Hinnat nousevat palkka pysyvät samana palvelut heikkenevät erilaiset maksut lisääntyvät = RAHAN ARVO LASKEE
Vaikka saat saman palkan kuin 10 vuotta sitten, ei se enää riitä samaan mitä rahalla silloin sait. Kysymyksessä on järjestelmällinen kusetus jolla tehdään suomalaisesta työvoimasta halpaa ja koko ajan muistutellaan että suomalainen työvoima on muka kallista.
Vaikka saat saman palkan kuin 10 vuotta sitten, ei se enää riitä samaan mitä rahalla silloin sait. Kysymyksessä on järjestelmällinen kusetus jolla tehdään suomalaisesta työvoimasta halpaa ja koko ajan muistutellaan että suomalainen työvoima on muka kallista.
Vastaukset 24
Vanhimmat
... irtisanotaan ja tehostetaan, niin osakkeen arvo taas nousee. Vaihda sinäkin rahasi osakkeisiin, se on kansankapitalismi-onnelan pelisääntö. Kohta olemme kaikki paitsi työttömiä myös upporikkaita osakkeenomistajia!
käynyt. Kyllä tavallislla ihmisillä palkat ja jopa reaalipalkat ovat jatkuvasti nousseet.
Sekä "tavallinen ihminen" että "reaalipalkka" ovat käsitteitä joilla ei ole tarkkaa sisältöä.
"Reaalipalkan" täsmällisyydessä hämää se että tämä määrittely voidaan tehdä matemaattisesti - siis ottamalla tiettyjä lukemia ja laskemalla suhteita. Näin peittyy esim. se tosiasia, että kasvavien tuloerojen maailmassa myös hinnanmuodostuksissa tapahtuu kuilujen repeämistä, ja monet elämässä tavoiteltavat päämäärät koko ajan loittonevat kauemmas niitä tavoittelevien saavutettavilta.
vain todeta, että jos laskelmia ei saa käyttää eikä laskelmissa saa käyttää matematiikkaa, niin minä lopetan sitten tähän. Jos ruvetaan puhumaan tuloerojen kasvusta, niin sehän on eri asia eikä sillä ole mitään tekemistä alkuperäisen asian kanssa. Reaalipalkan nousu tarkoittaa sitä, että palkalla saa enemmän niitä tarvikkeita, joiden perusteella elintaso lasketaan. Tietysti, jos tavoitteet ylittävät mahdollisuudet, niin ikäväähän se on, mutta ei liity tähän asiaan.
Siinäpähän keräilet korillisen näytteitä, liimaat kylkeen nimilapun "Reaalimaailma", ja aika-ajoin toistat operaation mahdollisimman identtisenä -- loput onkin sitten laskentaa. Tämä laskenta on ehdottoman eksaksi toimi, siinä aina yksi euro yksi euro = kaksi euroa, ja ajatusvirhe tapahtuu vasta siinä että kuvitellaan tämän metodille ominaisen eksaktiuden siirtyvän tuloksen tulkintaan. Siinä välineen järjestä tulee sisällön järki. Keskimääräinen kuluttaja on kuitenkin vain matemaattinen olento, eikä mitenkään välttämättä ole niin, että yksittäisen ihmisen kokemus oman ostovoimansa ja elintasonsa säilyttämisestä vastaisi laskennallista kuvaa. Itse asiassa voi olla ettei kenenkään yksittäisen kuluttajan kokemus sitä vastaa.
Miksi? Siksi että niin moni mittareiden ulkopuolelle jäävä asia vaikuttaa siihen millaisessa mahdollisuuksien maisemassa ihminen kokee elävänsä. Ei esimerkiksi ole merkitystä sillä vaikka jonkin tuotteen hinta pysyisi "reaalisesti" samana, jos tuotteiden elinkaaret lyhenevät. Eikä ole merkitystä sillä vaikka sadan tuotteen reaalinen hintataso alenisi, jos juuri sen yhden tavoitellun tai välttämättömän tuotteen hinta nousee.
Kas, ihminen ei ole matemaattinen olio, eikä myöskään taloudellinen toimija, vaan biologinen, psykologinen ja sosiologinen olento, jonka toimintamotivaatio määräytyy suhteellisten eikä absoluuttisten mahdollisuuksien mukaan. Siellä missä tuloerot ovat suhteellisen pieniä, taloudellinen ja muu toimeliaisuus on suurempaa kuin siellä missä erot ovat revenneet. Pitäisikö esimerkiksi tällainen seikka muistaa mainita silloin kun puhutaan palkoista, hinnoista ja kuluttajan kokemuksesta omasta elintasostaan? Vai pitäisikö vetää suu matemaattisen tiukalle viivalle ja todeta että nuo ovat vain henk. kohtaisia tuntemuksia, mutta ne eivät pidä paikkaansa, koska reaalipalkat ovat nousseet?
sanoa, että hyvin menee ja toinen että huonosti. Kuka on oikeassa. Luulin, että yritit sanoa jaotain yleistä, mutta puritkin vain omaa tuskaasi. Siihen olet tietysti oikeutettu, mutta ei sillä sen yleisempää arvoa ole.
Esitin jotain hyvin yleistä.
Itse asiassa esitin, että tuloerojen repeämisestä seuraa rahan arvon lasku. Suurten tuloerojen vallitessa rahaa ei enää tavoitella samalla aktiivisuudella kuin suhteellisesti pienten erojen maailmassa.
Rahan arvo on nimittäin falski käsite, jolle ei löydy arkhimedeen naulaa vaikka reaalipalkkojen laskijat sitä pyrkivät dokumentoimaan.
Teorialla ja todellisuudella on aina eroja. Talousteoriassa kuitenkin tuota eroa käytetään systemaattisesti väärin. Sillä hämätään ihmisiä uskomaan että todellisuudessa asiat ovat jollakin toisella tavalla kuin mitä omat kokemukset kertovat.
tätä on jatkaa. Väitteesi käyvät aina vain yksilöllisimmiksi. Voisin todeta ongelmia logiikkasi kanssa. Mutta taitaa olla turhaa. Kun kiellät matematiikan ja yleensä kaiken teorian, niin miksipä arvostaisit logiikkaakaan. Turhaan ovat tiedemiehet työtään tehneet.
Itse asiassa esitin, että tuloerojen repeämisestä seuraa rahan arvon lasku. Suurten tuloerojen vallitessa rahaa ei enää tavoitella samalla aktiivisuudella kuin suhteellisesti pienten erojen maailmassa.
-------------------
Tuloerojen kasvu ei ole syy, vaan seuraus. Kun tuloerot kasvavat, se kertoo, että kansantalous on kasvanut, ja että jotkut ovat onnistuneet tavoittelemaan rahaa paljon aktiivisemmin kuin toiset.
Rahan arvo on nimittäin falski käsite, jolle ei löydy arkhimedeen naulaa vaikka reaalipalkkojen laskijat sitä pyrkivät dokumentoimaan.
---------
Mitä haluat tuolla sanoa? Pointti ei oikein aukea pelkän perustelemattoman väitteen turvin.
Teorialla ja todellisuudella on aina eroja.
-------------
Teoria on ainoastaan käytäntöä havainnoimalla muodostettu malli siitä, miten asiat käytännössä tapahtuvat.
Talousteoriassa kuitenkin tuota eroa käytetään systemaattisesti väärin. Sillä hämätään ihmisiä uskomaan että todellisuudessa asiat ovat jollakin toisella tavalla kuin mitä omat kokemukset kertovat.
--------------
Esität taas pelkän tyhjän väitteen, suorastaan syytöksen perustelematta sitä millään tavalla.
Taloushistoria tarjoaa kirjavat valikoimat yrityksiä määritellä rahan arvo ja sitoa se milloin minkäkinlaisiin pysyvyyttä edustaviin reaalimaailman entiteetteihin. Ongelma ei tyhjene siihen tapaan jolla reaalipalkkaa tai ostovoimaa nyt yritetään määritellä. Matematiikka on hyvä väline kun on olemassa annettuja lähtökohtia, mutta arvon muodostuminen on lopulta tapahtuma jota ei voi vangita kaavoilla. Talousajattelussamme - siis nimenomaan nykyisessä, eurooppalaisella uudella ajalla kehittyneessä tavassamme ajatella taloutta - matematiikalla on keskeinen rooli, mutta valitettavasti on käynyt myös niin, että tämän välineen järki on noitunut ymmärryksemme niin että kuvittelemme myös lähtökohdat matematiikan määräämiksi sekä tulkitsemme laskennan tuloksia ikään kuin matematiikalle ominainen eksaktius pätevöittäisi kulloisenkin todistelutarpeemme.
Nämä ovat vaikeita asioita, ja matemaatikon on varmaan parasta tyytyä kehittelemään laskentamenetelmiään lujassa uskossa siihen että niillä jäljitetään todellisia ilmiöitä. Logiikkaakin saa tunnustaa kuin uskontoa perehtymättä sen syvällisemmin siihen miten logiikkakin on historiassa ollut kovin eriperustaista vanhalla, keski- ja uudella ajalla.
Tuloerojen kasvu ei ole syy eikä seuraus, tai se voi olla ihan yhtä hyvin syy kuin seuraus. Talousteorioille on tyypillistä se että riippuu teoreetikosta mitä hän missäkin asiayhteydessä pitää syynä mitä seurauksena. Kun talouden ilmiöitä ei ole mahdollista pätevästi määrittää sen enempää rahaliikkeiden kuin käyttäytymistieteitten suunnasta, eikä taloustieteellä ole empiirisille luonnontieteille ominaista ennustavuutta, kaikki talousajattelu jää pakostakin vakuuttelun tasolle kulloisiakin legitimointitarpeita tyydyttämään.
Ajatushistoriallisesti katsoen nykyinen talousajattelumme on uskonnon perillinen. Pohjimmiltaan uskonnollisluonteista kaikkivoipaisuuskuvitelmaa talousajattelumme elättää nyt rahan muodossa.
Sinun ei ehkä kuitenkaan kannata lähteä miettimään syntyjä syvyä. Tartu lähimpään käsitteeseen ikään kuin se olisi jotain todellista tai peräti kättä pitempää, miestä väkevämpää ja elämää suurempaa, ja pane pötköön syitä ja seurauksia alkaen siitä mistä sinulle sopii ja loppuen siihen mihin haluat päätyä. Jätä ajatteleminen sovinnolla muille.
niin, että me varmaan parhaiten tajuamme, mikä on oletettujen lähtökotien ja itse matematiikan ero. Sehän on itsestään selvää, että väärillä aksioomilla saadaan aikaan mitä tahansa. Logiikasta tiedän tietysti, että esim. ristiriidasta voi johtaa mitä tahansa ja varmaan tunnen logiikan ongelmia ja paradokseja paremmin kuin sinä. Voisimme mennä yhtä aikaa ystäväni tohtori Pertti "Lande" Lindforsin tenttiin. Mutta lähtökohtahan tässä oli, että minä en hyväksy sitä, että hylätään laskelmat, matematiikka ja logiikka kokonaan ja lähestytään kysymystä kunkin omalla "musta tuntuu"-menetemällä. Tällaista tutkimusta muuten Lande kutsuu osuvasti lässyhumanismiksi.
kertoo yleensä sekavista ajatuksista. Tässä on hyvä esimerkki siitä. Tietysti, kun ei ymmärrä, on helpointa väittää, että muutkaan eivät ymmärrä.
Miksi matemaatikko muka tajuaisi parhaiten lähtökohtien laatua? Matemaatikolle kelpaa lähtökohdaksi mikä tahansa mikä mahdollistaa laskennalliset operaatiot. "Logiikan ongelmien ja paradoksien" tunteminen ei tarkoita mitään, sillä ei ole ongelmatonta logiikkaa jolla tuollaista tuntemista voitaisiin mitata. Ystävyytesi Pertti Lindforsin kanssa ei tee hänestä yhtään syvällisempää loogikkoa, minä pidän häntä kirjojensa perusteella surkeana ajattelijana, todellisena lässymarxilaisena. Kukaan ei muuten ole hyljännyt laskelmia, matematiikkaa ja logiikkaa kokonaan, se on ihan omaa harhaasi. Niillä on oma paikkansa ja oma roolinsa, mutta ei pidä kuvitella että marssijärjestys on sellainen että ensin on laskenta sitten todellisuus. Se miltä ihmisistä tuntuu määrää todellisuutta, ei se, miltä joistain annetuista lähtökohdista laskemalla todellisuus saadaan näyttämään.
... sanoit.
Lue enemmän, luulet vähemmän.
Jos käteenjääviä nettopalkkoja, eli palkansaajien reaalista ostovoimaa korotetaan eurolla, se merkitsee, että työnantajan on saatava asiakkailtaan 2,5 euroa myyntituloja voidakseen 1 euron netopalkan lisäksi tilittää verottajalle palkansaajan tuloveron, maksaa erilaiset pakolliset palkkasummaan sidotut vakuutusmaksut ja muut ns. sivukulut ja jankkimaan vielä 18,03% näiden verojen ja maksujen päälle, että pystyy tilittämään lisämyynnin aikaansaaman arvonlisäveron.
Karkeasti laskien palkankorotukset vähentävät ostovoimaa, koska 1 euro lisää nettopalkkaan saa aikaan 2,5 euron hinnankorotuspaineen.
...sinulla! Tuollaisella firmalla täytyy mennä helevetin hyvin. Yleensä, jos myyntikate ylittää 50%, ollaan jo aika korkealla kannattavuustasolla.
Nyt oli kyse vasta 1 euron palkankorotuksen aiheuttamasta 2,5 euron myyntitulojen lisäämisen tarpeesta, ettei katetuotto alenisi.
Katetuottoja tuossa laskelmassa ei käsitellä ollenkaan.
...bisneksestä mitään! ;-)))
Etkä muuten palkan sivukulujen määrästäkään.
mutta missä on sinun ymmärryksesi.
että teeriä ja mateita ei voi laskea yhteen. Tämä oppi näyttää sinulta jääneen saamatta.
En ole kirjoittanut mitään katetuotosta, joten mitä ymmärtämistä minulla nyt siinä pitäisi olla.
Se, jos työntekijän nettopalkka nouseen 1 eurolla, niin työnantajan työvoimakustannukset (tulovero ja sivukulut, yms kaikki mukana) lisämyynnin alv, merkitsevät, että pystyäkseen maksamaan tuon 1 euron työntekijälle nettona, yrityksen pitää saada 2,5 euroa lisää myyntituloja.
Onko tämä nyt tarpeeksi rautalankamallia Sinulle?
Asia muuttuu havainnollisemmaksi, kun noihin lukuihin panee hieman nollia perään olettaen, että jonkin yrityksen työntekijöiden palkankorotukset nettopalkkoina olisivat vaikka 100 000 euroa vuositasolla, niin yrityksen pitäisi lisätä myyntiään vähintään 250 000 euroa/vuosi, ettei yrityksen aikaisempi katetuotto alenisi.
Tämä myynninlisäys siis vain palkankorotuksen kattamiseksi, ilman mitään katetuoton tai voiton kasvua. Siihen tarvittaisi suurempi myynnin kasvu.
On SAK hoitanut huonosti sinun asiat. Eroa heti ja liity Loimaan kassaan.