Minua ahdistaa anoppini asenne minua kohtaan! Kuulin kauttarantain juoruja kuinka meidän kolmas lapsi ei ollut "toivottu" lapsenlapsi (isovanhemmille), kun minä tein sen vain saadakseni rahaa. Haloo!! Siis että tein lapsen saadakseni rahaa ja putoamasta työttömyyden kuiluun. Huh huh! Senkään vuoksi ei kuulemma ollut toivottu, kun minulla ei ole hermoja.. kaikki anopin olettamuksia. Toki, olisinhan voinut antaa ulkokultaisen kuvan anopin vieraillessa "kuinka meidän lapset on unelmia eikä niille ole tarvetta huutaa edes silloin kun ne tappelee tai ei tottele". Anoppi on saanut tuulta purjeisiinsa todenteolla lisää kun aloitimme talonrakentamisen ja herkuttelee ajatuksella ääneen kuinka eroamme mieheni kanssa. Toista taloa rakennettaessa meillä oli ero niin lähellä. Selvittiin kuitenkin. Mieheni on hemmetin NYNNY ettei uskalla äidilleen poikkiteloin sanoa vaan mielistelee.
Mun mitta on täysi!
Mun mitta on täysi!
Vastaukset 12
Vanhimmat
kylläpä oletkin täynnä ittees. sinussahan ei ole mitään vikaa, eihän??
Ei tullut esille se, että oletko töissä.
Olen käynyt yhden koulun, jonka jätin kesken ja yhden kirjekurssin, josta sain tutkinnon. Sen jälkeen olen ollut vain kesätöissä pieniä pätkiä. Pääasiassa olen hoitanut lapsia kotona. En toivo mitään asiatonta herjaa asiasta.. itse olen valinnut tämän tien enkä kadu.
Kuule, älä välitä. Tullaisia ihmisiä ei ole elämässään onni potkinut. Jos ei osaa toisen puolesta iloita niin antaa olla tasaraha.
Mulla on anoppina vähän >saman kaltainen> ja katkerampaa ihmistä saa hakemalla hakea. Että se siitä.
Miksi olet tekemisissä anoppisi kanssa? Seuransa voi (ja mielestäni kannattaakin!) valita!!!
Voi kuinka mielelläni seurani valitsisinkin, mutta en viitsi olla niin julma ja katkaista välejä lasten vuoksi. Pakko vain yrittää kestää vaikka tekee pahaa.
Entä sinä itse?
Luuletko etteivät lapsesi huomaa jos sinä voit pahoin/huonosti ja mistä se johtuu? Luuletko ettei se vaikuta lapsiisi? Lapsesi eivät tarvitse tuollaista ihmistä elämäänsä sen enempää kuin sinäkään!
Sinulla on oikeus valita seurasi, eikä siinä ole mitään julmaa. Tuskin anoppisikaan olisi kanssasi tekemisissä jos sinä kohtelisit häntä niinkuin hän kohtelee sinua!
Ei ihmisten kanssa pidä olla ns.pakosta tekemisissä, eikä todellakaan silloin jos toisen seurassa on huono olla. Ihmisten seurassa ollaan siksi että viihdytään! Teet itsellesi paljon hallaa jos annat kohdella itseäsi noin.
Elämä on valintoja täynnä!
Tietyllälailla olen valintani tehnytkin. En nimittäin enää soittele anopille oma-aloitteisesti ja hän on myös vähentänyt minulle soittamista. Pakollisesti soittaa pojalleenkin, miehelleni. Anoppi on viimeinen vaihtoehto mikäli lastenhoitoapua kaipaamme ja senkin soittaa mieheni kysyäkseen.
Olin joskus anopin unelmaminiä ja jotain muuttui kun rakensimme talon ja saimme kolmannen lapsen. Tämä rakas tyttömme on nyt pian 7kk.
asioista.
Yritetty on vaan suoraan puhuminen lisää enemmän kitkaa välillämme, sillä anoppi ei yksinkertaisesti kestä suoraan puhumista.
Paras ase on kun olet oikein kultainen anopillesi.. kysy ain ailoisesti että mitä kuuluu kukkuluuruu ja pistä nuorimmainen anopin syliin joka kerta kun on mahdollisuus ja päivittele kuinka somalta se siinä näyttää. Jos joku valittaa anopistasi niin ole vaan niinkuin et kuuliskaan tai ota huumorilla ja sano että jaa kuulostaa kyllä ihan anopilta ja hymyile päälle. Älä miehen kuullen kauheesti arvostele sillä loppuviimeksi kyseessä on hänen äitinsä ja kun mies on puun ja kuoren välissä siitä ei hyvää seuraa. Anoppi lopettaa jutut kun huomaa että et pahaastu taitaa vaan olla piru kateellinen ja yrittää sua pomputtaa... Tää toimii, ite on kokeillut ja vinkin sain kaverilta jolla kanssa toimi ja jossain mielen sopukoissa on niin pirullisen hyvä olo kun näkee hölmistyneeen anopin naaman...
Mun anoppi on ihan samanlainen.. meille syntyi esikoinen viime syksynä.
Odotus aikana sain tapella anoppini kanssa siitä että tulvevasta vauvasta (pojastani) ei tule ortodoksia. Mieheni ja hänen äitinsä ovat ortodkseja. Appiukkoni on ev.lut niinkuin minäkin. Sitten alkoi tulemaan sellaista tekstiä että mieheni kanssa samalla luokalla ala-astella ollut tyttö on paljon parempi kuin minä, koska tämä on ortodoksi. Minä kestän kaiken vain mieheni vuoksi. Ikävää laittaa toinen puun ja kuoren väliin.
Sitten saimme tapella siitä että ku me menemme ensikesänä naimisiin ja tietysti ev.lut. kirkossa ja anoppi halusi taas tämän Ortoksin puolen esiin.
Niin ja anoppini mielestä olen liian lihava. Meinasi ostaa minulle ananaskapseleita ennen raskauttani (ja olen täysin normaali painoinen painoindeksin mukaan).
Kun käymme Anoppini ja appiukkoni luona ja keskustelemme esim. ruoka pöydässä niin anoppi puhuu minun päälleni ja kaikki mitä minä puhun tai ehdotan on väärin tai ei ollenkaa hyviä ideoita. Ja yrittää päättää miten poikaamme hoidetaan. Mutta onneksi pojan hoidosta mies on osannut sanoa vastaan ja on sanonut että lapsi on meidän ei anoppini.
Minulla olisi niin paljon kaikkea mitä voisin tähän kirjoittaa mutta siitä tuli aivan liian pitkä.
Mutta joillekin meille vaan tulee tuollaiset HIRVIÖ anopit.