miten ihmeessä saisin äitini lopettamaan kotilo kammon?
olen aina halunnut akaatteja..ja se ei onnistu jos äippä ei suostu lopettamaan inhoamistaan!
muuten,mitä ne akaatit syö?pelkkää seepian suomua(ko)?
olen aina halunnut akaatteja..ja se ei onnistu jos äippä ei suostu lopettamaan inhoamistaan!
muuten,mitä ne akaatit syö?pelkkää seepian suomua(ko)?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nehän ilmeisesti voivat siittää itse itsensä joten akatteeja olisi pian melkoinen liuta ja ne ovat kuulema aika hyviä karkaamaankin.
Koulukaverin pikkusiskolla pääsi ne joskus päiväksi karkuun ja koulun jälkeen tyttöparka huomasi että julisteet ja tapetit oli aika lahjakkaasti kadonneet parempiin suihin... Kannattaa ehkä harkita enemmän, ja hankkia lemmikki sitten kun asut omassa kodissa, vanhempien asunnossa vanhempien ehdoilla. En minäkään saanut käärmettä äidin kammon vuoksi ja sit kun 17vuotiaana muutin omaan asuntoon ei minulla ollut varaa ja vasta nyt 20vuotiaana hankin ekan käärmeen. Positiivistä oli että ehdimpä ainakin hankkia riittävästi tietoa kyseisestä lemmikistä ja harkita tarkoin jaksaisinko huolehtia siitä.
Eivät ne oikeasti karkaa helposti!Minulla ei ole karannut ikinä.Kunhan terraariossa on kansi ja muistaa laittaa hoitoluukun kiinni niin eivät karkaa!Ja eivät voi lisääntyä itsensä kanssa!Eli jos otat vain yhden ei poikasia tule.Ja eivät ne yleensä syö paperia.Eikä yhdessä koulupäivässä voi tosiaankaan kadota kokonaista julistetta.Aikapaljon oli kaverisi liioitellut!Ja eivät ole hyviä karkaamaan.Suosittelen lämpimästi lemmikiksi akaattikotiloa.Ne ovat helppohoitoisiakin eivätkä vaadi paljoa:)!
Samaa mieltä, oli kyllä aika vahvasti liioiteltu tarina... Helppohoitoisia ovat, mutta kammon hävittämiseen en keksi mitään ideaa.
Minullakin olli vähän sama ongelma. Muttta kerro äidillesi miten paljon pidät niistä. Ja että teet mitä vaan jos saat niitä. se yleesä toimii :)
olen aina halunnut..toivoin,että lapseni olisivat tahtoneet eläimiä itselleen,mutta ei.Siispä hankin lapsuuteni kaltaisen eläinmaailman itselleni ja lapset saivat tutustua pienistä suurimpaan.Pienin on ollut kotilo ja kaikkea siltä väliltä,matelijat,linnut,kalat,kissat koirat,jyrsijät.....eläin on terapiaa ja hyvänolontunnetta antavaa,lohtu ja ilo,toivon,että jokainen, joka rakastaa eläintä,saa mahdollisuuden tutustua eläimeen silloin niitä ei pelkää eikä inhoa aikuisenakaan.ps.tuli vain mieleen..ei tämä juttu tähän kuulu :))