinusta hauskaa välttämättä ole muista hauskaa. Mitäs jos minulla on kissoja ja haluan, että kaikilla muillakin olisi se onni, että olisi kissoja...
Yksi ihmiskunnan vitsauksista on tämä, jos pidän sanotaan nyt vaikka kissoista, on ehdottoman hyveellistä ja kaikilta toivottavaa pitää kissoista. Vastaavasti jollen pidä kissoista, niin on erityinen hyve olla pitämättä niistä.
Tästä ajattelutavasta jos pääsisimme eroon (en väitä, että olisin sen suhteen synnitön, en toki) niin olisipa varmasti paljon mukavampaa maailmassa kaikilla.
unohdin tuossa ottaa esille tosiaan nämä ehdottomasti lapsettomina elävät. Siinä ei todellakaan ole mitään vikaa, jos lapsia ei ikinäkoskaan halua. Päinvastoin. On hyvä tiedostaa omat tarpeensa ja toiveensa elämältä ja elää sen mukaisesti. Tarkoitin tässä nyt lähinnä niitä pariskuntia, jotka tekevät abortin tänään ja lapsen ensi vuonna. Jos lapsi on jokatapauksessa harkinnassa, kannattaa miettiä todella tarkkaan ottaako sen vastaan jo nyt vai vasta myöhemmin. Tietysti jokaisen ratkaisun taustalla on ehdottoman yksilölliset tekijät, joita muut eivät voi tietää.
Hei,
olen itse yli 3-kymppinen ja esikoistani odottelen :)
Koska tiedonjanoni on suuri, olen myös etsiskellyt netistä kovasti tietoa -varsinkin haluan tietää minkä kokoinen pikkuiseni milläkin viikolla on ja tästä syystä olen myös törmännyt abortoitujen sikiöiden kuviin (ei kaunista katseltavaa :( ).
Mutta, noista kuvista olen myös kyennyt saamaan jonkinlaista kokoluokitusta omasta pikkuisestani, hänellähän on jo pienen pienet jalat ja kädet, sormineen ja varpaineen. Pikkuiseni on jo ulkomuodoltaan ihan ihmisen näköinen, tosin ei ulkomaailmassa vielä yksinään pärjää.
Meni vähän aloituksestani viereen tuo alku, mutta halusin kuitenkin tuntojani kertoa, miksi myös tälle palstalle eksyin.
Tuosta ikäasiasta minun lähinnä puhua piti :)
Minusta ei enää n. 25 -vuotiaasta ( ajattelen tuon ikäisten jo olevan aivokapasiteetiltaankin aikuisia ) vanhemmilla ihmisillä tule vahinkoja, joista pitää päästä noin julmalla tavalla eroon. Toki myös nuoremmilta odotetaan vastuun kantoa ehkäisystä.
Nykyaikana meillä on käytettävissä monenlaisia ehkäisymahdollisuuksia, niin olen minäkin tähän asti käyttänyt pillereitä ja pitänyt huolen vahingon mahdottomuudesta. Olen kokenut nuorena, 18 -vuotiaana, alkuraskauden, joka päättyi keskenmenoon itsestään jo seuraavalla kierrolla. Tuon jälkeen hommasin pillerit, jotta kyseistä tapahtumaa ei enää tule, sillä olin silloinkin vakikumppanini kanssa käyttänyt kondomeja, mutta eivät nuo kaikki kestäneet ja minäkin olin vielä silloin aivoton kakara, joka ei ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää raskauden mahdollisuutta -ennen keskenmenoa.
Niin, tarkoitukseni oli siis kertoa iän tuomasta ymmärryksestä näissä asioissa ja se, että iän lisääntyessä minun mielestäni pitää vahinkojen ja niiden takia tehtyjen aborttien määrän pienentyä.
helposti tehty kuin sanottu.
Itselläni oli ongelma ehkäisyn kanssa, koska hormonaalista ehkäisyä en voi käyttää. Käytössä oli siis kondoomi. Kondoomi hajosi ja otin jälkiehkäisyt. Lääkärini sanoi minun olevan erittäin hedelmällinen, kun jälkiehkäisyt eivät olleet auttaneet. Abortin jälkeen vasta minulle suostuttiin laittamaan kierukka, en ole siis synnyttänyt. Nuo ehkäisy asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia ja toisia on paha mennä neuvomaan kun ei tiedä taustoja. Nii ja minä olen 26-vuotias, eli kai sitten vajaa aivoiltani?
Vauvanpunaisien lasien takaa on paha katsella todellisuutta.
Puhuinkin tapauksista, joilla ei ole todettu mitään ongelmia ehkäisyn käytön suhteen, tämän tietenkin unohdin mainita aiemmassa kommentissani :)
On totta, että meissä on esim. kumiallergisia, jolloin kondomien käyttö hankaloituu ja jos sama ihminen vielä ei pysty käyttämään esim. pillereitä, niin homma hankaloituu entisestään. Mutta edelleen vaihtoehtoja ehkäisyksi löytyy, kuten sinullekkin on löytynyt.
Miksi sinun kohdallasi ei tuota kierukan laittoa aiemmin suostuttu tekemään? Miksi myös terveydenhuoltohenkilökunta "päästää" asiat malliin, jonka tuloksena on ei-toivottu raskaus? Varsinkin kun sinäkin ilmeisesti olet kuitenkin ehkäisyn vuoksi lääkärin luona käynyt ja on todettu ettei hormonaalinen ehkäisy sovi, kuitenkin on ollut selvästi tiedossa ettet ole lapsen tekoon halukas.
ongelma eli hormonaalisen ehkäisyn sopimattomuus. Takana yksi verisuonitukos, joten mulla on hormonikielto. Olen 28-vuotias ja abortti on takana. Myös minulle lääkärit ovat vasta nyt ehdottelemassa kierukkaa. Lääkärit ovat koko ikäni selostaneet kuinka kierukkaa ei synnyttämättömille suositella; se juurtuu syvälle päähän, sillä sitä on jokainen lääkäri tolkuttanut. Enhän tokikaan halunnut pilata mahdollisuuksiani raskauteen tulevaisuudessa, joten olen sitten käyttänyt jos jonkinlaista mekaanista ehkäisyä. Pysyvässä, pitkässä parisuhteessa tämä voi toden totta osoittautua ongelmaksi. Monenlaisia keinoja on kokeiltu; naisten ja miesten kondomit, vaahdot, kapselit,jne. Valitettavasti tiedän nyt olevani hyvin hedelmällinen ja tulinkin raskaaksi ehkäisyvaahdon/varmojen päivien yhdistelmästä. Lääkärini totesi, että olen hyvin hedelmällinen, kun tulin raskaaksi juuri kuukautisten päätyttyä. Meitä kyllä siis on, joille ehkäisy on todellinen ongelma. Itselleni kondomit ovat nyt ainoa vaihtoehto, sillä en halua uudestaan raskaaksi missään nimessä. Valitettavasti miehelleni kondomit ovat epämukavia käyttää, joten ollaan aika huonossa tilanteessa siihen asti kuin kierukan saan. Ei mene tasan onnenlahjat; niin mielelläni niitä pillereitä käyttäisin jos vain voisin.
Kuten jo tuossa aiemmin kerroin, ymmärrän täysin sen ettei kaikille sovi tuo hormonaalinen ehkäisy -ja eihän sekään ihan 100 %:n ole, mutta ihmettelen myös lääkäreiden touhuja asian tiimoilta kun aivan selvästi kyseinen potilas on itselleen vielä varmempaa ehkäisyä etsimässä kuin kondomi, joka helposti menee rikki.
Enkä ole aborttia missään nimessä täysin tuominnut, kerroin vain mielipiteeni kaltaisteni, ehkäisyn helposti löytävien, osalta ja siihen liittyvästä iän mukanaan kasvattamasta ajattelusta ja vastuusta.
Luin tuossa tuota toista ketjua, jossa eräs ihminen oli tuomitsemassa kaikki abortin tekijät roviolle.
Voi voi sentään, hän taitaa olla vielä sen verran nuori ettei ajatellut myöskään asiaa ihan loppuun asti :(
Minä kun mietin sitäkin, että onhan joskus tehtävä tuo aborttiratkaisu myös äidin hengen pelastamiseksi (samaa voisivat miettiä myös muut kiihkovastustajat, jotka eivät missään tilanteessa aborttia hyväksy).
Minä itse en henkilökohtaisesti ymmärrä enkä hyväksy sitä, että aborttia käytetään ehkäisykeinona, edes viitsimättä etsiä ehkäisyksi muita vaihtoehtoja.
1. yritän ajatuksillani ja omilla kokemuksillani auttaa niitä jotka ovat vaikean valinnan edessä ja etteivät ainakaan tekisi virhettä joka saattaa vaikuttaa koko loppu elämään. No jokainen tietysti toimii oman moraalinsa mukaan, mutta luulisin että jos asiaa vähänkään epäröi tai se tuntuu inhottavalta niin tod.näk sitä tulee katumaan myöhemmin? Yhteiskunnallisesti ajatellen tämä aiheuttaa jatkuvia kuluja mielenterveyspuolella, ja näitä tapauksia joudutaan 'lääkitsemään' ainakin osittain(?) meidän kaikkien varoilla. Tuskin myöskään aborttia joutuu ihan kokonaan itse maksamaan, kai siihenkin jotain kelakorvausta tms. saa? Mieluummin rahoittaisin veroistani lapsilisiä tai vaikka ehkäisyvälineitä kun jotakin sellaista turhaa/ vältettävissä olevaa menoerää mitä en edes periaatteessa hyväksy.
Itselleni en sitä sallinut/sallisi ja takuulla olisi jäänyt/jäisi mieleen kummittelemaan. Nyt olen todella tyytyväinen että ymmärsin silloin ajatella asioita syvällisemmin ja pisemmällä tähtäimellä ja näin tehdä itseni kannalta oikean ratkaisun.
Eikö näiden keskustelupalstojen tarkoitus yleensäkin ole vaihtaa mielipiteitä, saada ehkä itselleenkin uusia ajatuksia, neuvoja ja näkökulmia muilta?
No juuh, myönnettäköön, että välillä kyllä myös surettaa kun lukee näitä joidenkin hälläväliä-tyylistä suhtautumista asiaan, ja minun on hyvin vaikea ellei jopa mahdotonta ymmärtää näin pelottavan kovan asenteen omaavia ihmisiä. huh.
Ehkä (ja toivottavasti!) palstalla voisi olla myös enneltaehkäisevä vaikutus, että jos näitä juttuja selaa niin tajuaa asian hankaluuden ja pitää sitten parempaa huolta ettei tähän tilanteeseen joutuisi. hiljattain lukemani artikkelin mukaan nimittäin edelleen suurin osa ei-toivotuista raskauksistakin saa kuitenkin alkunsa siksi ettei ehkäisyä ole viitsitty/muistettu käyttää, vaan pelkästään luotetaan tuuriin..
2.Ihan tavallinen ev.lut, ns. tapakristitty. Kirkossa käyn lähinnä häissä tai hautajaisissa. En vetoa mihinkään uskontoon tässä asiassa, ehkä mieluumminkin moraaliin/ just niihin 'pehmeisiin' asenteisiin..?
3. En - ja sanoisinko nyt Luojan kiitos - ole lapseton.. ;)
Aborttiin EI SAA MITÄÄN TUKEA kelalta.
Syy: se ei ole sairauden hoitoa. Kaikki kulut maksetaan itse.
Jos poliklinikka päivästä maksetaan 22 tai 72 euroa, toimenpiteestä riippuen, se ei todella kata kaikkia kustannuksia, jotka tuolta päivältä tulee, se on vain ihmisen omavastuuosuus, lopun korvaa kela. Abortti on osa terveydenhuoltoamme, joten kela maksaa siitäkin suurimman osan kustannuksista.
Korvattavat hinnat/kustannukset toimenpiteille ovat aivan kauhean isoja. Abortin kohdalta en tiedä kustannuksia, mutta esimerkiksi lonkkaleikkauksen sattuessa voi olla tyytyväinen, koska kustannukset ovat niin suuret, että voi olettaa saavansa koko ikänsä maksamansa verot takaisin. Ja kuitenkin se leikattava maksaa vain sen seitsemisenkymppiä päivältä sairaalassa olostaan ja koko toimenpiteestä (kustannukset siis satoja tuhansia).
Abortit jos joutuisi itse kustantamaan kokonaan tulisi sitten se ongelma, että kuka maksaa niiden kotiaborttien jäljet? Olisiko nekin itse maksettavia vai olisiko jo sairauksien hoitoa, kun ihmiset ovat repineet sisuksensa pilalle.
vaikka repiskin ittensä kuoliaaks, mitäs tekee sellasta. eipä ois nekään sit enää kuluja aiheuttamassa ja ruikuttamassa muiden rahoja murhien harjottamisiinsa.
sinun oma tyttäresi?
...typerää tytärtä ikinä tuu. Tuskimpa tekis noin jos mun arvojen/ moraalin mukaan kasvatettu.
Jos tekis niin sehän ois sit murhannu multa lapsenlapsen ja sitä ois aika vaikee hyväksyä. Ei varmaan tuntus enää omalta tyttäreltä.
Kummat täällä oikeasti olikaan niitä tunteettomia, kylmiä akkoja? Abortin puolustajat vai vastustajat?
Äitini ei oikeastaan ikinä ole hyväksynyt aborttia, siltikin päädyin aborttiin ollessani raskaana. en olisi ikinä uskonut että äitini voi reagoida niin miten reagoi, lohdutti ja halasi. Hän ei tuominnut minua, hän 'tuomitsi' tekoni.
"Tuskimpa tekis noin jos mun arvojen/ moraalin mukaan kasvatettu."
Tuota... meinasitko siitä muksusta tehdä jonkun oman kloonisi? Kyllä minun mielestäni lapsen kasvatuksessa on ideana opettaa lapsi ajattelemaan ja muodostamaan oma arvomaailmansa, ei sitä sille kai ole tarkoitus sellaisenaan syöttää. Meinaatko sitten hylätä lapsesi kun huomaat, että mielipiteet ja arvot eroavat sinun vastaavistasi ja kun jälkikasvusi ei teekään niinkuin sinä käsket? Voi herranen aika...
Sori meni aiheen vierestä, mutta tää kuulosti aika pelottavalta.
1. minulla ei ole aikaa "notkua" palstalla: kävin täällä viimeksi syksyllä. aihe kiinnostaa, sillä elämän lopettaminen (elämä ja kuolema) on rankka ja kiinnostava aihe. onneksi aihe ei ole henkilökohtainen.
2. minulla ei ole uskontoa. en tiedä onko jumaluutta tms. olemassa, joten en ole ateistikaan.
3. minulla on yksi lapsi. lapsi sai alkunsa kuukausi sen jälkeen kun olin tavannut mieheni. olimme nuoria opiskelijoita.
onneksi rakkautemme oli kestävää-rakkautta-ensi-silmäyksellä, ja olemme nyt yhä vuosienkin kuluttua onnellinen perhe.
vaikka rakkaus ei olisikaan kestänyt, en silti olisi edes harkinnut aborttia. olin tietoinen yhdynnän mukanaan tuomista riskeistä, joista yksi on raskaus. olin hyväksynyt sen, että teoillani voi olla seurauksia.
mielestäni jokaisen tulisi ajatella edes pikkuisen epäitsekkäästi. teoilla voi olla seurauksia: ennen kuin harrastaa seksiä, tulisi miettiä valmiiksi ehkäisy, ja silti pitää mielessä, että mikään ehkäisy ei ole 100% varma.
yhdynnän tarkoitushan nimenomaan on lisääntyminen!
vielä palatakseni kysymykseen 3 haluan todeta, että en ole katkera kenellekään mistään. mielestäni oletus oli outo. vastustan aborttia, koska vastustan tappamista muutenkin. miksi kenelläkään tulisi olla oikeus tappaa (oikeastaan Murhata on oikea termi, koska teko on suunniteltu)?
adoptio on erinomainen vaihtoehto abortille. jos nainen on tullut raskaaksi, uskon, että hän ystävien/perheen/"sosiaalitanttojen" tuen avulla jaksaa kantaa lasta 9 kk, ja synnyttää tämän. sen jälkeen nainen on taas vapaa taakasta - jos niin haluaa. maailmassa riittää vanhempia, joilla olisi antaa rakkautta niin teinityttöjen kuin raiskattujen naistenkin vauvoille.
ymmärrän, että joskus voi ottaa koville kantaa lasta sisällään, mutta se lapsi on viaton, hän ei ole tehnyt mitään pahaa kenellekään, ja hänessä on kaikki mahdollisuudet hyvyyteen ja onnelliseen elämään.
jos on vahingossa tullut raskaaksi, ei pidä vaipua itsesääliin ajatellen "miksi juuri MINÄ?", vaan voi ajatella, että kyllä tästä selvitään. ei ole häpeä antaa lasta adoptioon, mutta on mieletön häpeä oman edun vuoksi tappaa lapsi.
että useat vastustajat perustelevat asiaa itsekkyydellä. Että eivät ymmärrä että pitääkin olla niin itsekäs ja omahyväinen ja tappaa oman lapsensa. Jännä juttu, koska itse puolustan abortteja juuri tuolla samalla argumentilla. Mielestäni ne, jotka synnyttävät lapsen epävarmoihin olosuhteisiin ovat itsekkäitä. Haluavat itsekkäistä syistä lapsen, pienen leikkikalun, joka rakastaa äitiä ehdoitta ja jolla tekee OMAN olonsa paremmaksi. Lasta ja sen etua ei ajattele kukaan.
En tietenkään tarkoita että kaikki äidit olisivat päätöksen tehdessään huonoja, mutta niin monta teini -ja huumeäitiä tavanneena luulisin mielipiteeni olevan ihan perusteltua.
pohjan tekstiltäsi vie tämä lause:
"Lasta ja sen etua ei ajattele kukaan"
kun kirjoitat naisista, jotka haluavat lapsen itsekkäistä syitä.
onko lapsen edun mukaista jäädä syntymättä/kuolla ennen kuin on ehtinyt edes ulos kohdusta? ei ole. se sama lapsi ei ENÄÄ KOSKAAN saa mahdollisuutta syntyä.
meillä on vain tämä elämä. se on kaikki mitä meillä on. mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta riistää sitä toiselta.
se joka tekee abortin, ei arvosta elämää. ainakaan muiden kuin itsensä.
ps. en usko naivisti että esim. huumeäitien lapsista tulisi hienoja ja onnellisia ihmisiä, joten siksipä kannatan raskaanaolevien huume/alkoholiäitien pakkohoitoa, ja muutenkin lasten huostaanottoa heti kun tarvetta on.
Mikä on kuvio mielessäsi miten homma toimii, kun Suomen kokoiseen maahan syntyy tuo 10 500 ei-toivottua vauvaa vuosittain? (Tai lasketaan vaikka 8 000, koska osa aborteistahan tehdään muuten kuin ei toivotun lapsen takia.)
Suomessa on parituhatta paria odottamassa adoptiolasta (kertynyt vuosien mittaan). Jokainen noista pareista saa neljä lasta.
Seuraavana vuonna tulee uusia pareja odottamaan adoptiolapsia alle tuhat. Jokainen niistä pareista saa noin kymmenen samanvuoden vauvaa.
Seuraavana vuonna ei tulekaan enää yhtään adoptiolasta odottavaa paria, sillä kaikki ovat lukeneet mediasta kuinka edellisen vuoden parit ovat nääntyneet taakkansa alle...
Sitten aletaan ulkomaanvienti. Rikkaista pohjoismaista löytyy ehkä kymmenen tuhatta paria, jotka suostuvat ottamaan muun kuin kotimaisen lapsen, koska suomalaiset ovat vielä saman näköisiä. Sinne saadaan vuosi, ehkä pari lapsia laitettua. Sitten alkaa vienti Eurooppaan? Muutamia vuosia saadaan lapset mahtumaan sinne? Sitten kaukomaille? Venäläiset olsivat ehkä hyvä markkinarako, koska pitävät suomalaisia tuotteita vähän laadukkaampina yleensäkin, rikkaat sieltä ostavat suomalaista ihan imagosyistä. Harmi, että heillä itsellään on katulapsiongelmaa, mitäpä se meitä liikuttaisi... Sitten aloitetaan vienti kiinaan, sinnehän saadaan halvalla lentoja nykyisin, laitetaan häkkeihin ja pinotaan päällekkäin ruumaan, arvostavat siellä ylikaiken suomalaista sinikettuakin, kyllä varmasti vauvojakin?
Tämän kokoiselle maalle aikamoinen häpeä pilkku olisi hirvittävän suuret lastenkodit ja ajaisihan niiden ylläpito maan konkurssiinkin, mutta vientituotteeksi vauvat olisivat oiva veto? Näinkö sinäkin olet asian ajatellut?
Ylivoimasesti suurin osa ei-toivotuista raskauksista alkaa edelleen siksi ettei ehkäisystä ole viitsitty/ jaksettu/ muistettu huolehtia vaan luotetaan silkkaan tuuriin.
Että eiköhän niitä adoptiopareja ihan riittämiin ois jos nyt saatas ihmiset käyttään järkee ja ehkäsyä.. Se on häviävän pieni luku jotka raskaana ehkäsyn huolellisen käytön ja siltikin sen pettämisen jälkeen!!
Totta, mutta mikäs siinä sitten on se käytännön toiminto, että saadaan ihmiset käyttämään ehkäisyä? Valistusta annetaan tälläkin hetkellä paljon, kaikki tietävt ehkäisystä... Pakottaa syömään pillereitä ei voi, sillä joidenkin nuorten vanhemmille ehkäisy saattaa olla esim. uskonnollinen asia. Osa vahingoista tapahtuu humalassa, ajattelemattomuuttaan, viina kielletään?
Miksi ihmiset alkaisivat yhtä´äkkiä tajuamaan ehkäisyn oikean käytön, kun he eivät ilmeisestikään tälläkään hetkellä sitä ymmärrä?
Sitä, mistä emme tiedä, emme voi kaivata. Tämä pätee minusta myös noihin alkioihin/sikiöihin. Toinen kuvaava lausahdus on: "Ajattelen, siis olen." Ja alkio/sikiöhän ei vielä ajattele mitään. Eikä se myöskään tiedä elämästä mitään. Näin ollen se ei voi kokea menettäneensäkään mitään, koska se ei ole tiennyt olleensa olemassakaan. Tällaista _persoonaa_ ei vielä ole. Siksi ei ole minusta väliä, saako juuri tämä sikiö kehittyä, vai joskus myöhemmin joku toinen.
Minä en siis usko siinä vaiheessa vielä olevan sellaista ihmistä, jonka kuoleminen vaikuttaisi keheenkään muuhun kuin siihen naiseen, jonka sisällä se on, sekä mahdollisesti isään. Eihän kukaan muu siitä tiedäkään, ellei siitä hänelle kerrota.
Siksi en myöskään ymmärrä, mitä väliä on, vaikkei se _sama_ sikiö saakaan enää mahdollisuutta syntyä. Muutenkin _juuri kyseisen_ lapsen syntyminen kun on aika arpapeliä: koska kondomi puhkeaa, puhkeaako se tässä kuussa vai vasta ensi kuussa, onko isä mahdollisesti työmatkalla ja hedelmöittyminen siirtyykin vielä seuraavaan ovulaatioon jne.
Nykyisin perheet saavat itse aikalailla hyvin päättää lasten lukumäärän, joten jos vaikka perhe haluaa kaksi lasta eikä yhtään enempää ja jostain syystä ovat päätyneet nuorina abortoimaan huonossa elämäntilanteessa "esikoisensa" ja hankkivat sitten myöhemmin kaksi lasta. Onko nämä muut myöhemmin kehittyvät lapset jotenkin huonompia kuin se, joka aikoinaan abortoitiin? Jos sitä ei olisi abortoitu, perheellä olisikin lapsiluku ollut jo aiemmin täynnä, joten viimeistä lasta ei olisi pantu alulle ollenkaan. Siinähän menetettäisiin tän toisen (kolmannen) lapsen elämä!!! HEH :D
"ps. en usko naivisti että esim. huumeäitien lapsista tulisi hienoja ja onnellisia ihmisiä, joten siksipä kannatan raskaanaolevien huume/alkoholiäitien pakkohoitoa, ja muutenkin lasten huostaanottoa heti kun tarvetta on."
Miten ajattelet, että tämä voitaisiin tehdä? Lapsen kehityksen kannalta vaarallisimmat viikot ovat kai raskauden ensimmäinen kolmannes. Tänä aikana raskaus ei kuitenkaan vielä näy mitenkään. Miten tiedämme, kuka on raskaana? Kaikille naisille pakollisiksi kuukausittaiset raskaustestit? Ja tämän perusteella raskaana olevat naiset, joiden veressä on alkoholia ja huumeita, suljetulle osastolle vai? Toimii varmasti...
Ehkä en kuulu varsinaisiin "notkujiin", käyn nykyisellään kurkkaamassa ja kommentoin joskus, kuten nyt.
Olen aina ollut sitä mieltä, että abortti on jokaisen oma asia ja oikeastaan olen sitä mieltä edelleenkin.
Mutta sitten, olen nyt 11 kk:n ikäisen tyttären äiti, ns. vanhalla iällä (42v) sain mahdollisuuden tähän pieneen onneen.
(minulla ei siis ole aikaisempia raskauksia, ei abortteja, eikä keskenmenoja)
Kävin ensimmäisessä ultrassa, raskausviikolla 12. Tuolloinhan vielä on mahdollista saada abortti.
Minulle on vahvasti jäänyt mieleen tuo ultra, sikiöhän ei ollut vielä kehittynyt paljoakaan, mutta ultrassa näkyi selvästi sykkivä sydän.
Tämä on se asia, joka on saanut minut suhtautumaan aborttiin jonkun verran kielteisesti, se on elämä, joka sykkii.
En kuulu mihinkään uskontokuntaan, enkä ole katkera. Vain erittäin vahvasti vaikuttunut tuosta ultrasta.
että sinun lapsesi oli odotettu. Sillä on oikeasti eroa, vaikka abortinvastustajat muuta väittävätkin.
Minun raskauteni ei ollut lähelläkään 12 raskausviikkoa. Enkä myöskään mieltänyt sitä mitenkään lapseksi. Sinun on ehkä vaikea ymmärtää, miten joku ei ajattele sisällään olevasta ihmisen alusta samalla tavalla kuin sinä. Koska sinä jo kaiken aikaa ajattelit, mitä siitä on tulossa kunhan kasvaa? Kun alkio/sikiö oli epätoivottu, en todellakaan ajatellut sitä, mitä siitä olisi voinut kehittyä, vaan mikä se oli sillä hetkellä. Eikä se ollut vielä silloin kovin paljoa.
Minun mielestäni lapsen oikeuteen kuuluu syntyä toivottuna. Itsekkäästi ajattelin, etten vielä halua lasta, toisaalta epäitsekkäästi siinä, että haluan tarjota mahdolliselle lapselleni parasta, mitä minä voin tarjota. Enkä sitä voinut nyt antaa. Mielestäni olisin käyttäytynyt itsekkäästi, jos olisin pitänyt lapsen, kun en tällä hetkellä olisi pystynyt antamaan sille pysyvää kotia tai isää, enkä varmaan myöskään varauksetonta rakkauttakaan. Ainakaan en vielä kyennyt ajattelemaan sitä mitenkään persoonana, ankä kokenut houtusta sen synnyttämiseen, enkä kokenut halua nähdä, mitä siitä olisi kehittynyt.
En tekstilläni mitenkään vähättele sinun lastasi tai tunteitasi raskauden aikana. Sinun kokemasi tunteet olivat aitoja ja todistivat sinun haluavan lapsen ja odottavan ilolla sen syntymää. Tyttösi on onnekas! Valitettavasti tilanne ei vain aina ole sellainen.
Pieni korjaus...
Lapseni ei varsinaisesti ollut niin sanotusti "odotettu ja haluttu" vaan sinällään yllätys, minunhan ei pitänyt raskaaksi voida tullakaan.
Kyllä, lapsi ei sopinut suunnitelmiin. Kyllä, minä harkitsin aborttia.
Mutta, tuo ultra muutti kaiken! Se tunne nimittäin oli niin voimakas, etten ole koskaan törmännyt mihinkään vastaavaan.
Älkää ymmärtäkö väärin, en ole tuomitsemassa ketään. Aborttiin päätymisellä on aina syynsä. Kukaan "ulkopuolinen" ei voi sitä tietää, eikä tuntea. Ihan oikeasti, ymmärrän erinomaisesti, ettei siitä ihmisen alusta ajatella samoin. En minäkään ajatellut.
Mutta nyt olen ikionnellinen kun tuo neiti on olemassa. Enkä olisi koskaan voinut kuvitellakaan kuinka ihana pieni lapsi voi olla.
Siksi minä nykyisin niin sanotusti "vastustan" aborttia. Mutta en suinkaan kuvittele olevani kelvollinen päättämään muiden ratkaisuista.
Minusta siis täysi vahinkolapsikin voi olla odotettu ja haluttu. Niin sanottu onnellinen vahinko.
Tarkoitinkin juuri sitä, että sinulla heräsi äidilliset tunteet sikiötä kohtaan, kun taas esimerkiksi minulla ei sellaisesta mahdollisuudesta ollut tietoakaan. Minäkin olen toki aborttia varten käynyt ultrassa...
mielipide. Vahinkovauva voi olla hyvin onnellinen asia. Minulla ei ollut.
Harkitessani raskauden jatkamista, osasin jo tuntea lähestyvän masennuksen merkit. Minun sisälläni ääni siitä, etten HALUA lasta vain voimistui. Aborttini tehtiin 6:lla viikolla, mutta pahoinvoinnit ja muut fyysiset oireet olivat jo alkaneet. Ja niiden mukana todellinen paniikki. Sillä en halunnut olla raskaana enkä missään tapauksessa halunnut lasta. Mulla eivät raskausoireet eivätkä ultrakuvat saaneet aikaan mielenmuutosta. Ehkä jonkun mielestä on myös ristiriitaista, että tulen suuresta perheestä ja että olen lapsirakas ihminen -ja silti halusin siinä elämäntilanteessa ehdottomasti abortin. Aborttitilanteita ja -tarinoita on kuitenkin niin monia erilaisia kuin on ihmisiäkin.