Kuinka mä selviän tästä kuukauden eteenpäin? Mulla epäillään jotain keskushermostollista sairautta ja mun piti olla lääkäriin yhteydessä näinä päivinä ja saada tietoo mm. pään MRI-kuvista. Nyt aikaa siirrettiinkin ja pitää odottaa vielä kuukausi ennen kun saan mitään tietoa. Kun aikaa noin huolettomasti siirrellään niin ilmeisesti voin olla varma siitä, että kuvissa ei ole mitään. Vai voinko?? Epätietoisuus on rassannu koko talven ja nyt kun aika siirrettiin niin musta tuntuu etten enää jaksa odotella epätietosena näiden kaikkien oireiden kanssa. Oikeesti meinaa nyt masentaa. Miten jaksan vielä kuukauden? Oisko hyviä neuvoja? Ja mitä muuten vois olla keskushermostollinen sairaus kun lääkäri ei kummemmin asiaa valaissu sillon kun mut määräs pään MRI-kuvaan. Sano vaan olevansa huolestunu. No sitä minäkin oon ollu jo pitkän aikaa...
Epätietoisuus masentaa
Malttamaton
91275
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tunteen tuosta odottelusta. Mutta ei ole varmaan löytynyt mitään akuuttia ja "vakavaa" kun kerran siirsivät aikaa. Mitä oireita sinulla on? Miksi hakeuduit hoitoon? Minäkin olin jonossa monta kuukautta ennenkuin pääsin tutkimuksiin ja hoitoon. Nyt olen saanut diagnoosin ja hoitoa. Koita ajatella positiivisesti tuosta odotus ajasta ja ÄLÄ ANNA MASENNUKSELLE VALTAA!!!
Tutkimuksiin alun alkaen menin sen vuoksi etten vaan pysynyt pystyssä ja siitä on aikaa jo monta kuukautta. Korvapuolel tehtiin kaikki ja viimein lekuri sano et huolestuttaa ja epäilee jotain keskushermostollista. Oireita on tällä hetkellä monenmoisia mut ylivoimasesti pahin on väsymys. Tuntuu inhottavalta herätä keskellä yötä siihen kun jalkojen ja käsien lihakset on niin väsyneet et tuntuu ettei jaksa kylkeä kääntää. Välillä on oikeen tuskanen olo kun ei tiedä miten päin olis ja kuinka jaksais kääntää edes kylkeä. Muuten on olo vähän sellanen "tyhmä". Just kun on kysyny jotain niin eikun sama kysymys uudestaan eli muisti on huonontunu, puhuminen "järkevästi" on välil tosi vaikeeta, keskittymiskyky on täysin hukassa, kirjottaminen tökkii välillä tois pahasti ja esineet ei tahdo millään pysyy käsissä. Muitakin oireita on (mm. lihasten nykiminen) mut oikeesti pahin on toi älytön väsymys. Muutaman sadan metrin kävely saa väsyyn aivan älyttömästi ja töissä on vaikee olla kun teen koko ajan iltavuoroo ja välkil tuntuu et voimat ei vaan riittäis. Puoliso ihmettelee kaiken muun lisäks sitä et miks nukkuessani tärisen ja vapisen useesti. Hän on monesti herättäny mut ja kysyny et mikä on kun tärisen noin ihmeellisesti ja mul ei oo asiasta mitään tietoo.
Tasapaino heittää nykyään niin että välillä pitää "istahtaa" ja miettii uudestaan että mihinkäs päin olinkaan menossa. Ja kaiken hyvän lisäks silmässä on ollu elohhiir jo neljättä päivää, onneks se ei kuitenkaan ole vaarallista.
Ei kait tässä muu auta kuin odottaa kuukaus vaikka välillä meinaakin olla hankalaa. Eiköhän joku joskus kerro että mistä mahtaa ollla kyse. Sitä odotellessa aurinkoisia päiviä sullekin enekeli 1974. Palataan taas...
määrätty sairaslomaa noihin oireisiin?
Nyt ei parhaillaan ole sairaslomaa. Vuoden alussa olin parin viikkoa pois ja maaliskuussa viikon kun silloin oireet oli kaikkein pahimmat ja pystyssä pysyminen oli tosi hankalaa. Nyt oon taas väkisin ollu töissä vaikka välillä se on tosi hankaalaa ja väsy painaa aika lailla. Olen vielä kaikki päivät tekemisissä ihmisten kanssa niin vähän on ollu hankaluuksia peitellä näitä kaikkia oireita ettei väki ihmettele, että mitä se sekoilee. Mut päivä kerrallaan, nytkin on musta silmä kun kaaduin eilen ja löin pääni. Näitä tulee aina välillä, mutta sitten vaan noustaan ylös ja jatketaan. Mutta yhtä tuskaa tää odottaminen on...
Ethän sä hyvä ihminen voi tuossa kunnossa töissä käydä. Oletko ajatellut, että kävisit esim mielenterveystoimistossa juttelemassa, puhuminen vieraan ihmisen kanssa helpottaa ja todennäköisesti sairaslomakin järjestyy sieltä kautta. Tai jos et halua psykiatrin todistusta työpaikalle, käy työterveyslääkärin puheilla ja kerro stressaavasta tilanteestasi.
Vaarana tietusti on, että keskityt sairauteen ja oireisiin vielä enemmän kun et ole töissä, mutta täällähän on meitä jotka olemme olleet samassa tilanteessa, niin voit käydä juttelemassa, mitä kuuluu.
Minä kun olen joutunut pitkään olemaan tässä pyörityksessä, olen oppinut ottamaan puhelimen käteen ja soittamaan. Sinun tilanteessasi soittaisin jonon hoitajan puhelimeen ja kysyisin miksi aikaa lykättiin, hän varmaan joko siirtäisi puhelusi lääkärille tai selvittäisi syyn lääkäriltä ja kertoisi sinulle.
Pääsisit yhdestä epävarmuustekijästä, sitten on vielä varsinainen diagnoosi, mutta se on vain sellain joka tulee, et voi mitään sille saatko hyviä vai huonoja uutisia. Ne on vaan otettava vastaan.
Tulee taas kerran mieleen AA:laisten rukousi: Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, ja rohkeutta muuttaa mitkä voin sekä viisautta erottaa nämä toisistaan.
Voimia sinulle toivoo Inka
Sinuna kyllä marssisin vaikka yksityisen puolen neurologille taikka vaihtoehtoisesti suoraan yliopistotasoiselle sairaalaan ensiapuun, kyllähän tuo on vaarallista olla töissä varsinkin jos tasapaino on noin pahasti hukassa. Itse menin suoraan sairaalan ensiapuun ensin yksityislääkärin lähetteellä, sen jälkeen menin ilman lähetettä seuraavan kerran, nyt olen jäämässä eläkkeelle tasapaino-ongelman ja muiden oireiden johdosta ja ikää vasta 40v.
Tuskin ensiavussa mitään voidaan tehdä, jos MRI-kuvat jossakin lausuntokierroksella. Mutta siinä olen samaa mieltä, ettei töissäkäynti ole mitenkään järkevää tuossa tilanteessa.
Yksityislääkäristäkään ei tässä vaiheessa todennäköisesti ole mitään todellista hyötyä.
ei kuulu perussivistykseen, niin kysyn kuitenkin, että mikä sairaus sinulla todettiin. Minä olen vähän alta neljäkymppinen ja minullakin on usein vaikeuksia tasapainon kanssa. Toisnaan tuntuu, ettei puhekaan tule ulos suusta sillä tavalla kuin on ajatellut. Tämä on varsin hankalaa opetusalalla kun olen.
En ole vielä saanut mitään diagnoosia vaan odottelen vastausta edelleen. Sen tiedän että jotain keskushermostoperäistä epäillään. Väsy painaa armottomasto päälle ja tänään on ollu tosi vaikee päivä, mut töissä olen ollut ja olen edelleen aina puoleen yöhön saakka. Sitten onneks on viikonloppu vapaa ja saa levätä. Mut ei tässä auta kun odotella...