hei!
ihmettelen kun vanhoillislestadiolaisuudessa puhutaan Jumalanlahjoista eli lapsista? !
mitä sitten kun jotkut äidit eivät jaksa ottaa vastaan lapsia tai eivät halua?
onko ne silloin lahjoja, lahjoja jotka eivät kelpaa äidille tai isälle!????
tuo asia vaan mietityttää...nimittäin tiedän pari uskovaista äitiä jotka tosiaan eivät jaksa kun näyttä vuoden välein tulevan?!
kertokaa omia mielipiteitä, kiitos!
ihmettelen kun vanhoillislestadiolaisuudessa puhutaan Jumalanlahjoista eli lapsista? !
mitä sitten kun jotkut äidit eivät jaksa ottaa vastaan lapsia tai eivät halua?
onko ne silloin lahjoja, lahjoja jotka eivät kelpaa äidille tai isälle!????
tuo asia vaan mietityttää...nimittäin tiedän pari uskovaista äitiä jotka tosiaan eivät jaksa kun näyttä vuoden välein tulevan?!
kertokaa omia mielipiteitä, kiitos!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Uskotellaan herran pelossa, että lapset ovat Jumalan lahjoja, vaikka ei jokaisen lapsen kohdalla tuntuisikaan siltä.
jaksaneet ottaa vastaan kaikki ne lapset joita heillekkin annettiin? Ottaen huomioon, että asumisolosuhteet olivat aivan toista luokkaa kuin nyt ja elanto oli hankittava raskaalla työllä.
Tämä keskustelu on kuin Israelin kansan vaellusta erämaassa, valitusta ja purnausta, uskosta luopumista, epäilyksiä. Missä on uskonne Jumalaan?
Miten aikoinaan jaksettiin asustella monen vaimon kanssa. Lapsia riitti ja varmaan riitojakin. Ottaisitko itse tuollaisen kohtalon. Monet vaimotkin olivat silloin Jumalan lahjoja. Oikein rakkaita olivat ja miehelle mieluisia. Auttoivat valittua kansaa suuremaan.
selviäisin varmasti useammankin naisen kanssa.
kovinkaan tavallista pitää montaa vaimoa, vai oletko Afrikasta vai Mormooni?
Meitä jaksamiseen auttaa usko.Sielunvihollinen syöttää pajunköyttä uskovaiselle ja usko luottamus Jumalaan hämärtyy.Se on vaarallinen tila, jos alkaa elämään tällaisissa ajatuksissa.
Ensinnäkin kaikki lapset eivät jääneet henkiin vaan kuolivat -> ei ollut 10 lasta hoidettavaksi ja ruokittavaksi
Toiseksi imetys toimi huomattavasti paremmin ehkäisynä monestakin syystä. (Lapsen tahtine imetys, äidin heikentynyt terveydentila, ravitsemus ym) Tänä päivänä harva äiti imettää aidosti lapsen tahtisesti ja lisäruokaa tarjotaan usein siinä määrin paljon että maidon eritys vähenee eikä estä uutta raskautta.
Komanneksi ne äidin jotka synnyttivät kerran vuoteen kuolivat usein nuorina. mm riittämättömän terveyden huollon ja raskauskomplikaatioihin
Neljänneksi elettiin yhteisössä jossa kaikki osallistuivat lasten hoitoon niin että ne eivät jääneet yksin äidin huolehdittavaksi niinkuin nyt.
Parantunut ravinto, "evoluutio" , terveydenhoito ym mahdollistavat sen että joku voi jäädä vaikka henkiin 10 raskauden jälkeen. Eli suhteellisuuden tajua.
Vaikka moni asia on nyt paremmin "fyysisesti" moni voi psyykkisesti pahoin mm. siksi että elää täydellisen riittämättömyyden tunteen kanssa päivästä päivään. Psyyke ja fyysinen jaksaminen kulkee käsi kädessä. Kun psyyke pettää myös fyysisellä puolella ilmenee ongelmia. Ei voida vähätellä ja verrata tilannetta jossa henkiin jäi 4 lasta 10 lapsesta ja niitä hoiti usien 10 aikuista. Nyt on usein tilanne se että äiti etupäänsä hoitaa 10 lasta enimmäkseen yksin. Mikä voi kuluttaa ihmisen yhtälailla loppuun.
Esiäitiemme aikaan naisten ravitsemus oli sen verran huonolla tolalla, että esimerkiksi kuukautisia ei suinkaan ollut joka kuussa, vaan vain silloin tällöin. Elimistössähän täytyy olla tietty määrä rasvaa, jotta kuukautiset tulevat. Lapsia imetettiin vuosia, jolloin imetys toimi ainakin osittaisena ehkäisykeinona. Iso osa lapsista kuoli aivan pienenä. 45-vuotias nainen oli jo vanha.
Lapsia ei myöskään erityisesti vahdittu, vaan ne voitiin jättää yksin tuntikausiksi ilman tunnontuskia.
Kaari Utrio on kirjoittanut mielenkiintoisen perheen historia sarjan. Kannattaa lukea.
Jumala antaa lahjoja, mutta Hän voi myös ottaa lahjansa pois.Mitä sanot siihen,kaikki ei silti ole automaattista.
Mitä asiaa siis perustelet tuolla mielipiteelläsi?
Kiitos jo etukäteen jos ystävällisesti voit täsmentää, jäi yhteys keskustelunaiheeseen avoimeksi.
Sitä vain, että antaisimme Jumalan päätettäväksi syntymän , niin kuin annamme kuoleman.
Sitten tarvitsisin ehdottomasti toisen aviomiehen, puolisollani on nimittäin syöpä, hoidettu, tällä hetkellä "parannettu", mutta usein uusiutuvaa sorttia, ikään ei ole kuin rapiat päälle 40, ja montaa hoitoa ei keho kestä. Voinko siis hankkia toisen miehen varalle, että alaikäisillä lapsillani on isä "varalla".