Hinnoittelusta

Oikea tuntihinta on se minkä asiakas suostuu maksamaan. Jos hinta on tätä suurempi, eikä asiakas osta / tilaa on hinta väärä.

Väärä on myös sellainen hinta, jonka asiakas suostuu maksamaan, mutta olisi voinut maksaa enemmänkin.

Väärä hinta on myös se, joka asiakas pitkin hampain maksaa mutta ei kata kuluja saati tuota voittoa. Siinä tapauksessa joko kulut ovat väärät tai ollaan väärällä alalla.

Hinnan asettaminen on veteen piirretty viiva, mutta tärkeä viiva.

Kiinteät kustannukset/yksikkö/aika muuttuvat kustannukset*yksikkö kate/yksikkö = yksikköhintahinta (terveessä pitkän ajanjakson hinnoittelussa -- joissain tilanteissa on järkevää myydä hinnalla missä katetaan MUKU ja vähän päälle mutta tämä pätee vain rajoitetun ajan)

Kiinteitä kustannuksia on kaikki ne menot, joita yritystoiminnasta tulee riippumatta siitä kuinka paljon tuotantoa on. Jotta voi laskea KIKU-osuuden yksikköhinnasta pitää pystyä arvioimaan kuinka monta yksikköä ajassa tuotetaan (myydään)

Yksinkertaistettuna:
Liiketilan vuosivuokra = 1000
Vakuutukset, sähkön perusmaksut yms. /vuosi = 1000
= KIKU = 2000

Arvioitu tuotettujen yksikköjen lukumäärä = 500

Kiinteitten kustannusten vaikutus yksikköhintaan =

2000/500 =4

Yksi aloittelevien yritysten suurimpia virheitä on yliarvioida tuotettujen ja myytyjen yksikköjen määrä ja aliarvioida kiinteiden kustannusten vaikutus

Tuo kysymys kannattaa esittää kunnan elinkeinoasiamiehelle tai muulle asiantuntijalle.

Hinnoittelusta nimimerkki ”prokuristi” kertoikin tärkeän asian - minimituntiveloituksen, jolla firma pysyy pystyssä. Tuota laskennallista minimiä pitää tietenkin korottaa, koska mukana on kuuluisa yrittäjän riski, eli kaikki ei kuitenkaan mene lasketusti ja voittoakin pitäisi saada. Tällainen hinnoittelu on ns. kustannuslähtöinen hinnoittelu.

Usein on niin, ettei alalla tai paikkakunnalla saa huseerata yksin. On jo kilpailua ja muita toimijoita, on syntynyt jossain määrin vakiintunut hintataso. Kilpailutilanteessa kilpailijat, saman palvelun myyjät, ovat jo asettaneet hinnan palvelulle. Uuden yrittäjän on vaikea tulla markkinoille korkeammalla hinnalla. Ts. kilpailijat ovat jo antaneet sinulle sen ”oikean” tuntiveloitushinnan. Tässä puhutaan sitten markkinoista lähtevästä hinnoittelusta, joka on se mielestäni oikea. Eihän minua tilaajana kiinnosta ne toimittajan kustannukset vaan se millä hinnalla ja minkä laatuisena saisin saman palvelun muualta. Valitsen siis hinta/laatu perusteella mistä hankin kyseisien palvelun.

Uuden yrittäjän on vaikea tulla kilpaillulle markkinoille samalla tuotteella/palvelulla, siksi on yleensä pakko olla erilainen. Pitää olla eroa hinnalla, takuulla, toimitusajalla tai tuohon tuotteeseen/palveluun pitää sisältyä jotain mitä kilpailijoilla ei ole.

Suosittelen markkinalähtöistä hinnoittelua, kustannukset pitää saada sellaiseksi jotta homma kannattaa.

Anteeksi pitkäveteinen kirjoitukseni näin kauniina sunnuntaipäivänä ;)