Jokainen enemmän autoillut on varmaan huomannut saman kun minäkin, tielläliikkujien itsekkyyden ja oikeassa olemisen tarpeen. Minä, minä, mentaliteetti näkyy myös täällä nettikirjoituksissa samoin kun tien päällä. Monilla on se asenne, että kun on oikeassa ja ajaa tieliikennelaki kourassa mitään ei pääse tapahtumaan tai jos tapahtuu, ainakin minä olin oikeassa.
Kun ohitat jonkun yleensä siinä vaiheessa ohitettavan varvasta kipristää, koska hän ajoi mittarin mukaan oikein, joten millä oikeudella tuo minut ohittaa. Jos liikennevalot eivät syystä tai toisesta pala risteyksessä kaksi autoa saa jo syntymään suman, koska he eivät pysty ratkaisemaan kumpi on oikeassa. Samoin eväin tusinalla autoja saadaan jo ruuhka, koska liian moni miettii oikeassa olemista, eikä sitä kuinka liikenne sujuisi ja suma purkuisi. Moni nuori kuljettaja joutuu paniikkiin, jos sattuu jonon hännillä jäämään punaisiin keskelle risteystä, onhan monien mielestä muilla oikeus murjoa väärillä valoilla risteyksessä pokoileva….mutta , mutta, lukekaa mitä tieliikenneasetus sanoo risteykseen tulosta.
Raskaan liikenteen puolesta sanoisin suurimman haitan tulevan oikeassa olevista kuskeista jotka tulppaavat rekkakaravaanit vain ”heidän oikeaan nopeuteensa”. Tulee mieleen tämä TV-mainos jossa keski-ikäinen jonoa vetävä Mersu-kuski sanoo, että ”olisi niitä muitakin vaihteita (1), mutta en minä niitä tarvitse”….näin se menee, minä omistan alla olevan tien ja kun en tee rikosta muut tyytyköön vauhtiini, tietä en anna koska laki ei siihen pakota. Itsekkyyttä on kahta lajia, tahallista aina oikeassa olevia minä, minä-tyyppejä ja tahatonta tumpelointia, jolloin kuljettaja ei yksinkertaisesti ymmärrä mitä on tekemässä – näitä Suomessa riittää.
Suurin ero ammattikuljettajan ja monen henkilöautolla liikkuvan välillä on se, että ammattikuljettaja näkee koko muun liikenteen tiellä, henkilöautokuski vain itsensä, kun tähän sokeuteen lisätään vielä itsekkyys ja huono välineen hallinta siitä niitä kolareita syntyy. Näin keväisin kun moottoripyörät tulevat teille, prätkäkuskit pelkäävät eniten sokeita ja itsekkäitä henkilöautokuskeja….perin harvoin linja-auto tai rekka ajaa prätkän yli.
Jos joustaa liikenteessä keneltä se on pois, jos joku tulee kolmion takaa raiteelle häntäkin voisi morjestaa keskarinäytön sijaan…voisi vain todeta, että onneksi ei tullut kolaria. Jos joku ei tyydy vauhtiinne, miksi hänen ohitustaan ei voisi helpottaa kiusaamisen sijaan…..vai viekö ohitus aina pienen osan olemattomasta itsetunnostanne? Olen monesti risteyksessä ottanut ohjat käsiini koska kukaan ei uskalla ajaa läpi, siis pysähdyn ja näytän kädellä eniten kärkkyvälle …olkaa hyvä!…. näin suma purkuu eikä kenenkään tarvitse olla oikeassa. Jos joku on tekemässä kaupungissa taskuparkkeerausta, miksi pitää mennä parkkeeraajan taakse vilkuttelemaan valoja, missään muualla kun Suomessa en ole törmännyt moiseen….siksipä täällä on Euroopan huonoimmat parkkeeraajat….kun on tilaa auton voi parkkeerata vaikka kolmeen ruutuun.
Kun ohitat jonkun yleensä siinä vaiheessa ohitettavan varvasta kipristää, koska hän ajoi mittarin mukaan oikein, joten millä oikeudella tuo minut ohittaa. Jos liikennevalot eivät syystä tai toisesta pala risteyksessä kaksi autoa saa jo syntymään suman, koska he eivät pysty ratkaisemaan kumpi on oikeassa. Samoin eväin tusinalla autoja saadaan jo ruuhka, koska liian moni miettii oikeassa olemista, eikä sitä kuinka liikenne sujuisi ja suma purkuisi. Moni nuori kuljettaja joutuu paniikkiin, jos sattuu jonon hännillä jäämään punaisiin keskelle risteystä, onhan monien mielestä muilla oikeus murjoa väärillä valoilla risteyksessä pokoileva….mutta , mutta, lukekaa mitä tieliikenneasetus sanoo risteykseen tulosta.
Raskaan liikenteen puolesta sanoisin suurimman haitan tulevan oikeassa olevista kuskeista jotka tulppaavat rekkakaravaanit vain ”heidän oikeaan nopeuteensa”. Tulee mieleen tämä TV-mainos jossa keski-ikäinen jonoa vetävä Mersu-kuski sanoo, että ”olisi niitä muitakin vaihteita (1), mutta en minä niitä tarvitse”….näin se menee, minä omistan alla olevan tien ja kun en tee rikosta muut tyytyköön vauhtiini, tietä en anna koska laki ei siihen pakota. Itsekkyyttä on kahta lajia, tahallista aina oikeassa olevia minä, minä-tyyppejä ja tahatonta tumpelointia, jolloin kuljettaja ei yksinkertaisesti ymmärrä mitä on tekemässä – näitä Suomessa riittää.
Suurin ero ammattikuljettajan ja monen henkilöautolla liikkuvan välillä on se, että ammattikuljettaja näkee koko muun liikenteen tiellä, henkilöautokuski vain itsensä, kun tähän sokeuteen lisätään vielä itsekkyys ja huono välineen hallinta siitä niitä kolareita syntyy. Näin keväisin kun moottoripyörät tulevat teille, prätkäkuskit pelkäävät eniten sokeita ja itsekkäitä henkilöautokuskeja….perin harvoin linja-auto tai rekka ajaa prätkän yli.
Jos joustaa liikenteessä keneltä se on pois, jos joku tulee kolmion takaa raiteelle häntäkin voisi morjestaa keskarinäytön sijaan…voisi vain todeta, että onneksi ei tullut kolaria. Jos joku ei tyydy vauhtiinne, miksi hänen ohitustaan ei voisi helpottaa kiusaamisen sijaan…..vai viekö ohitus aina pienen osan olemattomasta itsetunnostanne? Olen monesti risteyksessä ottanut ohjat käsiini koska kukaan ei uskalla ajaa läpi, siis pysähdyn ja näytän kädellä eniten kärkkyvälle …olkaa hyvä!…. näin suma purkuu eikä kenenkään tarvitse olla oikeassa. Jos joku on tekemässä kaupungissa taskuparkkeerausta, miksi pitää mennä parkkeeraajan taakse vilkuttelemaan valoja, missään muualla kun Suomessa en ole törmännyt moiseen….siksipä täällä on Euroopan huonoimmat parkkeeraajat….kun on tilaa auton voi parkkeerata vaikka kolmeen ruutuun.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Autolla pääsee lujaa.
Aloitin tänään moottoripyöräkauden.
Moottoripyörällä pääsee lujempaa.
Valtaosa suomalaisista ei ole ajanut muualla kuin Suomessa. Ja sen -huokaus- huomaa...
Koska liikenne on tällaista, ei rentoa matkantekoa saa näköjään kuin tehokkaalla ja vääntävällä (=lue:isolla) moottorilla jossa mieluiten sujuvatoiminen automaattiloota. Tällainen yhdistelmä yhdistettynä vakionopeudensäätimeen (tyhjä maantie esim. yöaikaan) antaa stressittömyyttä, ja tietenkin auton oltava iso (jousitus, ajovakavuus).
Itsellä oli jo esimakua aikoinaan tällaisesta, käytetty CDI-koneinen Mersu, E-malli jossa 270 CDI kone automaatilla, oli kevyen lennokasta mutta stressaamatonta menoa. Harmi vaan että tuo mersumalli oli surullisenkuuluisa ruosteistaan ja elektroniikkamurheistaan, vaan autoan uskomattoman mukava ajaa sekä stadin keskusta-alueella että maantiellä. Ja se nykydieselin mahtava vääntö sanamukaisesti hukutti taakseen kaikenmaailman räksyttävät yksipilkkukuuis- tai kaksilitraiset perhsesporttielämäntapafarmarit. Samaa on varmasti jossain isossa Audissa, Volvossa ja Bemmussa.
Nyt alla uutena ostamani pikkusportti, hurahdin hetkellisesti upouuteen autoon, vaan eihän tässä rakkineessa ole sitä stresitöntä ajamisen iloa, vain pikku räksytystä ajoittain ja väliin punaista naamaa.
Eli tuommoinen iso auton olla pittää. Jos vaan ois rahaa ostaa semmoinen upouutena, tai olis varaa korjauttaa käytettyä sellaista...
Minä minä minä,eikä kukaan muu. Ja väärässä en voi olla kun noudatan lakia. Suuri-osa kulkevat autoillaan muiden ehdoilla. Eivät uskalla eivätkä kykene ajattelee ja toimimaan itsenäisesti tilanteen mukaan. Vaan sääntöjä muistellen miten TOISTEN kuuluisi toimia,kun minä teen sääntöjen mukaan. No,tuohon jo kului sen verran että,kolahtaa tai läheltäpiti-tilanne syntyi... Suurin osa päivittäin on niitä läheltäpiti-tilanteita,joista selvitään säikähdyksellä ja vastapuolen manaamisella. Itsehän ei tee virhettä... Varsinkaan kun ajaa muita hitaammin. Silloin on aina syy toisissa...
Mutta,kansa jakautuu kahtia. Kaikissa-asioissa. Ja hyvin rakas yhteinen liikenteemme on hyvin suuri jakaja. Selviytyjät(paljon ajavat) ja muiden ehdoilla-ajavat(vähän ajavat).
Ihmisten itsetunto on niin rappeutunut ettei kukaan voi olla minua parempi liikenteessä,moni ajattelee. Ja ei ainakaan ammatti-kuljettajat.
Olen muutamia kertoja keskustellut ihmisen kanssa joka vuositasolla-ajelee n5th km. ja suurimman osan kesällä kun ei ole liukasta. Hänen tapansa nähdä liikenne on niin erillainen että,ihmettelin kertoiko hän liikenteestä joltain toiselta planeetalta... Hän näki vain itsensä siellä ja sen tärkeän matkansa. Jota oli jo paripäivää suuniteltu(lääkäri tai kaupassa käynti). Omasta mielestään on varovainen ajaja. Joskus kyydissä istuneena voisin sanoa että,ei ole varovainen vaikka muita hitaammin ajaakin. Läheltäpiti tilanteita syntyy jatkuvasti...
Olen kanssasi Yrjö samaa mieltä mistä kirjoitit. Meistä kukaan ei ole täydellinen. Virheitä sattuu myös minulle. Ja jokaiselle tämänkin lukeneelle.
Minä ensin-syndrooma taitaa olla yleisin geenivirhe suomalaisilla.