Onko teillä kenelläkään samanlaisia kokemuksia kuin meillä? Meidän ekaluokkalaisemme on kaikki vapaa ajat yksin kun ei taloyhtiössämme asu yhtään lasta. koulukaverit asuvat n kilometrin säteellä ja tuntuu että leikkivät suurimman osan ajasta lähitienoonsa lasten kanssa ja vain silloin tällöin saa lapsemme heistä joistain kaverin kun soittaa ja kysyy. kysyykin yleensä vasta minun patistelujeni jälkeen ja sanookin viihtyvänsä enimmäkseen yksin(on kai raukka jo tottunut). Olen enemmänkin kuin huolissani kauanko tälläistä voi jatkua? Vanhempi lapsemme on kaikki vapaa-aikansa tuossa iässä puuhaillut kavereiden kanssa ja se jotenkin mielestäni kuuluu lapsuuteen.Tarkennan vielä sen verran että ekaluokkalaisemme on nykyään perheemme ainoa kotona asuva lapsi joten sisaruksistakaan ei ole seuraa:( Mitä neuvoksi, enhän voi itse alkaa etsimään niitä kavereita kun itse lapsi ei tunnu niitä kaipaavan..eli tämä on siis enempi äidin kuin lapsen ongelma näemmä. Lapsi on muutoin luonteeltaan vilkas ja energinen eikä vaikuta siis mitenkään masentuneelta..pitääkö alkaa vaihtamaan asuntoa sellaiseen missä asuu samassa taloyhtiössä lapsia?
ekaluokkalainen
vailla kaveria:(
2417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onko lapsellasi koulussa kavereita?
Vai onko hän sieläkin yksin?
Onko lapsesi viihtynyt omissa puuhissaan jo pienempänäkin?
Toisen luokan alkaessa jäin aina kotiin enkä mennyt naapuriin, jossa olisi ollut kavereita ja joka oli lisäksi vanhempien kesken sovittu iltapäivä hoitopaikka.
En kaivannut kavereita. Näinhän minä heitä koulussa riittävästi. Jos tuli pitkä aika menin käymään naapurissa (n. kerran 2 kuukaudessa). Tein läksyt ja puuhastelin omiani. En kokenut jääneeni mistään paitsi. Ei tietokonetta, ei videoita, ei mitään tällaisia viihdykkeitä.
Jos lapsen käytös muuttuu niin ole vasta sitten huolissasi. Oletko ajatellut että vilkas lapsesi haluaa olla välillä yksi ja rauhoittua. Jotta jaksaa olla äidin ja isän kanssa virkeä iltaisin?
että kun koulussa on seuraa ja kavereita haluaa olla sitten omassa rauhassaan vapaa-aikana. Mielikuvitusta riittää kyllä ja tosi harvoin tulee tilanteita että kertoo ettei mitään tekemistä. Koulussa on aina kavereita mutta sellaisen olen pistänyt merkille että ei liiku aina vain yhden ja tietyn kaverin kanssa vaan oikeastaan leikkii kenen kanssa milloinkin. Paljon tämän ikäisissä näyttää tapahtuvan sitäkin että "liimaudutaan" yhteen kaveriin ettei jäädä yksin. Myös pienenä on paljon puuhaillut yksin jopa hoitopaikassa mikä paljon johtui siitäkin että oli poikavoittoinen porukka (lapsemme viimeiset 3 vuotta ainoa tyttö joukossa)