Millaista vanhoillislestadiolaisten seuroissa on? Kuuluuko ohjelmaan jotain muuta kuin saarnat ja laulut, ja kuinka paljon aikaa niihin suunnilleen menee?
Millaista seuroissa on?
öki
111244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
on ohjelmassa. Kahvitauko välissä usein, jos kaksi puhetta, jos yksi puhe, niin kahvit sen jälkeen. Oulussa sunnuntaina niin että ensin puhe sitten tauko sitten toinen puhe ja lopuksi vielä kahvit. Puhe saattaa kestää noin tunnin, kahvitauko jotain puoli tuntia. Ennen puhetta usein yks laulu, puheen jälkeen ehkä kaks ennen taukoa. Oulussa ihan viimeksikin on lauluja, jotka kestävät ehkä maksimissaan noin puoli tuntia.
Ekaks on aina puheet ja laulut. Sit väliajalla tupakointia jota itse odotan kaikkein eniten seuroissa käymisestä! köh köh...
Noin 20% jäsenistä osallistuu siihen, muutamat seisovat lähistöllä ilman tupakäkaa ja muutamia ulkopuolisia on kytiksillä, ett saavat keljuilla keskusteluissa. Koska he ovat siinä tupakkaringin vieressä, heiltä jää huomaamatta, että noin 80% osallistujista on sisällä juttelemasa tai lähtnyt koteihinsa seurojen jälkeen.
Olen nähnyt seurojen yhteydessä sellaistakin, että vain 5% tai vähemmän osallistujista polttaa tupakkaa, meidänkin RYllä on sellainen tilanne. Jos minua vaaditaan tupakkaa polttamaan, poltan sen hellassa, takassa tai uunissa, enkä vedä savua sisälleni.
Paikallisyhdistyksessänne on jhuomattava määrä väärää henkeä jos vain 5% polttaa tupakkaa väliajalla.
Tuntuisi hauskalta, mutta onkohauskaa, kannattaa miettiä vakavissaan.
Vai vaaditaan tupakalle? Minä en polttaisi. En leikillänikään. Se antaa lapsillekin väärän kuvan ja ihanteen uskovaisten kanssakäymisestä. Jotenkin ihanan ja yhdistävän kuvan, jos se vielä liitetään juhlatilaisuuksiin ja hyvään seuraan.
Niinhän se on maailman puolella alkoholin kanssa! Onko arvot silloin kohdallaan? Elämämme tärkein suunta ja valinnat kaikille rakennukseksi?
Siitä ei siis saa vitsiä vääntää, sen verran PYHÄSTÄ asiasta kuitenkin on kysymys!
Myös vl-piireissä (vaikka et ehkä uskokaan) on tupakointiin kielteisesti suhtautuvia vanhempia, joiden jälkikasvu ei polttele Philipp Morrisin kamaa kanssanne tupakkapaikoilla...
Koska suviskeihin osallistuu yli 70 % vanhollislestadiolaisista, niin siellä on myös kaikki tupakanpolttajatkin pienellä alueella, jolloin saa sellaisen kuvan, että tupakoivia on kauhean paljon.
Pakkula tuolla aijemmin kertoi lukeneensa jostain, että keskuskentällä olisi nyt tupakointikielto.
Se oliskin hieno asia, jos näin tulisi olemaan, mutta enpä usko, että kieltoa noudatetaan, sillä niin itsepäistä porukkaa tupakinpolttajat ovat.
Tupakoivat lestadiolaiset eivät eroa millään tavalla epäuskoisista tupakoivista, vaan käyttäytyvät yhtä siivottomasti ja röyhkeästi.
Myös nuuskaavia on paljon mukana lestadiolaisissa, ja se jos mikä on ällöttävää.
Olen nähnyt, kuinka nuori monen lapsen isä vetää nuuskaa huuleen lastensa nähden ja puhuu mumisemalla sen jälkeen.
Kyllä olisi Jumalan sanalle töitä tämän porukan tapain turmeluksen tähden. Heille pitäisi tästä asiasta mainita saarnojen yhteydessä, mutta en ole eläissäni kuullut yhtään sanaa tupakasta saarnan yhteydessä. Onko muut kuullut?
Kannattaa. Siellä tulee kyllä tunne, kuin olisi Jumalan maja ihmisten keskellä ja myöskin ihan sellainen käsinkosketeltava yhteenkuuluvuuden tunne.
On ilo vaan katsella sitä ihmisjoukon hyörinää, vaikka minne katsot, joka puolella kulkee ihmisiä ohitse moneen suuntaan, useimmiten aivan nuoria vanhempia rattaineen ja vaunuineen ja monella vielä liuta lapsia rinnalla.
Iloinen puheensorina täyttää koko kentän. Ystävät tapaavat toisiaan suven juhlassa. On saattanut vuosi kulua, etei ole nähtykään.
Lauantaisin illansuussa on aivan mahtavaa, kun ilta-auringon kajossa (jos auriko paistaa,aina ei ole sää suosinut, mutta sekään ei haittaa tahtia) näkyy valtava ihmismeri jokapuolella, on pitkät jonot, ehtoolliselle menijöitä, nuoria ja kaikenikäisiä. Niitä on niin paljon, että ehtoollinen kestää useita tunteja. Koko ajan kuuluu siionin lauluja ja virsiä. Iloinen puheensorina täyttää kentän.
Erityisesti on jäänyt mieleeni Petäjäveden lauantai-ilta. Silloin oli kaunis, aurinkoinen päivä ja kun ehtoollinen alkoi, katselin, kun teltan yllä oli poutapilvestä muodostunut yli taivaan niinkuin enkelin siivet.
Lauantai-illalla piha-alue ja teltta on aina ääriään myöten täynnä, pääasiassa nuoria, mutta myös kaikenikäisiä laulamassa yömyöhälle.
Päivisin kuuluu koko ajan puheita ja siio
nin laulut ja virret raikaa voimallisesti.
suviseuroista, mutta seurat nekin, vähän vaan isommat