navikointi. huvittuneena olen seurannut keskustelua navikoinnista.todellisuudessa jos vähänkin tuulee ja alkaa paperikartalla muodostaa suuntaa kivisillä vesillä, niin ei yksin kyllä onnistu, kyllä se on niin että kun alkaa leikkiin astelevyllä ja hetkeksi siihen syventyy, on veneen keula jo missä sattuu. ne on isojen laivojen hommia ja sitä harrastetaan avomerellä. kyllä luotsi ohjaa ja tekniset laitteet laivat satamaan. melkeen sanoisin että retkiveneellä seilataa etupäässä tuttuja reittejä tai haetaan kaupasta karttaplotteri.
kyllä on heikkoa
paperikartalla
545759
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Minä ajelen paperikartalla paljon väylien ulkopuolella. Apuna käytän kaikuluotainta. Karikoitten ja kivikkojen seassa ajelu onnistuu vallan mainiosti uppoumavauhdeilla. Gps navigaattorilla tälläisissä paikoissa ei juuri tee mitään, sillä karttamateriaali ei pysty näin suureen tarkkuuteen.
Mutta väitätkö että paperikartta on jotenkin tarkempi kuin digitaalinen? Samaa aineistoahan niiden tekemiseen on käytetty.
ajelin ennen retkiveneelläni, kyllä tuntuui hyvin silti kestävän, mutta nyt se on loppunut, kun suunnittelen tietokoneella jo kotona reitit ja sit siirrän ne plotteriin. tietysti pienet reittipoikkeamat voi tehdä paperikartallakin kiviin osumatta jos keli sallii, mutta kun puhutaan LAIVOISTA niin vähän eri juttuja
paperikarttasi ps -3 metriä gepsillä. kyllä paperikartta vie monesti sinneppäin, jos sattuu tietään missä itse on, sekin vielä
DGPS:ssä tarkkuus on n. 2 m luokkaa ja tavallisessa GPS:ssa se on jo kymmenkertainen eli 22m
Kun siinä plotterissa kuitenkin pyörii samaan aineistoon perustuva kartta kuin paperikartalla, niin miten se paperikartta on tarkempi kuin plotterin kartta? Miksei sitä plotterin karttaa voi katsoa ja verrata ympäristöön ihan niinkuin paperikartallakin?
Jos sumussa navigointia tarkoitat, niin olen kyllä sataprosenttisen varma, että gepsillä navigoiva voittaa tarkkuudessa paperikartalla navigoivan.
Ongelma on siinä, että gps tietää metrilleen missä ollaan, mutta karttamateriaali yllä samaan tarkkuuteen. Näin ollen tulee liian helposti tuijotettua plotterin pistettä luullen tietävänsä tarkalleen missä kohtaa ollaan.
Paperikartalla nähdään kutakuinkin sama informaatio, mutta paikannuksessa tietää olevan epätarkkuutta. Näin ollen "aloittelija" ei lähde niin helposti tuntemattomille vesille taikka vaativiin sääolosuhteisiin.
Turvallinen navikointi on sekoitus kaikkien laitteiden oikeaa hyväksikäyttöä.
Et taida ymmärtää käytännön navikointia.
Vaikka gps tietää metrilleen missä ollaan, niin bittikartta heittää niin paljon, ettei sillä tee mitään karikoissa.
Paperikartta on vähintään yhtä huono kuin bittikartta, mutta sen perusteella ei kukaan luule tietävänsä metrilleen missä ollaan.
Paperikartta antaa riittävän tarkkuuden maiseman perusteella tapahtuvaan suhteelliseen naviogointiin ja kaikuluotain kertoo sitten loput.
Plotterilla voi varmistella paikannusta, jos homma tahtoo karata lapasesta. Yhtään tarkempaan paikannukseen sillä ei pysty kuin paperikartallakin pystyy.
Mitä ihmettä teet tiedolla, että olet -5m jossain pisteessä, jos digikartan aineisto pystyy -50m tarkkuuteen?
Minulla on dgps karttaplotteriin kytkettynä ja aika usein ajelen pikku luotojen ylitse plotterin viivan perusteella. Koskaan vain ei ole kopsahtanut kun paperikartan ja maiseman mukaan tulee ajeltua.
Sumussa gepsi hakkaa perinteisen navigoinnin paikannuksen tarkkuudessa. Mutta onko tästä mitään hyötyä, sillä karttamateriaali on vielä sen verran epätarkkaa, että ajat plotterilla helposti karikon ylitse vaikka näyttöruudulla olisit aivan keskellä väylää.
näissä keskusteluissa oletetaan, että GPS:n myötä häviää kaikki järki ja ymmärrys. Olen aina tiennyt, kuten varmaan lähes kaikki muutkin, että paperikartat ovat epätarkkoja. Tiedän myös, kuten varmaan lähes kaikki muutkin, että GPS:n kartta on täsmälleen yhtä epätarkka. Ei tämä tieto mihinkään häviä, kun otan plotterin käyttöön. GPS:ää käyttäessä tiedän kuitenkin muutaman metrin tarkkuudella todellisen sijaintini. Paperikartan ja maaston seuraamisen perusteella tämä tieto on useinmiten vielä paljon epätarkempi kuin kartta. Onhan se turvamarginaalin jättäminen helpompaa, jos tietää täsmälleen missä on.
tässä keskustelussa.
GPS:ää ja karttaohjelmaa käytettäessä riittä kun sen "ensimmäisen" kerran navigoi läpi hankalan karikon tai rantautuu tuntemattomaan rantaan gasti keulassa airolla luotaamassa hyvällä säällä, kirkkaassa vedessä ja hyvän näkyvyyden vallitessa.
Kun ajetusta reitistä on tracki muistissa, sen avulla saa rakennettua reitin joka varmasti vie oikein perille seuraavalla kerralla.
GPS:n oma tarkkuus paikan ja reitin toiston suhteen on riittävä aika hankaliinkin paikkoihin ajettaessa.
Itselläni on sekä Suomenlahdella että Saaristomerellä rantautumispaikkoja jotka kortin ja plotterin mukaan ovat metritolkulla kuivalla maalla ! Mutta se Wp kuivilla on juuri se kohta johon pitää rantautua.
Oma muisti, varsinkin vuosien jälkeen, heittää taatusti enemmän sen oikean kohdan suhteen kuin tallennettu trackiin perustuva reitti ja rantautumiskohdat ja jonne GPS vie.
aina samaan kohtaan tai samaa kautta.
...on tärkeä juttu GPS:n kanssa. Itselleni kävi vuosia sitten Loviisan saaristossa niin, että ukkosmyräkkä osui päälle. Näkyvyys katosi niin surkeaksi, ettei muutaman kymmenen metrin päässä ollutta rantaa nähnyt. Ei muuta kuin GPS:n track-näyttö päälle ja hiipimään hiljaa tulojälkiä takaisin päin...
Käytännön kokemuksena useammalta kesältä veneilyssä
gps:n tarkkuus on nykyään /- 5m ja jopa alle että se siitä gps:n tarkkuudesta
Kuinka niin tiedät täsmälleen missä olet GPS:llä?
GPS antaa täsmällisen tiedon numeerisena eli pituus ja leveyspiirin koordinaatteina. Osaatko longitudista ja latitudista päätellä sijaintisi? Tuskin osaat. Eihän sillä tiedolla yksistään tee mitään.
Ymmärryksen häviäminen on tosiasia. Kuten omakin käsityksesi kertoo. Lisäksi karttaplotterin kanssa kynnys lähteä helpommin merelle huonoissa näkyvyysoloissa kuin paperikartan kanssa. Viime kesänä näin pariin kertaan kun hernerokkasumussa paineltiin täydessä plaanissa navigaattorin ruutua tuijotellen. Paljon ei tarvita kun joku jää alle tai sitten tulee se 50metrin kartta-aineistoheitto ja jyrätään väylän vierellä olevan karin yli.
Tavallinen veneilijä ei uskalla ajella kuin väyliä pitkin kauniina päivänä pelkän paperikartan kanssa. Karttaplotterilla lähdetään liikkeelle liian heppoisella kokemuksella.
Uskallan ennustaa vakavien veneturmien lisääntymisen muutaman vuoden aikana. Syyllinen on kipparin vähäiset taidot ja karttaplotterien lisääntyminen.
Jos ennen ajaa kopsautettiin kepin väärältä puolelta kiville auringonpaisteessa, niin tulevaisuudessa pimeänä sateisena iltana tapahtuu paha karilleajo eikä pelastaminen ole enää niin yksinkertaista vaikkakin pelastajille voidaan kertoa "täsmälleen" mistä saa hakea pois.
"Osaatko longitudista ja latitudista päätellä sijaintisi? Tuskin osaat. Eihän sillä tiedolla yksistään tee mitään."
Plotteri näyttää tarkkuudella, joka normaalin merikortin mittakaavassa on 0,1 mm, sijaintini kartan koordinaatiston suhteen. Eli se näyttää täsmällisesti pisteen, jossa olen kartalla. Onhan minun toki paljon helpompi ottaa huomioon karttaan piirrettyjen kohteiden sijainnissa olevat virheet, kun oma sijaintini on täsmällisesti kiinnitetty. Ilman plotteria arvio omasta sijainnista saattaa heittää paljon, paljon enemmän, kuin kartan epätarkkuus.
ja käsitys veneilystä tätä tasoa:
"Tavallinen veneilijä ei uskalla ajella kuin väyliä pitkin kauniina päivänä pelkän paperikartan kanssa."
Kyllä tältä pohjalta hölmöä tekstiä syntyykin.
Plotteri näyttää täsmälleen missä olet PLOTTERIN KARTALLA.
Mutta se PLOTTERIN KARTTA on yhtä epätarkka kuin paperikartta.
Oletko kenties joskus huomannut, että plotterin karttaa katsoessasi sijanitisi on saaren päällä vaikka veneesi on yhä vedessä.
Mistä luulet tämän johtuvan?
Mitä tuossa ny oikein on? Asiahan on juuri noin aika suurella osalla veneilijöistä. Ei uskalleta lähteä merelle kuin hyvällä kelillä ja siloinkin ajetaan kepiltä toiselle. Anna nyt tälläiselle navigaattorille plotteri. Luuletko, että pletterilla navikoinnin helppous ei madalla kynnystä lähteä vaativampiin olosuhteisiin?
lukisit viestini ja yrittäisit ymmärtää. Kuulisin mielelläni, mikä siinä on pielessä.
Siinä on se pielessä, että vaikka sinä tiedät plotterin paikannuksessa olevan epätarkkuutta, niin aika moni ei tiedä sitä.
Asia on juuri niin kuin kerrot, mutta kuinka monen luulet sen sisäistäneen?
Toinen asia mikä tulee olemaan ongelma on maisemanavikoinnin osaamisen heikkeneminen. Jos ei tarvitse verrata karttaa enään niin tiiviisti maisemaan, niin taito heikkenee melko nopeasti. Laitehäiriöissä ollaan sitten huutamassa kännykkään apua, kun ei hommasta enään tule mitään ja paperikarttakin saattaa olla kotona kun sitä ei enää tarvita.
Eihän kivikkoisilla vesillä leikitä millään astelevyillä vaan navigoidaan ensisijaisesti maastohavaintojen ja niiden karttaan vertaamisen avulla. Sitten peliin astuu GPS, kun maastoa ei näy.
Pitää silti muistaa, että GPS:n paikannustarkkuus voi tehdä ikävän yllätyksen: itse karttamateriaalit kun eivät ole yhtä tarkkoja. GPS kertoo kyllä sijaintisi alle 5 metrin tarkkuudella, mutta niin paperikartalla kuin plotterin näytölläkin se vieressä oleva kivi taas voi olla 5 tai 15 tai 50 metriä väärässä paikassa.
olen tehnyt talvella kokeeksi jäälle moottorikelkalla reittipisteitä ja samalla tietysti jälkilokia, tavallinen käsi gps laitteella garmin.ihmettelen sen suurta tarkkuutta joka on alta 2 metriä maksimissaan tosi pisteestä, kun käyttää zoomia. kuinka joku puhuu 20 metristä,itse en sellaisia heittoja ole havainnut. käytän toki itsekkin paperikarttaa osana navikointia, mutta tullessa takaisin luotan täysin jälkilokiin.
kaikua myös käyttää apuna, seurata syvyyskäyriä ja kiertää karikot ja tarvittaessa hidastaa vauhtia
Se GPS on kyllä juuri noin tarkka kuin itse sanoit. Mutta KARTTA, johon niitä sijaintitietoja verrataan, joko käsin paperiversioon tai automaattisesti plotterissa, ei ole lainkaan yhtä tarkka. Vaikka unohtaisimme ihan suoranaiset virheet, niin kartat on ylipäätään tehty yleensä vain n. 50 metrin tarkkuuteen, ts. jos GPS-laitteen hyvin tarkkaan paikkatietoon luottaen ajaa matalikon laitaa hipoen, niin kiveen voi osua kohdassa, jossa kartan mukaan ei pitäisi...
asiaa noin päin. Eikös GPS:n tarkka paikkatieto juuri mahdollista tarvittavan turvavälin jättämisen.
Kuule...50m on Suomen karikkoisilla vesillä aivan normaali väylän leveys. Jos GPS/karttaplotterin kartta-aineiston tarkkuus on 50-150m luokkaa, niin miten ihmeessä navigaattori pystyy sijoittamaan itsensä epätarkalle kartalle tarkemmin kuin kartan tarkkuus?
Miten jättää turvaväli, jos karttanäytön tarkkuus on huonompi kuin väylän leveys?
on vielä suurempi ilman plotteria pelkkien maastohavaintojen varassa.
Jos merkitty väylä on 50 metriä leveä, niin onhan siellä silloin viitat, joiden mukaan ajetaan riippumatta siitä, onko plotteria vai ei.
...sillä miten jätät riittävän turvavälin esteeseen, jonka tarkkaa sijaintia et tiedä? Tieto omasta tarkasta sijainnistasi on vain puolet asiaa.
Huomaa, että minä kannatan lämpimästi nykytekniikan käyttöä. Mutta mitä tahansa välinettä käytettäessä on olennaista, että tuntee myös ko. välineen ja menetelmän rajoitukset siinä kuin muutkin ominaisuudet. Karttaplottereiden ongelma on juuri siinä, että niiden näytöt mahdollistavat zoomaamisen paljon tarkemmalle tasolle kuin itse karttamateriaali todellisuudessa yltää. MKL tuntee tapauksia, joissa tällaista "ylitarkkaa" navigointia yrittäneet ovat ajaneet kivelle.
Jos taas tuntee nämä rajoitukset ja ottaa ne huomioon, niin kyllä silloin plotteri pesee paperikartan mennen tullen, ainakin jos ko. laitteen zoomaus on helppokäyttöinen, jotta vaihto laajempaan ja takaisin onnistuu kitkatta.
Ideaali tilanne olisi se, että tietäisi tarkkaan sekä väistettävän kohteen että oman sijainnin. Onhan siitä nyt melkoinen hyöty, että toinen näistä on tiedossa ja näistä kahdesta vielä se, joka ilman plotteria useinmiten olisi vielä enemmän pielessä kuin väistettävien kohteiden sijainnit.
Kuinka tarkkaan arvioit itse pystyväsi määrittämään veneesi sijainnin ilman GPS:ää ympäristöä tarkkailemalla. Väittäisin, että keskimäärin virhe on moninkertainen kartan tarkkuuteen verrattuna.
Ongelma on siinä että, jos näkyvyyttä ei ole.
Jos ei ole näkyvyyttä, niin miten plotterilla pystyy ajamaan tarkasti, jos kartta-aineiston tarkkuus on 50-150m?
Paperikartalla tätä ongelmaa ei ole, koska ei voi paikallistaa itseään kun ei mitään näe. Eli ei lähdetä ajamaan.
Ongelma ei ole sijainnin tarkkuus vaan se, kuinka tarkasti LUULEE tietävänsä sijainnin.
Paperikartalla paikanmääritys on epätarkkaa. Näköhavainnoin ei kukaan luule tietävänsä metrilleen missä on. Ei ainakaan pitaisi luulla.
Karttaplotterilla LUULLAAN tietävänsä MILLILLEEN missä ollaan, mutta todellisuudessa ollaankin keskimäärin 100m halkaisijaltaan olevan ympyrän sisällä. Vaikka GPS määrittää paikan 5m tarkkuudella, niin kartta aineisto ei pysty yhtä suureen tarkkuuteen.
Suuri osa LUULEE plotterin kartan sijainnin olevan kuva reaalimaailmasta. Osa näistä TIETÄÄ jossain vaiheessa olevansa karilla.
se maailma ei ole näin yksinkertainen.
Kyllä se on juuri näin yksinkertainen.
Sunnuntaiveneilijä ei tunne laitteiden taustoja eikä tajua mitä virheitä nykyelektroniikkassa esiintyy.
Kartan ja kompassin kanssa hyvin harva osaa oikeasti navikoida. Ajellaan vaan kepiltä toiselle. Jos näkyvyys katoaa, harva lähtee edes liikkeelle.
Karttaplotterin kanssa ei "tarvitse" osata navigoida. Piste kartalla kertoo missä ollaan. Jos piste sijoaitsee väylällä, niin luullaan kaiken olevan ok, vaikka todellisuudessa ollaan väylän viereisen karikon päällä. Paikannuksen epätarkkuus korostuu entisestään, jos on lähdetty sumun sekaan plotterin kanssa.
että näihin keskusteluihin osallistuu henkilöitä, joille sana veneily tarkoittaa ajamista kauniilla säällä rahtialuksille tarkoitettua merkittyä väylää pitkin. Sehän ei vaadi kuin punaisen erottamista vihreästä ja vähän sen seuraamista, miten muut ajavat. Kompassikin on tarpeeton, GPS:stä puhumattakaan.
Pääosa veneilijöistä kuitenkin liikkuu myös huonolla ilmalla ja väylien ulkopuolella. Sumu tai sade voi yllättää (ja eihän se mikään yllätys ole kuten ei syksyn liukkaatkaan) Hangon ja Visbyn puolivälissä, verkkoja nostaessa 10 kilometrin päässä kotisatamasta, matkalla maanantaiaamuna mökiltä töihin jne, jne. Nämähän ovat aivan tyypillisiä veneilyyn liittyviä tilanteita. Ei tässä ole paljon hyötyä täällä toistetusta viisaudesta, että huonossa säässä ei lähdetä.
Niitä merkittyjen väylien ulkopuolisia vesiä on koluttu kautta aikojen ilman nykyaikaisia välineitä. En ymmärrä, miksi se nyt on tullut niin vaaralliseksi, kun viimeinkin on kehitetty jokamiehelle sopiva laite, joka ilmoittaa veneen sijainnin tarkkuudella, joka on aivan ylivoimainen aiempiin menetelmiin nähden.
Jos ryhtyisin vastustamaan kaikkea hyödyllistä tekniikkaa sen takia, että hölmö tai tietämätön voi käyttää sitä myös väärin, keksisin monta muuta välinettä ennen karttaplotteria. Oliskohan se vaarallisin väline tässä yhteydessä ehkä auto, jolla ajetaan venesatamaan.
...siihen, että väylien ulkopuolella on koluttu kautta aikojen ilman nykyaikaisia välineitä, on jokseenkin tyhjänpäiväistä. Saaristolaiset, kalastajat yms. menivät sinne leivän perään, siis tavallaan pakosta. Meillä huviveneilijöillä ei ole mihinkään menoon pakkoa, joten minkäänlaisen riskin ottaminen on pelkästään huonoa merimiestaitoa.
Suomen rannikkoa ja saaria pääsee merkittyjä väyliä pitkin.
gps on tosi tarkka.
normaalisti plotteri kartta muutetaan paperikartasta. plotteri kartta ei voi olla tarkempi kuin paperikartta....epätarkempi kylläkin. jopa saaria on hävinnyt plotterikartoiosta. mutta kyllä se plotteri kiva on
olet juuri näitä "veneilyä seurailevia "ihmisiä,jotka eivät oikeasti veneile.veneily onnistuu ihan hyvin ilman plottereitakian,mutta on ne kyllä käteviä laitteita.ei silti korvaa paperikarttaa.tuo tutut reitit korvataan ei tutuilla reiteillä niin,että vesialueeseen ja kuljettavaan reittiin tutustutaan kartalta jo ennen köysien irrottamista.
Miten mahta olla? Jos oletetaan muut muuttujat samoiksi, kummalla menetelmällä ajetaan useammin kiville; paperikartalla vai plotterilla? Onko arvauksia, tietoa, tai mahtaisiko jostain löytyä jopa tilastoja aiheesta? Itse arvelisin riskin suunnilleen samansuuruiseksi.
Heti ensimmäisenä kesänä, kun veneeseen oli tullut plotteri ajoin huolella kivelle. Syy ei ollut varsinaisesti plotterin, mutta se antaa väärää turvallisuuden tunnetta, vaikka tietäisikin rajoitukset.
Salakavalin asia GPS:ssä on sen näennäinen tarkkuus, kuten puheena ollut karttamateriaaliin epätarkkuudet. Lisäksi suuria heittoja voi tulla satelliittien huonosta geometriasta ja/tai vikaantumisesta.
Aina pitää navigoida näköhavaintojen perusteella ja paperikartalla. Navigaattorin hajotessa (itselläni kävi autoillessa) olin pitkään täysin ihmeissäni missä olen, kun oli ajanut paperikartan ulkopuolelle.
kesällä ajelen veneellä niin laadin reimareista todellisen sijainnin, eli teen itse karttaan reimarit ja taltioin kannettavaan reittejä ja tärkeitä tietoja jotka sitten siirrän kartta gps paikantimeen. samoin voin siirtää karttaan kulkemani reitin ja voin seurata todellista kulkemaani reittiä.
Yritäppä vaikka itse askarella plotterista lennokkeja. Ei onnistu, no kertakäyttöinen ufo ehkä, mutte ei muuta.
vaikka voihan se kyllä pitää varalla, kyllähän silläkin navikoi kotirannassa. joo onhan paperikartalla etunsakkin saa siitä hyvän kuvan alueesta, siis suuremmasta, ei sitä hävittääkkään kannata
Yritäppä heittää paperikartalla vesilintua. Ei onnistu. Plotterilla osuu paremmin.
pitkälle oikeassa olet. ei nykypäivinä astelevyillä mennä aavoille ulapille ilman gps:sää. rannikkoväyliä voi kyllä tahkota näköhavaintoihin perustuvalla navigoinnillakin.
Enin osa tästäkin keskustelusta pyörii epäoleellisuksien, niiden metrien ympärillä. Jos ennalta varautumatta joutuu plotterin ja paperikartan välillä menetelmää valitsemaan, saa se plotteri jäädä taustalle varmistukseksi. Se ennakkoon valmisteltu reitti tietysti onnistuu aika hyvin ja aikaisemmin ajetun trackin tai matkalla talletettujen reittipisteiden ajo loistavasti. Kun puhutaan tarkkuudesta, pitää ottaa huomioon, että paperikartan tarkkuudella plotteri näyttää sen kämmenen kokoisen palasen, jolla ei mihinkään navigoida. Ja minkäänlaisen reitin teko plotterille niissä oloissa, joissa astelevynkin käyttäminen tuntuisi hankalalta, on ihan yhtä hankalaa.
Ja tässä sitten kinataan siitä, kumpi on parempi, kun käytännössä tarvitaan molemmat. Sillä plotterilla sitten ennakkovalmistelujen kanssa selviää helpommin vaativammastakin paikasta. Tunteepa usein yhden mielenkiintoisen haasteen menetetyksikin.
että, kun lähtee esim viikonloppu reissulle navikoiden paperikartalla ja karttaplotterilla, niin mukavan kiireettömän reissun paluumatka sujuu mukavasti kun käyttää jälkilokia, kyllä "vanha" tekniikka ja uusi sopii hyvin yhteen täydentäen toinen toistaan, eikä pidä unohtaa kaikuluotainta koska se on ykkönen tiukissa paikoissa
Taas huomataan tämä virtuaaliveneilijöiden ylenpalttinen tarve selitellä osaamisiaan,joko paperi,tai plotterikartoilla. Jotenkin sen voisi ymmärtää kesän laheisyydellä,mutta tätä samaa on saanut seurata koko talven ja tuskimpa tuo vähentynee kesänkään aikana, koska varsinaiset veneilijät tuskin tänne ehtinevät kirjoitella.
kovasti ihmettelen että miten nämä saaristolaiset ja muutkin esim salakuljettajat ovat navigoineet aikoinaan iät ja ajat ympäri saaristoa säkkipimeessä ilman jotain saatanan plotterii, toivoisin että kaikille teidän lapsille opetettaisiin karttaa ja kompassii eikä vaan jotain vitun plotterii t.minä
niin ei aikasi mene rantapullon kanssa läträtessä
selvin päin kotiisi, vaikka on pimeääkin. Kun riittävän kauan samoissa nurkissa pyörii, ei enää eksy niin helposti.
Totta kai saaristolainen merellä pärjää kun siellä on koko ikänsä liikkunut. Ja kysymys on silloin nimenomaan kivien paikkojen tietämisestä yms.
Perämeren poikana kolusin määrättyjä alueita Perämerestä kaiket päivät kesäisin niin että osasin ne ulkomuistista oli sitten pimeä tai päivänvalo.
Niillä seuduilla on "pintakiviä" ja matalikoita todella paljon tietävät ne jotka siellä ovat liikkuneet, ja ei-paikkakuntalaiset eivät edes soutaen päässeet siellä missä ajoin perämoottorilla tai fiskarilla.
Kerran kahlasimme pojankoltiaiset karille ajaneen ja siihen kiinnijääneen moottoriveneen luokse noin 1 km:n päässä rannasta mökillämme. Oli siinä ilmeitä moottoriveneessä kun lauma pojankoltiaisia seisoi polvivedessä veneen vierellä neuvomassa heitä siitä kuinka ja mihin suuntaan pitäisi lähteä matkaa jatkaakseen ! Paikka on keskellä selkää mutta sieltä ei ajeta, vaan vastarannalla on syvää.
Vanha kalastajien ja saaristolaisten "taito" siis perustuu juuri tuohon perstuntumaan ja paikallistuntemukseen. Vie esimerkiksi tämä "erehtymätön" kalastaja esimerkiksi 50 tai 100 kilometriä pois omilta vesiltään, niin hän on yhtä hukassa kuin kuka tahansa muu paikkallisisa vesiä tuntematon.
Myytti salakuljettajista ja heidän yliluonnottomasta navigointitaidosta siis perustuu juuri tuohon kokeumusperäiseen paikallistietämykseen.
Mikäli paikallistietämystä ei omaa, mahdollistaa GPS oikein käytettynä liikkumisen oudoilla vesillä nine rajoituksineen kuin se laitteena ja merikortit asettavat.
Ainakin sellainen tapa on ollut käytössä, että ajetaan reitti päivällä läpi ja kirjataan kompassisuunnat ja ajetut ajat ylös sekä lisätään listaan reitin tarkisutus pisteet (saaren kärjet, reimarit yms.). Tätä apuna käyttäen pystyi ajamaan samaa nopeutta yölläkin. Ei siinä tarvi muuta yliluonnollista, kuin uskoa kompassiin.
Samaa mieltä täällä, että "vanha ja uusi yhteen soppii"... Itse käytän koko ajan kartaa (paitsi ehkä nyt ihan kotinurkissa), eli olen koko ajan "kartalla" varmasti. Plotteri/kaiku erinomaisina apuvälineinä, yleensä aina päällä, mutta erityisesti huonolla ilmalla, iltahämärässä/yöllä. Onpa se GPS ainakin kerran meidät karilta säästänyt, kun sumu yllätti Teilillä.
Ja mitä nyt kartan/plotterin tarkkuuteen tulee, niin ainakin väylien läheisyydessä tuntuu olevan hyvinkin tarkasti piirettyjä.(!?) Riipuu varmaan myös laitteesta, itsellä Lowrance Plotteri Navionics Gold kartta.
Suosittelen!