Meille on suositeltu istukkatutkimusta erään sairauden poissulkemiseksi,joka voisi pahimmassa tapauksessa johtaa lapsen kuolemaan vauvana.Todennäköisyys tähän on < 5% luokkaa.
Esikoista odottaessani oli sama homma,mutta silloin en älynnyt pelätä tuota tutkimusta/keskenmenoa näin paljon.Nyt asia on jatkuvasti mielessäni,aika tutkimukseen tuli eilen.Kunpa aika kuluisi nopeaan,nyt vasta rv 10 menossa.Pelkään keskenmenon vaaraa,joka voi aiheutua tutkimuksesta,sen riski on aiheuttaa keskenmeno n.0,5-1% eli pieni mutta suhteessa suuri.
Lisäksi tutkimuksen vastausta joutuu odottamaan parikin viikkoa,miten sen ajan pysyy järjissään,onko lapsi terve vai ei... Raskauteni on muutenkin aikaansaatu keinohedelmöityksellä joten tässä on "kaikki pelissä".
Miten te muut olette suhtautuneet istukkatutkimukseen ja selvinneet siitä,kokemuksia!
Esikoista odottaessani oli sama homma,mutta silloin en älynnyt pelätä tuota tutkimusta/keskenmenoa näin paljon.Nyt asia on jatkuvasti mielessäni,aika tutkimukseen tuli eilen.Kunpa aika kuluisi nopeaan,nyt vasta rv 10 menossa.Pelkään keskenmenon vaaraa,joka voi aiheutua tutkimuksesta,sen riski on aiheuttaa keskenmeno n.0,5-1% eli pieni mutta suhteessa suuri.
Lisäksi tutkimuksen vastausta joutuu odottamaan parikin viikkoa,miten sen ajan pysyy järjissään,onko lapsi terve vai ei... Raskauteni on muutenkin aikaansaatu keinohedelmöityksellä joten tässä on "kaikki pelissä".
Miten te muut olette suhtautuneet istukkatutkimukseen ja selvinneet siitä,kokemuksia!
Vastaukset 7
Vanhimmat
No istukkatutkimusta ei minulle tehty, koska lapsivettä olikin muodostunut tarpeeksi. Mutta samat riskit siinäkin. Silti, kun miettii mikä määrä lapsia menee kesken ilman näitä tutkimuksiakin, niin riski tuntui minusta yllättävän pieneltä. Ja pienempi tuo prosentti taitaa olla todellisiin keskenmenoihin verrattunakin.
istukkanäytteenotto parisen vuotta sitten, kun trisomianäytteessä oli poikkeamaa. Sen mukaan riski saada todella sairaslapsi oli suuri. Olin todella kauhuissani ja pelkäsin lapseni puolesta. Mietin menenkö tutkimukseen ollenkaan, sillä olin päättänyt pitää lapsen mikäli se saisi syntyä elävänä oli se sitten terve tai sairas. Toisaalta epävarmuus tulevaisuudesta ahdisti siinämäärin, että päätin mennä tutkimukseen.
Ennen toimenpidettä lääkäri ultrasi sikiön todella tarkasti ja teki näytteenoton vasta sen jälkeen (varmisti ensin, että annan luvan). Toimenpide oli jokseenkin siedettävä (jälkeenpäin tuntui heikkoja supistuksenomaisia nipistyksiä).
Kokeen tuloksia piti odotella reilu viikko. Sairaanhoitaja soitti iloisena ja kertoi, että sikiöltä on tutkittu 200 perinnöllistäsairautta eikä mitään viitteitä yhdestäkään niistä ole löytynyt. Ilo oli suunnaton!
Opin tästä sen,etten enää ikinä anna ottaa trisomiakoetta. Enkä myöskään odota yliinnokkaana joko tyttöä tai poikaa, sillä oli lapsi kumpi tahansa on se aivan yhtä rakas ja arvokas.
Rukoilen päivittäin,että myös tämä nyt odottamani lapsi saisi syntyä terveenä ja ,että kaikki muutkin äidit saisivat lapsensa terveinä tähän maailmaan.
Voimia sinulle ja auringoista kesän/ vauvanodotusta!
sinulle tehtiin ko. tutkimus?Itse sain ajan Helsingin nkl sikiötutkimusyksikköön,mutta mietin vaihtoehtoisesti yksityiselle menoa.Jos tuloksen saisi yksityiseltä nopeammin?
nyt on menossa rv 9 3 ja tutkimus tehtäisiin nKL.lla 11 3,eli kahden viikon päästä vasta sain ajan.Tämä odottaminen on niin kamalaa.. :(
Minulle tehtiin istukkatutkimus noin vuosi sitten. Kokemus oli aika karmaiseva, ainakin siihen nähden, että tutkimuksen kipua oli verrattu rokottamiseen ja minulla kipukynnys on todella korkealla...
Minulla istukka oli takana ja vauva hyöri kokoajan neulan tiellä. Kolme lääkäriä tarvittiin siihen tähtäilemään neulan kanssa. Neulaa pyöritettiin kunnolla ja kipu oli todella kova. Näytettä ei meinattu saada millään riittävästi ja näytteen otto kesti ja kesti...
Keskenmenoa näytteen ottaminen ei aiheuttanut ja kivuja ei näytteen ottamisen jälkeen ollut kuin pari päivää.
halunnut istukkatutkimuksen jos niskapoimu-ultrassa olisi todettu niskaturvotuksen olevan normaalia suurempi. Onneksi kaikki olikin sitten ok.
Seerumiseulasta kun tuli vastaus, että minulla on kohonnut riski saada sairas lapsi, niin se odottaminen oli yhtä tuskaa. Halusin asiaan varmistuksen että raskausajan voi elää huolettomammin.
Enää en kyllä halua alkuraskauden veriseulaan - niin hirveää se odottaminen oli.
Nuppu, miten sulla siis meni noi tutkimukset? Oliko ultra ok ja seulassa ilmeni kuitenkin jotain häikkää? Miten sit edettiin? Pelkään kuollakseni huomenna saamiani seulatuloksia. NP oli kai normaali, muttei kerro kaikkea. Tällaista pelkoa en muista.
Siis ekalla neuvolakäynnillä kävin myös veriseulassa josta tuli tulos, että riski saada vammainen lapsi on kohonnut. Minut kutsuttiin sairaalaan lisätutkimuksiin, jossa tehtiin niskapoimu-ultra. Kun niskapoimu oli ok (alle 3mm) niin sen jälkeen ei tehty enää jatkotutkimuksia. Nyt raskautta seurattu normaalisti, koska istukkatutkimukseen tai lapsivesipunktioon ei nähty tarvetta.
Miten sulla meni?