Olen seuraillut tätä palstaa sivusta ja lukenut silloin tällöin viestejä joita tänne on jätetty. Olen pettymyksekseni huomannnut kuinka kateellinen vaakanainen voi olla toiselle varsinkin jos toisella menee hyvin...tosin muillakin palstoilla on suuntauduttu osittain siihen että jos joku kirjoittaa jotain mikä omasta mielestään on ihanaa niin joku tyrmää sen haukkumalla, sättimällä taikka heittäen muuten jotakin pirullista väliin...vaakapalstalla tätä kuitenkin esiintyy valtavasti.
Onko vaakanainen todellakin niin kateellinen vai onko tällä palstalla vain elämäänsä kypsyneitä yksinäisiä ihmisiä, jotka kiukuttelevat kun muilla menee hyvin.
Ennen pidin vaakanaisia leideinä mutta tämän palstan perusteella he ovatkin vain tavallisia naisia. Leidillä ja naisella on oma eronsa...käykääpä kirjakaupasta kysymässä uutta ilmestynyttä kirjaa joka kertoo naiseuden ja leidiyden eron. Ehkäpä vaakanaiset oppivat jotakin.
Terveisin Palstan vaakanaisiin pettynyt....
Onko vaakanainen todellakin niin kateellinen vai onko tällä palstalla vain elämäänsä kypsyneitä yksinäisiä ihmisiä, jotka kiukuttelevat kun muilla menee hyvin.
Ennen pidin vaakanaisia leideinä mutta tämän palstan perusteella he ovatkin vain tavallisia naisia. Leidillä ja naisella on oma eronsa...käykääpä kirjakaupasta kysymässä uutta ilmestynyttä kirjaa joka kertoo naiseuden ja leidiyden eron. Ehkäpä vaakanaiset oppivat jotakin.
Terveisin Palstan vaakanaisiin pettynyt....
Vastaukset 38
Vanhimmat
Sama mulla tulee mieleen päällimmäisenä asiana, kun noita ketjuja lukee. Se siis on kateellisuus? Vaakaa ei pitäisi arvioida ennen 40 v., sanotaan, mutta kun ne on 40 v. niin ne löytää elämän reaaliteetit aivan toisella tavalla. Ja jotenkin vaaka vanhenee (henkisesti) ennen aikojaan.
Kyllä vaakanainen voi olla hyvin kateellinen, tosin yhtä hyvin kai muutkin merkit ovat, mutta oma kokemukseni on ainakin se, että koskaan en voi kaverilleni kertoa missä olin, mitä tein, mitä sain, mitä ostin, mitä tapahtui jne. koska saisin vain kärsiä siitä. Heti vaaka alkaa v****ilemaan ja kääntää kaiken mahdollisimman pahaksi, aivan kuin minun pitäisi katua tai jotain ja loppujen lopuksi hän saa minulle aina vain pahan mielen. Haluaisin sanoa tästä hänelle. Aina kun hänellä pyyhkii hyvin, olen tottakai iloinen hänen puolestaan ja kannustan eteenpäin, mutta jos minulle tapahtuu jotain tosi huippua, hän vain "hmm"-ttelee ja tiuskii kaikkea ilkeää väliin. En ole ikinä kuullut häneltä näitä sanoja: "onnea!" "No voi miten kiva, hyvä että siinä kävi noin" "Oi mä olen tosi onnellinen sun puolestas" tai hän ei ole esittänyt ikinä edes hiukan kiinnostunutta asioistani kuten minä hänelle teen: kyselen, kommentoin jne, hän vain haluaa päästä jutuistani eroon tai sitten alkaa piikittelemään, joka on minusta todella lapsellista, olemmehan sentään jo yli kaksikymmentä vuotiaita! Hän ei osaa edes olla onnellinen minun ja mieheni puolesta. Kun ilmoitin että nyt aletaan suunnitella häitä, hän vain katsoi kuin joku pölvästi minua ja tuhahti vain "nyt jo". Häidenkään suunnitteluun hän ei mitenkään osallistunut. En voinut enää muuta, kuin valita mieheni siskon hänen sijastaan kaasoksi. Nyt kun saimme vihdoin ostettua oman talon hän vain tokaisi, ettei omaisuus ja raha onnea tuo. Arvatkaa miltä tuollainen tuntuu! Hän on sentään paras(?) ystäväni tai ainakin läheisin. Elämässäni on muutenkin ollut niin paljon kaikkea pahaa, huono lapsuus, rahapulat, huono työ, yksi keskenmeno ja syvä masennus. Aina hän vain jaksaa rankuttaa että minulla on kaikki hyvin ja hän on vain elämänsä marttyyri. Ihan itku tulee tätä kirjoittaessa, tässä kuitenkin minun surullinen tarinani.
MIten voit sitten edes sanoa häntä parhaaksi ystäväksi? JOs hän kerran saa sinut itkemään. Tuollaisia naisia on ja he ovat naisia eivät leidejä. Rähäise kerran hänelle suoraan, kyllä hän siitä toipuu ja alka miettimään, usko pois!
Onneksi olkoon! Olet mennyt naimisiin. Se on suuri askel ja vaatii uskallusta. Kyllä sinä saat vielä lapsenkin, älä anna naisten kiusata sinua. Sinä olet arvokas ihminen ja sinulla menee hyvin. Hyvää kesää!
Mikä se tämä Rene -vaakamies täällä onkaan?:) Oikea kultakimpale mieheksi. No, piti vain kirjoittamani, että johtuisiko se vaa'an (tai tässä tapauksessa vaakanaisen) kateus siitä, että hän patouttaa 'horoskooppitehtävänsä mukaisesti' todelliset tunteensa (mitä se nyt tarkoittaakaan?? jos uskoo horoskooppeihin), ts. on tasapainottava tekijä vanhempiensa välillä. Jos on. Tunnen itse hyvin pari vaakanaista: molemmissa esiintyy kärjistettynä suuri tarve miellyttää. Varsinkin miehiä. Joka tapauksessa luulenpa, että on olemassa reilujakin vaakanaisia?
Ei kyllä kannata antaa ilkimysten lyödä itseään yhä uudestaan... Kiltit vetää kyllä ilkeitä puoleensa. Olin itse ikäni kiltti, kunnes rajut elämänmuutokset toivat todellisen leijonaluonteen temperamenttini esille. Siinä meni kyllä ystävyyssuhteet uusiksi... hyväksikäyttäjät katosivat kuin tuhka tuuleen. Yksi rehti vaakamies jäi ainakin jäljelle ;))
Kiitoksia vaan *punastuu*
haistata pitkät tuollaiselle "ystävälle"!.. onko hänen elämänsä niin kurjaa, ettei pysty olemaan onnellinen sinun puolestasi??
Kamala ystävä. Vaikka mulla menis kuinka huonosti niin olen tottakai aina iloinen menestyvien ystävieni puolesta!! Mikäs ystävä se sellainen on, joka ei siihen pysty??
Hei
Olen aikuinen vaakanainen enkä ole kateellinen , mistähän olisi minulla on kaksi tervettä lasta hyvä työpaikka mukavia ihmisiä ympärilläni.
Tulen toimeen omillani en kadehdi toisten maalista enka muuta mammonaa.
Pidän kauniista ympäristöstä ja sopusointuisesta elämästä ja vaakana haen sitä tasapainoa koko ajan itselleni. Mistä moinen kateus? Olen tasapainoinen siisti eläjä, iloinen pilke silmässä joka ottaa vastaan mitä annetaan eikä nurise.
...saman. Joskus ajattelin että tältä palstalta saa asiallista juttuseuraa, mutta eipä niin näytä käyvän. Aina tulee joku vinoilemaan tai muuta vastaavaa.
Kaipa se on sitten kateutta. Mutta onneksi maailmassa on muutakin kuin internet ja tämä palsta. Siinä "oikeassa" maailmassa ihmiset ihmiset hakeutuvat ympärilleni hakemaan apua ja minä annan sitä parhaani mukaan. kaipa sitten puhun aivan eri kieltä kuin kirjoitan, koska suurin osa käsittää minut kuitenkin aivan väärin tällä palstalla.
Voi voi....
Näissä keskusteluissa on se hyvä puoli, että juttua voi viedä vähän ylikin kuin mitä face to face. Ja huono puoli on, että joutuu viemään juttua ylikin, jotta pystyy varmistumaan siitä mitä toinen tarkoittaa. Olemalla itselleen kuitenkin rehellinen ei tarvitse välittää siitä mitä toinen sanoo tai on mieltä. Mutta astologia on mulle keskusteluympäristö, jossa kielenä on astrologian "lait" ja käsitteistö. Keskustelu jatkukoon eikä erimielisyys tarkoita että keskustelu olisi epäonnistunut. Hyviä keskustelufiiliksiä sulle ja kaikille ketä lienettekin. :)
...pistää miettimään.
Miksi keskustelu viedä hieman ylikin? Eikö riitä että pohtii asiaa siitä näkökulmasta mistä toinenkin. Oman pään vaivaaminen tekee joskus ihan hyvääkin. Ja eihän tämä nyt mitenkään voi voittaa face to face-keskustelua. Minä keskutelisin näistä asioista ainakin todella mielelläni suoraan toisen kanssa, koska siinä näkee ettei vahingossakaan loukkaa ketään, koska eihän se ole kivaa.
Kaipa atsrologia on monille muillekin keskusteluympäristö samalla tavalla kuin sinulle.
Olen samaa mieltä että erimielinen keskustelu ei ole epäonnistunut, mutta siltikään ei tarvitse toista panna halvalla, koska erilaisia ihmisiä on ja sehän on hyvä asia.
Hyvää kevättä sulle!
että ryhmissä missä kaikki ovat samaa mieltä syntyy klaaneja ja klaanithan tunnetusti "sotivat" keskenään :)
Mutta vaa'athan välttelevät konflikteja jos nyt puhutaan ihan astrologisesti.... ja pyrkivät olemaan riitojen sovittelijoita, eivät sotijoita.
Vaakamainen vastaus se on. Kun tasapainoilee taitavasti, niin aina voi vaihtaa mielipidettä ja ovia pitää avoimina. Keskusteluissahan vain 7 % on sanoja ja loput on tulkittava eleistä ja ilmeistä. Siitähän kertoo hymiötten käyttö. Yritetään selventää omia sanoja ja varmistaa että viesti menee oikein perille. Paljon on vielä keskustelujensymboliikassa kehitettävää.
Juuri siksi mikään ei voita face to face-keskustelua. Kaikki eivät välttämättä osaa lukea symboliikkaa...esim merkki :))))) voidaan ymmärtää ivallisena nauruna. Vaikka toinen ei sitä tarkoittaisikaan.
Ja jos täällä vaihtelee mielipiteitään niin sitten sanotaan että puheissa on ristiriitoja taikka että toisen pitäisi yrittää jo päättää... Ja sehän vaa'alle on vaikeaa!
Eleet ja ilmeet on helpommin tulkittavissa suorassa kanssakäymisessä. Suoraa kanssakäymistä ei internet korvaa.
No, kaipa ihmiset joskus....sitten joskus....ymmärtävät taikka haluavat ottaa kontaktin muutenkin kuin netissä.
Mistäpä sen tietäisi vaikka täältä löytäisi hyvänkin ystävän vaikka netissä oltaisiin napit vastakkain...eihän sitä koskaan tiedä ja niin voi käydä. :)))))
Ei tietenkään korvaa muita kontakteja, mutta nyt minä puhunkin nyt itse keskustelupalstojen etiketistä. Ei kai kukaan väitä, että näillä sivuilla käytävä keskustelu helppoa on. Mutta jo se, että tietää keskusteluun osallistuvan aurinkomerkin, on helpottava tekijä kuten ennen oli koulutuksen tai ammatin esille tuominen. Kieli ja menetelmät ja jopa keskustelukulttuurit kehittyvät. Yliampumisella en tarkoita loukkaamista, vaan sillä haen keskusteluun reunat. Jos esitän väitteen, että vaaka sitä ja neitsyt tätä, niin sen tarkoituksena on pohtia väitteen yleisyyttä ja olosuhteita, joissa tuo väite on saanut alkunsa.
"tarkoituksena on pohtia väitteen yleisyyttä ja olosuhteita, joissa tuo väite on saanut alkunsa."
Mitäpä jos kirjoittaisit yllä olevan viesteihisi niin sinua ymmärrettäisiin ja saisit asianmukaisia vastauksia eikä kukaan loukkaantuisi. Kompromisseja, niitä tarvitaan:)
....savolaenen jo kolmannessa polvessa! Heureka! Mutta senhän voi korvata ´kissanhännällä´? :O). Ja tottakai kompromisseja tarvitaan, mutta me älymystön kerma hallitaan ne.
ja koska teistä savolaisista on liottanut tönkkösuolauksen pois? :))
Ällistelee...
mutta savolaisellahan on naisen luonto. Rivien välit on laakeat kuin Rissalan kenttä. Eikä sitä voi ottaa kukaan vakavasti. Mutta mikä merkki kuvastaisi parhaiten ´väärinymmärrettyä´?
on ollut niin paljon perusteltua oikeinkirjoitusta, että olisi väärin mennä merkkiä veikkaamaan :)))
Sananvaihtoa seuraillut...
Mutta kateellisuus on kuitenkin nuorten tyttöjen luonteenpiirre, koska heidän itseluottamuksensa on heikko. He hakevat ilmeisesti jonkinlaista tapaa purkaa omaa huonoa itseluottamustaan täällä, koska muuten eivät pysty sitä purkamaan. Useimmat kavereistani, varsinkin ne jotka juovat alkoholia todella paljon, omaavat huonon itseluottamuksen. Se on todella sääli, sillä heillä ei ole mitään syytä tuntea huonoa itsetuntoa itseään kohtaan. He ovat aivan loistavia ihmisiä. Mutta minkäs teet? Jos toinen ei puheesta usko niin et voi asialle mitään.
oo vaan kateellinen!!! :)
kai tätä kateellisuuttakaan voi yleistää vain vaakojen "viaksi"? Itse lähentelen neljääkymmentä enkä ole koskaan tuntenut minkäänlaista kateutta. En kadehdi muiden hyvää oloa, onnea tai maallista mammonaa. Olen iloinen, että itsestäni ei tuota piirrettä löydy. Tuttavapiirissä sitä on silloin tällöin havaittavissa ja se ottaa päähän. Elämä on mätkinyt päähän kiitettävästi, joten osaan olla onnellinen niistä asioista, joita itselläni on. Osaan myös iloita ystävieni puolesta.
sinut???
Kuinka niin? Riippuu siitä mistä päin olet...
No kyllä täytyy sanoa, että omat kokemukseni ovat täysin päinvastaisia!
Olen siis kaksinkertainen vaaka ja vasta taannoin ihmettelin sitä, että olen viimeksi ollut kateellinen pikkuveljelleni Kauppatorilla 80-luvun alussa. Saimme nimittäin silloin tällöin ostaa arvat ja hän voitti _joka kerta_, minä en kertaakaan. Purin hänen voittamaltaan pehmopupulta nenän salaa irti ja siinä se oli.
Mietinkin onko minussa jotain vikaa, sillä ne ihmiset, joista oikeasti tykkään, tuottavat minulle vain iloa menestyksellään ja elämällään.
Mutta se minusta, pointtini oli se, että tunnen yhden vaakanaisen, joka kieltämättä on katkera ja kateellinen, mutta hän myöntää sen! Eikä yritä millään lailla tehdä hallaa kateuden kohteilleen, hän sanoo suoraan, että on kateellinen ja katkera tai jos jotain ikävää tapahtuu esim. minulle, saattaa hän sanoa, että joiltain osin tuntee vahingoniloa.
Kaikki muut vaakanaiset minun elinpiiristäni ovat - oikeasti! - ne vähiten kateelliset ja eniten aidosti sellaisia, että osaavat olla iloisia toisten puolesta.
Niin, mutta. Itseeni olemme kaikki tyytymättömiä, varsinkin ulkonäkömme on meille kaikille kompleksi ja olemme ylisuorittajia. Eli tasapaino on kaukana, mutta kateutta en allekirjoita! En!
....#Onko vaakanainen todellakin niin kateellinen vai onko tällä palstalla vain elämäänsä kypsyneitä yksinäisiä ihmisiä, jotka kiukuttelevat kun muilla menee hyvin...#.
Mikä asenne! Ei oikeita perusteluja. En kyllä kateutta liitä ensimmäisenä vaakoihin. Kateellisiakin naisia on, mutta että vaakanaiset... EI, EI ja EI. Heillä on paljon mitä muilla ei ole ja se riittää heille. Heillä on kauneudentajua.
...#Ennen pidin vaakanaisia leideinä mutta tämän palstan perusteella he ovatkin vain tavallisia naisia. Leidillä ja naisella on oma eronsa...käykääpä kirjakaupasta kysymässä uutta ilmestynyttä kirjaa joka kertoo naiseuden ja leidiyden eron....#
HUH, HUH että tämäkin vielä. Vaakanainen on todellakin leidi. Väitä mitä väität.
NYT MENEE JO...Katso tätäkin!
##Ehkäpä vaakanaiset oppivat jotakin.##
Pyydän, antakaa anteeksi Reneelle, mutta vielä on opittavaa.
Vaakanainen ei hyökkää ja osaa kyllä aikanaan lopettaa tämänkin leikin.
Aloitko kenties saman tien kilpailemaan kanssani vaakanaisten suosiosta....Älä nyt viitsi sentään sellaista!
Esitin mielipiteeni ja tuskin kenenkään kuuluu antaa anteeksi toisen mielipiteitä.
Mielipiteet ovat mielipiteitä ja onneksi niitä on erilaisia. Miten mielipiteen edes voisi antaa antaa anteeksi tai pyytää anteeksi.
Tällä palstalla käy paljon sellaisia, jotka eivät itse ole vaakoja,joten kaikki mielipiteet eivät välttämättä ole vaakojen kirjoittamia. En tosin lukenut tarkasti koko keskustelua, joten tässä tapauksessa saattoivat ollakin.
VAaka on mielenkiintoinen merkki, joka mietityttää monia :-).
...on tunkeutunut vaakojen perheidylliin. En ole vaaka vaan merkki naapurista.Enkä kilpaile kanssasi vaakojen suosiosta enkä aio asettua kalifiksi kalifin paikalle. Mutta muilla palstoilla on tylsää ja vihdoinkin vaaka on saanut potkua persauksiin ja saa myös mielipiteissään jotakin aikaan. Olen tekniikan ylioppilas jo toisessa polvessa ja olen alkanut kehittämään itseäni. Matikka on joskus peestä tai lähes aina. Skopet on jo testitty ja vaakakin on lopputyötä vaille valmis. Lähtiskö tuonne kaksosten puolelle jatkamaan juttua, vaa´an palstalla käy semmonen trafiikki. Mutta muuten sanon mielipiteistäsi, että ei kenenkään tarvitse antaa kusettaa itseään ja ymmärrän mielipiteesi. Mutta kuinka ollakaan juuri vaa´alla heräsi epäilys, että haluan miellyttää ja hakea suosiota. Sattumako?
Sanotaanko näin että kirjoitustyylisi olisi sen verran siihen suuntaan että kilpailua olisit halunnut...voi teitä nuoria. Sitten alat perumaan sanojasi koska et halua että ne jotka tajusivat kilpailunhimosi, varmistuisivat asiasta, että sitä todellakin yritit.
Ihan miten vain, ei se minua liikuta suuntaan taikka toiseen.
Kevättä!
Vaakamiehet kuluvat miesten "aateliin" , heistä voisi myöskin sanoa että kaikkien merkkien miesten joukossa merkkien ja miesten gentleman.
Sinä et todellakaan ole vaaka,sitä ei olisi tarvinnut erikseen ilmoittaa
Sinäkin muutat vielä mielesi. Tuskin kannattaa sitoa ihastumisiaan johonkin merkkiin ja jäädä ihannoimaan jotain vain sitä. Tuo on lähes fanaattisuutta.
Olen vaakanainen. VM-46. Koskaan en ole kadehtinut ketään. On todella kivaa mikäli jollain menee hyvin. Ei ole minulta pois.Mieheni on myös vaaka. Ei ole kiinnostunut perinnöistään, eikä ole niistä kysellyt. Emme ole materialesteja.
Olen aivan mielettömän kateellinen vaakanainen, mutta ei minun takiani kannata silti yleistää mitään. Tunnen kyllä toisenkin vaakatytön, joka on kade.
Mistä kateus voisi omalla kohdallani johtua?
-vaadin itseltäni todella paljon ja tunnen itseni huonoksi, jos muilla menee loistavasti ja itselläni yrittämisestä huolimatta huonommin
-nykymaailma on niin täynnä kilpailua ja kyynärpäätaktiikkaa, että se on iskostunut aivoihin
-jos joku saa jotain, se on useimmiten ollut minulta pois, ainakin niissä tärkeimmissä asioissa (opiskelupaikat, työpaikat, kilpailut)
-täällä joutuu taistelemaan ja miettimään, miten eroaisi muista. Sellaista se on.
Sanoisin, että toisen kateuden sättiminen ei kyllä auta mitään.
Kateus on aikamoinen liikkeelle paneva voima...
minä ainakin olen liian rento ollakseni kateellinen.. uskon siihen, että jos ponnistelee tarpeeksi uskomiensa ja toivomiensa asioiden eteen.. ja pitää jalat maassa at all times voi oikeasti saada sen mitä haluaa. joustavuutta ja itsevarmuutta tarvitaan.. leideillä kyseisiä ominaisuuksia on.
Enkä todellakaan allekirjoita väitettäsi, että vaakanaiset ovat kateellisia ja ei leidejä. Voi olla joku, mutta minä en. En koskaan kommentoi toisille ilkeästi jos heillä menee huonosti päin vastoin yritän sempata ja kuunnella. Kaverini on kehunnut minua juuri edellamainituista piirteistä.