Sosiaalidemokratia on englanniksi democratic socialism. Se tarkoittaa yleisesti demokraattisesti tavoiteltua sosialismia.
SDPssä ajatellaan, että sosiaalidemokratia on yhteiskunnan uudistamista sosialismin arvojen pohjalta. Tämä määritelmä ei ole kovin kaukana englannin kielisestä vastineestaan.
Sosiaalidemokratia ei ole kuitenkaan sitä, että ratkotaan sosiaalisia ongelmia demokraattisesti.
Sosiaalipolitiikka ratkoo sosiaalisia ongelmia niin kapitalismissa kuin sosialismissakin, mutta sosiaalipolitiikka on peräisin samoista ideoista kuin sosialismikin. Yhteiskunnallinen tasa-arvo ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat aina olleet kapitalismin vastapainona.
Sosiaalidemokratia on paremminkin demokraattinen vaihtoehto kapitalismille, ja pyrkii saavuttamaan vapauden kilpailusta ja markkinoiden riskeistä.
Mielestäni sosialismia, teollisuuden yhteisöllistä hallintaa kapitalistien sijaan, voidaan toteuttaa demokraattisesti.
Sosialismi on oikeudenmukaisempaa, inhimillisempää ja se tekee yksilöistä vapaampia kuin kapitalismi, ja tällä perusteella kansalaiset voidaan vakuuttaa siitä että sosialistinen politiikka on oikein.
Tällöin myöskään nykyinen kyseenalainen elitistinen päätöksenteko ei pakottaisi kansalaisia elämään sellaisessa yhteiskunnassa, jonka muotoa me emme itse ole valinneet.
Ehdotan siis kahta suurta muutosta:
1. Pyritään poistamaan edustusjärjestelmän hierarkia ja ottamaan jokainen äänioikeutettu kansalainen mukaan suoraan demokratiaan ja päätöksentekoon
2. Edustetaan sosiaalidemokraattisena puoleena puhtaan sosialismin politiikkaa, jonka tarkoitus on yleisellä kansalaisten suostumuksella korvata kapitalistinen talousjärjestelmä sellaisella, jossa kansalaiset päättävät demokraattisesti mitä työtä on tarkoitus tehdä ja kuka siitä hyötyy.
SDPn aiempi hyvinvointipolitiikka on ollut markkinoiden vaikutusten lieventämistä tukemalla markkinoista eläviä työläisiä työttömyydessä ja sairaudessa. Vaikka tämä idea onkin tasa-arvoinen, joka on sosialismin kenties päällimmäisin ominaisuus, se ei parhaiten toteuta yhteiskunnallista tasa-arvoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.
On selvää, että kapitalistien yksilönvapaus ei pidä sisällään oikeutta päättää toisten ihmisten työstä ja toimeentulosta.
Kapitalismissa markkinajohtajat myyvät tuotteitaan ja rikastuvat siitä, että tuotannon kustannukset, muun muassa palkat, ovat pienempiä kuin myynnin tulokset. Tämä lisäarvo menee yksin kapitalisteille ja kertyy pääomaksi.
Pääoma tarkoittaa kaikkea sellaista, millä voidaan tuottaa lisää pääomaa, kuten tuotantovälineiden omistus, osakkeet ja raha. Kun kapitalisti omistaa pääomaa, kukaan muu ei voi tuottaa itselleen sitä. Kilpailu pääoman hallinnasta poistaa ihmisten mahdollisuudet tulla vapaina yrittäjinä toimeen markkinoilla.
Sosialismissa pääomasta eli elintason kohottamisesta ei kilpailla vaan se on yhteisön käsissä. Kun päätetään antaa kaikille tarpeen mukaan, voidaan turvata jokaisen yksilön mahdollisuudet tulla toimeen itsenäisinä ja vapaina toimijoina.
Siksi SDPn on pyrittävä lopettamaan kapitalistinen kilpailu ja markkinat pääomasta, ja luomaan sosialistinen teollisuus, jonka on alusta asti perustuttava kansan vallalle.
Työ on muutettava yksilölähtöiseksi ketään unohtamatta ja päätöksenteko on muutettava tasapuoliseksi sopimiseksi.
Työläiset haluavat elää kapitalismissa huolimatta sosialistisesta ideasta. Tästä syystä oikeistolaiset kapitalistit katsovat, että luokkataistelu työväenluokan ja porvariluokan välillä on ohi, ettei ole enää mitään taistelua tuotantovälineiden hallinnasta ja että laajenevat markkinat tekevät kaikki luokat vapaiksi luokkien rajoittavista piirteistä, kuten pääoman omistuksen puuttesta. Pankinjohtaja Niinistökin halusi presidentinvaaleissa sanoa, että nykyään työväenluokan tärkein intressi on markkinoilla pärjääminen ja työn saaminen.
Se johtuu siitä, että se joka hallitsee tuotantoa, hallitsee myös mielikuvia. Työläiset haluavat olla muodikkaita ja kuluttaa, koska siten he voivat olla osa samalla tavalla toimivaa yhteisöä.
Työläiset kieltävät sosialismin, koska sen diktatuurinen historia merkitsisi sitä, että työläiset menettäisivät kykynsä kuluttaa.
SDPn entinen linja sekä markkinoiden työvoiman tarpeen turvaamisesta että työvoiman hyvinvoinnin turvaamisesta ei ole enää ajankohtainen.
SDP on yrittänyt turvata sekä yrittäjyyden vapauden että yksilöllisen vapauden markkinoista.
Se ei koskaan ollut tasa-arvoinen idea, koska kapitalisti hyötyy markkinoista kahdella tavalla enemmän kuin työläinen.
SDP yritti tehdä markkinoista tasa-arvoisen, mutta jätti korjaamatta kapitalismin aiheuttaman yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ja katsoi läpi sormien kapitalistien yksinmääräämisoikeutta.
Nyt kapitalistit ovat irtaantuneet valtioiden vaikutuspiiristä. Markkinat pärjäävät halvemmalla ulkomaisella työvoimalla ja pystyvät kilpailuttamaan kansallisvaltioiden veroja. Työläisetkään eivät enää halua sosialismia.
Jos SDP haluaa jatkaa Suomen suurimpana puolueena ja säilyttää yksilön hyvinvoinnin turvaavat palvelut Suomessa, sen on uudistuttava ja sopeuduttava nykytilanteeseen. Kansa äänestää mieluiten sellaista puoluetta, joka parhaiten turvaa yksilöiden konkreettisen toimeentulon.
Oikeisto aikoo turvata sen markkinoiden vapauttamisella. Koska se ei ole demokraattisen sosialismin mukaista, SDPn on annettava markkinoita parempi ehdotus.
SDPn on haettava uusia ideoita sen syntytekijöistä, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja yhteiskunnallisesta tasa-arvosta.
Koska työläiset edut ovat eri asia kuin markkinoiden edut, SDPn on tasa-arvoa edistääkseen löydettävä uudenlainen keino hallita luonteeltaan saalistajamaisia ja kilpailullisia markkinoita.
Ehdotukseni on luonteeltaan hiukan sosialismin ideaa muuntava. Sen lisäksi että luokat sulautetaan yhdeksi työnväenluokaksi ja pääoma saadaan yhteiseen hallintaan, kansalaisten tulee voida vapautua markkinoiden riskeistä ja ottaa elämänsä omaan hallintaansa.
Näin sosialismilla voidaan kumota kapitalismi, kun se perustuu antielitistiselle kansanvallalle.
Kun työläiset voivat itse päättää mitä he tekevät työkseen ja voivat luottaa siihen, että työtä riittää ja se tuottaa pysyvää toimeentuloa, he luopuvat riskien kautta tuotetusta kulutusvoimastaan, kyvystä valita kulutustottumuksensa, sen edestä, että he pystyvät valitsemaan koko kykynsä kuluttaa.
SDPssä ajatellaan, että sosiaalidemokratia on yhteiskunnan uudistamista sosialismin arvojen pohjalta. Tämä määritelmä ei ole kovin kaukana englannin kielisestä vastineestaan.
Sosiaalidemokratia ei ole kuitenkaan sitä, että ratkotaan sosiaalisia ongelmia demokraattisesti.
Sosiaalipolitiikka ratkoo sosiaalisia ongelmia niin kapitalismissa kuin sosialismissakin, mutta sosiaalipolitiikka on peräisin samoista ideoista kuin sosialismikin. Yhteiskunnallinen tasa-arvo ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat aina olleet kapitalismin vastapainona.
Sosiaalidemokratia on paremminkin demokraattinen vaihtoehto kapitalismille, ja pyrkii saavuttamaan vapauden kilpailusta ja markkinoiden riskeistä.
Mielestäni sosialismia, teollisuuden yhteisöllistä hallintaa kapitalistien sijaan, voidaan toteuttaa demokraattisesti.
Sosialismi on oikeudenmukaisempaa, inhimillisempää ja se tekee yksilöistä vapaampia kuin kapitalismi, ja tällä perusteella kansalaiset voidaan vakuuttaa siitä että sosialistinen politiikka on oikein.
Tällöin myöskään nykyinen kyseenalainen elitistinen päätöksenteko ei pakottaisi kansalaisia elämään sellaisessa yhteiskunnassa, jonka muotoa me emme itse ole valinneet.
Ehdotan siis kahta suurta muutosta:
1. Pyritään poistamaan edustusjärjestelmän hierarkia ja ottamaan jokainen äänioikeutettu kansalainen mukaan suoraan demokratiaan ja päätöksentekoon
2. Edustetaan sosiaalidemokraattisena puoleena puhtaan sosialismin politiikkaa, jonka tarkoitus on yleisellä kansalaisten suostumuksella korvata kapitalistinen talousjärjestelmä sellaisella, jossa kansalaiset päättävät demokraattisesti mitä työtä on tarkoitus tehdä ja kuka siitä hyötyy.
SDPn aiempi hyvinvointipolitiikka on ollut markkinoiden vaikutusten lieventämistä tukemalla markkinoista eläviä työläisiä työttömyydessä ja sairaudessa. Vaikka tämä idea onkin tasa-arvoinen, joka on sosialismin kenties päällimmäisin ominaisuus, se ei parhaiten toteuta yhteiskunnallista tasa-arvoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.
On selvää, että kapitalistien yksilönvapaus ei pidä sisällään oikeutta päättää toisten ihmisten työstä ja toimeentulosta.
Kapitalismissa markkinajohtajat myyvät tuotteitaan ja rikastuvat siitä, että tuotannon kustannukset, muun muassa palkat, ovat pienempiä kuin myynnin tulokset. Tämä lisäarvo menee yksin kapitalisteille ja kertyy pääomaksi.
Pääoma tarkoittaa kaikkea sellaista, millä voidaan tuottaa lisää pääomaa, kuten tuotantovälineiden omistus, osakkeet ja raha. Kun kapitalisti omistaa pääomaa, kukaan muu ei voi tuottaa itselleen sitä. Kilpailu pääoman hallinnasta poistaa ihmisten mahdollisuudet tulla vapaina yrittäjinä toimeen markkinoilla.
Sosialismissa pääomasta eli elintason kohottamisesta ei kilpailla vaan se on yhteisön käsissä. Kun päätetään antaa kaikille tarpeen mukaan, voidaan turvata jokaisen yksilön mahdollisuudet tulla toimeen itsenäisinä ja vapaina toimijoina.
Siksi SDPn on pyrittävä lopettamaan kapitalistinen kilpailu ja markkinat pääomasta, ja luomaan sosialistinen teollisuus, jonka on alusta asti perustuttava kansan vallalle.
Työ on muutettava yksilölähtöiseksi ketään unohtamatta ja päätöksenteko on muutettava tasapuoliseksi sopimiseksi.
Työläiset haluavat elää kapitalismissa huolimatta sosialistisesta ideasta. Tästä syystä oikeistolaiset kapitalistit katsovat, että luokkataistelu työväenluokan ja porvariluokan välillä on ohi, ettei ole enää mitään taistelua tuotantovälineiden hallinnasta ja että laajenevat markkinat tekevät kaikki luokat vapaiksi luokkien rajoittavista piirteistä, kuten pääoman omistuksen puuttesta. Pankinjohtaja Niinistökin halusi presidentinvaaleissa sanoa, että nykyään työväenluokan tärkein intressi on markkinoilla pärjääminen ja työn saaminen.
Se johtuu siitä, että se joka hallitsee tuotantoa, hallitsee myös mielikuvia. Työläiset haluavat olla muodikkaita ja kuluttaa, koska siten he voivat olla osa samalla tavalla toimivaa yhteisöä.
Työläiset kieltävät sosialismin, koska sen diktatuurinen historia merkitsisi sitä, että työläiset menettäisivät kykynsä kuluttaa.
SDPn entinen linja sekä markkinoiden työvoiman tarpeen turvaamisesta että työvoiman hyvinvoinnin turvaamisesta ei ole enää ajankohtainen.
SDP on yrittänyt turvata sekä yrittäjyyden vapauden että yksilöllisen vapauden markkinoista.
Se ei koskaan ollut tasa-arvoinen idea, koska kapitalisti hyötyy markkinoista kahdella tavalla enemmän kuin työläinen.
SDP yritti tehdä markkinoista tasa-arvoisen, mutta jätti korjaamatta kapitalismin aiheuttaman yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ja katsoi läpi sormien kapitalistien yksinmääräämisoikeutta.
Nyt kapitalistit ovat irtaantuneet valtioiden vaikutuspiiristä. Markkinat pärjäävät halvemmalla ulkomaisella työvoimalla ja pystyvät kilpailuttamaan kansallisvaltioiden veroja. Työläisetkään eivät enää halua sosialismia.
Jos SDP haluaa jatkaa Suomen suurimpana puolueena ja säilyttää yksilön hyvinvoinnin turvaavat palvelut Suomessa, sen on uudistuttava ja sopeuduttava nykytilanteeseen. Kansa äänestää mieluiten sellaista puoluetta, joka parhaiten turvaa yksilöiden konkreettisen toimeentulon.
Oikeisto aikoo turvata sen markkinoiden vapauttamisella. Koska se ei ole demokraattisen sosialismin mukaista, SDPn on annettava markkinoita parempi ehdotus.
SDPn on haettava uusia ideoita sen syntytekijöistä, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja yhteiskunnallisesta tasa-arvosta.
Koska työläiset edut ovat eri asia kuin markkinoiden edut, SDPn on tasa-arvoa edistääkseen löydettävä uudenlainen keino hallita luonteeltaan saalistajamaisia ja kilpailullisia markkinoita.
Ehdotukseni on luonteeltaan hiukan sosialismin ideaa muuntava. Sen lisäksi että luokat sulautetaan yhdeksi työnväenluokaksi ja pääoma saadaan yhteiseen hallintaan, kansalaisten tulee voida vapautua markkinoiden riskeistä ja ottaa elämänsä omaan hallintaansa.
Näin sosialismilla voidaan kumota kapitalismi, kun se perustuu antielitistiselle kansanvallalle.
Kun työläiset voivat itse päättää mitä he tekevät työkseen ja voivat luottaa siihen, että työtä riittää ja se tuottaa pysyvää toimeentuloa, he luopuvat riskien kautta tuotetusta kulutusvoimastaan, kyvystä valita kulutustottumuksensa, sen edestä, että he pystyvät valitsemaan koko kykynsä kuluttaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen kanssasi samaa mieltä että sosiademokratia on kaukana lähteiltään. Nyky sosialidemokratian suhde demokratiaan on sama kuin kansallissosialismin sosialismiin - aivan päinvastaista ajavat.
SDPn Lipposen-Heinäluoman-linja on vallan kahmimista ilman vastuuta äänestäjäkunta unohtaen. Itse asiassa SDP tietoisesti kurjistaa heikompiosaisia, jotta vaalikarja pysyisi ruodussa porvareilla pelottelulla.
Putsasit sitten viestiketjun kun jouduit ahtaalle...Aika naurettavaa. Toi oli oikein säälittävyyden huippu.
Ja sosialismi ei edelleenkään toimi missään maailmankolkassa. Ei ole toiminut satoihin vuosiin eikä tule koskaan toimimaankaan. Kerro jokin paikka missä toimii?
Mitähän Ruskeapää tekisi työkseen jos saisi itse päättää? Täytyy ihan uteliaisuudesta kysyä! Voi helvata mitä haihattelua. Ei kai kukaan tosissaan tuollaista sepusta...
Domocratic socialism on väärä käännös, social democracy on oikea. "Sosiaalinen tasa-arvo"
"Työläiset kieltävät sosialismin, koska sen diktatuurinen historia merkitsisi sitä, että työläiset menettäisivät kykynsä kuluttaa."
Tämän muistaen sosialismi on historian saatossa näyttänyt, ettei se poistakaan ihmisestä luontaista ahneutta ja voitonpyyntiä.
Siinä järjestelmässä vain erittäin pieni nomenklatuura voi kuluttaa vapaasti, muut ovat orjia.
käsityksesi sosialismista on riittävän oikea siihen, että voit valita porvarien palvelemisen ja kuluttamisen oman päätösvaltasi ja turvatun toimeentulon sijaan?