Olen aika epäsosiaalinen, en voi katsoa ihmisiä silmiin ja kai jonkuasteista "tunnevammaisuuttakin" löytyy. Eli en välttämättä osaa ajatella asioita toisten ihmisten kantilta jne. Omaan myös pakonomaisia rutiineja, kuten vaikka että kahvit PITÄÄ keittää tiettyyn aikaan jne. ja jos rutiineihin tulee jotain itsestä riippumattomia poikkeuksia niin se ahdistaa. Uudet ympäristöt myös ahdistaa, minkä takia sitä viihtyis mieluiten vaan kotona neljän seinän sisällä, mutta se ei valitettavasti tunnu yhteiskunnan kannalta olevan sallittua (jossaki työkkärin pakkopullajutuissa sitä pitää käydä että jotain toimeentuloa saa).
Faijalla on tapana jauhaa asioita itsekseen puhumalla ääneen kun kuvittelee ettei kukaan kuule. Veljellä taas on joku pakko toistaa osa sanomistaan virkkeistä hiljaa itsekseen, niin että sanoo saman kahteen kertaan. Ei tunnu itse asiaa edes tiedostavan ja ulkopuolisesta asia saattaa vaikuttaa "kummalliselta". Kumpikaan ei myöskään ole mitään sosiaalisuuden huipentumia.
Siskot ja äiti taas vaikuttaa ihan normaaleilta "sosiaalimonstereilta", joten kai tässä täytyy olla joku suvun periytyvä miesten mielipuolisairaus kyseessä? Muista suvun äijistä nykyään en niin tiedä ku ei ole tullut oltua yhteyksissä kuin viimeksi joskus kakarana. Joku asbergerin syndrooma yms.?
Faijalla on tapana jauhaa asioita itsekseen puhumalla ääneen kun kuvittelee ettei kukaan kuule. Veljellä taas on joku pakko toistaa osa sanomistaan virkkeistä hiljaa itsekseen, niin että sanoo saman kahteen kertaan. Ei tunnu itse asiaa edes tiedostavan ja ulkopuolisesta asia saattaa vaikuttaa "kummalliselta". Kumpikaan ei myöskään ole mitään sosiaalisuuden huipentumia.
Siskot ja äiti taas vaikuttaa ihan normaaleilta "sosiaalimonstereilta", joten kai tässä täytyy olla joku suvun periytyvä miesten mielipuolisairaus kyseessä? Muista suvun äijistä nykyään en niin tiedä ku ei ole tullut oltua yhteyksissä kuin viimeksi joskus kakarana. Joku asbergerin syndrooma yms.?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin, jos ne asiat alkavat merkittävästi haittaamaan elämää niin se ei ole hyvä. Keitän itsekin kahvia aina melkein heti kun herään, mutta ei tosin mihinkään tiettyyn kellonaikaan. Parempi ehkä olisi jos ei joisi ollenkaan. Itselläni on mt-ongelmia eli en tosin ole kovin hyvä antamaan neuvoja. Mullakin tuota samaa, että uudet paikat ahdistavat. Se on kyllä ikävää, kun ehkä pitäisi olla niin, että uudet paikat kiehtovat, jne. Ehkä voisit ottaa noita asioita puheeksi kotiväen kanssa. Kysyä veljeltä, että miksi hän toistaa sanomansa. Ehkä hänen on hyvä tiedostaa se. Ja isältäsi voit kysyä, että miksi hän puhuu itsekseen. Mulla on myös tuota, että on vaikea katsoa silmiin, sillä mulla on lähes kaikki oireet. Mikähän siihen auttaisi? Minä ehkä pelkään näkeväni jotain pahaa toisessa, jotain jota en haluaisi nähdä. Se riippuu vähän ihmisistäkin. Toisella on enkelin silmät, toisella paholaisen. No ei ehkä ihan mutta vähän kuitenkin. Mitä siellä sielussa asustaa. Riippuu myös tilanteesta. Jos olen itse kovin ahdistunut niin silloin on vaikeaa katsoa silmiin. No joo. Nämä ovat mun ongelmia. Mutta.. Hyvää kevättä!
kannattais käydä mielenterveystoimistossa juttelemassa...
varmaankin kyse http://www.introspekt.fi/artikkelit/pakko.html