Makasiinien palessa nuoriso hurrasi, ainakin näin hesarissa luki.
On todella suuri pula maalaisjärjestä Helsingissä. Maalla jos tulipalo syttyy nuoriso on ensimmäisenä palokunnan apuna sitä sammuttamassa. Tekstiviestein ja soitoin koko kylä on sammuttamassa tulipaloa hetken päästä.
Mutta Helsingissä nuoriso hurraa, kun makasiinit palavat. On siinä aikamoinen ero maalaisserkkuun verrattuna.
Taitaa olla niin, että tyhmyys tiivistyy ihmisten pakkautuessa lähelle toisiaan. Sosialidemokratia ja vihreys kukoistaa, tulokset ovat ikäviä.
On todella suuri pula maalaisjärjestä Helsingissä. Maalla jos tulipalo syttyy nuoriso on ensimmäisenä palokunnan apuna sitä sammuttamassa. Tekstiviestein ja soitoin koko kylä on sammuttamassa tulipaloa hetken päästä.
Mutta Helsingissä nuoriso hurraa, kun makasiinit palavat. On siinä aikamoinen ero maalaisserkkuun verrattuna.
Taitaa olla niin, että tyhmyys tiivistyy ihmisten pakkautuessa lähelle toisiaan. Sosialidemokratia ja vihreys kukoistaa, tulokset ovat ikäviä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olet tavallaan oikeassa kun huomaat että yleisön suhtautuminen makasiinien paloon ei ole järjellä selitettävissä.
Mutta olet täydellisesti väärässä kun kuvittelet että tämä suhtautuminen olisi ollut merkki järjettömyydestä.
Se nimittäin oli merkki jostain aivan toisenlaisesta perusjäsennyksestä asian suhteen. Ja tämän perusjäsennyksen suhteen kannattaa vähän viisaampien tehdä muutamia perustavanlaatuisia kysymyksiä. Siis viisaampien = niiden jotka eivät laillasi kuittaa tapahtunutta tajuamatta miten ratkaisevista asioista siinä oli kyse.
Siinä nimittäin asetettiin eräitä pohjimmaisia arvoja ja asenteita uuteen järjestykseen. Siinä annettiin yleinen hyväksyntä jollekin joka koettiin oikeaksi. Ja tämä jokin oli - jos sen nyt voi jotenkin sanoilla määritellä - idea siitä että tuntui siltä kuin maailmassa olisi tuolloin kuitenkin tapahtunut jokin oikeus. Että kun joku otti oikeuden omiin käsiinsä, meillä kaikilla on vielä jotain toivoa.
En tiedä miten selvästi tällaisen asian saa sanoa ääneen. Mutta näin se vain oli. Hesari saa kertoa asiasta, kummastella sitä. Mutta näin se vain oli.
Ja tuollainen kokemus oli hyvin todellinen. Se voidaan kieltää, pimittää julkisuudelta, se voidaan luokitella rikolliseksi, terrorin hyväksymiseksi, ja vaikka mitä. Mutta sitä kokemusta ei voi poistaa. Kun makasiinit paloivat, ihmiset hurrasivat.
Et mielestäni oikein tarkasti osannut yksilöidä syytä miksi ihmiset hurrasivat. Minun mielestäni touhussa ei ole järjen hiventäkään. Kerro miksi ihmiset hurrasivat?
Ihmiset hurrasivat koska tuntui siltä kuin maailmassa olisi tuolloin kuitenkin tapahtunut jokin oikeus. Että kun joku otti oikeuden omiin käsiinsä, meillä kaikilla on vielä jotain toivoa.
Se ettet sinä järjelläsi pysty käsittelemään tätä tuntemusta ei poista sitä tosiasiaa että tuhatmääräinen joukko aivan täysissä järjissään olevit ihmisiä niin tunsi ja sille hurrasi.
Jos ette pysty muuten kuin tulipaloja sytyttelemällä fiiliksiänne muille ihmisille selittämään olisi parempi olla hiljaa.
Tuo tapahtuma loi aivan uutta tietoisuutta - ja varmaan paljon, paljon laajemman joukon mieliin kuin niiden ehkä kymmenentuhannen jotka parjantai-illan kuluessa kävivät tunnelmia aistimassa.
Näin ne mielialat ja yhteistunnot yhteiskunnassa kehittyvät. Tämän asian merkitystä ja symboliarvoa ei kannata vähätellä. Katsokaamme tulevaisuudessa mitä kaikkea tästä seuraa.
Siis muutakin kuin kaltaistesi halki-poikki-pinoon -tylsimysten mitätöintiyrityksiä.
Oletko huomannut, miten helposti olet johdateltavissa ja vedettävissä mukaan?
Ellet ole, niin tarkkaile itseäsi ja ajattele hieman enemmän, mistä on kyse, ettet menisi nenästävedettävien joukkoon liian helposti.
Se voi myöhemmin harmittaa enemmän kuin luuletkaan.
Pääministeri Vanhanen panee silmänsä kiltisti kiinni arvioidessaan perjantai-illan tapahtumia:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016225730
Maalla palaa naapuri, Stadissa "eliitti".
perusmentaliteettiin minusta. Helsingissä voi tulla hakatuksi avoimella paikalla ihmisten keskellä päivänvalossa ilman että kukaan tekee mitään, saattaa hukkua lähelle rantaa ilman että yksikään ihminen pysähtyy auttamaan avunhuudoista huolimatta, saattaa kuolla bussiin ja ihmiset vain katoavat ympäriltä mitään sanomatta... Tulipalolle hurraaminen on samaa sarjaa, looginen jatko. Toisen hätä ei kiinnosta kuin silloin, kun se on miellyttävän kaukana itsestä ja sitä voi vaivattomasti lievittää vaikka laittamalla 50 centtiä yhteisvastuukeräykseen.
Tuollaisissa ilmiöissä suomalaisuus ja suurkaupungin mentaliteetti löytävät toisensa karmeimmalla tavalla.
Kun kaupunkeihin tullaan muualta, ei synny yhteisöllisyyttä niin kuin niiden välille, jotka asuvat siellä, missä ovat syntyneetkin.
Juurettomuus johtuu muutosta, ei niinkään mentaliteetista.
ja asuminen sielä. Juurettomuus on tietty yksi tekijä, joka voi aiheuttaa levottomuutta.
Suurkaupunki on sellainen yksikkö jossa vastuun voi sen kummemmin ajattelematta lykätä seuraavalle. Kun tarpeeksi moni ihminen toimii niin, lopulta kukaan ei ota vastuuta. Sen verran olen joutunut sosiologian tutkimustuloksiin perehtymään, että tunnen eron mikä on pienten paikkakuntien ja suurkaupunkien välillä esimerkiksi rikollisuudessa. Yhteisöllisyys on vahvempaa pienillä paikkakunnilla kuin isoissa keskuksissa. Sillä on sitten sekä positiivisia että joitain negatiivisiakin vaikutuksia, mutta ero on selvä. Välittäminen loppuu siinä vaiheessa kun on tarpeeksi ihmisiä ympärillä.
Ihan omilla havainnoillakin sen näkee. Tuttu ihminen oli hukkua Helsingissä, ja ohikulkijat vain kävelivät ohi päätään kääntämättä. Onneksi joku oli vaivautunut soittamaan poliisin, joka tuli juuri ajoissa paikalle. Toinen omakohtainen ihmettelyn aihe (ei tosin Helsingistä mutta verrattavissa olevasta) oli pari kuukautta sitten, kun eläkeikäinen nainen pähkäili, miten uskaltaisi alas pari metriä jäistä jyrkkää rinnettä. Oli hieman outoa, kun nuoret ihmiset vain kävelevät ohi päätään kääntämättä, vaikka pysähtymällä muutamaksi sekunniksi auttaisi ja antaisi hyvän mielen.
Pitää toivoa ettei tuollaisessa koskaan ainakaan itse menisi massan mukana.
Yhteisöllisyyden syntyminen vaatii aikaa. Kun muutetaan muualta, sitä ei heti koeta. Yhteisöllisyyshän on meissä sisällä, asenteena, ei ympäristössä. Se puuttuu, kun ollaan muutettu pois kotoa toiselle paikkakunnalle esim. vain työn vuoksi.
Ikäviä kokemuksia suurkaupungeista varmasti on paljon, koska suurissa kauoungeissa on paljon ihmisiä. Minulla on hyviä kokemuksia, esim. itseäni on autettu aina, kun olen apua tarvinnut.
mutta en nyt kuolemaksenikaan muista mikä kirja oli kyseessä. Joku suomalainen jonkun sortin sosiologian perusteos, jossa esiteltiin lyhyesti tutkimustuloksia mm. tästä juuri puheena olevasta asiasta. Siitäkin, että siihen yhteisöllisyyteen voidaan vaikuttaa välillisesti monin tavoin. Mielenkiintoisia pointteja oli sellaisista asioista mitä ei itse ole tullut ajateltua lainkaan aiemmin.
Mielenkiintoista on kuinka paljon voidaan esimerkiksi kaupunkisuunnittelulla vaikuttaa erilaisiin asioihin, vaikkapa tuohon yhteisöllisyyden tuntuun. Amerikassa näitä on tutkittu enemmänkin, esimerkkinä sikäläinen CPTED-tutkimus, joka keskittyy rikollisuuden ehkäisyyn ympäristösuunnittelun kautta, ja sen periaatteita on ilmeisesti jonkun verran sovellettu Suomessakin.
Mutta ei nyt enempää tästä. Palaan ehkä asiaan jos sen kirjan löydän ja voin referoida.
Kiinnostavia kirjoja ja tutkimuksia lukee aina mielellään. Tietämättä mitään juuri siitä tutkimuksesta, jota muistelet, sanon yleisluontoisena kommenttina, että sosiologian tutkimukset yleensä erittelevät eri ilmiöiden seurauksia ansiokkaasti, mutta harvemmin puuttuvat syihin, koska sen tutkiminen, miksi jokin ilmiö tapahtuu, edellyttäisi kvalitatiivisia tutkimuksia, jotka ovat aika vaikeita, tosin sosiologialle myös tyypillisiä nekin.
Kaupunkisuunnittelulla on paljon vaikutettu yhteisöllisyyteen. moni uusi pientalo- ja pienkerrostaloalue on pääkaupunkiseudulla rakennettu siten, että muodostuu pihapiirejä asukkaiden yhteistiloiksi. Se lisää naapureiden kanssakäymistä, yhteisöllisyyttä, ystävyyttäkin ja ennaltaehkäisee myös kasvuikäisten villiintymistä, ja varmaan rikollisuuttakin, kun naapurit kokevat yhteisvastuuta toisistaan.