Olen 22-vuotias mies. Viimeisen kolmen vuoden aikana puhelimeeni on soitettu vain yhden kerran, jos ei lasketa työhön liittyviä ja sukulaisten soittoja.
En ole käynyt kenenkään luona kolmeen vuoteen. Ei ole ketään kenen luona käydä tai kenelle soittaa! Lisäksi olen työtön.
Mikä neuvoksi?
En ole käynyt kenenkään luona kolmeen vuoteen. Ei ole ketään kenen luona käydä tai kenelle soittaa! Lisäksi olen työtön.
Mikä neuvoksi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
työtön, eikös joku opiskelu, kurssi aikuiskoulutus keskukses tai sit etsisit harrastuksen jonkun ryhmätyyppisen joko liikunnan parist tai sellaisen mistä itse olet kiinnostunut? Oisko paikkakunnallasi työttömille tarkoitettua kokoontumispaikkaa missä vois käydä? mut jos Sulla on vaikea sosiaalisten tilanteiden pelko. niin sit noi ei kyl onnistu. Ensin pitäs miettii miks olet jäänyt yksin? ehkä ois mahdollisuus päästä johonkin ihmissuhde-ryhmään jos saisit vertaistukea samanlaisessa elämäntilanteessa olevilta, ehkä soitto kriisipalveluun vois tuoda avun? Tai rohkeasti vain näin netin kautta ystävähaku! Hyvää Onnea Yritä ainakin!
Kiitos neuvoista.
Yksinäisyyteni juontaa kai syksyltä 2003 kun keskeytin opintoni yliopistossa heti alkuunsa. Minulla oli jo yläaste ja lukioaikoina ajoittaisia yksinäisyyden tunteita, mutta uskon nykyisen tilanteeni paranevan jos menen takaisin kouluun ensi syksynä.
Minulla on vielä opiskeluoikeus tallella yliopistoon joten siinä mielessä tilanteeni ei ole täysin toivoton. Minun pitäisi vain saada valettua itseeni lisää tulevaisuuden uskoa.
Tuntuu piinaavalta elää vielä kuukausia yksinäisyydessä kunnes syksy tulee ja lukukaudet alkavat. Harrastin aikoinaan karatea paikallisessa seurassa, ehkäpä voisin alkaa taas käymään karateharjoituksissa ja näkisin siellä ihmisiä.(ehkä jopa vanhoja tuttuja)
Olen vähän ujo mutten kuitenkaan niin suuressa määrin ettenkö pystyisi elämään sen puolesta täysipainoista elämää. Joskus olisi mukava keskustella jonkun kanssa.
Mukavaa että vastasit viestiini ja vieläpä ymmärtäväiseen sävyyn.
Mietin, että kuinka monta kertaa sinä olet näiden kolmen vuoden aikana soittanut muille kuin sukulaiselle? Ehkä olet tietämättäsikin viestittänyt muille, että yhteydenpito ei kiinnosta? Ystävyyden täytyy kuitenkin olla molemminpuolista.
Minulla on muutama suhteellisen uusi, aikuisiällä hankittu ystävä. En ole kovin sosiaalinen ihminen, mutta heihin olen yllättävää kylläkin pitänyt yhteyttä spontaanisti eli soitan usein kun siltä tuntuu ja huomaan, että he tekevät nykyään samoin. Yhden heistä olen tavannut eräällä kurssilla ja kaksi harrastuksen parissa. Pikku hiljaa varsinkin yhdestä heistä on tullut minulle todella tärkeä ihminen, jolle kerron kaikki suruni ja hän taitaa tehdä samoin.
Minäkin ehdotan, että mietit mikä harrastus tai opiskelu sinua kiinnostaisi vai yrittäisitkö johonkin työpaikkaan? Kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan, mutta harrastamalla tai opiskelemalla saa suht helposti uusia ystäviä, jos vain ottaa ihmisiin kontaktia. Tietysti nykyään voi myös tämän netin kautta etsiä uusia ystäviä. Onnistut varmasti luomaan uusia kontakteja!
on varmasti pääosin omaa syytäni. Parhaiten autan itseäni menemällä opiskelemaan tai töihin ja ehkäpä harrastamalla jotain ryhmähenkistä.
Voisin toki myös soittaa vanhoille lukiokavereille.
Vaikutat ihan "järkevältä" ja nuo opiskelusuunnitelmat täytyy sinun ehdottomasti toteuttaa. Olisko esim. kesäyliopistossa mitään sellaista, mitä voisit opiskella jo kesän aikana? Tai avoimessa yliopistossa?
Ja sinullahan on ollut se karate-harrastus, rohkeasti vain takaisin porukkaan.
Varsinkin Etelä-Suomessa on tosi hankala tutustua ihmisiin, olemme asuneet täällä neljä vuotta, eikä kukaan ole juurikaan pyytänyt käymään, vaikka itse teemme niin.
Yksi TAKUUVARMA keino saada tuttuja ( joskin se ei ole kaikille mahdollista ) on hankkia koira. Itselläni on ollut koira puoli vuotta ja tänä aikana olen tutustunut ihmisiin ja saanut jopa ystäviä. Sitä edeltävät kolme ja puoli vuotta naapurit eivät edes tervehtineet!
Onhan nytkin tilanteita, joissa ihmiset pysähtyvät ja alkavat puhua koiralle.....! No, minä sitten vastailen koiran puolesta, kun en ole vielä tuota puhetaitoa saanut sille opetettua.
Tsemppiä sinulle, ja rohkeasti liikenteesen.
PS. useimmat koiraihmiset eivät laita pahakseen, vaikka heitä jututetaan kadulla...