Hei, olen viime talven aikana hakenut lääkärin kautta apua kun masennusoireet saivat viimein jäämään töistä muutaman kk sairaslomalle. Psyk. lääkärin pakeilla tein testin 2-suuntaisesta mielialahäiriöstä ja pisteet viittasi reilusti tähän gategoriaan. Itsekään en tunnistanut itsessäni selkeästi vain masennukseen taipuvuutta, vaikka sitä suvussa esiintyy useallakin ihmisellä. Nyt olen ehkä paremmin alkanut ymmärtämään tekemiäni valintoja ja tekoja elämässä ja omaa persoonallisuuttanikin. Sain siis lääkitykseksi masennuslääkkeen tilalle lamotrigiiniä (säädellään vielä) ja talvella söin hetken aikaa bentsoja kun kierrokset vei masennuksen jälkeen jo yöunet tyystin. Siis, nyt olen saanut b-lausunnon kelaa varten ja huonolla menestyksellä etsinyt itselleni psykoterapeuttia. Toivon että tähän vastaisi joku jolla todella on omakohtaista kokemusta tai on läheistään tukenut tämän sairauden kanssa. Miten kognitiivinen psykoterapia käytännössä auttaa hallitsemaan ja tunnistamaan tätä sairautta(jos auttaa...)? Onko kenelläkään kokemusta muista terapiamuodoista tämän sairauden hoidossa kuin em. psykoterapia? Oppiiko tätä sairautta/alttiutta ja sen oireita oikeasti tunnistamaan, ja säätelemään toimintaansa? En siis kaipaa nettiterapeuttia analysoimaan itseäni lyhyen kirjoituksen perusteella, vaan rehellisiä omakohtaisia kokemuksia tästä sairaudesta ja sen hoidosta. Vastauksista jo etukäteen suuresti kiitollinen!!!
2-suuntaisen psykoterapia
Mieleltä rauha
5685
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaksisuuntainen mielialahäiriö on yksilöllinen sairaus. Yleistyksiä, yleisiä vastauksia on vaikea antaa. Se ei tietenkään estä toisia niin tekemästä.
Kaksisuuntainen ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä terapoitavissa. Lääkehoidolla on keskeinen sija sairauden hoidossa. Lääkehoidon aste ja taso on täysin yksilöllistä myös.
Terapiaa painotetaan oireiden hallinnan ja muuten vain tukea antavan terapian suuntaan.
Esimerkiksi stressitilanteiden ennaltatunnistaminen, oman itsen lukutaito ylipäätään ovat keskeisimmät asiat oman kokemukseni mukaan. Ilman muuta ne ovat taitoja, joita voi kehittää.
Erityisiä oireidenhallintakursseja järjestetään myös. Kysele mielenterveystoimistasi. Suosittelen. Vertaisryhmiä löytyy, kannattaa ehkä ainakin kokeilla.
kognitiivinen ja tukea antava terapia, yleensäkin sairauden ja itsensä tuntemaan oppiminen. Myös 2-suuntaisille tarkoitetut elämänohjeet auttaneet (esim. säännöllinen elämänrytmi, ei liian stressaavaa työtä, ei alkoholia) ovat auttaneet. Depressiokoulu oli hyvä, koska siinä oppi tuntemaan itseään ja harjoituksia paljon. Lääkitys ollut tukena ja sitä saatu vähentää. Lisäksi unispesialistilta unilääkitys, sillä riittävä lepo on erittäin tärkeää. En tiedä, pääsenkö unilääkityksestäkään koskaan eroon. Se on kuitenkin asiantuntevinta mitä Suomessa saa, ei mitään nukahtamislääkkeitä, joten voin sitäkin jatkaa loppuelämän. Tulipa sekavaa muttta siis itsetuntemus ja sairauden tuntemus auttavat! Itse olen saanut tarpeellisen terapian mtt:sta ja se on siis ollut ilmaista.
Alkuvaiheessahan tämän hoidon kanssa oon menossa. Toi terapia-asia on vaan sellainen joka aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia. Huonoina päivinä tuntuu että ei tästä ilman apua selviä ja toisinaan taas kun olevinaan niin terve että eihän tässä! Kokonaisuudessaan toi prosessi etsiä itselleen ammattiapua on vaatinut tosi paljon mehuja... Jospa tässä olisi ensin katsottava ja koettava toi lääkitys oikealle mallille ennen kuin taas alan terapeuttia etsimään.Jossain vertaisryhmässä mukana olo tuntuu oudolta ja pelottavaltakin ajatukselta, vaikka olenkin olevinaan niin avoin ja sosiaalinen. Oon kumminkin "analyytinen" persoona, joten ei ajatus toiselle puhumisesta oo kauhea ajatus, en kai vaan oikein ole sopeutunut ajatukseen että tarvitsen apua ja suuntaviivojen näyttäjää. Minähän näet tiedän ja pärjään aina parhaiten ;)
hyväksyy tämän sairaudeksi, koska usein tuntuu että on ihan terve. Toisaalta kun ei ole tuntemusta muusta kuin omasta olosta, ei voi oikein objekstiivisesti verrata... Reagointiherkkyys, huono stressinsieto, unettomuustaipumus, mielialanvaihtelut - siinä joitakin oireita, jotka tuntuvat "viattomilta", mutta kaikki yhdessä ja toinen toistaan voimistena aiheuttavat jo melko rankan ja epänormaalin mielentilan.
Jonkinlaisen helpotuksen toi jo tieto mistä tässä kaiketi on kyse. Asian hyväksymiseen varmaan meneekin jo aikansa. Olen kuitenkin tässä oppinut jo sen, että päivä kerrallaan menen ja tyytyväinen olen pienistäkin ilon pilkahduksista.lamotrigiiniLääkitys tuntuu ainakin nyt tehoavan eikä ikäviä vaikutuksia ole ollut. Masennuslääkkeet taisi laukaista viime vauhtijakson, ja latisti tunne-elämän lähes täysin onneksi niitä en tarvitse enää! Holtitonta on ollut mulla elämä välillä, rankkaa päihteiden käyttöä, rahan haaskausta ja huonoja ihmissuhteita. Alkaa toi pahin penikkatautikin olla ohi ja ihana avopuoliso rinnalla.Näillä eväillä pienin askelin eteenpäin!