..mä en voi ansaita nimitystä Äiti.....
Olen huono äiti,koska rähisen ja räyhään pienille lapsilleni.
Olen väsynyt olemaan äiti..haluaisin hetken mennä ja olla ihan itse.Päättää aamuisin miten päiväni vietän enkä mennä päivästä toiseen konemaisesti samoin rutiinein. =( En vain jaksaisi olla "ilkeä äiti"..mutta en voi mitään että on lyhyt pinna ja kärsivällisyyttäkään ei paljoa löydy.
Iltaisin on aina paha mieli kun päivä meni taas rähinöiden.......
Olenkin miettinyt että kunhan lapset hieman kasvaa...niin mä teen sen mitä tässä haudon ajatuksissani.
Olen huono äiti,koska rähisen ja räyhään pienille lapsilleni.
Olen väsynyt olemaan äiti..haluaisin hetken mennä ja olla ihan itse.Päättää aamuisin miten päiväni vietän enkä mennä päivästä toiseen konemaisesti samoin rutiinein. =( En vain jaksaisi olla "ilkeä äiti"..mutta en voi mitään että on lyhyt pinna ja kärsivällisyyttäkään ei paljoa löydy.
Iltaisin on aina paha mieli kun päivä meni taas rähinöiden.......
Olenkin miettinyt että kunhan lapset hieman kasvaa...niin mä teen sen mitä tässä haudon ajatuksissani.
Vastaukset 9
Vanhimmat
olla hyviä äitejä.
jos veisit lapset joskus isovanhemmille hoitoon vaikka päiväksi niin pääsisit rentoutumaan. Tai auttaisiko sitten jos löytyis päivähoitopaikka lapsille, jos ei vielä ole?
Kysyppä neuvolasta,että mistä voi kysyä, että minne voi viedä lapset vaikka viikonlopuksi jos isovanhemmat eivät voi/pysty lapsia hoitaa. Sosiaali toimisto on varmaan se oikea paikka. ÄLÄ säikähdä! On paljon lapsia jotka ovat säännöllisesti yhden viikonlopun kuusta viikonloppuperheessä. Se ei tarkoita ollenkaan mitään huostaanottoon viittaavaankaan!!
Hanki apua ennen kuin on liian myöhäistä!
Sos.toimisto ole ensisijainen paikka mennä puhumaan omasta väsymyksestään...seuraukset voi nyky päivänä olla hyvinkin "ei toivotunlaiset".
Neuvolasta saa hyvin tietoa,myös perheneuvolasta löytyy ohjausta oikeaan suuntaan..ja ennenkaikkea ne ystävät,tai lähellä asuvat muut äidit/isät ovat hyvä vaihtoehto..kysy heiltä "miten olette selvinneet?"ja toimineet vastaavassa tilanteessa.Itsell useampi muksu ja jotenkin sitä oli kanss aikoinaan hyvinkin väsynyt(vaati liiaksi itseltä että huushollin piti olla tip top,ym asiat kunnossa)mutt puhumalla muiden kohtalotovereiden kanssa sitä kummasti taas jaksoi,(oli 4 muksua kun vanhin lapsista oli 5vuotias).
Ja yhä sama konsti "murkkuikäisten"kiukkujen kanssa auttaa eli "puhuminen" ...oma paha olo ja väsymys osin kaikkoaa!
Kyllä lapsetkin ymmärtää...meillä ain puhuttu lasten kanssa MIKSI olen jostain asiasta vihastunut..tietävät että "vihainen" olin vain
jostain heidän tekemästään "pahasta",mutta että yhä heitä rakastan!(Eikä "anteeksi" ole vieras sana minulle tai lapsille).
Ja niinhän se on että ystävän kanssa ilo kaksinkertaistuu ja suru puolittuu!
Voimia sinulle...
töihin tai kouluun lähtö (oletan että olet vielä koti-äitinä)? Minulla on ystävätär joka kauniista tahdostaan huolimatta huomasi ettei "jaksakaan" olla kotona kokopäiväisesti vauvan kanssa ja lähti pian jatko-opiskelemaan.
Lapsi oli aika pieni hoitoon mennessä mutta toisaalta, tämän äidin mieliala ja sitä myöten jaksaminen myös lapsen kanssa kasvoi kummasti.
Itse olen sitä tyyppiä että nautin ulkopuolisista haasteista ja paineista mutta nautin myös täysin siemauksin kotona äitinä olosta- aikansa. Sitten on päästävä tekemään välillä muutakin.
Lasten ollessa pieniä, kun alkoi tuntua että nyt kaipaisi muutosta rutiineihin ja pientä irtiottoa, pakkasin matkalukut ja laitoin lapset isovanhemmmille hoitoon ja lähdin ulkomailla pyörähtämään- tekemään jotain ihan muuta. Olisiko sinulla mahdollisuutta pieniin irtiottoihin? Rahallisesti se ei tänä pvänä ole kovin rasittavaa. Esim. vkloppu loman euroopassa saa hyvinkin edullisesti.
Pienen pyrähdyksen jälkeen se harmaa arkikin tuntuu taas mielekkäämmältä.
mahdollisuutta lähteä mihinkään. toisen lapsen voi saada muutamaksi tunniksi hoitoon muttei molempia samaan aikaan =(
Rahallisesti on niin hemmetin tiukkaa ettei voi ajatella mitääm matkoja. Kai tuo rahallinen tilannekin rassaa..kun on lainan lyhennyksiä sekä opintolainan maksuja.Raha ei tahdo riittää mihinkään.
Olen tällä hetkellä koti-äitinä ja haaveilen töihin pääsystä..mutta nuorin on niin nuori vielä etten voi vielä laittaa häntä hoitoon.
Jatkoa vielä eiliseen kirjoitteluun...Mä olen ennen lapsia ajatellut että olisin ihana,rakastava ja melkein täydellinen äiti....Pettymys on suuri,koska en olekaan sellainen...olenkin "räjähdysaltis hermokimppu". Lapsiin en kuitenkaan käy käsiksi vain rähisen.
Lapset varmasti inhoavat mua isompana =((( Joka aamu ajattelen että "nyt tästä päivästä koitan tehdä paremman"...joskus päivät alkavat hienosti mutta eivät kestä koko päivää.
Munhan pitäisi näyttää lapsille esimerkkiä rakastavasta,ymmärtäväisestä,hellästä ja opettavaisesta äidistä joka ei pura negatiivisia tunteita lapsiin,jotta he olisivat samanlaisia sitten joskus omille lapsilleen..mutta miksi mä en osaa????!!??
Sattuu ja tuntuu pahalta kuinka voin näin pahasti epäonnistua tässä tehtävässäni.
Kai mun ei ois ikinä pitänyt tehdä lapsia vaikka kuitenkin rakastan heitä yli kaiken.
kirjoituksesi tuntuu tutulta... mutta sinä vaadit vain liikaa itseltäsi. Ei kukaan ole täydellinen äiti, ja useimmiten se pienten lasten äitiys on todellakin päivästä toiseen selviämistä. Itse halusin myös olla hyvä ja hellä äiti. Kärsivällinen ja turvallinen.... Ja kuinka kävi. Pinna paloi sekunnissa, rähjäsin ja räyhäsin lapsille joskun niin että itseänikin pelotti. Itkettää edelleen jos muistelen näitä. Lapseni ovat nyt kouluikäisiä ja ovat kuitenkin selvinneet ihan kunnialla tähän asti. Ovat pärjänneet koulussa ja ovat sosiaalisia, kavereita ja harrastuksia on.
Aina olen yrittänyt tuoda esiin sen kiunka hyviä ja tärkeitä lapset ovat, kuinka paljon heitä rakastan.Nykyisin pinna palaa todella harvoin, mutta suren sitä, että olin niin sydämetön, että rähjäsin heille silloin kun he olivat pieniä. Kannan sitä varmaan aina mukanani, vaikka itselleen pitäisi kai olla armollisempi.
Ole onnellinen niistä hyvin lähteneistä päivistä, kerro ja näytä lapsillesi kuinka paljon heitä rakastat. Et ole lopullisesti epäonnistunut tehtävässäsi, mutta tarvitset ystävää. Onko teilläpäin jotain perhekahviloita tms. jossa voit tavata muita äitejä. Entäpä naapuruston muut äidit. Voisitko ystävystyä jonkun kanssa ja jakaa arkielämää lasten kanssa. Voisitte tarjota toisillennen tilapäistä hoitoapua, tehdä ruokaa joskus koko porukalle, ulkoilla yhdessä vaihtaa ajatuksia. Itse en olisi millään jaksanut pikkulapsi vaiheessa tutustua kehenkään vieraaseen ihmiseen, mutta kun muskarissa eräs äiti ehdotti että mennään joskus yhdessä puistoon tartuin tilaisuuteen, vastahakoisesti tosin. Tuosta kehkeytyi kaveruus, joka on kantanut jo kohta kymmenen vuotta.
Lapset ovat sellaisia, että he rakastavat vanhempiaan ehdoitta. Sinussa on niin paljon rakkautta ja huolenpitoa lapsiasi kohtaan että he muistavat sinusta kyllä ihan varmasti sen ensin.sen osoittaa jo kirjoituksesi huolestasi.
Toivon sinulle voimia jatkaa eteenpäin ja muista olla armollinen itsellesi, iloitse jokaisesta hyvästä hetkestä. Aurinkoista kesää : )
Aloita kerran viikossa oleva harrastus, jonne lähdet aina. Ainoa poikkeus on se että olet niin sairas ettet voi nousta ylös sängystä. Kummasti jaksaa kun on tiedossa että taas maanantaina saan sen 2 tuntia omaa aikaa...
Voisitko ajatella niin, että olet paras äiti lapsillesi kaikesta huolimatta? Heille olet se maailman paras ja rakkain! Älä stressaa kotitöillä, vaan nauti pienistä lapsistasi!
Touhutkaa yhdessä kotityöt! Ihan pienikin ihminen osaa jo toimittaa pieniä kotiaskareita. Ei lapsiperheen kodin tarvitse olla tiptop, vaan paikka, jossa kaikilla on hyvä olla. Ota rennosti ja muista että vain ohikiitävän hetken lapsesi ovat pieniä!