magneettikuvaus pelottaa

Olin noin vuosi sitten pään magneettikuvauksessa. Hieman ahdistava kokemus, vaikka minulla ei mitään ahtaan paikan kammoa olekaan.Joissain sairaaloissa voi ottaa oman cd:n mukaan kuvauksen ajaksi. Helpottaa vähän oloa. Mulla paniikki iski viimeisten minuuttien aikana. Ehkä musiikki olisi auttanut. Inhottavinta oli se kun pää oli niin tiukasti kiinni kehikossa ettei sitä voinut liikuttaa. Silmät kannattaa pitää kiinni koko kuvauksen ajan, mä avasin lopussa ja sit alkoi ahdistaa, kun näki minkälaisessa tuubissa oli.

Minuakin pelotti eka kerralla mennä putkeen. Kerroin siitä hoitohenkilökunnalle, ja he sanoivat, että voin ottaa jonkun kaveriksi istumaan siihen jalkopäähän. No, aikuinen tyttäreni tuli mukaan, ja näin hänet koko ajan peilin kautta, se antoi turvallisen tunteen. Yleensä kuvauksen aikana voi kuunnella korvakuulokkeilla musiikkia ja olen huomannut sen myös auttavan.Ja pidin koko ajan silmiä auki. Ahdasta ja kova meteli siellä putkessa kyllä on, mutta yritähän kestää ne parikymmentä minuuttia, minkä joudut siellä olemaan. Olen kuullut, että lapsille toimenpide voidaan tehdä nukutuksessa, mutta aikuisista en tiedä.

kävin viime syksynä pään magneettikuvauksessa ja jännitti etukäteen ihan mahdottomasti. Rauhoittavaa jouduin ottamaan kun itselläkin on ahtaanpaikankammo.Silmät pidin visusti kiinni ja musiikkia kuuntelin. Lisäksi puoliso oli pitelemässä kädestä kiinni, ilman häntä minua ei olisi sinne saanutkaan. Loppujen lopuksi se aika meni yllättävän nopeasti mutta kyllä jännitti! Tsemppiä sulle. Kyllä onnistut! ;)

Pari kertaa on minulta päätä kuvattu. Minua pelotti tuolloin piikkikammoisena eniten varjoaineen laitto. Minulla tutkimus kesti pitkään ja nukuin suurimman osan ajasta, eli ei ollut kovin suurta paniikkia... Saako mukana muuten todella olla joku, minulla nimittäin ei saanut olla muita edes samassa huoneessa? Kannattaa sanoa hoitajille, että jännittää.

Joko kuvauksesi on ohi, miten meni?

Teen aiheesta lehtijuttua ja jututtaisin mieluusti teitä, jotka olette tilanteesta selvinneet kunnialla, ja myöskin niitä, joilla toimenpide ei mennyt ihan kivuttomasti. Omalla nimellään ei jutussa tarvitse esiintyä.

Mailata saa osoitteeseen:
uhvi at suomi24.fi

itselleni tehtiin tänä keväänä. ekan kerran menin tutkimukseen ja suoraan laitettiin laitteeseen vaikkakin kerroin että pelkään ihan hirveesti. heti tuli kurja olo ja piti päästä pois. siten tuli kokeneempi hoitaja paikalle ja sanoi, että voi laittaa peilin ja sen avulla näkee "putkesta ulos". no, eihän sitä sillä kertaa voitu tehdä pelostani johtuen, mutta tulipahan asia tutuksi ja kotiin valmistautumaan...
pelko tutkimusta kohtaan tuntui vaan kovenenvan ja olin jo ihan hermoraunion partaalla, mutta pakkohan se oli tehdä. henkisesti yritin tsempata itseäni koko tutkimusaamun rentoutumalla ja kuuntelemalla musiikkia, otin oman CD:n mukaan rentouttavaa musiikkia. kokenut hoitaja oli paikalla joka osasi rauhoittaa ja peili myös laitettiin. hoitajan kanssa kävin läpi nen asiat, jotka minua huolestutti tutkimuksen suhteen. rauhallinen ja luotettava kaveri oli mukana jo odotustilassa ja vielä itse tutkimuksen ajan piti kädestä kiinni. ja tutkimus meni hienosti- siis en hermoillutkaan yhtään vaikka etukäteen jännitin ihan mielettömästi. jälkeenpäin voin sanoa, että tutkimus ei ole todellakaan hankala. rauhallisesti silmät aluksi kiinni ja kun putkessa hoitaja sanoo millloin silmät kannattaa avata. arvelin tutkimuksen kestävän n 20 min ja kuunnellessani tuttua musiikki osasin arvioida missä ollaan menossa. itse tutkimus otetaan sarjoissa, jotka muistaakseni vaihtelevat n 30 s- muutama minuutti ja silloin oltava paikoillaan. etsin ulkomaalaisilta sivuilta tietoa MRI:sta ja jostain löytyi myös ääninäytteet tutkimuksen aikana kuultavista äänistä. tästä oli omalla kohdallani suunnaton apu, koska olin jo etukäteen "altistanut "itseäni noille äänille , enkä niiden tullessa tarvinnut hermoilla.

,löysin täältä tällaisen keskustelun. Itselläni siis myös kuvaus edessä ja pelottaa aivan kammottavasti! Samainen tutkimus on minulla tehty jo 2x vuoden sisällä, eli tiedän mistä on kyse, ja aina vaan pelottaa! Mulla on nimittäin niin hirveä ahtaan paikan kammo. Lisäksi olen iso ihminen. Se putki on hirvottävän ahdas minulle. Edes käsiä en pysty liikuttamaan. Olen valvonut jo pari yötä ja seuraavat 3 tulee valvottua...

Tämä ketju on jo kymmenen vuotta vanha, mutta vastaan tähän kuitenkin. Minulle on tulossa ens kuussa magneettikuvaus. Sitä kokeiltiin ensin ilman nukutusta mutta mulle iski niin kova paniikki, että ei tutkimus onnistunut. Pyysin sitten, että voisiko sen tehdä nukutettuna ja nyt sitten ens kuussa tekevät sen mulle nukutuksessa. Olen 33v ja mulla ainakin suostuivat siihen että nukutuksessa menee. En tiedä vaikuttaako tuohon suostumiseen se, kun mulla on Asperger ja siksi on ihan yleisesti tiedossa että saatan olla esim yliherkkä siitä johtuen. Kannattaa kysellä sen nukutuksen perään.