herään 05.45 ja lähden töihin. olen kotona 16-18.00 ja lähes puolikuollut, silti päivä ei ole lähellekään loppu. Muksut vaatii huomiota ja muija haluu nokosille. Astianpesukoneen täyttöä ja pyykinripustamista. Iltapalaa muksuille ja sitten kukutaan iltakymmeneen.. Muija pessyt täyden satsin pyykkiä ja nukkuu lasten kanssa. kello näyttää 22.45 ja kuuluu huuto kamarista; sielois pyykkiä.. Joka päivä samat jutut.. Mihin ansaan itseni aikoinaan ajoinkaan kun tähän HELVETTIIN jouduin. Pitää lähtee sohvalle koisaamaan.
Näihin aikoihin.
duunari
323193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
ei se kotona oleminenkaan kuule pelkkää leikkiä ole... et ole ainut ihminen tässä maailmassa!
onko vaimosi töissä myös vai kotona? Jos on myös töissä, on vain kohtuullista,että myös sinä osallistut. Ellei ole, on vaimosi LAISKA!
osallistua,vaikka vaimo kotona olisikin. Nimittäin myös vaimo tarvitsee vapaa-aikansa kun tekee täyden työpäivän kotona.
ressuukkaa...
Sama homma minulla herään 05.00 ja töistä tulen 16-17 tämän jälkeen kotihommaa ja lapsen hoitoa riittää(vaimo iltakoulussa).
Kello 24.00 nukkumaan ja taas aamulla meno jatkuu
kuitenkaan en valita koska nautin lapsen kanssa olosta.
on muistanut kertoa sinulle, että saat olla päivät töissä. Vapaata kotoa. Kun taas hän joutuu olemaan kotona koko päivän. Siksi on oikeus ja kohtuus että töistä tullessasi otat vaimon roolin. Ja vaimo saa maata ja piereskellä sohvalla.
Muista myös raivata pöytä ja pestä ne astiat jotka jäi muijalta päivällä pesemättä. Kun piti ottaa päikkärit muksun kanssa ja äitikin soitteli. Meni tunti pelkkiin kuulumisien vaihteluun.
Noita vastauksia. Kun sinä olet 8h töissä työpaikalla ja toisen mokoman töissä kotona niin nämä ymmärtävät miten vaikeaa äidillä on olla kotona 8h ja nykkua vain 16h.
jotenkin päälaelleen miehen puheissa.
Jos olet 8 tuntia töissä, laitat tiskit koneeseen ja ripustat pyykit, onko se mielestäsi paljon? Liikaa???
Jotain unohdit mainita.
Tulit töistä kotiin, ja sitten teit mitä?
Ainakin meillä ukko pistää sohvalle pitkäkseen, herää syömään valmiiseen pöytään, tuijottelee sitten uutiset, lukee päivän lehden ja makoilee sohvalla. Ja joutuu "leikkimään" lasten kanssa kun minä pyykkääilen, silitän tai lähden kauppaan. Eli katsomaan sen verran perään ettei kukaan tapa itseään tai toistaan.
Ja kun pestään kersojen kanssa hampaita ja laitan niitä nukkumaan on päivää takana n. 16 tuntia välillä siten että yhtä h..tin minuuttia en ole takapuolelleni istunut.
Ja kersoja nukuttaessani jos ukkoa pyytää tiskikoneen täyttämään niin jo alkaa parku. Kun on niin raskas päivä takana ja haluaa nukkua sohvalla että jaksaa taas mennä töihin.
Ja kun nuorin herää monta kertaa yössä niin sehän on päivänsevää että ei kuule jaksa kantaa leipää tähän sikolättiin jos ei saa nukkua edes yöllä.
Näin naisen logiikalla kysyn vaan että kuinkahan moni muukaan useamman lapsen äiti nukkuu/ makoilee sohvalla edes sen 8h, saati 16?
Paitsi seliseli miehen logiikalla laskettuna (eli kotona passattavana oleminen /lasten katseleminen on "kotityötä".
Miesten käsitys lasten "kanssa olemisesta" on usein vähän toinen. Ei kylläkään kaikilla.
Että kun kerran käy töissä ja tienaa rahaa ei enempää voi odottaa.
Vai että pitäis sitä vielä siivota toisten jälkiä.
lapset kyllä kasvaa ja sitten on aikaa muuhunkin.nauti vielä kun lapset on pieniä,ettei tarvi 10 vuoden päästä ihmetellä millon ne aikuisiks kasvo
Vuoro 1:
Herään 5.30, pesen, puen pissatan lapset (4)ja vien päiväkotiin. Ajelen tänne työmaalle jossa olen 8 aikoihin. Työpäivät yleensä keskimäärin raskaita niin ruumiillisesti kuin henkisestikin.
Kotiinlähtö klo 16.00 -16.30.
Vuoro 2:
Lasten haku tarhasta klo 17 mennessä.
Kauppareissu katraan kanssa kaksi kertaa viikossa viikonloppuna). Päivällisen valmistusta, pyrkimyksenä olla valmis klo 18.00 mennessä (eikauppapäivinä).
Näihin väleihin mahtuu myös kyytejä harrastuksiin, sakki autoon ulos, autoon, ulos...
20.30 eteenpäin iltakylvyt, hammaspesut, iltasatu, vänkäämistä joka päättyy n.22.00-23.00(tai sitten ei)
Sitten vuoro 3:
00.30 asti
Pyykinpesua, kiireessä jääneitä tiskejä, siivoilua, seuraavan päivän vaatteiden katsomista, kurahousujen ja saappaiden pesua laskujen maksua ym.ym.ym.
00.30-5.30 Yöheräilyä, janottaa, pissattaa, näin pahaa unta, mulla on asiaa....
5.30 herätys ja piiri pieni pyörii... Ja vaihtoehtoja EI OLE sillä puolisolla reissuhommat, eli käy kotona joka toinen viikonloppu... nukkumassa... ja kertomassa miten asiat pitäisi hoitaa ja mitä ei ole taaskaan tehty.
Käykö kateeksi?
Perushommien lisäksi pitäisi vielä hoitaa niitä "miesten töitä" eli lumet ei lähe pihasta luomatta, auto ei huolla itse itseään, polkupyörien korjausta, uutta tapettia piirreltyjen päälle, tukkeentuneiden putkien avaamista, porttien nikkarointia.....
vain nolla viiva viisi tuntia vuorokaudessa vuoden ympäri. Ei kai ihminen pysty moiseen ilman lääkkeitä. Lapsiemme syntymien jälkeen nukkumiseni oli samanlaista jonkin aikaa, mutta aloin jo nähdä unia silmät auki. En usko että tarinasi kaikki kohdat on totta, kun vielä jaksat roikkua netissä, etkä nuku kun lapset ovat nukkumassa.
raskasta työtä tekee..(luulisin ettei tietsikalla)pääsee myöhään kotiin ja silti viesti oli kirjoitettu kello 15.00
tilanne, mutta aikansa kutakin..=)
aamut on rankkoja, mutta itse herään vasta 6.30 juon kahvit ja laittaudun pikaisesti.
lapset herätän 7.00, 4kpl, vien 7.30 hoitoon ,vanhin tulee koululle kyydissä ja ajan töihin...aamupalan syö vain vanhin muut saavat sen hoidossa ja nuorinkin onneksi käy ihan itse pissillä..
Töistä pääsen 15.30, käyn yksin kaupassa ja haen lapset ennen klo 16.30, ilman kauppareissua jo klo 16.00.
yhdessä käyn lasten kanssa kaupassa perjantaisin.
Kotona teen hetikohta ruuan, samalla pyörii tiski ja pesukone.
Vanhimmat pojat käyvät harrastuksissa, mutta onneksi ollaan muiden äitien kans sovittu kuljetus vuorot.
Lasten kavereita pyörii myös "nurkissa" pitkin iltaa ja koirakin täytyy kävelyttää..
Kello 20.00 iltapala ja hampaanpesut,21.00 sänkyyn.(välillä ei nukuta, välillä nukuttaa..saavat lukea kirjat sängyssä ja on pissahätää, janoa, ym...) mutta kun on aikainen herätys niin tottahan se nukuttaa..
Itse en välitä vaikka jotain hommia jäisi tekemättä, paitsi tottahan se sitten ottaa pattiin kun joutuu suursiivouksen tekemään eikä ole viitsinyt päivittäin panostamaan siivoukseen...mutta kuten sanottu aikansakutakin enkä edes pidä siivouksena jotain pyykin pesua..siihen vain on tottunut, että se on pakko tehdä vähän niinkuin toisella kädellä..
Olen kärsinyt pari vuotta sitten pahasta masennuksesta läheisen ihmisen poismenon takia, samaan syssyyn syntyi nuorin ja sillon tosiaan oli kaikki ylivoimaisen vaikeaa..kaikki pikkujututkin..sen läpi käyneenä olen oppinut ottamaan lungisti!!!
naapuri onneksi auraa talomme pihalta lumet ja appiukko korjaa pyörien kumit...
Auton renkaat jouduin kyllä vaihtamaan itse..
Nurmikon leikkaus saa ihan vapaasti kesäisin odottaa kun mies tulee kotiin..
Pannuhuoneella lämmityskin täytyy itse hoitaa, mutta sekin menee välillä kepeemmin ja välillä raskaammin..pakkohan se on hoitaa, että saa lämmintä vettä ja lämmintä pattereihin...täytyy jättää ne hommat pois mitkä pystyy..
ja onneksi lapset saa välillä mummulaan ja hetken ihan omaa aikaa.. "niin pysyy järjissään"
ja tapetit vaihdan vasta sitten kun lapset eivät enää niihin piirtele.. =)
Kyllä ottaa pannuun asenne että tietokoneella tehty työ ei voi olla raskasta.
Kun näitä saitteja selailee niin huomaa kyllä että tuntuu käyvän hupisurffaajienkin hermojen päälle istua vähän pidempään koneella.
Juuri nyt olen kahvitauolla, en tee työtä tietokoneella, mutta sitä käytän työssäni apuvälineenä (kuten käsittääkseni tänä päivänä lähes joka työmaalla?) Kotona ei ole todellakaan aikaa eikä halua istua netin ääreen. Työn luokittelee fyysisesti/ henkisesti raskaaksi joku muu kuin minä. Minulle työ on henkireikä.
ja lääkearsenaalia löytyy, mielialalääkkeet, nukahtamislääkkeet sekä rauhoittavaa tarvittaessa.
Minä en näe valveunia, en näe unia ollenkaan. Sen sijaan nukahtelen kyllä. Lastenhuoneen lattialle, autoon, ruokapöytään. Päivä kerrallaan eteenpäin.
Mikä kohta tässä on vaikeaa ymmärtää? En minä ole ainoa, vaikka en olekaan yksinhuoltaja, moni tekee saman "työpäivän" yksinhuoltajana. lisänä vielä heillä on taloudellinen vastuu yksin.
Tuliko kaikki?
Työn iloa teillekin toivoo se lääkitty pöllö
näistä asioista meilläkin riidellään, vaika ei jaksais edes riidellä.
Olen ollut muutamia kertoja kummipoikaani hoitamassa kun perheeseen tuli uusi vauva.Kummipoikani on vaikeavammainen. Vammansa vuoksi hänet pitää herättää yölläkin 2 tunnin välein juomaan. Sen lisäksi herää näidenkin välillä huutamaan, eli saa ns. tuskaisuuskohtauksia silloin tällöin(muttta joka yö). Sairastaa myös epilepsiaa, kohtauksia tällä hetkellä viikottain, mutta ennen sopivan lääkityksen löytymistä useita päivässä. Kohtausten takia toinen vanhemmista ei voi koskaan nukkua. Vuorottelevat, toinen nukkuu iltapäivän, toinen yön ja toinen hoitaa lapsia kun toinen nukkuu. On siis myös pieni vauva ja isä käy työssä.
Parhaimmillaan elin heidän arjessaan mukana kaksi vuoeorokautta äidin ollessa laitoksella. Olin niin poikki että olisin voinut nukkua viikon. Voisin sanoa että minun silmissäni heidän elämänsä on oikeaa helvettiä. Nämä vanhemmat eivät valita. Rakkaus lapsiin ja toisiinsa on valtava. Lastqan eivät halua laitokseen ja sen voimalla yrittävät jaksaa.
Toivon että he jaksavat, pelkään että eivät.
Tällaiset vanhemmat eivät itse tänne kirjoittele. Tämän ketjun aloittaja luulee elävänsä helvetissä.No, toisen taivas voi olla toisen helvetti. Elämää vaan.
Tässä yksi ehdotus:
Vaimon työpäivä= lastenhoitotyötä yms. liittyvää 8-10 tuntia sinun työmatkat.
Sinun työpäivä= työ matkat
Loppuaika lasten hereilläoloajasta: tänään sinä vastuussa, huomenna vaimo. Viikonloput yhdessä.
Ja jos uskot ettei mene 50-50 näin niin käänteinen järjestys. Sinä kotiin ja vaimo töihin.
Yksinkertaista.
kyllä tää on ihan nykypäivää. naiset vaattii ja ne näkee lehdistä juttuja että kyllä miehen täytyy myös jottain tehdä, ainoo vaan että kaikki ei ymmärrä että tasapuolisesti! Itse olin kahden lapsen kanssa kotiäitinä monta vuotta, mies duunarina. Kyllä kämppä kiilssi ja safka oli valmiina kun mies tuli töistä kotiin ja laapsetkin rauhallisina just siihen aikaan. loppupäivä sitten tehtiin jotain yhdessä. Mies ehkä vaihtoi vaipat taai meni duunaamaan autoa, kun lapset oli kahden niin ne duunas autoa iskän kanssa tai lähti moikkaamaan kavereita(iskän tai äipän kanssa).. Meillä periaate oli että mun ei tartte lähtee kotoa muualle rentoutumaan jos en haluu vaan iskäkin voi ottaa pojut mukaan. Jas kyllä miehellä oli hauskaa legojen ja muiden juttujen kanssa, siinä ei tiennyt kuka viihdytti ketä, iskä lapsia vai lapset iskää...
MENKÄÄ KAIKKI SUUNSOITTAJAT KOKEILEMAAN RAKSALLE VÄHÄN MIESTEN TÖITÄ. SAATANAN PELLET!!! Sammutte jo työmaalle puoliltapäivin.. Naiset, vaimot jne.. ei tiedä pätkääkään raskaasta ruumiillisesta työstä, vaikka tosin hatun-nosto äideille askareissaan. Jaaa.. kunnian osoitus tiiliäkantaneille naisille vuosisadan alusta. Mutta eipäs nyt sotketa tähän naisia, joita arvostan sisukkuudeltaan enemmän kuin meitä miehiä nykyään. Naiset käyvät armeijankin "poikien" puolesta tulevaisuudessa..
Nyky, 10-24 vuotiaat miehet ovat valmiita ladon taakse.. Noh, asiaan siis.. Rakennusalalta löytyy niin saatanan raskaita töitä ja siihen sössöön vielä paska palkka ja tämän aiheen VITTUILU raskaista töistä ja kotivelvollisuuksista.. Voinen sanoa; Suksikaa VITTUUN kaikki!!!
Mulle jäi epäselvyyttä kenen kanssa olit samaa mieltä? Ja se ootko ihan oikeella alalla jos puolilta päivin alkaa väsyttää.
Olen rakennusyrittäjänä yhdessä mieheni kanssa, ja totta hitossa on raskasta työtä. Mitä sitten? Se on työtä ja oma ammatinvalintakysymys. Nyt olen äitiyslomalla, viimesiä lautoja kannoin alta viikon ennen synntystä. Seuraavat pari viikkoa jälkeen liittyen meidän omaan rakennusprojektiin joka on jäänyt roikkuun nyt mun varaani. Lisäksi hoidan firman kaikki paperityöt eli laskutukset ja alustavan kirjanpidon niinkuin tein myös ennen rakennustyön ohella. Turhauttavinta on se kun ei pääse tekemään, nytkin nyytti on kovassa kuumeessa ja valvonut yön, ei uskalla pakata kuumiin vaunuihin ja painua töihin.
Meillä on firmassa töissä toinenkin nainen lisäkseni, koulutukseltaan rakennusmestari tekee duunia siinä missä muutkin ja kyllä se on joku muu joka täällä ruikuttaa kuin me naiset.
Eli mitä sitten? Mikä oli sun pointti?
Tervemenoa akuuttipsykiatrian osastolle psykologi-, sosiaalityöntekijä-, poliisi-, painija-, empaatikko-rooliin vaihtaen sitä tarpeen mukaan puolen minutin välein.
Muista että pari kertaa viikossa saat niskaasi kunnon haukut omaisiltasi koska olet niin välinpitämätön, eli et osaa joka hetki valita juuri oikeita sanoja tai roolia.
Ota myös kunnolla asennetta mukaasi sillä kerran kuussa pääset pahoinpideltäväksi, mustia silmiä ei lasketa.
Ja muista sitten aina myös se, että koska työ lasketaan naisten askareeksi eli kutsumustyöksi palkka on sen mukainen.
Viekää kersat päiväkotiin, palkatkaa lastenhoitoapua, palkatkaa au-pair, jättäkää puolisonne ja kakarat.... Onhan noita vaihtoehtoja, turha sääliä itseään! Ja kyllä, minulla on yksi lapsi, toinen tulossa, vaimo kotona ja minä töissä. Meillä käy 17-v lukiolaistyttö auttelemassa 3krt vkossa kotitöissä ja lastenhoidossa, ottaa 50euroa viikossa. Ja on kuulkaas hintansa väärtti, kämppä on siisti,vaimo ja muksu tyytyväisiä ja sekä minulla että vaimollani on aikaa omiin harrastuksiimme. En voi käsittää miten arjen pyörittäminen on joillekin noin helv#tin vaikeaa!!!
opettele lukemaan, näin aluksi.
toisekseen, mies ja vaimo yrityksessä yhtäaikaa.. Sama stoori joka paikassa. Nainen tekee niin epäselvän tilinauhan, että siitä ei saa selvää elävä erkkikään.. Ja kas kummaa, aina kotia päin.. Raksanainen.. pyh.. no okei, ihan okei, mutta raskaita töitä en nyt lähde luetteloimaan, mutta se ei kuitenkaan ole tapetointia..
Ja meirän muija laittaa parempaa ruakaa kun teirän muijat yhteensä!
Lukihäiriöstä: Kuka kumma on puhunut tapetoinnista? Meillä se kuuluu maalarille, joka on mies.
Ja lisää lukihäiriöstä; sanoin tekeväni alustavan kirjanpidon, se ei ole siis kirjanpitoa, vaan lähinnä kuittien keräämistä ukon ja omista taskuista sekä niiden laittamista aikajärjestykseen, tuntilistojen kokoamista yms. Eikä se varsinkaan ole palkanlaskentaa, sen tekee onneksemme asiantunteva tilitoimisto.
Tänä aamuna sain villotettua loppuun uuden talomme autotallin seinät, iltapäivällä kun vauva nukkuu yritän saada mahdollisimman paljon tuulilevyjä paikalleen ennen kuin saadaan taas sadetta. Se ei mielestäni ole järin raskasta, vaan mukavaa puuhastelua ja varsinkin kun tekee itselleen.
Mutta ihan mielenkiinnosta, kerro meille vähän lisää niistä raskaista töistä... Mikä menee niin raskaaksi että ylittää sun sietokyvyn?
Koska olen kotona hoitovapaalla, mielestäni minun TYÖTÄNI on kodin ja lasten hoitaminen, koska mieheni käy töissä muualla. Viikonloppuisin hommat hoidetaan yhdessä, mutta pääasiassa pyrin tekemään pyykinpesut yms. työt viikolla, että viikonloppuna myös minulla itselläni on aikaa rentoutua ja levätä.
siinä että työstä se käy.
Perheitä on silti kovin erilaisia, joten en meneisi kenellekään sanomaan että hoitaa tämän työnsä huonosti.
Entä jos toinen pyytää apua omaan työhönsä, eli tuntee ettei jaksa kaikkea, (työ on ylimitoitettua henkilökuntaan nähden), on se minusta suhteellisen kypsä tapa yrittää ratkaista asia. Vai mitä?
Ja jos toinenkaan ei tunne jaksavansa tulla vastaan mietitään yhdessä voisiko olla mahdollista saada ulkopuolista apua, sukulaisilta tai palkattuja, ehkä molempia (ketään silti riistämättä)
MISTÄ on kysymys siinä että aikuiset ihmiset eivät kykene ratkaisemaan tällaisia ongelmia keskenään?
KYPSYMÄTTÖMYYDESTÄ? (ollaan vielä mieleltään lapsia itsekin)
KÖYHYYDESTÄ?(ei ole varaa palkata apua)
SAITUUDESTA? (rahalle on parempaakin käyttöä)
ITSEKKYYDESTÄ(vietän mieluummin ravintolaillan kaljatuopin ääressä kuin sijoitan toisen olojen parantamiseen/ hankin itselleni uuden tietokoneen)
OLOSUHTEISTA? (Mielenterveysongelmia/työttömyyttä)
LIIAN SUURESTA PERHEESTÄ? (Liian monta lasta vanhempien elatuskykyyn/voimavaroihin/kypsyystasoon/työnkuvaan nähden)