Moi!Ihanaa, kun kesä vohdoinki lähenee hurjaa vauhtia, aurinko sivelee ihanilla säteillään ja linnut livertää niin kauniisti, että melkein itkettää.On oikeestaan ihana välillä olla yksin ja kuunnella, mitä luonnolla on kerrottavana:)
Mutta...ei oo ketään jakamassa tätä ihanaa vuodenaikaa...Tai, no aina välillä joku, mutta missä on ne arjen ystävät ja hengailukaverit?Niin usein kaipailis kaveria, jonka kans lähtä ihan vaan kaupungille pyöriin töitten jälkeen, iltaa istumaan ja ihan vaan nautiskeleen ja oleileen.Toisille on ihan arkipäivää, että kilauttaa kaverille, että tuutko töitten jälkeen piipahtaan, tehtäiskös tänään vaikka sitä, ja miten olis kahvikupposella käynti, jne.
Mulle tää kaikki olis jotain niin normaalista poikkeavaa...luksusta.Mutta kun töissä oon ja välivuotta pidän tuntuu, että ketään ei oo enää täällä.Kaikki kaverit on lähteny muualle opiskeleen ja minä riudun edelleen täällä tylsässä pikku kotikaupungissa.
Täällä ei oo mitään.Ei ajanvietepaikkoja, lukuunottamatta baareja, jotka ei jaksa mua vetää puoleensa, vaikka sillon tällön käynki, ei mitään pelipaikkoja tai musiikinharrastuspaikkoja, ei sellasta, mitä kaipais ja missä haluis tutustua uusiin ihmisiin.Baareihinkaan ei oikeen innosta yksin lähtä...
Kun etes poika olis kainalossa, mutta sinkkuja tässä ollaan, kovastikki...Lenkkikaveriaki kaipailis, yksin alkaa jo käydä niin ykstoikkoseksi.
Juuh, no kuhan purin taas tätä turhaumaa.Ei tässä hätää.On mulla kavereita, vaikka harvakseltaan nähdäänki, mutta kaipailis useemmin seuraa, ettei kovin erakoituis.No, jospa pääsis tänä syksynä sitte vaikka opiskeleenki ja sieltä löytyis niitä kauan kaivattuja kaveripiirejä...
Kesää tulee kuitenkin. Sitä odotellessa, Oikein lämpimiä auringonsäteitä lähettelen täältä teille kaikille!:)
Kommentoida saa, ja jos saman suuntaisia mietteitä, niin mielellään vaihtaisin ajatuksia:)
Mutta...ei oo ketään jakamassa tätä ihanaa vuodenaikaa...Tai, no aina välillä joku, mutta missä on ne arjen ystävät ja hengailukaverit?Niin usein kaipailis kaveria, jonka kans lähtä ihan vaan kaupungille pyöriin töitten jälkeen, iltaa istumaan ja ihan vaan nautiskeleen ja oleileen.Toisille on ihan arkipäivää, että kilauttaa kaverille, että tuutko töitten jälkeen piipahtaan, tehtäiskös tänään vaikka sitä, ja miten olis kahvikupposella käynti, jne.
Mulle tää kaikki olis jotain niin normaalista poikkeavaa...luksusta.Mutta kun töissä oon ja välivuotta pidän tuntuu, että ketään ei oo enää täällä.Kaikki kaverit on lähteny muualle opiskeleen ja minä riudun edelleen täällä tylsässä pikku kotikaupungissa.
Täällä ei oo mitään.Ei ajanvietepaikkoja, lukuunottamatta baareja, jotka ei jaksa mua vetää puoleensa, vaikka sillon tällön käynki, ei mitään pelipaikkoja tai musiikinharrastuspaikkoja, ei sellasta, mitä kaipais ja missä haluis tutustua uusiin ihmisiin.Baareihinkaan ei oikeen innosta yksin lähtä...
Kun etes poika olis kainalossa, mutta sinkkuja tässä ollaan, kovastikki...Lenkkikaveriaki kaipailis, yksin alkaa jo käydä niin ykstoikkoseksi.
Juuh, no kuhan purin taas tätä turhaumaa.Ei tässä hätää.On mulla kavereita, vaikka harvakseltaan nähdäänki, mutta kaipailis useemmin seuraa, ettei kovin erakoituis.No, jospa pääsis tänä syksynä sitte vaikka opiskeleenki ja sieltä löytyis niitä kauan kaivattuja kaveripiirejä...
Kesää tulee kuitenkin. Sitä odotellessa, Oikein lämpimiä auringonsäteitä lähettelen täältä teille kaikille!:)
Kommentoida saa, ja jos saman suuntaisia mietteitä, niin mielellään vaihtaisin ajatuksia:)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Samanlailla minäkin ajattelen. Lumet ovat sulaneet ja aurinko paistaa lämmittäen mukavasti. Joskus välillä sitä haluaa olla yksin. Niinkuin eilen kävelin vaan yksikseni tuolla luonnossa linnunlaulua kuunnellen.
Mutta sitten taas useimmiten kuitenkin haluan olla kavereiden tai hyvän kaverin seurassa hengailemassa. Mutta vaikka toki koulussa kavereita on, niin ainakaan näin viikonloppuisin ei minullakaan ole ketään jolle soittaa, et "Mennääkö käveleen pitkin hesaa".
Tai jos on ilta yksinäinen niin soittaa ja pyytää vaikka kattoon haluatko miljonääriksi visaa. Yksin senkin töllääminen on harvinaisen tylsää.
Baareihinkaan ei yksin oikein innosta mennä eikä ne muutenkaan minua nyt niin hirveästi innosta.
No mutta jos tuntuis kivalta vaihtaa enemmältikin ajatuksia niin [email protected]
on mun osoite.
Olipas kiva, kun löytyi samassa tilanteessa olevia.Jotenki ei enää tunnu niin toivottomalta tää olo, kun tietää, ettei todellakaan oo ainut tässä elämän tilanteessa.Taidanpas pistää sulle tässä mailia tuleen, kunhan vaan ehdin.Nyt kuiteski pitäis tässä juoksulenkin päätteeksi rientää suihkuun ja sitte pääsykoekirjan pariin, mutta mailaan, kunhan ehdin.Aurinkoisia kevät- , vai joko kärsis sanoa, että kesäpäiviä!:)
Moikka!Mulla on juuri sama tilanne. Tässä juuri sureskelen tätä tilannetta yksin neljän seinän sisällä....Aurinko paistaa ja haluttas ulos. Olis niin mahtavaa ku vois jolleki soittaa että lähtiskö vaikka vaan käveleskeleen tai jotaki.Minäkin olen ollut töissä koko vuoden, eli ei ole edes niitä koulukavereita.Lisäks minäkin asun tällasessa pikku kaupungissa, ei täällä voi edes tehdä mitään....Tylsistyttää aivan helvetisti.Just tossa mietin et lähtiskö käveleen,mutta seki olis niin paljon hauskempaa ku sais jonku mukaan...Tuntuu tosi toivottomalta=(
Juuh, tiedän tunteen.Kävelylenkit on niin tylsiä yksinään, siks varmaan tuleeki käytyä juoksemassa, kun täytyy keksittyä rytmiin, niin ei ehdi niin paljo ajatella:)
Ootkos muuten minkä ikänen?Sulllakin siis välivuosi meneillään, ymmärsinkö oikein? Tää on just niin inhottavaa, kun ei päässy viime syksynä opiskeleen ja sen jälkeen tuntu, niinku olis monttuun vajonnu, vähän irti kaikesta.
Ulkopuoliseksi tässä olonsa tuntee, menipä sitte minne tahansa.Vaikkakin työpaikalla on mut otettu tosi hyvin vastaan, ja se onki ainut paikka, missä tuntee olonsa yhdeksi muista, eikä joksikin siellä taka-alalla.
Mut, jos innostaa, niin pistäppäs mailia tulemaan.Olis kiva tutustua:)
Tässäpä ossa, johon voipi laittaa mailia tulemaan: [email protected]
Tää on tällanen epävirallinen ossa, mutta voin antaa myöhemmin varsinaisen, jos innostut mailaamaan:)
Todellakin tuota just kaipailisi, että olisi joku naispuoleinen ystävä jolle soittaa ja jonka kanssa voisi hengailla:/. Mutta eipä ole ketään...
Ulkoilen kyllä koiran kanssa, joka onkin mun kaikista rakkain ystäväni, mutta kun sen kanssa ei voi shoppailla tai muuta tommosta...
Itsekkin asun suht pienellä paikkakunnalla ja ystäviä täältä on hankala saada kun vanhat kaverit ovat jo perheellisiä tai asuvat muualla:(
Niin, toiki just, että vanhat kaverit asuu muualla ja on jo perheellisiä tai vähintäänki parisuhteessa.Ku kyllä kait sitä sais jonku kaverin joskus baariin kaveriksi vaikka lähteenki, mutta ei oikein jaksais innostaa kolmanneksi pyöräksi lähtä, kun ovat vähän nahkeita lähteen ilman sitä toista puoliskoaan.
Vapaat sinkkukaverit, niitä kaivattais!:)
Mutta jospa mekin yksinäiset vapaan tien tallaajat vielä joskus päästäis vähän laajempiin ympyröihin.Mulle on ainaski täysin varmaa se, että tänne pikkukaupunkiin en enää ens vuodeksi jää, vaikkei nyt sitte se opiskleupaikka vielä tälläkään kertaa irtoais.Joka tapauksessa lähen katteleen uusia tuulia ja uusia ympyröitä, jospa siellä oudommalla asuinpaikkakunnalla vaikka sitte tulis herkemmin luotua uusia kaverisuhteita:)
Ihanaa kesän odotusta sulle!:)
Ei minullakaan ole oikein ketään jolle voisi soittaa ja pyytää lähtemään ulos tai baariin, mutta ei se silti estä baariin tai ulos lähtemistä yksin.
Eilenkin lähdin puistoon yksin lähinnä juomaan olutta, eikä siellä ollut kuin pari joten kuten tuttua, mutta silti juttelin eri ihmisten kanssa, täytekakkuakin minulle syötettiin ja jonkinlaista lentoilmapalloa tuli pelattua ja yhdessä ringissä polteltua spliffiä. Jos sinne olisi jonkin kaverin saanut soitettua mukaan, niin tuskin olisi ollut yhtään mukavampi ilta, varsinkin jos olisi vain jäänyt kaverin kanssa kahdestaan istumaan nurmikolle jolloin voi kököttää aivan rauhassa, ei juuri pelkoa että kukaan tulisi häiriköimään. Nyt on tarkoitus taas lähteä (heräsin vasta äsken 15.30 aikoihin, kun eilisiltana meni niin myöhään).
Täältäkin. ahdistavaa kun nyt kesäkin alkanut eikä ole ketään kaveria jonka kanssa liikuskella kaupungilla,jutella jne.. :/
On vähän yksinäinen olo.. mutta elämä on. Täytyy vaan toivoa ja olla kärsivällinen että jonain päivänä mäkin saan ystäviä ja oman kullan.
"Ihanaa, kun kesä vohdoinki lähenee hurjaa vauhtia, aurinko sivelee ihanilla säteillään ja linnut livertää niin kauniisti, että melkein itkettää.On oikeestaan ihana välillä olla yksin ja kuunnella, mitä luonnolla on kerrottavana"
Mun puolesta kesän ei koskaan tarvitsisi tulla, olisipa aina talvi. Aurinko porottaa jatkuvasti ja on kokoajan liian valoista. Linnut kaakattavat puissa niin että ei saa aamulla nukuttua. Ja sitten ne halvetin ötökät mitä kesä tuo tullessaan. Jatkuvasti jotakin pörriäistä löytyy jostakin huoneen nurkasta, ja ulkona pään ympärillä pörröö kokoajan jokin pikku paskiainen.
Ja sitten kun olen vielä heinäallerginen! Nenä jatkuvasti ihan tukossa, mutta silti nenästä kuitenkin vuotaa räkää solkenaan. Silmät verestävät ja kutiavat jatkuvasti. Nenää myös kutittaa ulkoa ja sisältä. Kurkku on kipeä ja sattuu niellä.
Ja se jatkuva kuumuus. Kokoajan saa rampata suhkussa kun vaatteet liimaantuvat hien takia jatkuvasti kiinni. Kamalan likainen olo.
Että haistakoon kevät vaan ison vitun mun puolesta!
Aika negatiivinen asenne. Suomessa on niin lyhyt kesä että kyllä siitä pitää nauttia.
Anyways, mulla on aika samanlainen tilanne ku muilla ihmisillä täs ketjussa. Kesä on mukavaa, mutta onhan se itekseen vähän ankeeta.
niin vaikka välillä vähän vituttais niin kannattaa vaan yrittää suomen lyhyestä kesästä nauttia :)
Vaikkakin yksinkin.
Sama asenne olisi sullakin jos olisit allerginen kuin minä. Ei kesästä yksinkertaisesti voi nauttia, siinä ei ole mitään hyvää. Onneksi se sentään on lyhyin vuodenaika.
No mutta nauti sinä kerta siihen pystyt. Minä jään odottamaan talvea.