automaattimetrosta

"Nykyisistä vanhimmatkin ovat sen verran uusia, että automaatioon muuttaminen sujuu helposti."

Enpä välttämättä allekirjoittaisi tuota noin sinisilmäisesti. M100-sarjan junat ovat 25 vuotta vanhoja ja niillä on ajettu pari miljoonaa kilometriä. Säännöllisestä huollosta huolimatta niissä esiintyy nykyään täysin päivittäin linjalla erilaisia pieniä yllättäviä sähkövikoja (esim. ajomoottorit sammuvat yllättäen jostakin vaunusta, sähköjarrut lakkaavat toimimasta, virranottimet tipahtelevat itsekseen alas, kostealla säällä apujännitteiden maasulkuja). Oma lukunsa ovat ovikoneistojen temppuilut lumisella pakkassäällä sekä levyjarrujen "häipyminen" jarrupalojen tukkeuduttua jäästä ja sohjosta. Nämä kaikki tulevat ilman muuta antamaan hieman jännitystä automaatisoidun M100-junan kululle...


"Tästä syystä ei voida asemille rakentaa seiniä laiturin ja junan väliin ennen M100-sarjan poistumista."

Käytännössä tämä on yksi keskeisimmistä seikoista, joka on huolestuttanut metrojunankuljettajia. On pelättävissä, että laituriovien puuttuessa tapahtuu vaaratilanteita ja onnettomuuksia sulkeutuvien ovien väliin tungettujen raajojen juututtua sinne ja junan lähdettyä liikkeelle. Käytännössä tällaisen estäminen tuleekin edellyttämään henkilökunnan jatkuvaa läsnäoloa asemalaiturilla (tai junan ohjaamossa...)

Metrojunankuljettaja kirjoitti:

"Nykyisistä vanhimmatkin ovat sen verran uusia, että automaatioon muuttaminen sujuu helposti."

Enpä välttämättä allekirjoittaisi tuota noin sinisilmäisesti. M100-sarjan junat ovat 25 vuotta vanhoja ja niillä on ajettu pari miljoonaa kilometriä. Säännöllisestä huollosta huolimatta niissä esiintyy nykyään täysin päivittäin linjalla erilaisia pieniä yllättäviä sähkövikoja (esim. ajomoottorit sammuvat yllättäen jostakin vaunusta, sähköjarrut lakkaavat toimimasta, virranottimet tipahtelevat itsekseen alas, kostealla säällä apujännitteiden maasulkuja). Oma lukunsa ovat ovikoneistojen temppuilut lumisella pakkassäällä sekä levyjarrujen "häipyminen" jarrupalojen tukkeuduttua jäästä ja sohjosta. Nämä kaikki tulevat ilman muuta antamaan hieman jännitystä automaatisoidun M100-junan kululle...


"Tästä syystä ei voida asemille rakentaa seiniä laiturin ja junan väliin ennen M100-sarjan poistumista."

Käytännössä tämä on yksi keskeisimmistä seikoista, joka on huolestuttanut metrojunankuljettajia. On pelättävissä, että laituriovien puuttuessa tapahtuu vaaratilanteita ja onnettomuuksia sulkeutuvien ovien väliin tungettujen raajojen juututtua sinne ja junan lähdettyä liikkeelle. Käytännössä tällaisen estäminen tuleekin edellyttämään henkilökunnan jatkuvaa läsnäoloa asemalaiturilla (tai junan ohjaamossa...)

M100-sarja taitaa käydä läpi peruskorjausta parhaillaan? Esiintyykö näitä vikoja samoissa määrin jo peruskorjatussa kalustossa? Automatisointiin mennessä kaikkikin ehdittäneen peruskorjata. Käsittääkseni kuitenkin mainitsemasi ongelmat voi hoitaa etäohjauksenakin valvomosta siinä missä ohjaamostakin, kunhan jokin noista hälyyttää valvomoon. Kaipa mikä tahansa junassa oleva tekninen häiriö on havaittavissa laitteillakin.

"Käytännössä tällaisen estäminen tuleekin edellyttämään henkilökunnan jatkuvaa läsnäoloa asemalaiturilla (tai junan ohjaamossa...)"

Minä uskon yhä, että laiturin turvakaistalle on mahdollista asettaa esimerkiksi infrapunalasereista koostuva verkko, joka havaitsee alueella olevat esteet. Tällöin junan lähtö/saapuminen voidaan estää turvakaistan ollessa varattu. Alkuvaiheessa tämä luultavasti hidastaisi junien kulkua, kun ihmiset rynnisivät suojakaistalle lähtevän junan viereen. Pieni tehokampanja kuitenkin minimoisi tämän ongelman. Jos automatisoinnin yhteydessä tehtäisiin nollatoleranssikampanja junien viivyttämistä (ovien pitäminen auki, turvakaistan varaaminen) vastaan, saataisiin ihmiset nopeasti totutettua uuteen järjestelmään.

Kunhan automaation tekniset haasteet voitetaan, on automaatiosta todellista hyötyä liikennöinnin tiheydelle ja joustavuudelle. Vastaavasti kuljettajien siirtäminen esimerkiksi laiturihenkilökunnaksi tuo heidät lähemmäs matkustajia, jolloin turvallisuudentunteen luulisi nousevan.

Joona kirjoitti:

M100-sarja taitaa käydä läpi peruskorjausta parhaillaan? Esiintyykö näitä vikoja samoissa määrin jo peruskorjatussa kalustossa? Automatisointiin mennessä kaikkikin ehdittäneen peruskorjata. Käsittääkseni kuitenkin mainitsemasi ongelmat voi hoitaa etäohjauksenakin valvomosta siinä missä ohjaamostakin, kunhan jokin noista hälyyttää valvomoon. Kaipa mikä tahansa junassa oleva tekninen häiriö on havaittavissa laitteillakin.

"Käytännössä tällaisen estäminen tuleekin edellyttämään henkilökunnan jatkuvaa läsnäoloa asemalaiturilla (tai junan ohjaamossa...)"

Minä uskon yhä, että laiturin turvakaistalle on mahdollista asettaa esimerkiksi infrapunalasereista koostuva verkko, joka havaitsee alueella olevat esteet. Tällöin junan lähtö/saapuminen voidaan estää turvakaistan ollessa varattu. Alkuvaiheessa tämä luultavasti hidastaisi junien kulkua, kun ihmiset rynnisivät suojakaistalle lähtevän junan viereen. Pieni tehokampanja kuitenkin minimoisi tämän ongelman. Jos automatisoinnin yhteydessä tehtäisiin nollatoleranssikampanja junien viivyttämistä (ovien pitäminen auki, turvakaistan varaaminen) vastaan, saataisiin ihmiset nopeasti totutettua uuteen järjestelmään.

Kunhan automaation tekniset haasteet voitetaan, on automaatiosta todellista hyötyä liikennöinnin tiheydelle ja joustavuudelle. Vastaavasti kuljettajien siirtäminen esimerkiksi laiturihenkilökunnaksi tuo heidät lähemmäs matkustajia, jolloin turvallisuudentunteen luulisi nousevan.

"M100-sarja taitaa käydä läpi peruskorjausta parhaillaan? Esiintyykö näitä vikoja samoissa määrin jo peruskorjatussa kalustossa?"

Peruskorjaus on hieman harhaanjohtava nimi junasarjalle Talgolla tehdyille korjauksille, sillä käytännössä juniin on tehty vain ulkopuolinen remontti. Ohjaamon ja matkustamon väliin on rakennettu kunnollinen väliseinä, ohjaamoon on asennettu ilmastointilaite sekä sähkösäätöiset peilit, matkustamossa on tiettyjä rakenteita uusittu ja maalaukset on tarkistettu sisä- ja ulkopuolelta. Itse sähkötekniikkaan ei (järjetöntä kyllä) ole koskettu mitenkään, vaan se on edelleen alkuperäisessä 70-luvun asussaan. Myös vanhat tutut temppuilut ovat jäljellä, tyypillisimpänä moottorien yllättävä sammuminen ja sähköjarrujen häviäminen (teknisesti kyseessä on yleensä ns. vaunukohtainen säätövika) sekä 110v ja 220v apujännitteiden toistuvat maasulut.

"Minä uskon yhä, että laiturin turvakaistalle on mahdollista asettaa esimerkiksi infrapunalasereista koostuva verkko, joka havaitsee alueella olevat esteet."

Toki tällainen on mahdollista. Verkko ei tosin sattuneesta syystä voi ennakoida junan alle tulossa olevia itsemurhaajia tai laiturilla horjahtelevia humalaisia, vaan pysäyttää junan vasta siinä vaiheessa, kun tällainen henkilö on jo joutunut turvakaistalle ja parin sekunnin kuluttua jo radalle.

"Alkuvaiheessa tämä luultavasti hidastaisi junien kulkua, kun ihmiset rynnisivät suojakaistalle lähtevän junan viereen. Pieni tehokampanja kuitenkin minimoisi tämän ongelman."

Heh.. tervetuloa parin kierroksen ajaksi ohjaamoon katselemaan ihmisten käyttäytymistä asemalaiturilla. Sulkeutuvien ovien varoitusääni muuttaa yllättäen ihmisten käyttäytymistä kuin taikaiskusta. Rauhallisiset matkustajat muuttuvat hätääntyneiksi eläimiksi, joilta ei mielikuvitus lopu: On oven väliin pikajuoksevaa pukumiestä, on ovia auki pitävää romaniseuruetta tupakat suussaan, käsilaukkua ja kävelykeppiä tomerasti väliintyöntävää tätiä ja lastenrattailla sulkeutuvien ovien väliin rynnivää äitä. Ovien välttämätön sulkeminen aiheuttaa joissakin näissä vielä mielenkiintoisempia reaktioita: jäädään seisomaan aivan liikkeellelähtevän junan viereen ja potkitaan ja hakataan junan kylkeä suutuspäissään. Olen myös nähnyt tapauksia, joissa jo sisälle ehtinyt kaveri avaa junan oven hätäkahvasta, estää junan liikkeellelähdön ja päästää ulkopuolelle jääneen sisään. Mikään valistus tai tehokampanja ei ole tähänkään mennessä näihin tehonnut. Siksipä asiassa on sikäli annettu periksi, että laitureille on tulossa henkilökuntaa, jonka tarkoituksena on estää tällaista käyttäytymistä. Onneksi.