Olen sairastanut yleistä ahdistuneisuushäiriötä varmasti koko 35 vuotta kestäneen elämäni. Välillä saanut terapiaa, valillä lääkehoitoa. Joskus näistä on ollut apua, joskus ei.
Minun kohdallani käännekohta tuli viime keväänä, kun sain juuri ja juuri paineltua kännykkääni lääkärin puhelinnumeron. Vapisin ja itkin. En halunnut aloittaa mielialaa kohottavaa lääkitystä, koska vuoden sisään 2 lähisukulaistani on sairastunut kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Lääkäri kuitenkin vannotti että pientä annosta kannattaa koekeilla. Aloitettiin Cipralex 10mg, sekä Xanor 0,5mg tarvittaessa ahdistukseen. Kolmen viikon kuluttua aloin virkistyä. Samalla pidättäydyin alkoholin käytöstä. Tämä nopeutti toipumista. Olin niin onnellinen, että olisin voinut vaikka mennä kyseisten lääkkeiden mainoksiin.
Pari kuukautta Cipralexia syötyäni otin alkoholia, aika reilusti. Tein jotain mitä kadun loppuelämäni, enkä voi ymmärtää miten niin pääsi käymään. Sen kummemmin repostelematta ylilyönti liittyi seksiin. Tästä alkoi kierre. Tarvitsin tähän ahdistukseen lisää ja lisää Xanoria, koska en voinut kestää sitä mitä olin tehnyt. Lopulta aloin myös juoda useammin, kunnes en enää muistanut olinko enemmän juovuksissa Xanorin ja Panacodin yhdistelmästä vai alkoholista. Satutin ympärillä olevia ihmisiä, juuri niitä joita eniten rakastan. Kunnes yhtenä aamuna päätin että nyt riittää. Myönnän itselleni että alkoholin käytön on jäätävä. Siitä lähti pikkuhiljaa toipuminen muutenkin. En tarvinnut enää Xanoria ja aloin liikkumaan, niin selkäni ei enää tarvinnut kuin aniharvoin Panacodia. Laihduin, lopetin tupakanpolton ja elämä hymyili 8kk ajan...kunnes...kuningas-alkoholi tuli jälleen mukaan kuvioihin.
Masentuneet ja ahdistuneet ystävät: Masentunut ihminen ei välttämättä ole alkoholisti, mutta masentunut ihminen on allerginen alkoholille. Alkoholi hidastaa serotoniiniaineenvaihduntaa ja ongelmakäyttäjillä saattaa pysäyttää tämän kokonaan. Yksikin kalja auttaa ahdistuksessa niin taivaallisesti, koska alkoholi saa aivoissa erittymään serotoniinia vastaavaa ainetta, joka saa elimistön euforiseen olotilaan. Masennuslääkkeet yhdistettynä alkoholin kanssa saivat isäni hirttämään itsensä ja veljeni hukuttamaan itsensä. Näistä vaaroista lääkärit eivät herkästi puhu lääkkeitä määrätessään.
Nyt olen jälleen aloittamassa alusta. Alkoholi pois, psykiatrin vastaanotolle ja sitten taas katsotaan miten edetään. Haluan vain kaikkien tietävän että alkoholi on masentuneelle, ahdistuneelle ja paniikkihäiriöiselle ihan yhtä suurta myrkkyä kuin alkoholistillekin. Monen kohdalla kyse on toki myös tästä sairaudesta.
Tsemppiä kaikille kohtalontovereille ja pitäkäähän peukkuja että pääsen taas jaloilleni. Olen päättänyt että tämä sairaus ei minua tapa. Muistakaa että ei auta ketään jos vähättelee hoitavalle lääkärilleen alkoholin käyttöään, päinvastoin.
Minun kohdallani käännekohta tuli viime keväänä, kun sain juuri ja juuri paineltua kännykkääni lääkärin puhelinnumeron. Vapisin ja itkin. En halunnut aloittaa mielialaa kohottavaa lääkitystä, koska vuoden sisään 2 lähisukulaistani on sairastunut kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Lääkäri kuitenkin vannotti että pientä annosta kannattaa koekeilla. Aloitettiin Cipralex 10mg, sekä Xanor 0,5mg tarvittaessa ahdistukseen. Kolmen viikon kuluttua aloin virkistyä. Samalla pidättäydyin alkoholin käytöstä. Tämä nopeutti toipumista. Olin niin onnellinen, että olisin voinut vaikka mennä kyseisten lääkkeiden mainoksiin.
Pari kuukautta Cipralexia syötyäni otin alkoholia, aika reilusti. Tein jotain mitä kadun loppuelämäni, enkä voi ymmärtää miten niin pääsi käymään. Sen kummemmin repostelematta ylilyönti liittyi seksiin. Tästä alkoi kierre. Tarvitsin tähän ahdistukseen lisää ja lisää Xanoria, koska en voinut kestää sitä mitä olin tehnyt. Lopulta aloin myös juoda useammin, kunnes en enää muistanut olinko enemmän juovuksissa Xanorin ja Panacodin yhdistelmästä vai alkoholista. Satutin ympärillä olevia ihmisiä, juuri niitä joita eniten rakastan. Kunnes yhtenä aamuna päätin että nyt riittää. Myönnän itselleni että alkoholin käytön on jäätävä. Siitä lähti pikkuhiljaa toipuminen muutenkin. En tarvinnut enää Xanoria ja aloin liikkumaan, niin selkäni ei enää tarvinnut kuin aniharvoin Panacodia. Laihduin, lopetin tupakanpolton ja elämä hymyili 8kk ajan...kunnes...kuningas-alkoholi tuli jälleen mukaan kuvioihin.
Masentuneet ja ahdistuneet ystävät: Masentunut ihminen ei välttämättä ole alkoholisti, mutta masentunut ihminen on allerginen alkoholille. Alkoholi hidastaa serotoniiniaineenvaihduntaa ja ongelmakäyttäjillä saattaa pysäyttää tämän kokonaan. Yksikin kalja auttaa ahdistuksessa niin taivaallisesti, koska alkoholi saa aivoissa erittymään serotoniinia vastaavaa ainetta, joka saa elimistön euforiseen olotilaan. Masennuslääkkeet yhdistettynä alkoholin kanssa saivat isäni hirttämään itsensä ja veljeni hukuttamaan itsensä. Näistä vaaroista lääkärit eivät herkästi puhu lääkkeitä määrätessään.
Nyt olen jälleen aloittamassa alusta. Alkoholi pois, psykiatrin vastaanotolle ja sitten taas katsotaan miten edetään. Haluan vain kaikkien tietävän että alkoholi on masentuneelle, ahdistuneelle ja paniikkihäiriöiselle ihan yhtä suurta myrkkyä kuin alkoholistillekin. Monen kohdalla kyse on toki myös tästä sairaudesta.
Tsemppiä kaikille kohtalontovereille ja pitäkäähän peukkuja että pääsen taas jaloilleni. Olen päättänyt että tämä sairaus ei minua tapa. Muistakaa että ei auta ketään jos vähättelee hoitavalle lääkärilleen alkoholin käyttöään, päinvastoin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
alkoholia pitää välttää. On vaan sellainen hankala tilanne, etten syö mitään lääkkeitä. "Lääkitsen" itseäni alkoholilla, niin vähän kuin mahdollista. Joskus (liian usein) menee pieleen annostus ja pelottaa se laukaisee masennuksen. Miten te muut lääkkettömät pärjäätte?