Olen hoitajana jo täysin uupunut. Tiesin alalle lähtiessäni, että se on raskas mutta koska ala on myös mielenkiintoinen niin halusin valmistua hoitajaksi. Pidän työstäni, koska se on tietotaito-pohjaisesti erittäin mielenkiintoista sekä ihmisläheistä. Mutta. Totuus on se, että..no sanottakoon vaikka näin.. kaksi hoitajaa tekee useamman ihmisen työt. Suuri vastuu olisi helpompi kantaa ilman kovaa kiirettä, ilman valtavaa työmäärää. Sekä ilman syyllistämistä "pannulapun paikasta". Hoitoalalla tuntuu olevan yksi tiukassa istuva piirre: syyllistäminen. Pitäisi olla robotti. Virheetön. Ei ihminen. Ihmeidentekijä 8h/työpäivä. Jos ei asiakas syytä niin sitten työkaveri, jos ei työkaveri niin sitten omainen. Jos ei kukaan näistä edellämainittuista niin ainakin sitten itse itseänsä. Koko ajan takaraivossa hakkaa ääni: "älä tee virheitä"..ja kun tietää tehneensä pienenkin virheen(ei jaksa uupumukseltaan "muistaa" enää sitä patalappua) niin..auta armias..Selvää toki on, että kun kyseessä on ihmisten terveys ja hyvinvointi, niin on syytäkin olla vastuuntuntoinen ja tarkka. Mutta, ihmisiä hoitajatkin on. En usko, että kukaan terveellä järjellä varustettu ihminen tekisi tahallaan virheitä omassa työssään hoitoalalla. Paitsi uupumuksen takia. Kun ei jaksa enää revetä joka paikkaan niin on mahdoton suoriutua siinä vaatimusten viidakossa joka puunoksalle roikkumaan. Ja mitä palkkaukseen tulee niin totta, tällä työmäärällä se on todellakin liian pieni. Ratikkapysäkillä kerran seisoessani mietin, että kuinkakohan moni poliitikko tekisi saman, nousisi ylös aamuvarhain siihen maailmaan, jossa minä (ja moni muu hoitaja) elää. Ja sillä palkalla. Ja sitä paitsi, en muuten halua koskaan elää vanhaksi. En halua kokea sitä vanhuutta, jonka olen nähnyt tämän päivän vanhuksilla olevan. Vaikka sitä hoitajat yrittävätkin tehdä paremmaksi koko uupuneilla sydämillään, yhdessä uupuneiden vanhusten kanssa. V8-moottorinaan lähimmäisen rakkaus ja kunnioitus ihmisen elämää kohtaan.
Vanhustyö
Hoitaja
7481
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet varmasti aivan oikeassa ja pelkäämpä että pahasti uupunut. Uupumisen ja loppuunpalamisen kokeneena haluaisin ehdottomasti sanoa jotakin joka helpottaisi tilannettasi. Mitähän se olisi? Mitä se sinun mielestäsi pitäisi olla?
Toi on ihan totta mitä kirjoitit ja se on niin helppo haukkua meitä " huonosta hoidota" juuri niiden kellä ei ole tippaakaan tajua,mitä tämä työ on.
Omaiset luulevat että joka vanhuksella on oma hoitaja..
Se on niin helppo " lykätä " se omainen meidän hoitoon ja sitten moittia siitâ työstä mitä he itse eivät viitsi tehdä.
Koita kestää,me teemme työtä,mihin monikaan ei alkaisi.
Aivan, olen itse käynyt uupumisen läpi. Tuntemukseni olivat aivan samat, virheiden pelko, riittämättömyyden tunne, huonosti nukutut yöt ja itsensä syyllitäminen.
Älä yritä kestää, hae apua ajoissa. Pääset paljon vähemällä, kun et päästä tilanetta pahaksi.
Itse olin 8 kk työkyvytön, kun en hakenut ajoissa apua ja lomaa.
Nyt jo vuosia jaksanut hyvin.
...lausuttu, että hoitajia on ihan riittävästi, vaikka kantelun perusteella tutkitussa koukkuniemenkin vanhainkodissa oli hoitajia vain välttävään hoitotasoon riittävä määrä.
Eiköhän alimiehityksestä kärsi niin henkilökunta kuin potilaatkin ja usein vain henkilökunnalla on resurssit tuoda ongelmat päivänvaloon.
Kun "viisas päättäjä" lausuu, että hoitohenkilökuntaa on riittävästi, niin pakostahan siinä omaiset tekee päätelmän ongelman aiheuttajasta eli laiskasta hoitohenkilökunnasta.
Eli tuokaa ongelmat esiin...
Kautta aikain ihmisten on ollut helpompaa hoitaa eläimiä, kuin ihmisiä. Tämä näkyy esim. suurten ikäluokkien kokemusmaailmassa mikäli he kykenevät pöhöttöneisyydeltään niitä jäsentämään. Samaan aikaan kuin agraari-suomen naiset hoitivat karjaa joutivat talouksien vanhimmat tyttäret tekemään kotitaloustyöt ja vanhimman miespuoliset perheen jäsenet tekivät maatilatalouden askareita.
Vastuuntunto siinä toki kasvoi, mutta pahana tästä jäi jälkeen pyrkimys ja fantasia ns. hyvinvointi suomeen, jossa joku toinen ( käytännössä ei kukaan)tekee työn panttina maksetun veron vastapainoksi hyvinvointityön toisille.
Ollaan ja eletään siis kuvitelmassa, että joku hoitaa asiat. Hyvinvointi yhteiskunta fantasia on siis käytännössä ottanut ulkoistetun lähimmäisen rakkauden ja toisista huolehtimisen roolin. Ja jättänyt sen lähes kaikilta osiltaan tekemättä ja toteuttamatta.
Ihmisen elämä on siinämäärin pitkä ja ihmisen itsensäkin kannalta toivottavasti mahdollisimman monikompleksinen, että tilanteiden näinollen on ihmisen kykenemättömyys toisensa huomioimisesta vaikeaa tai mahdotonta ajantakia. Mistä lauseen loppuosa ei ole toivottavien ominaisuuksien joukossa. Mutta alkuosa sitäkin suotavampaa.
Miksi sitten näin tarvitsisi olla? Vai onko niin, ettei kaikille ole annettu tasapuolisesti 24h/vrk. Siitä sitten osa ihmisistä kuluttaa osan aikaa työhön. Ja suurin osa lopun ajan ajanvietteeseen.
Muutos asioissa ei voi lähteä mistään muusta kuin siitä persoonasta, joka tervehtii katsojaa aamulla peilistä. (1.)
Toki on niin, että suomalainen on keskiverrosti sellainen, että toinen ei toisensa kanssa liiemmälti viitsi aikaa viettää. Mutta kts kohta (1.)
Muuttamalla ihmisten ajanvietettä ja siihen käytetyn ajan jakaumaa, sekä hylkäämällä fantasia hyvinvointivaltioista on suomalaisilla ja miksei sitten viiveen kanssa, jopa tampereella ihmisillä mahdollisuus ottaa realistisempi ote elämäänsä ja ympäristöönsä.
Toki asiassa on selvää, että pitkäaikainen asioiden toimimattomuus ja henkinen velttoilu on tehnyt alun vaikeaksi ja tämäkin ihmisyyden vallankumous aiheuttaa väliinputoajia.
Mutta kiusallisena ominaisuutena väliinputoajalle toki tarjoutuisi mahdollisuus verkottua muiden ihmisten kanssa heti ja kaikissa tilanteissa.
Lähimmäinen on se kuka kulloinkin edessäsi on, ei se, joka sinua peilistä katsoo. Ja jokaisen on siinä hetkessä, kun kulloinkin on ratkaistava se ongelma miten hän niillä resursseilla, joita hänellä on toimii.
Itse olen astumassa samaan. Tai siis opiskelemassa hoitoalalle. Tiedän, kuinka raskasta hoitotyö on ja parhaani mukaan yritän jo tässävaiheessa opintojani miettiä, kuinka pääsisin helpommalla, ettei tarvitsisi itseä ihan piippuun vetää. Työvuosia elämässäni kuitenkin riittää.. valmistuessani sairaanhoitajaksi olen vasta 23-vuotias.
Siispä, opiskelen nyt hoitajaksi. Teen ehkä muutaman vuoden töitä, katson mitä se tosiaan on.. Jatkan opintojani varmasti jollekin muulle alalle, missä palkka on parempi ja työ fyysisesti helpompaa..
En tiedä mitä mieltä ja mitä suunnitelmia muilla opiskelijoilla on, mutta hoitajapula ei ainakaan tätämenoa tule vähentymään - päinvastoin. Minä en ainakaan halua jättää omaa elämääni elämättä työn vuoksi.
että naistentautien osastolla on sairaanhoitajan työ helpointa. Taisi tuo sairaanhoitaja opiskella myöhemmin kätilöksi.