jouduin saikulle kun en jaksanut töissä (kipuja ja supistelua), mut nyt kun oon kotona olo on ihan hyvä ja tuntuu toisin kuin eilen että tarmoa riittää ja tuntuu et ihan hyvin vois olla töissä. tulee kauheen syyllinen olo niin ku lorvailis vaan täällä ja lintsais töistä, vaik lääkäri kuitenki määräs lepoa. tietty olo voisi olla toinen jos oisin töissä raatamassa. mut silti ahdistaa kun ei kuitenkaa oo pää kainalossa! oon kyl väsyny työhöni siellä olevien ongelmien vuoksi, ja nyt mietinkin et johtuuko tää sairaslomalle joutuminen henkisestä puolesta...et keho tuntee olevansa sairas ja sit kun pääsee kotiin niin olo on mainio. mut silti, syyllinen olo jotenki ku oon kotona.....
sairasloma
ja syyllisyys
6636
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihan kuin olisin omaa kertomustani lukenut! Itsekin jäin saikulle supistelujen takia jo 27 viikolla. K-suu on ollut koko ajan kiinni ja tilanne rauhallinen muutenkin, mutta töissä olo tuntui aikamoiselta vaappumiselta ja huohottamiselta. Pyysis siis saikkua ja sainkin aluksi 2 viikkoa ja sen perään heti ä-loman alkuun asti, kun sanoin lääkärille, että kaupassa käyntikin on jo aikamoinen suoritus, saati sitten jos pitäisi töissä jaksaa koko päivä. Kotona ollessa ei voinnissa ole juuri moittimista, paitsi jos innostuu imuroimaan tai muuten touhuaa liikaa. Eli mullakin aluksi oli syyllinen olo kun kotona olo oli ok ja silti "ruinasin" saikkua. Tiedän kyllä etten olisi kuitenkaan töissä jaksanut muuta kuin puhaltaa supistusten tahtiin! Nyt olen 34 viikolla ja tähän hissutteluun on jo tottunut ja ihan "kauhulla" ajattelen, jos pitäisi vieläkin viikko toissä pinnistellä.
Eli NAUTI joka hetkestä kotona ja puuhaile vointisi mukaan ja lepää aina kun siltä tuntuu. Huonoa omatuntoa on turha potea! Tsemppiä odotukseen!
kiitos lohdutuksesta, helpotti kuulla kun muutenkin on tunteet pinnassa niin täällä vaan 4 seinän sisällä alkaa pyöriä ympyrää. sama se mullakin, kun pitää pysähtyä oikein välillä hengittämään ja vessassa saa juosta vähän väliä niin töissä välillä hankala toteuttaa. kyllä nautin nyt olostani, kun mihinkään ei satu, ja vauvallakin varmaan kaikki paremmin kun en stressaa et kerkeenkö tehä työni työajalla. just vaan tuntuu et työnantajaa harmittaa ku raskaana olevat sairastelee enemmän tai vähemmän. mut vauva on nyt tärkeintä.
"vasta" viikolla 23 menossa. nyt masu alkaa jo estää normaalia liikkumista kuten kumartelua ja nostamista selvästi.
joskus tuntuu että noita vaivoja ei toiset edes usko, että ois keksittyjä ja turhaa voivottelua yms. rasittavaa. että jos nyt kerran oot niin kipee nii lähe sinne lääkäriin! hoh hoh.
Niinpä, kyllä itsellänikin meinasi tulla syyllisyyttä sairaslomalle jäännistä, kun kotona ollessa olikin sitten helpompi olo, vaikka työnteosta ei tullut mitään. Mutta sehän sen saikun tarkoituskin on, että lepää ja olo paranee! Silloinhan se huonommin olis jos siitä ei olisi apua sulle.. Turha miettiä työpaikan asioita, se on niin lyhyt aika niille loppujen lopuksi, mutta sulle se on ainutlaatuinen aika ja tärkeintä on nyt sinun ja vauvasi hyvinvointi. Nauti lomastasi ja tee kivoja asioita, mitä pystyt ja jaksat!
Olipa jaksamisesi/jaksamattomuutesi syy mikä tahaansa, on tärkeintä juuri nyt tuleva vauvasi. Ihmismieli ja -keho on siinä määrin monimutkainen kapistus, ettei kaikkia syy-seuraussuhteita aina saadakaan selville (vaikka yritettäisiinkin).
Koita olla tuntematta syyllisyyttä! Raskaana olessa sitä miettii ja murehtii vaikka mitä. Muista, että olet nyt kotona lepäilemässä. Tarkoituskin on, että voit paremmin (et rasitu samalla tavalla kuin töissä).
Jaksamisia sinulle!