Olenpa sitä mieltä, että perämoottorien huolto-ohjeet ovat aivan omituisia. Että pitäisi muka joka talvi huoltaa ja vaihdella öljyjä. Yleensä mutamien kymmenien tai korkeintaan 100-200 tunnin ajon jälkeen. Ja muka huuhdella makealla vedellä, jos vene on vähäsuolaisella Suomen rannikolla. Autollakin ajetaan 30 000 km tai kaksi vuotta ennen ensimmäistä huoltoa oli pakkasta tai hellettä. Omat kokemukset perämoottoreista (useammasta) osoittavat, etä jos kerran viiteen vuoteen huoltaa ja vaihtaa öljyt, niin ihan hyvin pärjää samalla koneella vaikka 20 vuotta. 2003vm. 4-t konetta on huollettu nyt kerran. 80-luvun 2-t koneita tosiaan n. 5 vuoden välein. Uusimman 2006vm. 4-t koneen meinaan kyllä viedä ensihuoltoon, että 4-v takuu pysyy voimassa.
Moottorien turhat huollot
kokenut arvailija
137121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
hullumpaa on autoissa. Katsellut tuossa taloudessa olevan VAG:n tuotteen huolto-ohjelmaa. Öljyjen vaihto on ainoa konkreettinen työ. Loput ovat tyyliä "katsotaan, ettei moottorissa ole öljyvuotoa, katsotaan, ettei voimansiirrossa ole öljyvuotoa". 120€.
Ei ne huollot turhia ole. Esim vaihteistoöljyä vaihdettaessa näkee vuotaako perä. Jos öljyä ei vaihda, ei vaurioita pysty välttäämään veden muhiessa tarven yli laakeripinnoilla. Moottoriöljyyn kerääntyy palojäämiä ja polttoainetta, joka alentaa öljyn viskositeettia. Makeavesihuuhtelukin on ihan asiallista tehdä. Samalla pitäisi rassata rööreihin kerääntynyt hiekka ym pois. Lopulta sisäkaluihin ajetaan glykoliseos, jossa on myös korroosiota hidastavia aineita.
Huollot ovat suurimmaksi osaksi ennaltaehkäisevää työtä. Jos kone piiputtaa juhannuksena kun koko suku on veneen kyydissä, voi vain katsella peiliin...
Kerrothan tämän myös kun olet myymässä käytettyä moottoria?
Voi sitä onnetonta piruparkaa joka tuolla huollolla olleen koneen käytettynä ostaa hyvässä uskossa ja normihintaan. Aja konees loppuun ite, älä ikinä myy, on se niin hyvin pidetty.
Jos koneella ajetaan 50-80 tuntia kesässä, vastaa se noin 5000-8000 ajokilometriä autolla - jos ei kierrätä konetta koko ajan täysillä. Näin laskien voisi kyllä vaihtaa öljyt 2-3 vuoden välein.
Öljymäärät ja peräöljyn vedettömyys kannattaa tarkistaa kauden aikanakin ja tietenkin syksyllä, ettei jää vetiset peräöljyt talveksi tuhojaan tekemään.
Autossa minulla on ollut yhdet ja samat tulpat jo neljä vuotta. Perämoottoreissa voi kyllä olla eroja tulppien keston suhteen (esim E-tec kulutti Kipparin kestotestissä tulpat nopeasti, kun oli paljon uisteluajoa).
Kun perämoottorilla ajetaan 1000 tuntia, niin se vastaa autolla ajoa 100 000km.
PS. Aina on ylämäki veneellä, ei autolla.
Niinhän tuossa alkup.viestissä olikin: perämoottorin yksi käyttötunti vastaa 100km ajoa autolla, 50h vastaa 5000km, 100h/10000km, 1000h/100000km jne...
Jos kaudessa käytetään perämoottoria 50-80 tuntia, vastaa se 5000-8000 km ajoa autolla. Kuka vaihtaa autoon öljyt ja sytystulpat 5000-8000 kilometrin välein?
Vaihto ei siis joka vuosi ole tarpeen, mutta öljyjen määrä ja vedettömyyys on syytä tarkistaa ainakin joka syksy, mieluummin kauden aikanakin.
"Jos kaudessa käytetään perämoottoria 50-80 tuntia, vastaa se 5000-8000 km ajoa autolla. Kuka vaihtaa autoon öljyt ja sytystulpat 5000-8000 kilometrin välein?"
Ei nykyisin kukaan. Mulla oli taannoin Warre ja 10000 km oli kyllä maksimi järkevässä käytössä tulpille. 100 ajotuntia tuppaa olemaan myös 2-t persveivarille riittävä määrä tulpilla, tosin nykyisin kun koneet ovat kasvaneet ja käyttökuormat sen myötä vähentyneet ( ajetaan vähemmän urku auki, kuten aiemmin) voisi kuvitella tulppienkin kestävän pitempään. Kuitenkin kärkiväli venyy ja tyhjäkäynti kärsii, joten en minä ainakaan suostu koittamaan menisikö tulpat toisen kesän koskematta niihin jos ajoa edelliseltä kaudelta jo 80h. Se on kuin kerjäisi ongelmia loppukesään.
Nelari menee, sytyksiä puolta harvemmassa ja ei öljyä, ei ainakaan yhtä paljon. Kuitenkin, jos koneelle on tehty asiallinen syyshuolto, on tulpat keväällä öljyiset ja ne on hyvä puhdistaa ja säätää kärkiväli oikeaksi.
Talviseisokki käytetyillä öljyillä ei liioin miellyttäisi minua, siis nelarin kohdalla, joten kun ei ole isosta kustannuserästä kyse, niin kyllä minä ne syksyllä vaihtaisin..
Peräöljyn suhteen voisin jopa kallistua kirjoittajan kanssa samalle kannalle, edellytyksellä, että tarkastuksen ajankohtana tarkastusruuvi on todella alimmalla kohdalle perässä, muuten voi erottunut vesi jäädä huomaamatta. Helpointa tässäkin on toimia varman päälle. Toinen asia on, että nykykoneissa useissa on magneettiproppu öljyntyhjennys/täyttöreiässä. En vielä ole selvinnyt yhdelläkään koneella siten, etteikö propussa olisi jonkun verran terästöhnää syksyllä. Jo tämän propun putsausksen aikana valuu jonkun verran öljyä ulos koneesta. Eli joutuu sen perän öljymäärän kuitenkin tarkistamaan, siis koittamaan onko se täynnä.
Jos koneesta puuttu magneettiproppu, en edes harkitsisi öljyn vaihdon väliin jättämistä, ja vaiteiston pöyrittämistä hiomaaineiden kanssa 100-150h.
Todettakoon, että vielä 80-luvulla oli eräiden pienkoneiden peräöljyn vaihtoväli 50h. Nämä pienimmäthän yleensä saavat sen huonoimman kohtelun. Kone nostetaan jonnekkin liiterin nurkkaan käytön loputtua ja ja keväällä se taas kaivetaan sieltä ja kokeillaan lähtisikö tuo tuosta käyntiin kun pitäisi saada katiska veteen.
voitelumielessä kaivata öljynvaihtoa sen enempää kuin auton askikaan, johon ei vaihdeta koskaan öljyä. Tuskinpa mitoitusmenetelmissä on isoja eroja. Kaverilla vanhassa Evikassa oli useana kesänä öljyä vaihteistossa vain ennen juhannusta ja syksyllä voideltiin vedellä. Ei siinäkään ongelmia tullut.
Vanhoissa Evikoissahan oli pelkät puslat, ei laakereita. Siksi ne toimi pelkällä vedellä.
On vähän eri juttu.
Niinpä niin, ei ekä kannata puhua nykyisistä kuula- ja neulalaakeroiduista peristä ihan samana päivänä kuin noista vanhuksista.
Vanhoissa peräprutkuissa oli yleisesti pronssilaakerit, ei stefoja. Voiteena käytettiin huomattavan paksua tavaraa, vaseliinia tai ns. C-rasvaa.
40-50 luvun taitteessa, kun vaihteet yleistyi, syntyi myös tarve käyttää ohuempia liukasteita. Tällöin tuli (viimeistään) OMC:n koneisiin fosforipronssilaakerit ja yksi stefa kumpaankin akseliin. Akselit olivat erinomaisen kovia, mm TM:llä oli hankaluuksissa modifioidessaan jotain OMC:n akselia siten, että olisivat saaneet välikappaleen akselin ja dynamometrin väliin. Perien öljynvaihtoväli oli 50h. Ne kestivät yllättävän hyvin todellakin ajaa aika vähilläkin voiteilla, mutta ei nekään siitä hyvää tykänneet.
Ei minulla ole kokemusta kuinka paljon nopeammin perä menee pilalle ajamalla vanhoilla öljyillä. Enkä aio kokemusperäisesti selvittääkkään. Uskon kun tehdas ehdottaa öljynvaihtoväliksi 100 ajotuntia. Voi olla, että sen voisi tuplata, mutta miksi ottaa riskiä? Tehtaalla lienee jonkinlaiset perusteet ehdotukselleen, sillä huoltotarpeen lisääminen ei ainakaan minun mielestäni ole myyntiä edistävä toimenpide. Henkilökohtaisesti uskon, että hyvin suuri osa perien rikkoutumisesta johtuu käyttäjien virheistä, lähinnä vaihtamistilanteessa, jossa vaihdetta ei osata kytkeä siten, että kykinkappaleen kulmat eivät pääsisi narahtamaan. Tällöin lähtee aina irti teräsmuruja ja kulmat pyöristyy. Syynä turhan korkea tyhjäkäynti, malttamattomuus odottaa koneen kierrosluvun alentumista ja liian varovainen vaiteen siirto (liian hidas vivun liike). Yleisin syy taitaa kuitenkin olla pohjakosketus ja sen seuraukset.
E-tec:ssä sallitaan öljynvaihtoväliksi 300h. On kuitenkin huomattava, että sen perän öljytilavuutta on myös lisätty jonkun verran, joten on se selvää, että öljykin kestää paremmin. Voi olla myös, että mekaaniikkaa on kehitetty siten, että vaihde putoaa luotettavammin päälle niin, että ei synny turhia narahduksia.
Kyllähän me voidaan tietysti vertailla ja arvioida eri perusteilla noita öljyn vaihtovälejä. Tässä yksi: Tutulla on Volvon traktori 50-luvulta. Ei sen peräöljyjä ole vielä tähän päivään mennessä vaihdettu. Selvyyden vuoksi mainittakoon, että laite on edelleen käytössä. Tästä ilmeisesti voidaan vetää johtopäätös, että turhaa höpinää koko öljynvaihto siellä perässä? Ajetaan vaan, kyllä ne kestää!
Perämoottorit oletetaan olevan ikiliikkujia mitä ne ei ole ensin jätetään huollot tekemättä sitten revitään narusta ja kiroillaan kun tukkijätkät. Tehkää asianmukaiset huollot niin menee veneily mukavammin ja turvallisemmin ja helvemmin.
NIIMPÄ !