Olin kuusi vuotias, kun äitini vei minut ensimmäisen kerran rauhanyhdistykselle seuroihin. Se oli 60-luvun alkua ja rauhanyhdistyksellä seuroissa oli vai vanhoja, tummiin pukeutuneita ihmisiä. Olin useissa seuroissa ainoa lapsi. Äidiltänikin kyseltiin, miksi hän tuo lapsen seuroihin. Joku oli sitä mieltä, että lapset häiritsevät. Maalaistalojen seuroissa lapsia oli, mutta kirkonkylän rauhanyhdistykselle lapsia ei kelpuutettu. Sittemmin toinenkin äiti toi lapsensa seuroihin. Jälkeenpäin olen ajatellut, että Jumalan valtakunta oli kuivettumassa silloin sillä seurauksella, että uskovaisten kotien nuoret eivät juurtuneet Jumalan valtakuntaan ja heidän uskonsa sammui heidän muutettuaan pois kotoaan.
70-luvulla hoitokokouksia pidettiin sillä samalla rauhanyhdistyksellä. Hoitokokouksissa keskusteltiin maallistumisesta, sen vaaroista ja sielun hoidon tärkeydestä. Monille olivat ulkonaiset tavat ja maailman rakkaus tulleet tärkeämmiksi kuin kilvoittelu elävässä uskossa. Oli vaikeitakin kokouksia, mutta kerta toisensa jälkeen todettiin, että kokouksissa oli upotettu paljon syntiä armon pohjattomaan mereen, eikä niitä ole sen jälkeen muistettu. Vaikka monissa kokouksissa käsiteltiin kipeitä asioita, kokoukset olivat siunaukseksi ja rakennukseksi koko seurakunnalle.
Siihen aikaan seuroissa oli jo nuoria ja lapsia melko paljon. Ja niiden kokousten jälkeen ilmapiiri on kirkastunut. Tänä päivänä seuraväestä puolet on lapsia ja nuoria. Siionin nuoret ovat ahkeria rakennusmiehiä ja osallistuvat sydämensä halusta kaikkeen toimintaan. Enää ei ole ketään, joka kieltäisi lapsia tulemasta seuroihin.
Tämän palstan kirjoituksia lukiessa on monta kertaa tullut mieleen, kuinka rakkailta ne vaikeatkin ajat näin jälkeenpäin voivat tuntua. Jumala suuressa armossaan ja rakkaudessaan on meitä heikkoja hoitanut. Tänä päivänä me saamme kuulla Jumalan sanaa saarnattavan omassa kotimaassamme. Meillä armon saaneilla on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa. Saamme tehdä tätä korven matkaa taivastoivossa puhtaalla omalla tunnolla.
70-luvulla hoitokokouksia pidettiin sillä samalla rauhanyhdistyksellä. Hoitokokouksissa keskusteltiin maallistumisesta, sen vaaroista ja sielun hoidon tärkeydestä. Monille olivat ulkonaiset tavat ja maailman rakkaus tulleet tärkeämmiksi kuin kilvoittelu elävässä uskossa. Oli vaikeitakin kokouksia, mutta kerta toisensa jälkeen todettiin, että kokouksissa oli upotettu paljon syntiä armon pohjattomaan mereen, eikä niitä ole sen jälkeen muistettu. Vaikka monissa kokouksissa käsiteltiin kipeitä asioita, kokoukset olivat siunaukseksi ja rakennukseksi koko seurakunnalle.
Siihen aikaan seuroissa oli jo nuoria ja lapsia melko paljon. Ja niiden kokousten jälkeen ilmapiiri on kirkastunut. Tänä päivänä seuraväestä puolet on lapsia ja nuoria. Siionin nuoret ovat ahkeria rakennusmiehiä ja osallistuvat sydämensä halusta kaikkeen toimintaan. Enää ei ole ketään, joka kieltäisi lapsia tulemasta seuroihin.
Tämän palstan kirjoituksia lukiessa on monta kertaa tullut mieleen, kuinka rakkailta ne vaikeatkin ajat näin jälkeenpäin voivat tuntua. Jumala suuressa armossaan ja rakkaudessaan on meitä heikkoja hoitanut. Tänä päivänä me saamme kuulla Jumalan sanaa saarnattavan omassa kotimaassamme. Meillä armon saaneilla on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa. Saamme tehdä tätä korven matkaa taivastoivossa puhtaalla omalla tunnolla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aika kultaa tapahtumat. Hyvä niin. Hoitokokouksetkin näyttäytyvät muistoissa kauniina keskusteluina ja uskoville arvokkaina tapahtumina.
En osaa epäillä etteikö jossain hoitokokoukset olleet ihan rakentavaia ja aidon rakkauden tilanteita. Mutta valitettavan monessa tilanteessa ne olivat julmuutta ja mielivaltaa sisältäviä kohtauksia. Niissä tilanteissa oli kristillisyys pelkkää sananhelinää.
Muistelit kauniisti hoitokokouksia. Viestissäsi myös kerroit tekeväsi matkaa taivastiellä hyvällä omalla tunnolla.
Rohkenen kysyä. Olitko itse hoiytokokouksissa aktiivinen? Tai annoitko hiljaisen hyväksyntäsi niille julmuuksille joista tälläkin sivustolla on kerrottu.
Jos sinulla on syyllisyyttä, tee rauha Jumalasi kanssa ja sovita syntisi. Käy vielä pyytämään anteeksi niiltä jotka vuoksesi kärsivät.
ivat
"Kiitos Sulle kirkkahista keväisistä päivistä.
Kiitos myöskin raskahista syksyn synkän hetkistä."
Tänään kuuntelin Torinion seuorja. Ja kyllä se puhujan sanan julistuksen sisällössä oli vähän tuon yllä mainitun tapaistakin. Että sitten jälestä päin tulee hyvä mieli, kun asian on oikein ymmärtänyt, vaikka olis vaikeaakin joskus ollut.
Ei kyllä ollut hoitokokouksita kysymys, vaan yleensä koettelemuksista.
Kun vl-uskovainen puhuu Jumalan valtakunnasta, hän on puhujien ja perinteiden sokaisema. Raamattu opettaa siitä toisin kuin vl siitä ajattelee ja epäuskoo.
Hoitokokousaallon jälkeen oli (muistan itsekin) "tosi hauskaa" (vl-hauskaa). Jokainen vähänkin erimielinen oli heitetty firmasta pihalle ja loput pelkäsivät oman vuoronsa tulemista suurella kauhulla.
Oikein kunnon pelon ilmapiirissä se vasta "kultainen kynttilänjalka" parhaimmillaan onkin!
Ja silloin seuraukset voi olla kuten alla olevassa kirjoituksessa. Syy ei ole uskossa,vaan se on ihmisistä lähtevää silloin kun tällaista tapahtuu kuten alla kirjoittaja toteaa. Se on totta, että kun väärää henkeä on likkeellä, joskus on ollut ainkain kahta erilaista opetusta. Ja niin pelottavaa, että ihmiset ei ole edes uskaltanut seuroihin mennä.
Näin kertoo eräs RY:n julkaisema kirja. Tosiasioitahan ei voi mennä pakoon.
Se järjestää saatanallisia hoitokokouksia ja kiduttaa henkisesti jäsenistöään. Jättäkää sellainen isäntä ja uskokaa Jumalaan SRK:n sijasta!