Kertokaa miten olette aloittanut tai siis jatkaneet elämäänne synnytyksen jälkeen.Itse synnytin juuri 4.lapsen.Aina sitä miettii että alkaako rehkimisen liian pian synnytyksen jälkeen.Olen nytkin erittäin hyvässä kunnossa,en revennyt synnytyksessä joten ei tarvittu tikkejä,nopea synnytys ja kaikki meni muutenkin hyvin mutta silti....pitäiskö alussa ottaa hieman rauhallisemmin.Kertokaa itsestänne ja omasta palautumisestanne.
elämä synn.jälkeen
utelias
2805
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse synnytin kohta kolme kuukautta sitten ensimmäisen lapseni, suloisen pojan. Aluksi sairaalasta kotiin tultua pelotti mielettömästi:miten sitä jaksaa, osaako toimia oikein jne. Hyvin pian sitä kuitenkin oppi tuntemaan ja tulkitsemaan vauvaansa ja jonkinmoiset rutiinit alkoi muodostua. Minulla jouduttiin leikkaamaan välilihaa ja samalla tuli myös repeymä. Tikkien sulamiseen meni yli kuukausi ja istuminen tuotti hankaluuksia kiristämisen vuoksi. Vielä nytkin tunnen välillä pientä pakotusta alapäässä, varsinkin pitempien kävelylenkkien jälkeen. Pari viikkoa sitten pelasin jalkapalloa. Hiukan jännitti, että kipeytyykö paikat, mutta se meni ihan hyvin. Tukevat sporttiliivit vaan päälle...
Täytyy sanoa, että luulen meidän vauvan olevan melko helppo. Hän ei kitise kuin hetken nälkäänsä ja väsyään ja vatsanväänteitä ei ole. Nyt on jo kuukauden verran naureskellut ja hymyillyt kovasti ja on kaiken kaikkiaan melko tarkkaileva ja rauhallinen. Arki on lähtenyt pyörimään hyvin. Olen tottunut nukkumaan ennen vauvan tuloakin melko lyhyitä öitä, joten yöheräily ei ole ollut suuri ongelma. Poika syö 2-4 tunnin välein yöllä ja jatkaa saman tien unia. Itsekin nukahdan hyvin uudelleen. Poika nukkuu kahdet 2,5-4 tunnin unet päivässä, jolloin itse hoidan kotiaskareita ja suorittelen hiukan avoimen yliopiston opintoja. Kävin vauva kantoliinassa jo luennollakin! Poika nukkui lähes koko ajan. Kaiken kaikkiaan olen ottanut sen asenteen, että vauva tulee mukana sinne minne minäkin. Olemme mm. kävelleet viime päivinä metsässä kantoliinan kanssa.
En tiedä halusitko tämän tyyppistä sepostusta, vai enemmänkin fyysistä palautumista koskevaa, mutta näin minulla...
Onnea uuden vauvasi kanssa!
Kiva kuulla sinunlaisesi kertomus,vaikka sulla on aivam eri tilanne kuin minulla mutta liikutuin kun luin vastauksesi,ihana juttu.Iso kiitos vielä kerran.
Toivottavasti jatkossakin menee noin hyvin,onnea myös sinulle,vauvan johdosta!!!