Mistään Raamatun kohdasta en ole löytänyt kehotusta, että pitäisi tehdä toisten synneistä parannusta. Siksi suuresti ihmettelen, kun täällä jatkuvasti meuhkaa joukko, joka valvoo kristtyjen vioissa. ja jos on loukkaantunut toiseen, kehottaa Raamattu ottamaan asian puheeksi kahden kesken, siis asianomaisen kanssa. Täällä joku kirjoittaa; että on tavannut saarnamiehen, johon on pahentunut. Miksi et mennyt keskustelemaan asiasta joka sinua hiertää? Jos minua joku on loukannut eikä pyydä anteeksi, niin ei se minua kadotukseen vie. Kristityllä on se mieli, että kun itse on kymmenentuhannen leiviskän velan saanut anteeksi, on helppo antaa lähimmäiselle anteeksi. Kun noita kirjoituksianne lukee, tulee lähinnä mieleen se armoton palvelija.
Olisikohan tuon meuhkaamisen takana ajatus, että minussa ei ole ollut mitään vikaa, kaikki vika on ollut muissa. Revanssimieli, että jos vl pyytää taitamattomuuttan anteeksi se merkitsee sitä, että hän pitää sen jälkeen automaattisesti uskovaisena, olisivatpa hedelmät mitä tahansa.
Nyt on vielä armonaika. Jokaisen kannattaa valvoa sitä omaa vaellustaan ja jos on joutunut pois elävästä uskosta, on vielä parannuksen kautta mahdollisuus palata. Sitä mahdollisuutta ei voi saada sillä, että toinen pyytää anteeksi, vaan että saa omat syntinsä anteeksi (sen suunnattoman katkeruudenkin, mikä monista kirjoituksista paistaa). Raamattu sanoo rakkaudesta, että se ei katkeroidu eikä muistele kärsimäänsä pahaa. Olisiko syytä katsoa peiliin?
Me Jumalan lapset kyllä kestämme sen, että te meidän vikojamme kaivatte, mutta teidän itsenne takia toivoisi, että löytäisitte tien rauhaan, vapauteen ja iloon.
Olisikohan tuon meuhkaamisen takana ajatus, että minussa ei ole ollut mitään vikaa, kaikki vika on ollut muissa. Revanssimieli, että jos vl pyytää taitamattomuuttan anteeksi se merkitsee sitä, että hän pitää sen jälkeen automaattisesti uskovaisena, olisivatpa hedelmät mitä tahansa.
Nyt on vielä armonaika. Jokaisen kannattaa valvoa sitä omaa vaellustaan ja jos on joutunut pois elävästä uskosta, on vielä parannuksen kautta mahdollisuus palata. Sitä mahdollisuutta ei voi saada sillä, että toinen pyytää anteeksi, vaan että saa omat syntinsä anteeksi (sen suunnattoman katkeruudenkin, mikä monista kirjoituksista paistaa). Raamattu sanoo rakkaudesta, että se ei katkeroidu eikä muistele kärsimäänsä pahaa. Olisiko syytä katsoa peiliin?
Me Jumalan lapset kyllä kestämme sen, että te meidän vikojamme kaivatte, mutta teidän itsenne takia toivoisi, että löytäisitte tien rauhaan, vapauteen ja iloon.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moni hoitomiehistä on jo mullan alla odottamassa lopullista sijoitustaan. Ei heidän kanssaan voi mitään sopia.
SRK:n koko hoitokokousoperaation primus moottorina on esitettävä yleinen anteeksipyyntö 70- ja 80-lukujen julmuuksista. Niin kauan asiaa pidetään esillä, kun anteeksipyyntö tulee.
Häpeä sinäkin mummojen kiusaajien puolustaja!
Rehellisyyttä myös uskonasioissa. Kyllä kai rakas ystävä tiedät että melkista epärehellisyttä tai vähintäänkin itsepetosta on siinä kun kehoitat menemään kahden kesken juttelemaan väärin tehneen kanssa.
Esimerkki: Miten sekin mielivaltaan syyllistynyt puhujaveli suhtautuu sinuun kun kerrot että hänen tekonsa tuntuivat omasta ja perheen puolesta mielivaltaisilta tuolloin 70 ja vielä 80-luvun julmuuksissa. Voit kertoa puhujaveljelle esimerkin siitä miten "rakkaudella hoitaminen" johti terveesti uskovan raiteiltaan ja mielenterveysongelmiin. Lopuksi voit kehoittaa puhujaveljeä panemaan pois piilossa muhineet syntinsä. Voit pyytää että hän omalta osaltaan tukisi jo nuorena sairaseläkkeelle tuolloin joutunutta henkilöä.
ARVAA MIKÄ OLISI KAHDENKESKISEN KESKUSTELUN TULOS. MIETI HETKI JA MIETI VIELÄ TOINENKIN.
Eiköhän raamattu ole ohjeena seurakunnallekin. Ei sen tarvitse vikapäätä "sitoa rakkaudesta" mutta ei sen tarvitse myöskään "vaieta vastuunkantajienkaan virheistä".
Olet lukenut läpi raamatun. Ihana asia. Mutta olisiko tässä meillä molemmilla paikka rukoilla ohjausta Totuuden Hengen löytämiseksi.
"Mistään Raamatun kohdasta en ole löytänyt kehotusta, että pitäisi tehdä toisten synneistä parannusta. Siksi suuresti ihmettelen, kun täällä jatkuvasti meuhkaa joukko, joka valvoo kristtyjen vioissa. ja jos on loukkaantunut toiseen, kehottaa Raamattu ottamaan asian puheeksi kahden kesken, siis asianomaisen kanssa."
No minun kyllä käskettiin tehdä kososlaisesta hengestä parannus ja vielä seurakunnan edessä! Kun sanoin, etten tunne koko henkeä, ei riittänyt selitykseksi. Eikä ollut mistään kahdenkesken puhuttelusta kyse!!!
Tuota sanamaasi viisasta neuvoa olen yrittänyt omalla kohdallani toteuttaa.
Viimeksi vajaa vuosi sitten puhuin vl-saarnaajalle pahentumisestani ja loukkaantumisestani. Hänen silloin pitämäänsä puheeseen.
Mutta -oikein iso MUTTA ja kysymys:
Miksi sillä ei ollut minkään valtakunnan vaikutusta!!!!!
Välit ovat nyt aivan jäissä.
Mutta olen osuuteni hoitanut
ja olen vapaa.
Hän on minulle "ilmaa".
En sentään uskalla pitää pakanana ja publikaanina, vaikka siihenkin olisi Raamatun lupa.
Ja minä olen puhunut pahentuneeni tupakoivista nuorista, isistä, äideistä ja lapsista, joiden sallitaan tupakoivan vanhempien suostumuksella.
Olen myös kertonut olleeni järkyttynyt nähdessäni uskovien äitien tupakoivan, isien, jotka tupakoivat autossa, jossa heidän lapsensa savustuvat. Isä ajaa seuroihin perheensä kanssa isolla tila-autolla tupakki hampaissa ei voi olla herättämättä kummastusta.
Olen myös kertonut, kuinka uskovaisten tupakan kanssa värkkääminen ärsyttää.
Niin, ja mitähän sain vastaukseksi sekä lohdutukseksi, kun olin kertonut nämä vikoiluni saarnamiehelle?
Odotin jotain pitkää puollustuspuhetta tupakoivien puolesta, mutta sain vain kehoituksen huolehtia omista asioistani ja uskomaan vikoiluni anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Silloin minulle vasta valkeni, ettei keskusteluista saarnamiesten kanssa ole minkään valtakunnan vaikutusta.
Olisihan se pitänyt tietää, ettei heillä ole mitään muuta vastausta, kuin uskoa omat synnit anteeksi ja sillä sipuli.
Kenenkään on siis aivan turhaa ajan haaskausta mennä keskustelemaan saarnamiehen tai muun sielunhoitajan kanssa, sillä takuuvarmasti lääkkeeksi tarjotaan vain uskoa anteeksi omat vikansa ja virheensä.
Muiden tekemisistä ei saa kantaa huolta, eikä tupakoivia saa ojentaa.
Se on saletti, ettei asiat korjaannu sillä, että ne luututaan Jeesuksen verellä maton alle.
Olen joskus sisäisestä pakosta ottanut tuon tupakka-asian esille.
Vertasin sitä huulien maalaamiseen, maalin poispesemiseen ja riippuvuuden syntymiseen, mitä meikkaamisesta ei tule tupakkaan verrattuna. Eikä se ryhmäilmiön mukana leviä vl-nuorten keskuudessa, kuten tupakka.
Se ei liene edes suuri kiusaus?
MINUA on nuhdeltu sen takia, että puhun pahaa "uskovaisista" ja rassaan heitä kysymyksilläni! Minä olenkin viallinen!
Mutta minusta tuossa ei ole mitään logiikkaa. Ei edes mitään järkeä, saati hengen ymmärrystä!
tupakointi on pääasiassa miesten tapa, meikkaaminen naisten. Siksi jälkimmäinen on synti, edellinen korkeintaan pahe.