Onko elämä mennyt liian helpoksi vai mikä on pielessä. Miksi tunnetaan niin suurta vihaa ja pelkoa petoja, kyitä, petolintuja, lokkeja ja nyt lentsun pelossa kaikkia lintuja kohtaan. Minua ei voi nimittää "viherpiiperoksi" tms. Olen suorittanut metsästäjätutkinnon, kuulun lintutieteelliseen seuraan ja omistan kesämökin. Luonto on ollut minulle aina se suuri kirkko ja pyhä temppeli. Nykyisin tuntuu niin ahdistavalta keskustella ihmisten kanssa, tuntuu että jokainen pelkää tai vihaa jotain luontokappaletta. Järviltä ei saisi enää edes kuulua lokkien huutoa, se häiritsee hirmuisesti kaikkia mökkinaapureita. Entä sitten helvetinmoinen koneiden melusaaste, jota ei tunnu pääsevän minnekään pakoon. Tuntuu, että vihonviimeiset korpimaat on menetetty.
Mikä meitä
Riivaa
10584
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
liioittele. Ja sitäpaite pelko ei ole vihaa...
pelko luo vihaa
Onhan ns. viherpiiperömetsästäjiä.
täällä palstoilla käytetään kauheasti tämmöisiä "lähes virallisia" termejä. Voisitko kertoa, millainen on "viherpiiperömetsästäjä"? Kun ei kukaan ole oikein onnistunut kuvaamaan edes sitä viherpiipertäjääkään. Metsästäjän määritelmä lienee helpompi.
Vastaan vaikket minulta kysynytkään.
Viherpiipertäjä alias Piiperöinen: Fanaattinen asiassaan. Saanut vaikutteita joltakin samanlaiselta. Ei ymmärrä luonnosta saatikka suojelun kohteesta mitään. Säälittävän tietonsa saanut jostakin esson baarista. Uskoo kaiken mitä 7päivää kirjoittaa.
Pikkasen valehtelin... Taitaa olla tiedonlähteenä kaikenmoiset tunturihukkaset...
Ei mitenkään kattava määritelmä, mutta ei kai sitä mokomista romaania saakkaan aikaiseksi.
Metsästävä viherpiipertäjä: Säälittävä tapaus. Elää äärirajoilla. Todennäköisesti vetää hasista. Suorittaa metsästäjän tutkinnon lunttaamalla vieressä istuvalta. Suuren harjoittelumäärän ansiosta ei jää kiinni.
Päättää narauttaa metsästäjiä laittomuuksista. Ilmoittautuu susijahtiin luullessaan sitä laittomaksi. Viikon jahdin jälkeen susi tulee kuin tuleekin hänen passiinsa. Jättää tietty ampumatta --> saa tervastulilla turpaansa. Ja viikon työ valuu reisille.
Arvelee homman liian vaikeaksi ja aloittaa pelaamaan CSää ja liittyy klaaniin. Pelattuaan viikon putkeen ylenee klaanin johtohenkilöihin.
Siinähän se.
aineissa tuo edellinen viesti on aamuyöllä sähelletty?
Veikkaisin liimaa tai sytkärikaasua, tai sitten ihan vaan luomusekaisuutta; skitsofrenia tai vakava psykoosi.
Asuu kaupungissa, ja sieltä pääsee metsästämään harvoin, kenties kerran vuodessa valtion mailla.
Luonnossa kaikki on hienoa. Kanahaukka on hieno luontokokemus, ilveksen jäljissä näkee myös jotain hienoa jne. Sellainen on vihreä metsästäjä.
sitä jotkut käyvät töissäkin, sekin lienee joillekkin vierasta.
Käärmeiden ja muiden ihmisille vaarallisten (siis joskus 10 000 vuotta sitten) eläinten pelko on osaksi geneettistä. Jos esim. lapsena näkee äitinsä pelästyvän käärmettä, niin pelko käärmeitä kohtaan voi jäädä pysyvästi. Jos kokemus on taumaattinen, saattaa syntyä fobia. Tietysti fobian syntyyn on monia mekanismeja, enkä ole psykologi, joten se siitä.
Kaiken maailman kammot triviaalejakin eläimiä kohtaan (sammakot, kovakuoriaiset...) ovat kyllä aivat idioottinaisia. Ei voi kun päätään pyöritellä, kun näkee ison ihmisen kauhistuvan keskellä kaupunkia jotain mehiläistä. Kun ottaa huomioon, että liikenne tappaa vuodessa 300, niin kumpaa kannattaa pelästyä: ohi kaahaavaa Audia vai kivellä nököttävää sisiliskoa.