Kestävyydestä

Luin yhden ihmisen "kirjanpitoa" hankkimistaan ja viljelemistään kärhöistä muutaman vuoden ajalta. Muutama kymmenen lajia, joista osa menestyi loistavasti, osa huonosti ja osa kuoli vuodessa. Ei ollut merkitystä sillä, kuinka kestävänä ko. lajia pidettiin yleisesti. Vaativat saattoivat menestyä ja kestävät kuolla käsiin huolellisesta hoidosta huolimatta.

Tiedän erään tumpelon (erotti voikukan ja nokkosen mutta ei muuta), joka sai 50-vuotis lahjaksi todella kauniin kärhön, nimilappu katosi juhlapäivänä roskiin, mutta joku ehti tunnistaa nimestä sen, että kyseinen laji on vaativa kasvupaikaltaan, hoidoltaan, kestävyydeltään jne. Tumpelo sitten ajatteli jotta jos homma on vaikea niin samapa se kai on mihin kasvin istuttaa - kuolee se joka tapauksessa. Tumpelo kaivoi talon kulmalle kuopan, heitti kärhön perään, multaa päälle ja kasteli. Silloin tällöin muisti kastella koska paikka oli päivän auringossa, mutta aika omillaan kärhö siinä eleli. Se kukki hieman ensimmäisenä vuotena. Ei leikattu syksyllä...

Keväällä joku naapuri kehotti leikkaamaan kärhön. Tumpelo ajatteli se on jo kuollut, mutta leikkasi ennen kuin kasvu alkoi. Ja kärhö nousi, isäntä laittoi tukiverkon taakse. Kärhö kukki komeasti kesäkuusta syksyyn, jolloin tumpelo ymmärsi leikata, vaikka ajatteli ettei se enää kolmatta kesää näe. Vaan kärhö näki kaikkiaan seitsemän loistavaa ja vahvaa kesää ennen kuin tumpelo muutti muualle. Joskus hän kertoi muistaneensa lannoittaa keväällä, joskus ei. Mutta ensimmäistä vuotta lukuunottamatta hän sitten leikkasi ennen talvea kuten naapuri oli kehottanut.

Kasvien kestävyyttä olen miettinyt muutenkin. Miksi "ennen vanhaan" kasvit kestivät ja nykyään eivät? Maalla mummolassa oli iät ja ajat olleet samat kasvit, eikä niitä sen kummemmin hoidettu. Vastaavia lajeja on nykyään vaikea saada ja jos jostain saakin ne eivät kestä kuin vuoden, pari. Uudet jalostetut lajit tuntuvat olevan vielä herkempiä.

Olisiko syy kenties siinä? Niin kasvi- kuin eläinmaailmassakin. Jalostus. Mitä alkukantaisempi laji tai rotu, sen kestävämpi se on? Ja mitä kauempana jalostetun lajin emokasvit ovat alkuperäisestä (ts. sukutaulu täynnä jalostettuja lajikkeita) sen vaikeampi kestoltaan? Onko ns. alkukantaisia lajeja (joita siis kasvaa myös luonnonvaraisena) edes saatavilla? Tai lajeja, joiden emokasvit olisivat alkukantaisia?

Varmasti risteytyksissäkin löytyy kestäviä, mutta kun osaisi löytää juuri sellaisen, joka ei vaadi taikakonsteja elääkseen edes muutaman vuoden. Vaikka nykyään monet "tumpelotkin" yrittävät pihaansa kasveja istutella, niin en jaksa uskoa että he kaikki olisivat niiin tumpeloita että kasvit eivät menesty sen takia. Varmasti kaikenlaista viheltäjää löytyy, mutta luulisi että kasvitkin kestäisivät hieman paremmin kunhan ne ovat maassa, saavat vettä ja aurinkoa jonkin verran.

Ihan tällaisia vaan tässä aamutuimaan aloin mietiskellä.