Suviseurat 2004
Uskovaisena nuorena nykyajassa
Myöhään lauantai-iltana suviseuraväki seurateltassa ja kentällä asettui kuuntelemaan erityisesti nuorille suunnattua Heikki Hurtigin pitämää alustusta Nuoruus ja uskomisen lahja. Alustuksen johdantolauseeksi hän oli valinnut roomalaiskirjeen kohdan, jossa Paavali puhuu Jumalan valtakunnan olemuksesta: ”Se ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.”
Alustuksensa alkupuolella Hurtig kuvaili, millaista on uskovaisena nuorena eläminen: ”Ensinnäkin saa uskoa synnit anteeksi ja on rauha Jumalan kanssa. Ympärillä on luotettavia ystäviä, joiden kanssa voi vapaana Jumalan lapsena iloita nuoruusvuosista. Omaan tulevaisuuteen voi suhtautua luottavaisin mielin, sillä taivaan Isä ohjaa elämää.”
Tämän jälkeen Heikki Hurtig toi esille sen todellisuuden, jonka keskellä nykyihminen, uskovainenkin, elää. Hurtig viittasi Paavalin sanoihin lopun ajan ihmisestä, joka on omien halujensa ja tarpeittensa itsekäs toteuttaja ja jonka sydämessä ei ole Jumalalle sijaa. ”Asiat pitää saada toteuttaa heti ja omien kaavailujen mukaisesti. Elämään pitää saada uutta potkua. Toisen ihmisen hyvinvoinnista ei ole väliä: pääasia on, että itsellä menee lujaa”, Hurtig totesi.
Nykyihminen elää jatkuvan informaatiotulvan keskellä ja sen mukana tulee myös sellaista ainesta, joka ajaa ihmistä syntiin. Hurtig mainitsikin, että monet viihteen muodot ovat saaneet ihmiset pauloihinsa niin, että he saattavat täyttää jokaisen hetkensä jollakin ohjelmalla tai toiminnalla. ”Tyhjiä tai ohjelmattomia hetkiä on vaikea kestää”, hän sanoi.
Hurtig kantoi alustuksessaan huolta myös nykyajan ihmisen ja erityisesti lasten pahoinvoinnista. ”Lapsi joutuu ajassamme aivan liian aikaisin näkemään ja kohtaamaan asioita, jotka kuuluvat aikuisuuteen”, Hurtig sanoi ja kehotti uskovaisia nuoria olemaan nuoremmille sisaruksilleen hyvä esikuva uskonkilvoituksessa. Erityisesti hän painotti vanhempien vastuuta lasten ja nuorten kasvatuksessa: ”Kasvattajina rukoilemme taitoa lähestyä lastamme evankeliumin hengessä.”
Raamatun mukaan ihminen on aina etsimässä uutta. Kukaan uskovainenkaan ei ole nykyajan kiusauksista vapaa. Hurtig kehotti kuitenkin nuoria käymään seuroissa, kuuntelemaan puheita, vierailemaan uskonystävien luona. ”Älä jää yksin. Jos synninvahinkoja on tullut, älä jätä uskoa, jätä synti”, Hurtig sanoi ja muistutti kuulijoita uskovaisten matkan määränpäästä, taivaan kodista.
Seuratoimittaja: Terttu Kananen
http://www.srk-oulu.net/suviseurat_nivala/index.html_section=nitteet.lauantai1.Hurtig.html
Uskovaisena nuorena nykyajassa
Myöhään lauantai-iltana suviseuraväki seurateltassa ja kentällä asettui kuuntelemaan erityisesti nuorille suunnattua Heikki Hurtigin pitämää alustusta Nuoruus ja uskomisen lahja. Alustuksen johdantolauseeksi hän oli valinnut roomalaiskirjeen kohdan, jossa Paavali puhuu Jumalan valtakunnan olemuksesta: ”Se ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.”
Alustuksensa alkupuolella Hurtig kuvaili, millaista on uskovaisena nuorena eläminen: ”Ensinnäkin saa uskoa synnit anteeksi ja on rauha Jumalan kanssa. Ympärillä on luotettavia ystäviä, joiden kanssa voi vapaana Jumalan lapsena iloita nuoruusvuosista. Omaan tulevaisuuteen voi suhtautua luottavaisin mielin, sillä taivaan Isä ohjaa elämää.”
Tämän jälkeen Heikki Hurtig toi esille sen todellisuuden, jonka keskellä nykyihminen, uskovainenkin, elää. Hurtig viittasi Paavalin sanoihin lopun ajan ihmisestä, joka on omien halujensa ja tarpeittensa itsekäs toteuttaja ja jonka sydämessä ei ole Jumalalle sijaa. ”Asiat pitää saada toteuttaa heti ja omien kaavailujen mukaisesti. Elämään pitää saada uutta potkua. Toisen ihmisen hyvinvoinnista ei ole väliä: pääasia on, että itsellä menee lujaa”, Hurtig totesi.
Nykyihminen elää jatkuvan informaatiotulvan keskellä ja sen mukana tulee myös sellaista ainesta, joka ajaa ihmistä syntiin. Hurtig mainitsikin, että monet viihteen muodot ovat saaneet ihmiset pauloihinsa niin, että he saattavat täyttää jokaisen hetkensä jollakin ohjelmalla tai toiminnalla. ”Tyhjiä tai ohjelmattomia hetkiä on vaikea kestää”, hän sanoi.
Hurtig kantoi alustuksessaan huolta myös nykyajan ihmisen ja erityisesti lasten pahoinvoinnista. ”Lapsi joutuu ajassamme aivan liian aikaisin näkemään ja kohtaamaan asioita, jotka kuuluvat aikuisuuteen”, Hurtig sanoi ja kehotti uskovaisia nuoria olemaan nuoremmille sisaruksilleen hyvä esikuva uskonkilvoituksessa. Erityisesti hän painotti vanhempien vastuuta lasten ja nuorten kasvatuksessa: ”Kasvattajina rukoilemme taitoa lähestyä lastamme evankeliumin hengessä.”
Raamatun mukaan ihminen on aina etsimässä uutta. Kukaan uskovainenkaan ei ole nykyajan kiusauksista vapaa. Hurtig kehotti kuitenkin nuoria käymään seuroissa, kuuntelemaan puheita, vierailemaan uskonystävien luona. ”Älä jää yksin. Jos synninvahinkoja on tullut, älä jätä uskoa, jätä synti”, Hurtig sanoi ja muistutti kuulijoita uskovaisten matkan määränpäästä, taivaan kodista.
Seuratoimittaja: Terttu Kananen
http://www.srk-oulu.net/suviseurat_nivala/index.html_section=nitteet.lauantai1.Hurtig.html
Vastaukset 5
Vanhimmat
Missä pihvi?
seurat ovat saarnoja varten ja keskustelupalsta on keskustelemista varten. Pihvillä tarkoitin tietenkin sitä, että kun en hakemallakaan löytänyt pitkästä saarnasta varsinaista keskustelun avausta enkä saanut selvää haluaako aloittaja keskustella vaan vain julistaa.
...tuosta aiheesta tulisi paljonkin keskustelua. Mutta eihän täällä juuri osata asiasta keskustella, joten ymmärrän kommenttisi ;P
Miksi sanot lopussa, että olemme matkalla taivaan kotiin. Emmehän me mihinkään taivaaseen ole menossa, vaan kun luodaan uusi maa, niin siellä me tullaan viettämään iäisyys. Siis samassa paikassa, missä nytkin ollaan, mutta uudistettuna sen jälkeen, kun kaikki entinen on tuhottu.
Taivas on vain vertauskuvallinen paikka, ei todellinen. Raamatun aikaan sen kirjoittajat eivät voineet ymmärtää taivasta, koska eivät tienneet sen olevan vain ilmakehä maapallon yläpuolella.
Minua sitten häiritsee tuo uskovaisten ainainen hokema taivaasta, jota ei ole. On vain kylmä avaruus. Eri asia on, jos taivas on jossain valovuosien päässä avaruuden kätköissä.
Raamattu kuitenkin opettaa, että maa on meidän asuinpaikkamme jatkossakin.