Näitä punanassujen kommentteja lukiessa ei voi muuta kuin ihmetellä heidän paatostaan ja taantumuksellisuuttaan. En voi ymmärtää, miten joku voi rakastaa jotain aatetta noin sairaalloisesti.
Minä kyllä ymmärrän sen kun rakastaa vanhempiaan, vaimoaan lapsiaan tai jopa isänmaataan. Senkin ymmärrän, jos joku rakastaa Jumalaa. Minä voin ymmärtää ihmisiä, jotka rakastavat taidetta, musiikkia tai vaikkapa jääkiekkoa. Mutta rakkaudellakin on rajansa. Se kun muuttuu palvomiseksi, astutaan rajan toiselle puolelle. Näitä sokeita puolueen ja aatteen palvojia en voi tajuta. Mikä ajaa ihmisen siihen, että alkaa vakavalla naamalla heittämään täysin absurdeja väitteitä? Kärkihörhönä on tuo pieni punatukkainen poika nimeltään Aapo. Ajattelu tiivistyy lauseen mittaisiin väitteisiin. Väitteissä esiintyy vahvoja sanoja, kuten "aina" ja "ei koskaan". Lapsen ajattelussa nämä ovat murrosiässä aivan odotettuja. Yleensä ne pyöristyvät aikuistumisen myötä, mutta ei aina.
Tässä tulee pakostakin mieleen dokumentti muutaman kuukauden takaa. Dokumentissa käsiteltiin itä-saksalaisia. Dokumentissa haastateltiin länsi-saksaan loikannutta nuorta miestä. Loikkauksen vuoksi hänen vanhempansa kielsivät poikansa. Ja kielsivät edelleen. He eivät halunneet tavata poikaansa ja edelleenkin he ilmoittivat, että heillä ei ole koskaan ollutkaan poikaa. En lainkaan olisi hämmästynyt, jos joku kaunis päivä Aapo kieltäisi vaimonsa tai lapsensa - pelkästään sen vuoksi, kun he eivät palvoisi Aapon lailla puoluetta. Kenkää vain, jos minun aate ei kelpaa. Siinä on Aapolle ajateltavaa, mitä sanoa kun jälkikasvu haluaa esimerkiksi amerikkalaistyyliset tennarit. Antaako selkään vai periksi.
Olen joskus kuullut hyvän määritelmän aikuisuudelle. Ihminen on lapsi niin kauan, kun hän ajattelee mitä hänen itse on pakko saada. Aikuiseksi kasvetaan, kun alkaa ajattelemaan, mitä voi muille antaa. Kun noita pienen punatukkaisen pojan ajatuksia ja tavoitteita lukee, niin siellä esiintyy jatkuvasti hän itse ja mitä hän itse tarvitsee. Minä ja minun aate. Kauankohan kestää, kun hän alkaa ajattelemaan mitä hän voisi tarjota muille.
Minä kyllä ymmärrän sen kun rakastaa vanhempiaan, vaimoaan lapsiaan tai jopa isänmaataan. Senkin ymmärrän, jos joku rakastaa Jumalaa. Minä voin ymmärtää ihmisiä, jotka rakastavat taidetta, musiikkia tai vaikkapa jääkiekkoa. Mutta rakkaudellakin on rajansa. Se kun muuttuu palvomiseksi, astutaan rajan toiselle puolelle. Näitä sokeita puolueen ja aatteen palvojia en voi tajuta. Mikä ajaa ihmisen siihen, että alkaa vakavalla naamalla heittämään täysin absurdeja väitteitä? Kärkihörhönä on tuo pieni punatukkainen poika nimeltään Aapo. Ajattelu tiivistyy lauseen mittaisiin väitteisiin. Väitteissä esiintyy vahvoja sanoja, kuten "aina" ja "ei koskaan". Lapsen ajattelussa nämä ovat murrosiässä aivan odotettuja. Yleensä ne pyöristyvät aikuistumisen myötä, mutta ei aina.
Tässä tulee pakostakin mieleen dokumentti muutaman kuukauden takaa. Dokumentissa käsiteltiin itä-saksalaisia. Dokumentissa haastateltiin länsi-saksaan loikannutta nuorta miestä. Loikkauksen vuoksi hänen vanhempansa kielsivät poikansa. Ja kielsivät edelleen. He eivät halunneet tavata poikaansa ja edelleenkin he ilmoittivat, että heillä ei ole koskaan ollutkaan poikaa. En lainkaan olisi hämmästynyt, jos joku kaunis päivä Aapo kieltäisi vaimonsa tai lapsensa - pelkästään sen vuoksi, kun he eivät palvoisi Aapon lailla puoluetta. Kenkää vain, jos minun aate ei kelpaa. Siinä on Aapolle ajateltavaa, mitä sanoa kun jälkikasvu haluaa esimerkiksi amerikkalaistyyliset tennarit. Antaako selkään vai periksi.
Olen joskus kuullut hyvän määritelmän aikuisuudelle. Ihminen on lapsi niin kauan, kun hän ajattelee mitä hänen itse on pakko saada. Aikuiseksi kasvetaan, kun alkaa ajattelemaan, mitä voi muille antaa. Kun noita pienen punatukkaisen pojan ajatuksia ja tavoitteita lukee, niin siellä esiintyy jatkuvasti hän itse ja mitä hän itse tarvitsee. Minä ja minun aate. Kauankohan kestää, kun hän alkaa ajattelemaan mitä hän voisi tarjota muille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sedälle, mikä Sinusta tulee isona!
...ja miettii miten voisi auttaa muita - sen sijaan että viisastelee varastelevien kommunistien rivissä.