Mulla puhdistettiin oikea ranne maaliskuussa. "Määrittelemätön niveltulehdus" oli tehnyt selvää ranteen terveestä alueesta ja nivelkapseli oli täynnä tulehtunutta massaa. Se saatiin aika hyvin ja kokonaan pois ja nyt on kivuton ranne :)
No, vaikka dg muuttui aiemmasta nivelreuma-dg:sta määrittelemättömäksi niveltulehdukseksi, mietin, miksi mulla on edelleen pientä tulehdusta oikean jalan päkiässä (3. ja 4. varpaan "kolmiossa"). Tulehdus huomattiin ja siitä keskusteltiin syksyllä kun ranteen puhdistuksestakin sovittiin. Joka tapauksessa.. en nyt tiedä, mitä tekisin ton vaivan kanssa. Sinänsä se on ihan mitätön; aamuisin pientä astuntakipua, mutta se menee tosi nopeaa ohi. Jos teen pitkiä lenkkejä (niinkuin teen), saattaa jalkapohjaa alkaa särkeä. Silloin tällöin on havaittavissa pientä turvotustakin, mutta -ja korostan- erittäin harvoin.
En jaksaisi rampata enää tk:een tämän "pikkuvaivani" kanssa, koska en ole syönyt mitään lääkkeitäkään enää joulukuusta lähtien. Joskus olen napsinut tulehduskipulääkkeitä tohon käteen, mutta silloinkaan en ollut ajatellut koipeani ollenkaan.
Onko vastaavia kokemuksia näistä "mystisistä" oireista, jossa ei ole dg:nä nivelreuma? Haluaisin mielelläni jakaa kokemuksia! Pelkään, että kun menen tk:een, sama turvakokeissa ramppaaminen alkaa taas (kun mulla oli lääkitys, arvot olivat koko ajan terveen ihmisen arvoja) ja siten siis myös lääkkeiden syöminen - ja joskus sitten päkiän puhdistusleikkaus. EI KIITOS! Taidan siis elää tämän pikkukivun kanssa lopun ikääni ilman mitään sen kummempia hoitoja..
No, vaikka dg muuttui aiemmasta nivelreuma-dg:sta määrittelemättömäksi niveltulehdukseksi, mietin, miksi mulla on edelleen pientä tulehdusta oikean jalan päkiässä (3. ja 4. varpaan "kolmiossa"). Tulehdus huomattiin ja siitä keskusteltiin syksyllä kun ranteen puhdistuksestakin sovittiin. Joka tapauksessa.. en nyt tiedä, mitä tekisin ton vaivan kanssa. Sinänsä se on ihan mitätön; aamuisin pientä astuntakipua, mutta se menee tosi nopeaa ohi. Jos teen pitkiä lenkkejä (niinkuin teen), saattaa jalkapohjaa alkaa särkeä. Silloin tällöin on havaittavissa pientä turvotustakin, mutta -ja korostan- erittäin harvoin.
En jaksaisi rampata enää tk:een tämän "pikkuvaivani" kanssa, koska en ole syönyt mitään lääkkeitäkään enää joulukuusta lähtien. Joskus olen napsinut tulehduskipulääkkeitä tohon käteen, mutta silloinkaan en ollut ajatellut koipeani ollenkaan.
Onko vastaavia kokemuksia näistä "mystisistä" oireista, jossa ei ole dg:nä nivelreuma? Haluaisin mielelläni jakaa kokemuksia! Pelkään, että kun menen tk:een, sama turvakokeissa ramppaaminen alkaa taas (kun mulla oli lääkitys, arvot olivat koko ajan terveen ihmisen arvoja) ja siten siis myös lääkkeiden syöminen - ja joskus sitten päkiän puhdistusleikkaus. EI KIITOS! Taidan siis elää tämän pikkukivun kanssa lopun ikääni ilman mitään sen kummempia hoitoja..
Vastaukset 1
Vanhimmat
No eihän nivelreuma kata koko reumasektoria. Ja varsin usein saa sairastaa jopa 10-20 vuotta, ennenkuin tauti voidaan varmuudella määrittää.
Olin minäkin kärsinyt toistakymmentä vuotta nivelkivuista, koviakin, etten päässyt edes portaita kulkemaan, ja siinä vaiheessa olin vasta 15 vuotias, kun polvet oli niin kipeet, ettei portaiden kulkeminen onnistu, ja vaivat olivat alkaneet jo toistakymmentä vuotta aiemmin. Niitä vain pidettiin kasvukipuina, ja niitä on yhä edelleen yli 50 vuoden jälkeenkin.
Nivelreumadiagnoosin sain röntgenkuvien perusteella, mutta en veriarvojen perusteella. Meni vilä lähes 20 vuotta, ennenkuin verestä voitiin tauti osoittaa. Senkin jälkeen se on vaihdellut, välillä positiivinen, välillä ei havaittavissa.
Ei noi Sun saamat tutkimustulokset vielä mitään todista, eivät edes sulje tautia pois. Ja terveyskeskus ei todellakaan ole oireistosi kontrollipaikka.
Päkiäkipu voi varsin hyvin viitata johonkin reumajuttuun. Sehä voi olla vasta hitaasti hiipivässä vaiheessa. Oletko talvella sairastanut jotain virusperäistä infektiota ? Infektioiden jälkitilana usein hitaasti hiipivä ja kehittyvä reuma voi oireilla tilapäisesti, ja taas hissuksiin painua passiivitilaan.
Elimistön alkkalisoiminen voisi olla ns. omahoitona varsin hyvä. Kasvisruokavaliosta saattaa olla apua. Tai jopa vain joidenkin ruoka-aineiden korvaamista toisilla. Nämä reumajutut ovat niin monisyisiä, että tässä 50 vuoden aikana on vähän monta kertaa tiede muuttanut raiteitaan enkä minä ainkaan voi katsoa läpät silmillä suppeasti yhden ajan näkemyksiä.
Lisää jos kiinnostaa [email protected]