http://www.turunsanomat.fi/urheilu/?ts=1,3:1006:0:0,4:6:0:1:2006-05-09,104:6:377264,1:0:0:0:0:0:
http://www.turunsanomat.fi/urheilu/?ts=1,3:1006:0:0,4:6:0:1:2006-05-09,104:6:377255,1:0:0:0:0:0:
http://www.turunsanomat.fi/urheilu/?ts=1,3:1006:0:0,4:6:0:1:2006-05-09,104:6:377255,1:0:0:0:0:0:
Vastaukset 12
Vanhimmat
Painin kohdalla ongelma on kaiketi siinä, että harrastuspohjalta painiminen ei oikein tahdo onnistua. Kilpailla ei tietenkään tarvitse mutta harjoitusmatseissa joutuu käytännössä sitten kilpailevien kavereiden kanssa ottamaan yhteen. "Puulaakipainia" ei taida löytyä mistään eikä tasoeroja tasoittavia divareitakaan. Monet B-juniorit jalkapallon puolella jatkavat omissa harrastelijaporukoissaan pelaamista, kun joko kipinä sammuu tai taito ei riitä tositoimiin.
Noita kuntopainivirityksiähän on, mutta toimivatko? Kamppailulajia on vähän vaikea harrastaa puolivaloilla. Liikkeiden oikea suorittaminen jo pelkästään edellyttää, että ne tehdään "tosissaan". No toisaalta budo-puolella elinikäinen harrastaminen taitaa olla yleistäkin. Judoharrastajia taitaa olla kaikenikäisissä - vai olenko väärässä?
mikä on sun bointti? onko joku pakottanut sut urheilemaan? ja mikä on sun bointti tossa aijemmin "nyt mennään venäjälle"-läpässä. onko siperian airlines turvallinen -huh huh. taitaa turkulaisen vanne kiristää.
painipiireissäkin. :)
En tiedä tosta venäjän jutusta, mutta olen kyllä kisoissa katsonut surullisena lapsia, joita selvästi pakotetaan painimaan.
Se onnistuu tietyn ajan, mutta viim. murrosiässä lapsi ei enää suostu tekemään isin mieliksi juttuja, vaan haluaa tehdä omia juttujaan. Siksi pitäisi vanhempien tajuta, että lasten kautta ei voi toteuttaa omia unelmiaan. Lapsilla on omat unelmat. Lapset toteuttavat niitä. Isin mielestä painikulta SM:ssä on tavoittelemisen arvoinen juttu. Lapsi voi viis veisata moiselle haaveelle. Hän voi haluta vaikka tulla ihan joksikin muuksi ku painijaksi. Vaikkapa syöksylaskijaksi tai eukonkannon suomenmestariksi.
No mistäs sulla nyt kenkä puristaa?onhan se nyt päivän selvää että jos urheiluun ei halu ole itsessä niin tottakai se loppuu jossain vaiheessa,ja mikä on pakotuksen ja kannustuksen ja palkitsemisen ero,periaatteessa kyse on samasta asiasta se riippuu täysin katsontakannasta ja KATSOJASTA ITSESTÄÄN.
eli joku tais tuntea piston omassatunnossaan..hahhaa!
minäkin näen lapsia, joita raahataan painiharkkoihin puoliväkisellä. he tosiaan toteuttavat sitä isin unelmaa. ja jos pari isoveljeä painii, niin tottakai loput seuraavat mukana. heiltä ei edes kysytä, olisko kenties salibandy tai lentopallo mukavampaa.
myönnän että joudun minäkin joskus maanittelemaan lapsia harjoituksiin. aina ei jaksaisi. ja silloin täytyy vanhemman vetää raja siihen, mitä lapsi jaksaa. jos näen, että nyt ei jaksa, jätetään väliin.
meillä onneksi (?!!?) harrastetaan myös paljon muuta kuin painia; hiihdetään, suunnistetaan, yleisurheillaan, ampumahiihdetään, pesäpalloillaan.... siinä on lasten mistä valita... mihinkään ei pakoteta...ehkä lievästi painostetaan ; )
Meillä ei paljon muuta,kuin painia ja koulua keritty treenaamaan....ikääkin on sopivasti jo ylä-asteen vipalla...ei tytöt eikä moottorit.... vaan mikä mättää?? Siinä ikuisuuskysymys...Ehkä viisaimmat voisi auttaa... Ehkä teillä aloittelijoden vanhemmilla olisi hyviä neuvoja..????
KKK puhuu asian ytimessä kertakaikkiaan. Juuri näin kun hän kuvailee pitää menetellä.
kun lapsille tulee ikää, joudutaan mekin karsimaan. ovat vielä niin pieniä, että touhu on ja pitääkin olla leikkiä. kun koulupäivät pitenevät ja kenties itsekin haluaa panostaa johonkin lajiin enemmän on aika pudottaa jotain pois.
yläasteikäiselle ei välttämättä muita talvilajeja mahdu kuin paini, ei ainakaan kilpalajeiksi. kun se koulukin pitäisi hoitaa. mutta kesällähän ehtii pelata, suunnistaa, yleisurheilla, uida...
En tohon pakottamiseen viitsi provosoitua. Sehän on selvä, ettei harrastus ilman omaa intoa voi jatkua murrosiän paikkeilla.
Mutta se mitä yritin aikaisemmassa viestissäni hakea: miten pidämme lajin parissa ne 15-kesäisinä lopettavat, jotka eivät halua panostaa lajiin kilpailumielessä? Onko konsteja pitää heidät mukana "harrastelijoina" ja siitä sitten kasvattaa ehkä tulevaisuuden valmentajia seuratoimijoita? Viitttasin jalkapallon tapaisiin lajeihin, jossa voidaan harrastaa eri tasoilla ja jäädä lajin pariin helpommin. Ja sitten tämä judo/budo kysymys: niissä lajeissa kai tällainen "harrastelu" on yleisempää?
Painin arvostus ei ole paras mahdollinen! Judo/karate/kravmagga ym. ovat "muodikkaampia" kuin paini, harrastajia on enemmän ja ryhmiä joka lähtöön. Tiukat tasokokeet/vyökokeet takaavat myös sen että jokaiselle löytyy varmasti oman tason ryhmä. "kuntopainijat" tuppaavat olemaan ainakin yhteistreeneissä enemmän haitta kuin hyöty, valmentajan aika menee näiden harrastajien ohjaamiseen muiden kustannuksella.
kuntopainijoilla? puhutaanko lapsista, nuorista vai aikuisista?