...olen ihan masentunut kaupungissa täällä on vaan saasteita, melua, autoja, rumia taloja, kiireisiä ihmisiä....
Olen elänyt muuten koko elämäni maalla, mutta olosuhteiden pakosta jouduin muuttamaan kaupungin keskustaan. Aluksi oli ihan ok, mutta pikkuhiljaa on tullut sellainen tunne että kaipaa vaan kokoajan enemmän luonnon helmaan, eivätkä pelkät ajoittaiset kävelyretket luonnossa enää riitä..
Muutan takaisin maalle heti kun vaan on mahdollista.
0Äänestä
Jäppinen-84
Sama juttu...Melkoinen masis päällä aina. Onneksi on netti ja kesä edessä, vähän helpottaa..
0Äänestä
kokemus...
Mä muutin muutama vuosi sitten kaupungista maalle ja se oli elämäni suurin virhe. Täällä ei ole MITÄÄN, lähin kaupunki on vain parinkymmenen kilsan päässä mutta bussi kulkee vain kahdesti päivässä koulupäivinä, kesällä täällä on vankina eikä edes taksia saa tarvittaessa. Niinpä olen eristäytynyt kokonaan asuntooni, vielä pahemmin kuin kaupungissa. Joo, olisi pitänyt harkita, mutta luulin muuton parantavan ahdistukseni. Väärin, pään pitää olla kunnossa jos aikoo muuttaa keskelle ei-mitään.
0Äänestä
sitä
pitäs pikkuhiljaa täältä "lapsuuden kodista" maalta jonneki kaupungin pieneen luukkuun muuttaa, mutta ku ei vaan kertakaikkiaan tunnu saavan aikaiseks. Kait se sitten vaan pelottaa nii ylipääsemättömästi, hassua kyllä, että erakoidun sinne luukkuuni yksinäni entistäkin pahemmin.
0Äänestä
Vieköön
Mikä tässä ny on niin vaikeeta. Hyviä kämppiä kaupungissa tulee ja menee muttaku ei sitä vaan saa aikaseks edes näyttöö soitella. Pelottaa. Ahistaa. Kai sitä peräkamaripoikana pitää sitte elellä loppuelämä.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...olen ihan masentunut kaupungissa täällä on vaan saasteita, melua, autoja, rumia taloja, kiireisiä ihmisiä....
Olen elänyt muuten koko elämäni maalla, mutta olosuhteiden pakosta jouduin muuttamaan kaupungin keskustaan. Aluksi oli ihan ok, mutta pikkuhiljaa on tullut sellainen tunne että kaipaa vaan kokoajan enemmän luonnon helmaan, eivätkä pelkät ajoittaiset kävelyretket luonnossa enää riitä..
Muutan takaisin maalle heti kun vaan on mahdollista.
Sama juttu...Melkoinen masis päällä aina. Onneksi on netti ja kesä edessä, vähän helpottaa..
Mä muutin muutama vuosi sitten kaupungista maalle ja se oli elämäni suurin virhe. Täällä ei ole MITÄÄN, lähin kaupunki on vain parinkymmenen kilsan päässä mutta bussi kulkee vain kahdesti päivässä koulupäivinä, kesällä täällä on vankina eikä edes taksia saa tarvittaessa. Niinpä olen eristäytynyt kokonaan asuntooni, vielä pahemmin kuin kaupungissa.
Joo, olisi pitänyt harkita, mutta luulin muuton parantavan ahdistukseni. Väärin, pään pitää olla kunnossa jos aikoo muuttaa keskelle ei-mitään.
pitäs pikkuhiljaa täältä "lapsuuden kodista" maalta jonneki kaupungin pieneen luukkuun muuttaa, mutta ku ei vaan kertakaikkiaan tunnu saavan aikaiseks. Kait se sitten vaan pelottaa nii ylipääsemättömästi, hassua kyllä, että erakoidun sinne luukkuuni yksinäni entistäkin pahemmin.
Mikä tässä ny on niin vaikeeta. Hyviä kämppiä kaupungissa tulee ja menee muttaku ei sitä vaan saa aikaseks edes näyttöö soitella. Pelottaa. Ahistaa. Kai sitä peräkamaripoikana pitää sitte elellä loppuelämä.