Opettajan lyhyt sana

Rosvo Rudolf

Toimin itse otsikon koulussa aineenopettajana. Aineenopettajat astuvat kuvioihin yhdeksännellä luokalla, kun luokanopettajan opetusvastuu oppilaistaan päättyy kahdeksan vuoden jälkeen.

Keskustelu, jota täällä etenkin nimellä "Entinen oppilas" esiintyvän henkilön aloitteesta käydään, on jo sellaisenaan puolueellista, koska se on pitkälle yhden ihmisen negatiivisiin kokemuksiin perustuvan pettymyksen purkautumista. Kirjoituksissa on varmasti todenperää, sillä olen itsekin tavannut hyvin kirjavan joukon luokanopettajia. Ja mitä tulee Steinerin ajatuksiin ja pedagogiikkaan, on sekin varoen nieltävää aineistoa. Ongelmana tässä on se, että osa opettajista todellakin uskoo sokeasti Steinerin kirjoituksiin eikä kykene näkemään rajaa niiden sopivuudelle kasvatus- ja opetustyöhön. Tällaisen seurauksena saattaa sitten olla täällä kuvattuja kokemuksia. Mutta mikäli muodostamme mielipiteemme vain yhteen kokemukseen nojautuen, toistamme tuollaisten sokeiden opettajien kapeaa katsantokantaa. Itse olen urani aikana tavannut useita luokan- ja aineenopettajia eri kouluista enkä ole vielä havainnut varsinaista ongelmatapausta. Tällaiseen kyllä puututtaisiin, ainakin nykyisessä työpaikassani.

Steiner-koulussa on useita hyviä elementtejä, joka tukevat oppimista. Olennaisia ovat juuri käytetyt opetusmenetelmät sekä yleinen lähestymistapa asioihin. Kokemuksen ja tekemisen kautta opitut asiat muodostavat myös pysyvämpää tietoa ja informaation määrää onkin koulun opetuksessa vähennetty todellisten syiden ja seurauksien ymmärtämisen lisäämiseksi. Tieto, joka ei puhuttele ihmistä millään tavoin, jää niin sanotusti pintaan ja on katoavaista. Opettaja, joka opettaa tietoa, mutta ei taitoa ja ymmärrystä, on kuin koripallovalmentaja, joka kuvailee palloa ja korin heittämistä ilman että harrastaja milloinkaan näkisi tai tuntisi millainen pallo on. Esimerkki on hieman liioiteltu, mutta tästähän on kyse. Onkin paikoin pöyristyttävää luettavaa, millainen tieto uudessa lukion opetussuunnitelmassa katsotaan yleissivistäväksi, etenkin joidenkin luonnontieteiden kohdalla. Oppilas saattaa esim. kemian tunnin jälkeen kyetä piirtämään lyijyn atomimallin, kykenemättä kuitenkaan lyijyä koskaan tunnistamaan, sen ominaisuuksista puhumattakaan. Havaintolähtöisellä oppimistavalla pyritään myös herättämään lapsen kiinnostusta ympäristön tapahtumiin, kun passivoituminen on niin tyypillistä yhteiskunnassa, jossa suuri osa asioista tulee valmiina. Tämä kuulostaa kliseeltä, mutta ei vähennä sen todenperäisyyttä.

Taiteen osuus opetuksessa on suuri ihmisen monipuolisen kehityksen kannalta. Jatkuvasti emme voi vain kartuttaa oppia, on myös tärkeää tuoda ulos luovuuttaan. Tekemisen kautta myös neuvokkuus sekä luottamus omiin taitoihin kasvavat. Oppilaita tuetaan kehittämään myös alueita, joissa ovat heikkoja, siinä kun perinteinen lukio-opetus pyrkii linjaamaan opiskelijat hyvin varhaisessa vaiheessa.
Historian osuus jokaisessa oppiaineessa taas antaa oppilaalle perspektiiviä asioihin, kun nykyisin etenkin luonnontieteissätieteissä on tavallista aloittaa 1900-luvun tiedosta. Oppilas näkee minkä jatkumon tulos nykyinen maailmakäsityksemme on ja ymmärtää tieteen ihmisen toimintana, sekä tämän seuraukset. Yliopistotutkimustakin nähneenä voin sanoa, että eipä ole sekään aina niin kummoista. Heikoilla jäillä ollaan sielläkin. Tämänhetkinen maailmankuvamme voi muuttua ja kadota kuin flogistonteoria konsanaan. Maatalousharjoittelu ja perehtyminen vanhoihin elintapoihin tukevat tätä samaa ajatusta maailmassa, jossa kaupunkinlainen ei pahimmillaan tiedä mistä leipä tulee.

Edellä kirjoittamani oli tietenkin vain esimerkein höystetty ote päällimmäisistä ajatuksista. Olennaista kuitenkin on että metodit, jotka toin esille, eivät ole millään tavalla uskonnollisia tai lahkonomaisia. Tällaisten seikkojen käyttäminen työnsä lähtökohtana ei ole paheksuttavaa, mutta on selvää että kynnys kaikenlaisten karma- ym. ajatusten sekoittamiseen työhönsä on matala, jos nuo asiat kiinnostavat. Rudolf Steiner -koulun opettaja koettaa tarkkailla oppilaansa kehitystä ja saattaa opetuksensa sellaiseksi että jokainen luokassa kykenee kehittymään ja etenkin vaikeissa oppiaineissa löytämään kohdan, missä ajatuksensa jumittuu. Nämä tietenkin mahdollisuuksien rajoissa. Pedagogiikan pohjalta myös mahdollisuus liian varovaiseen kasvatukseen on olemassa, jolloin oppilaista tulee vastuuntunnottomia ja kykenemättömiä hallitsemaan omaa elämäänsä. Vanhempien on tarpeen ja toivottavaakin tutustua koulun opettajistoon ja ilmapiiriin ylipäänsä ennen kuin lapsen koulupaikka päätetään.

On erityisen raivostuttavaa lukea palstan kirjoituksia, joissa hyökätään esim. kirjoitusvirheitä vastaan. Tätä on toki muillakin palstoilla ja yleenä niissä vedotaan kirjoittajan tyhmyyteen. Osaan kirjoittaa, mutta väitän että vaikka kirjoittaisin YHDYS SANA, en olisi juurikaan sen tyhmempi. Muistan hyvin itse ylioppilaaksi kirjoitettuani, kuinka mittarin mukaan hyvästä englannin kielen taidostani huolimatta en osannut sitä puhua. Kirjoitin kyllä mainiosti mutta kieli suussa ei taipunut. Onnellisemmassa asemassa olisi ehkä ollut henkilö, joka olisi oppinut kielen sitä puhumalla, sillä kyllä kielen tehtävä on kuitenkin ajatuksen välittäminen.

Joudun lopettamaan kirjoituksen tähän.

10

900

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • äitiMuisku

      ..lapseni ovat aikuisia,ko.koulun käyneitä,elinkelpoisia,mielikuvitusrikkaita,luovia ja huumorintajuisia ;)) heitä kiinnostavan ja tasokkaan ammatin omaavia.Koululle ja opettajille kiitos.Yhteistyössä ja työnilossa on voimaa!

    • Entinen oppilas

      Kirjoituksesi oli varsin selkeä, ja siinä oli ihan hyvää asiaakin. On totta, että olen kirjoittanut täällä asioista paljolti omien subjektiivisten kokemusteni perusteella. Siitä huolimatta olen teksteissäni esittänyt runsaasti myös yleisluontoista kritiikkiä steinerpedagokiikaksta, antroposofiasta ja steinerilaisten tavasta kytkeä uskonnollissävytteistä aineistoa opetussuunnitelmaan. Et tekstissäsi vaivautunut sanallakaan vastaamaan näihin väitteisiin. Tarkemmin ottaen kukaan ei ole vaivautunut näihin väitteisiin vastaamaan. Steinerkouluun liittyy joitain hyviä asioita, ja ymmärrän hyvin, että miksi se näyttäytyy hyvässä valossa tietämättömille oppilaille ja vanhemmille. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että steinerilaisten tapa liittää oma uskontonsa osaksi tietämättömien lasten ja vanhempien elämää on moraaliton ja paheksuttava.

      • Rosvo Rudolf

        On totta, että en ilmaissut kantaani uskonnollisiin kysymyksiin. Tunnen tietenkin hyvin koulumme yläluokkien opetussuunnitelman ja toteutettavan opetuksen, joiden perusteella tiedän väitteen olevan aiheeton. Sen sijaan mahdollisuus opettajan henkilökohtaisten tulkintojen sekä luterilaisuudesta poikkeavien maailmankatsomusten totuuksina esittämiseen luokanopettajavaiheessa on olemassa, sitä en voi kieltää, kuten jo kirjoitin. Jos näin tapahtuu, on se mielestäni väärin, mikäli vanhemmat ovat päättäneet lapsensa luterilaisesta kasvatuksesta. Kristiyhteisön uskonnonopetus valitaan erikseen, eikä sen tule sekoittua muuhun opetukseen.

        Steinerkoulun alaluokkien nykyiseen opetussuunnitelmaan yksityiskohtineen en ole vielä perehtynyt, joten en voi tässä ja nyt ottaa siihen kantaa. Opetuksessa tietenkin yleisesti pyritään kuvaavaan lähestymistapaan ja opettajat lukevat oppilailleen paljon tarinoita. Tällainen tunnetusti mm. kehittää lapsen mielikuvitusta. Mikäli myytit esitetään tosiasioita, on se tietenkin väärin. Sen sijaan herättäminen ns. tunnettujen tosiasioiden pohdintaan ei ole tuomittavaa. Lapsille se ei välttämättä aina ole hyväksi ja sehän herää kyllä itsestään ja ajallaan. Tällaista ajattelua tuetaankin yläluokilla, joilla myös keskustelllaan paljon ja harjoitellaan näkökulmien perustelua. Tapahtui luokassa mitä hyvänsä, on vanhempien tietenkin oltava siitä tietoisia ja voitava valita lapsensa koulutuspaikka totuuden nimissä.


      • Entinen oppilas
        Rosvo Rudolf kirjoitti:

        On totta, että en ilmaissut kantaani uskonnollisiin kysymyksiin. Tunnen tietenkin hyvin koulumme yläluokkien opetussuunnitelman ja toteutettavan opetuksen, joiden perusteella tiedän väitteen olevan aiheeton. Sen sijaan mahdollisuus opettajan henkilökohtaisten tulkintojen sekä luterilaisuudesta poikkeavien maailmankatsomusten totuuksina esittämiseen luokanopettajavaiheessa on olemassa, sitä en voi kieltää, kuten jo kirjoitin. Jos näin tapahtuu, on se mielestäni väärin, mikäli vanhemmat ovat päättäneet lapsensa luterilaisesta kasvatuksesta. Kristiyhteisön uskonnonopetus valitaan erikseen, eikä sen tule sekoittua muuhun opetukseen.

        Steinerkoulun alaluokkien nykyiseen opetussuunnitelmaan yksityiskohtineen en ole vielä perehtynyt, joten en voi tässä ja nyt ottaa siihen kantaa. Opetuksessa tietenkin yleisesti pyritään kuvaavaan lähestymistapaan ja opettajat lukevat oppilailleen paljon tarinoita. Tällainen tunnetusti mm. kehittää lapsen mielikuvitusta. Mikäli myytit esitetään tosiasioita, on se tietenkin väärin. Sen sijaan herättäminen ns. tunnettujen tosiasioiden pohdintaan ei ole tuomittavaa. Lapsille se ei välttämättä aina ole hyväksi ja sehän herää kyllä itsestään ja ajallaan. Tällaista ajattelua tuetaankin yläluokilla, joilla myös keskustelllaan paljon ja harjoitellaan näkökulmien perustelua. Tapahtui luokassa mitä hyvänsä, on vanhempien tietenkin oltava siitä tietoisia ja voitava valita lapsensa koulutuspaikka totuuden nimissä.

        Olet ensimmäinen steinerilainen tällä palstalla, joka suostuu myöntämään tiettyjen ongelmien olemassaolon! Hienoa, että näköjään löytyy myös vielä niitä steinerilaisia, jotka pystyvät itsenäiseen ajatteluun ja rehellisyyteen. Liian moni tuntuu välttelevän oikeaa keskustelua.

        Suosittelen, että tutustut myös alaluokkien opetussuunnitelmaan, sillä on hyvä olla perillä siitä, että minkälaisen työnantajan palveluksessa olet.

        Myönnän, että omaa näkökantaani rajoittaa kammottavat kokemukset steinerkoulusta. Toisaalta nämä kokemukset ovat toimineet kimmokkeena tutustua antroposofiaan ja Steinerin käsityksiin maailmasta. Monet Steinerin käsitykset steinerpedagokiikkaa myöten ovat jyrkässä ristiriidassa tieteen kanssa: Kysyisinkin sinulta, että miten itse asian koet? Koska rehellisesti myönsit tiettyjen ongelmien mahdollisuuden steinerkoulussa, kerron minäkin puolestani, että eivät kaikki opettajat olleet steinerkoulussa huonoja. Oman kouluni englanninopettaja oli mitä parhain opettaja. Hän oli valmistunut oikeasta yliopistosta, hän opetti vain kieltä, ja oli hyvä ammatissaan. Olen ajatellut kysyväni hänen suhtautumistaan näihin asioihin, jos joskus hänet vielä tapaan. Monet steinerkoulun opettajat haluavat peitellä antroposofiaan liittyviä ajatuksia ja suorastaan salata ne vanhemmilta, vain toteamalla, ettei antroposofiaa opeteta lapsille. Miten sinä koet sen, että opetussuunnitelma on kuitenkin hyvin pitkälti suunniteltu antroposofian uskomusten pohjalta? Arvelen, että olet uskonnoltasi evankelisluterilainen, sillä pesunkestävä antroposofi ei näistä asioista lähtisi kanssani keskustelemaan, kieltäväthän liikkeen säännötkin keskustelun aatteen vastustajien kanssa.


      • antroposofi
        Entinen oppilas kirjoitti:

        Olet ensimmäinen steinerilainen tällä palstalla, joka suostuu myöntämään tiettyjen ongelmien olemassaolon! Hienoa, että näköjään löytyy myös vielä niitä steinerilaisia, jotka pystyvät itsenäiseen ajatteluun ja rehellisyyteen. Liian moni tuntuu välttelevän oikeaa keskustelua.

        Suosittelen, että tutustut myös alaluokkien opetussuunnitelmaan, sillä on hyvä olla perillä siitä, että minkälaisen työnantajan palveluksessa olet.

        Myönnän, että omaa näkökantaani rajoittaa kammottavat kokemukset steinerkoulusta. Toisaalta nämä kokemukset ovat toimineet kimmokkeena tutustua antroposofiaan ja Steinerin käsityksiin maailmasta. Monet Steinerin käsitykset steinerpedagokiikkaa myöten ovat jyrkässä ristiriidassa tieteen kanssa: Kysyisinkin sinulta, että miten itse asian koet? Koska rehellisesti myönsit tiettyjen ongelmien mahdollisuuden steinerkoulussa, kerron minäkin puolestani, että eivät kaikki opettajat olleet steinerkoulussa huonoja. Oman kouluni englanninopettaja oli mitä parhain opettaja. Hän oli valmistunut oikeasta yliopistosta, hän opetti vain kieltä, ja oli hyvä ammatissaan. Olen ajatellut kysyväni hänen suhtautumistaan näihin asioihin, jos joskus hänet vielä tapaan. Monet steinerkoulun opettajat haluavat peitellä antroposofiaan liittyviä ajatuksia ja suorastaan salata ne vanhemmilta, vain toteamalla, ettei antroposofiaa opeteta lapsille. Miten sinä koet sen, että opetussuunnitelma on kuitenkin hyvin pitkälti suunniteltu antroposofian uskomusten pohjalta? Arvelen, että olet uskonnoltasi evankelisluterilainen, sillä pesunkestävä antroposofi ei näistä asioista lähtisi kanssani keskustelemaan, kieltäväthän liikkeen säännötkin keskustelun aatteen vastustajien kanssa.

        Missä säännössä sellainen kielletään? Olen ollut antroposofisen seuran jäsen yli 15 vuotta, enkä ole missään vaiheessa tällaiseen sääntöön törmännyt. Olen myös yliopistokoulutuksen (ihan oikean) saanut, kuten ovat myös antroposofiset lääkärit, oikein lääketieteen lisensiaatteja, niin kuin muutkin lääkärit. On myös steinerkoulun luokanopettajia, jotka ovat saaneet yliopiston opettajakoulutuksen ja hankkineet steinerkoulun opettajapätevyyden sen lisäksi. Eli että yliopistokoulutus ei välttämättä ole tae sille, että alkaa toistella Skepsis Ry:n lempifraaseja. Koska olet perehtynyt antroposofiaan, tiedät myös, että Steiner on kirjoittanut metodioppaan, jonka avulla tutkija voi kouluttaa itseään tekemään havaintoja henkisestä maailmassa. Voi kysyä, miksi niin vähän tutkijoita on lähtenyt kokeilemaan Steinerin metodia. Ehkä siitä syystä, että sillä koulutustiellä ei pääse eteenpäin ilman moraalista itsekasvatusta, ja se on monelle ylivoimaista.


      • Entinen oppilas
        antroposofi kirjoitti:

        Missä säännössä sellainen kielletään? Olen ollut antroposofisen seuran jäsen yli 15 vuotta, enkä ole missään vaiheessa tällaiseen sääntöön törmännyt. Olen myös yliopistokoulutuksen (ihan oikean) saanut, kuten ovat myös antroposofiset lääkärit, oikein lääketieteen lisensiaatteja, niin kuin muutkin lääkärit. On myös steinerkoulun luokanopettajia, jotka ovat saaneet yliopiston opettajakoulutuksen ja hankkineet steinerkoulun opettajapätevyyden sen lisäksi. Eli että yliopistokoulutus ei välttämättä ole tae sille, että alkaa toistella Skepsis Ry:n lempifraaseja. Koska olet perehtynyt antroposofiaan, tiedät myös, että Steiner on kirjoittanut metodioppaan, jonka avulla tutkija voi kouluttaa itseään tekemään havaintoja henkisestä maailmassa. Voi kysyä, miksi niin vähän tutkijoita on lähtenyt kokeilemaan Steinerin metodia. Ehkä siitä syystä, että sillä koulutustiellä ei pääse eteenpäin ilman moraalista itsekasvatusta, ja se on monelle ylivoimaista.

        Jos luulet, että Skepsis ry. on ainoa porukka, joka kritisoi antroposofiaa, niin olet väärässä. Yliopiston käyneenä ihmisenä sinun luulisi tietävän, että Steinerin hengentieteellisellä metodilla toteutettu gradu väitöskirjasta nyt puhumattakaan, ei saisi hyväksyntää ainoassakaan Suomalaisessa yliopistossa. Steinerin metodi ei kestä kriittistä tarkastelua, vaan on lähempänä uskontoa. En voi kun ihmetellä korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka haksahtavat Steinerin ajatuksiin. Kuinka joku ihminen voi kuvitella olevansa vakavasti otettava, vaikka uskoo totena astraali- ja eetterikehoon, selvänäkemiseen, henkimaailmaan, jälleensyntymiseen ja maahisiin? Kuinka joku yliopiston käynyt ihminen voi haksahtaa uskomaan asioihin, jotka tiede on systemaattisesti kumonnut virheellisinä? Esimerkkinä voisi mainita Steinerin rasistisen teorian, jonka mukaan puhtaammat germaaniset rodut ovat kotoisin tarunhohtoiselta Atlantis -mantereelta, ja vähempiarvoiset Afrikasta. Valitan, mutta en pidä antroposofeja kovin vakavasti otettavana, olivat he sitten käyneet minkä tahansa koulutuksen. Ikävää kertoa, mutta yliopistopiireissä sinusta saattaisi muodostua yleinen vitsi, jos vaikka jossain metodologiaa käsittelevässä koulutuksessa esittelisit Steinerin hengentieteellistä metodia vakavasti otettavana tutkimusasetelman kannalta. En haluaisi olla ilkeä, mutta sanon nyt asiat aivan suoraan, sillä olen joutunut kärsimään Steinerin harhaoppien vuoksi liian monta vuotta elämäni aikana.

        Mielipiteeni antroposofisista lääkäreistä on varsin negatiivinen. Eräs opettajan painostuksessa masentunut luokkakaverini meni tällaiselle puoskarille. Diagnoosi oli täysin erilainen, kuin mitä ei-antroposofiset lääkärit antoivat myöhemmin. Muut lääkärit antoivat ihan oikean lääkityksen, antroposofin määrätessä eurytmiaa, rytmistä voimistelua ja homeopaattisten lääkkeiden kaltaisia antroposofisia valmisteita. Luojan kiitos, että kaveri meni oikealle lääkärille, sillä muuten olisi käynyt huonosti.


      • vaeltaja
        Entinen oppilas kirjoitti:

        Jos luulet, että Skepsis ry. on ainoa porukka, joka kritisoi antroposofiaa, niin olet väärässä. Yliopiston käyneenä ihmisenä sinun luulisi tietävän, että Steinerin hengentieteellisellä metodilla toteutettu gradu väitöskirjasta nyt puhumattakaan, ei saisi hyväksyntää ainoassakaan Suomalaisessa yliopistossa. Steinerin metodi ei kestä kriittistä tarkastelua, vaan on lähempänä uskontoa. En voi kun ihmetellä korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka haksahtavat Steinerin ajatuksiin. Kuinka joku ihminen voi kuvitella olevansa vakavasti otettava, vaikka uskoo totena astraali- ja eetterikehoon, selvänäkemiseen, henkimaailmaan, jälleensyntymiseen ja maahisiin? Kuinka joku yliopiston käynyt ihminen voi haksahtaa uskomaan asioihin, jotka tiede on systemaattisesti kumonnut virheellisinä? Esimerkkinä voisi mainita Steinerin rasistisen teorian, jonka mukaan puhtaammat germaaniset rodut ovat kotoisin tarunhohtoiselta Atlantis -mantereelta, ja vähempiarvoiset Afrikasta. Valitan, mutta en pidä antroposofeja kovin vakavasti otettavana, olivat he sitten käyneet minkä tahansa koulutuksen. Ikävää kertoa, mutta yliopistopiireissä sinusta saattaisi muodostua yleinen vitsi, jos vaikka jossain metodologiaa käsittelevässä koulutuksessa esittelisit Steinerin hengentieteellistä metodia vakavasti otettavana tutkimusasetelman kannalta. En haluaisi olla ilkeä, mutta sanon nyt asiat aivan suoraan, sillä olen joutunut kärsimään Steinerin harhaoppien vuoksi liian monta vuotta elämäni aikana.

        Mielipiteeni antroposofisista lääkäreistä on varsin negatiivinen. Eräs opettajan painostuksessa masentunut luokkakaverini meni tällaiselle puoskarille. Diagnoosi oli täysin erilainen, kuin mitä ei-antroposofiset lääkärit antoivat myöhemmin. Muut lääkärit antoivat ihan oikean lääkityksen, antroposofin määrätessä eurytmiaa, rytmistä voimistelua ja homeopaattisten lääkkeiden kaltaisia antroposofisia valmisteita. Luojan kiitos, että kaveri meni oikealle lääkärille, sillä muuten olisi käynyt huonosti.

        Kun sairastuin astmaan parikymmentä vuotta sitten, minulle lääkärit kertoivat, ettei tästä parane koskaan, päin vastoin se tulee pahenemaan iän myötä. Vuosien mittaan söin lukuisia tuhteja kortisonikuureja, vedin keuhkoini säännöllisesti kolmea erilaista kemikaalia, joista osa kortisonia. Oikeiden lääkärien ohjeiden mukaan luovuin lemmikeistäni, saneerasin kodistani lähes kaikki matot, verhot, pienet esineet, tavarat kaappeihin. Kaikesta lääkityksestä huolimatta pystyin ulkoilemaan lähinnä syksyisin, keväisin ja kesäisin liikaa siitepölyä ja talvipakkanen pahensi oireitani. Kortisoni turvotti minut palloksi, lisäsi ruokahaluani, nosti verenpainetta ja lopulta aiheutti suuhuni niin pahan maun, että se peitti kaikki muut maut alleen. Eräs (ei-antroposofinen) farmaseutti totesi minulle, että kortisoni on steroidi joka vie parantavat voimat muusta elimistöstä. Sitten, jokaisen flunssan jälkeen astmani paheni niin, etteivät mitkään oikeiden lääkärien lääkeannokset enää toimineet. Istuin öisin sängyn laidalla, käteni tärisivät lääkkeiden sivuvaikutuksesta ja ajattelin, onko eläminen minkään arvoista. Antroposofinen lääkäri osasi auttaa. Hänen ohjeidensa mukaan monen vuoden helvetti muuttui siedettäväksi olotilaksi ja loppujen lopuksi tänään olen jo reippaasti ylämäkeä tarpova keski-ikäinen nainen, jonka lääkitys on murto-osa entisestä, alan muistuttaa ulkonäöltäni entistä itseäni, ja tunnen itseni terveeksi. Voisin sanoa, että vallitsevan lääketieteellisen harhaopin takia meni elämästäni monta vuotta hukkaan.


      • Rosvo Rudolf
        Entinen oppilas kirjoitti:

        Olet ensimmäinen steinerilainen tällä palstalla, joka suostuu myöntämään tiettyjen ongelmien olemassaolon! Hienoa, että näköjään löytyy myös vielä niitä steinerilaisia, jotka pystyvät itsenäiseen ajatteluun ja rehellisyyteen. Liian moni tuntuu välttelevän oikeaa keskustelua.

        Suosittelen, että tutustut myös alaluokkien opetussuunnitelmaan, sillä on hyvä olla perillä siitä, että minkälaisen työnantajan palveluksessa olet.

        Myönnän, että omaa näkökantaani rajoittaa kammottavat kokemukset steinerkoulusta. Toisaalta nämä kokemukset ovat toimineet kimmokkeena tutustua antroposofiaan ja Steinerin käsityksiin maailmasta. Monet Steinerin käsitykset steinerpedagokiikkaa myöten ovat jyrkässä ristiriidassa tieteen kanssa: Kysyisinkin sinulta, että miten itse asian koet? Koska rehellisesti myönsit tiettyjen ongelmien mahdollisuuden steinerkoulussa, kerron minäkin puolestani, että eivät kaikki opettajat olleet steinerkoulussa huonoja. Oman kouluni englanninopettaja oli mitä parhain opettaja. Hän oli valmistunut oikeasta yliopistosta, hän opetti vain kieltä, ja oli hyvä ammatissaan. Olen ajatellut kysyväni hänen suhtautumistaan näihin asioihin, jos joskus hänet vielä tapaan. Monet steinerkoulun opettajat haluavat peitellä antroposofiaan liittyviä ajatuksia ja suorastaan salata ne vanhemmilta, vain toteamalla, ettei antroposofiaa opeteta lapsille. Miten sinä koet sen, että opetussuunnitelma on kuitenkin hyvin pitkälti suunniteltu antroposofian uskomusten pohjalta? Arvelen, että olet uskonnoltasi evankelisluterilainen, sillä pesunkestävä antroposofi ei näistä asioista lähtisi kanssani keskustelemaan, kieltäväthän liikkeen säännötkin keskustelun aatteen vastustajien kanssa.

        En ole vetäytynyt keskustelusta, mutta töitä on paljon. Palaan tähän asiaan myöhemmin.


      • Rosvo Rudolf
        Entinen oppilas kirjoitti:

        Olet ensimmäinen steinerilainen tällä palstalla, joka suostuu myöntämään tiettyjen ongelmien olemassaolon! Hienoa, että näköjään löytyy myös vielä niitä steinerilaisia, jotka pystyvät itsenäiseen ajatteluun ja rehellisyyteen. Liian moni tuntuu välttelevän oikeaa keskustelua.

        Suosittelen, että tutustut myös alaluokkien opetussuunnitelmaan, sillä on hyvä olla perillä siitä, että minkälaisen työnantajan palveluksessa olet.

        Myönnän, että omaa näkökantaani rajoittaa kammottavat kokemukset steinerkoulusta. Toisaalta nämä kokemukset ovat toimineet kimmokkeena tutustua antroposofiaan ja Steinerin käsityksiin maailmasta. Monet Steinerin käsitykset steinerpedagokiikkaa myöten ovat jyrkässä ristiriidassa tieteen kanssa: Kysyisinkin sinulta, että miten itse asian koet? Koska rehellisesti myönsit tiettyjen ongelmien mahdollisuuden steinerkoulussa, kerron minäkin puolestani, että eivät kaikki opettajat olleet steinerkoulussa huonoja. Oman kouluni englanninopettaja oli mitä parhain opettaja. Hän oli valmistunut oikeasta yliopistosta, hän opetti vain kieltä, ja oli hyvä ammatissaan. Olen ajatellut kysyväni hänen suhtautumistaan näihin asioihin, jos joskus hänet vielä tapaan. Monet steinerkoulun opettajat haluavat peitellä antroposofiaan liittyviä ajatuksia ja suorastaan salata ne vanhemmilta, vain toteamalla, ettei antroposofiaa opeteta lapsille. Miten sinä koet sen, että opetussuunnitelma on kuitenkin hyvin pitkälti suunniteltu antroposofian uskomusten pohjalta? Arvelen, että olet uskonnoltasi evankelisluterilainen, sillä pesunkestävä antroposofi ei näistä asioista lähtisi kanssani keskustelemaan, kieltäväthän liikkeen säännötkin keskustelun aatteen vastustajien kanssa.

        Tämän on lähinnä tarkoitus vastata Entisen oppilaan aiempaan viestiin keskusteluketjussa "Opettajan lyhyt sana".

        Ymmärrän hyvin, miksi keskustelua täällä halutaan välttää, kun luen suurinta osaa tämän palstan keskusteluista. Ei oikeastaan ole mitään hyötyä että ihmiset kirjoittavat näitä totuuksiaan, miten jollekulle oli koulussa käynyt. Tällaiseen voitaisiin yhtä lailla vastata kertomalla jokin karmea historia peruskoulusta ja silloin ei taas oltaisi lumisotaa pidemmällä. Olisi minullakin tarjottavana yhtä ja toista. Se sota ei kuitenkaan loppuisi milloinkaan, sillä ihmisiä ja kokemuksia on linjojen molemmin puolin, on puolesta ja vastaan. Pahimmillaanhan täällä ehdotetaan jopa suuria kampanjoita päättäjätason niin kutsutusti herättämiseksi, jotta koulun valtiontuki lakkautettaisiin. Kovakouraisia, epäpäteviä, päteviä mutta kyvyttömiä ja omintakeisen maailmankatsomuksen omaavia opettajia on kyllä kouluista riippumatta.

        Suhtautumisestani käytettävän pedagogiikan väitettyyn epätieteellisyyteen, josta kysyit:

        Etenkin alaluokilla ilmenevä, täälläkin mainittu temperamenttiajattelu perustuu yksinkertaiseen ajatukseen siitä, että ihmiset ovat eri luontoisia. Tämähän on selvää. Lähtökohta tämän hyödyntämisessä on sama kuin vanha totuus vertailuun perustuvasta havainnoinnistamme: valkoinen jänis ei enää lumihangessa näytäkään niin valkoiselta. Kun ns. ujoina ja hiljaisina pidetyt oppilaat työskentelevät keskenään, tulee heissä hiljalleen esiin myös sosiaalisia taitoja, sillä ympäristö on nyt erilainen ja muuten asiat eivät etene. Samalla lailla rauhattomien oppilaiden seurueessa syntyy hiljalleen järjestystä, sillä kaikki eivät millään voi vain meuhkata. Mikäli nyt laittaisimme äänekkäämmät ja levottomat sekä ujommat ja hiljaisemmat oppilaat luokassa sekaisin ja toivoisimme tasapainoa, oppilaiden ominaisuudet vain vahvistuisivat. Pyrkimys onkin voimakkaiden luonteenpiirteiden tasoittuminen sosiaalisia tilanteita varten. Tämä ei ole sen epätieteellisempää kuin ajatus tasapainon saavuttamisesta luonteiden ääripäiden edustajat sekoittamalla. Toisaalta tällainen lähestymistapa voi toisinaan olla parempi. Kaiken kaikkiaan on kyse opettajan tilannetajusta, jota maisterintutkinto ei aina takaa.

        Itselleni läheisempi tarkastelutapa on opetettavien asioiden käsittelyjärjestys. Omassa oppiaineessani kemiassa esittelen aihepiirit vuosittain samassa järjestyksessä, kuin koko ihmiskunta on tietoa alalla omaksunut. Tämä on luonnollinen tapa edetä, sillä lienee perusteltua ajatella että ihminen omaksuu tietoa myös yksilötasolla parhaiten tässä järjestyksessä. Kemiassa aloitamme tästä syystä palamisella (tulenteko), jonka jälkeen tarkastellaan ravintoaineita (ruoan kypsentäminen) ja elollisen luonnon kemiaa laajemmin. Tämän jälkeen 10. luokalla käsitellään mineraalien kemiaa (suolat, metallien eristäminen) ja seuravana vuonna tullaan kemian historian siivittämänä atomiteorian muodostumiseen ja nykytieteen tarjoamaan kuvaan aineesta. Opetettavat aiheet seuraavat myös lapsen kehitystä siten, että esimerkiksi 8. luokan biologiassa keskitytään hyönteisiin. Murrosiän voimakkaimmassa vaiheessa oppilaan on helppo samaistua hyönteisten muodonvaihdokseen. Koulun vastustajalle jo tämä lause saattaa herättää kimpaannusta ja tarpeen hyökätä, mutta loppujen lopuksi ajatushan ei ole millään lailla järjetön eikä missään nimessä lapselle vahingollinen. Sama ajatus liittyy osittain myös ravintoainekemian sijoittumiseen kahdeksannelle luokalle.

        Täällä on paljon puhuttu epätieteellisestä lähestymistavasta. Annan tähän liittyvän esimerkin, miten itse opetan yhteyttämisen 8. luokalla. Kirjoitin aiemmin että tieto joka ei puhuttele kuulijaansa jää pinnalliseksi. Lyhyesti sanottuna kerron ensin yhteyttämisestä ominaisuuksien kautta. Auringon lämpö sekä veden ja ilman liike sitoutuvat kasvin liikkumattomaan muotoon. Syödessämme nuo lämpö ja liike vapautuvat meissä, mikä on helppo ymmärtää. Tästä jää usein voimakas kuva tapahtumasta. Sitten käsittelemme tarkemmin, miten vesi ja hiilidioksidi muodostavat glukoosia ja miten juuri näiden yhdisteiden osuus asiaan alunperin osoitettiin. Periaate on siis kokonaisvaltainen lähestymistapa tieteeseen, eikä tuohon liity mitään epätieteellistä.

        Steinerkoulun oppilas saa joka kevät kirjallisen oppiainekohtaisen lausunnon tekemästään, niin kuin kaikki palstalla kirjoittavat entiset ja nykyiset oppilaat tietävät. Tarkoitus on tietenkin kertoa tarkemmin oppilaan vahvoista ja heikoista alueista sekä hänen suhtautumisestaan opiskeluun tuona vuonna. Lisäksi lausunnossa on lyhyesti kuvattu, mitä jaksolla tehtiin ja esimerkiksi miten oppilas voisi seuraavana vuonna edistyä. Peruskoulussa saatava pelkkä numero 8 jää melko tyhjänä kevään ilmoille, varsinkin jos numero ei ole yrityksistä huolimatta noussut.

        Opettajan työtä Steinerkoulussa vaikeutta oppilaiden laaja kirjo. On totta, että eräissä luokissa on myös hyvin heikkoja oppilaita. Tämä ottaa opettajalta paljon voimia, sillä tarkoitus on kuitenkin että jokainen edistyisi tasostaan riippumatta. Mikäli oppilas on todella heikko, järjestetään hänelle tukiopetusta. Paljon on puhuttu opettajien pätevyydestä. Tiedän itse millainen kokonaisuus pedagogiikan cum laude -oppimäärä on. Sen voi hyvinkin suorittaa vailla pienintäkään kiinnostusta muuhun kuin sen kautta nousevaan palkkaan. Usein tavattu ongelma on myös, että opettajaksi opiskellut on itse koulunsa erittäin hyvin käynyt, mutta ei hallitsekaan tilannetta luokan edessä. Sen asian kanssa eläminen, etteivät kaikki oppilaat ole hänen itsensä kaltaisia eikä heistä sellaisia saa, voi olla vaikeaa. Eli laajan kirjon kanssa elämistä silloin kun yhtälön ratkaiseminen ja viivottimen käyttö ovat samanarvoisia haasteita oppilaasta riippuen, kärjistetysti sanottuna, on usein vaikea sulattaa.

        On totta, etten ole antroposofi tai kristiyhteisöläinen. Minulla on oma maailmankuvani niin kuin jokaisella, mutta se on oma asiani, sekä täällä että luokassa. Ja maailmankuva ei useinkaan riipu uskontokunnasta, etenkään länsimaissa. Vastustajan on helppoa vedota opettajan kristiyhteisöläisyyteen, mutta usein myös luterilaisen maailmankuva on itselleen sopivaksi muotoiltu ja kovin epämääräinen. Pääasia on että näitä asioita ei lapsille suolleta. Voimme oikeastaan samalla miettiä mikä onkaan uskonnon asemaan kohonneen nykytieteen tarjoama maailmanselitys. Tästä on paljon keskustelua tiedepalstalla evoluutioon ja luomiseen uskovien välillä, enkä lähde siihen tässä.

        Mielestäni Steinerkoulussa on useita hyviä piirteitä ja työskentelen siellä erittäin mielelläni. Olen myös myöntänyt ongelmien mahdollisuuden, vaikka en niihin itse ole törmännyt. Mielestäni niihin on tietenkin opettajakunnassa puututtava. Suomessa on useita Steinerkouluja, joten ilmapiiri ja opettajisto on kirjavaa kuten peruskouluissakin. Pääasia on että ongelmiin puututaan, jos niitä ilmenee. Steinerin rotuoppiin en ota kantaa, sillä se ei liity asiaan. Mielipiteille hänen ajatuksistaan voisi hyvin olla myös oma palstansa.


    • minunkin mielestä

      Minun mielestäni sulla oli täällä selkeä kirjoitus, vaikka en itse ole steinerkoulua koskaan käynytkään, enkä oikein itse usko tuohon steinerkoulun kaikkiin oppeihin, niin silti oli mielestäni kiva lukea tämä sun juttusi, että mitä steinerkoulua kannattava henkilö asiasta ajattelee jne...

      Tosiaankin, täällä jotkut arvostelee toisia kirjotusvirheiden perusteella. Ja se ei minunkaan mielestäni ole ihan oikein. Voisi esittää kysymyksen, että mitenkä se liittyy täällä aiheeseen että arvostellaan ja puututaan toisten kirjoittamiseen? Mielestäni se ei täällä liity mitenkään aiheeseen tällä palstalla. Täällä olevat ja tänne kirjoittavat ihmiset voisivat tosiaankin keskittyä täällä enemmän itse aiheeseen kuin kirjotusvirheisiin. Minä lopetan kirjotusvirheistä saarnaamisen nyt tähän!

      Yksi mikä itseäni vähän häiritsee, niin ainakin tuossa Totuus steinerkoulusta -ketjussa ihmiset eivät perustele väitteitänsä ja mielipiteitänsä. Ainakin itsestä on paljon kivempi lukea sellaisia mielipiteitä ja kirjoituksia jotka on perusteltu kunnolla, eikä "jotain sinne päin", tai sitten on pistetty jotain olettamuksia, ja jätetty sitten kertomatta se että mitenkä siihen olettamukseen on päästy. Eli jos on jotain sanottavaa, niin se on tosiaankin hyvä taito osata aina tarvittaessa perustella omat sanomisensa ja tekemisensä, että miksi niin, miksi näin ja miksi noin. Se vain helpottaa sitten toisia ymmärtämään se asia. Näin se vain on, eikä muuksi muutu.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kiitos nainen

      Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik
      Tunteet
      11
      3515
    2. MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."

      Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar
      Maailman menoa
      69
      1886
    3. Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?

      Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun
      Maailman menoa
      541
      1576
    4. Kirjoita yhdellä sanalla

      Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin
      Ikävä
      81
      1204
    5. Olet hyvin erilainen

      Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja
      Ikävä
      61
      992
    6. Yksi syy nainen miksi sinusta pidän

      on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s
      Ikävä
      33
      958
    7. Hyödyt Suomelle???

      Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt
      Maailman menoa
      214
      888
    8. Hyvää Joulua mies!

      Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o
      Ikävä
      59
      826
    9. Hyvää talvipäivänseisausta

      Vuoden lyhyintä päivää. 🌞 Hyvää huomenta. ❄️🎄🌌✨❤️😊
      Ikävä
      170
      823
    10. Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!

      Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill
      Suomalaiset julkkikset
      3
      768
    Aihe